Mielenkiintoista verrata, miten paljon syvemmälle sarjakuvaversiossa mennään, koska näin elokuvan ennen ykkösosan lukemista. Elokuvasta pidin, mutta sarjakuva tuntuu jopa paremmalta!
Miyazakin tyyli piirtää on ihanan pehmeä. Jotenkin hellä. Tulee sellainen tunne muutenkin, että ihan kuin hän välittäisi jokaisesta hahmostaan hirveästi. Mulla on joku hervoton illuusio, että kyseinen pappa olis ihan tajuttoman sydämellinen ihminen 😆 Ehkä se onkin, mistä sitä tietää. Ainakin elouvista ja tuosta sarjakuvasta jotenkin hohkaa sellanen fiilis.
Mutta tosiaan. Tyksin. Ne sotakohtaukset tuntuu välillä vähän hämäriltä (ei ole aina ihan varma, ketkä ovat keitäkin, ja ketkä nyt taistelevat keskenään), mutta johtuu luultavasti siitä, etten ole malttanut keskittyä tarpeeksi, kun on ollut kiire ahmia kirja loppuun. Sangatsulle tosiaan pisteet tästä julkasusta, ja vieläpä kunnonkokosina!
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
