Re: Twilight – Houkutus [Kirjat & Elokuva]

Eräs ystäväni on kirjasarjan kova fani, ja on lainannut kolme ensimmäistä osaa minulle, kolmatta luen tällä hetkellä.

Täytyy sanoa, että yllätyin positiivisesti. En lue paljoa rakkauskirjoja, mutta Houkutus todella koukutti minua heti alusta lähtien. Juoni nyt on niin perus, että huh huh, joten luultavasti kyse on Meyerin kirjoitustyylistä. En osaa tarkkaan sanoa mikä, mutta jokin siinä vaan koukuttaa ihan hirveästi. Toisaalta on kuitenkin todella ärsyttävää, kuinka Edwardin täydellisyyttä täytyy korostaa joka ikisessä välissä. Mutta ei siitä sen enempää, aihetta on jauhettu jo muutenkin ihan tarpeeksi.
Mutta siis. Siitä juonesta. Todella häiritsevää on, kuinka Edward ja Bella vain rakastuvat ilman minkäänlaista pohjaa. Okei, Bella näkee uudessa koulussa uskomattoman Edwardin ja on heti seuraavaksi korviansa myöten rakastunut. Edwardia nyt ymmärrän edes jollain lailla, hänellä oli paljon enemmän syytä ihastumisessaan Bellaan. Kuitenkin se kaikki "Olen vaaraksi sinulle, joten pysy kaukana." "Eikun en voi sittenkään pitää näppejäni erossa sinusta, mutta olen siis kuolettavan vaarallinen" alkoi ärsyttämään.
No, sitten kun on päästy tästä "rakkautta ensi silmäyksellä" sähläämisestä, niin heti ollaan vannomassa ikuista rakkautta. Ei näin. Lisäksi vielä se, kuinka heti toisessa osassa Edward sitten palaakin siihen olen liian vaarallinen rooliin ja jättää Bellan. Se oli jotenkin niin raivostuttavaa.
Kaikesta huolimatta näiden kahden rakkautta on kuvattu sellaisella huolellisuudella, että se melkein pakottaa pitämään itsestään. Vaikka se välillä tuntuu pinnalliselta, niin luen sitä mielelläni.

Yksi asia, joka pisti silmään olisi se, kuinka näihinkin kirjoihin oli pakko änkeä se päähenkilöä vihaava ylimielinen tyttö koulusta. Ilma Laureniakin olisi pärjätty mainiosti, joten miksi tunkea hänet ärsyttämään. Tyttö luo vain sellaisen "hei olen ärsyttävä halpisteini romaani" fiiliksen. Ei kiitos.

Vampyyrit häiritsivät minua todella. Ei niinkään paljoa se, että joitain klassisia piirteitä oli jätetty pois, mutta ne erikoiskyvyt. Jotenkin ne alussa tuntuivat niin… keksityiltä. Jos kaikilla vampyyreillä olisi joitain kykyjä, niin se ei ehkä häiritsisi niin paljoa, mutta nyt kun vain osalla on se häiritsee. Okei, kirjassahan selitettiin asiaa niin, että heissä on jo ihmisinä ollessa ollut jotain poikkeavaa, joka on sittenvain vahvistunut, mutta silti. Jossain vaiheessa kuitenkin totuin siihen, johtunee varmaan siitä kuinka Meyerin tekstissä esmes Alicen kykyjä kuvaillaan niin arkipäiväisesti.
Pidän vampyyrejä paljon enemmän ihmissusista. Siinä missä vampyyrit välillä ärsyttävät minua aivan suunnattomasti, ihmissudet saavat kaikki sympatiani puolellensa. Saattaa johtua osittain siitä, että vampyyreistä ainakin allekirjoittaneella on paljon vahvempi käsitys jo valmiiksi, joten heissä muutokset häiritsevät enemmän. Kun sitä tarkemmin miettii, niin onhan ihmissusienkin ominaisuuksia hieman muunneltu, mutta uskottavampia ne mielestäni ovat kuin vampyyrit. Muutenkin vampyyrit ovat makuuni liian hienostuneita ja täydellisiä, kun taas ihmissusista hehkuu tietynlaista lämpöä (enkä nyt tarkoita vain kirjaimellisesti). Ja kyllä, Jacob on yksi lempihahmoistani, vaikka hänenkin kohdallansa käytiin läpi tämä "sinun kannattaisi pysyä erossa minusta" vaihe. En sitten tiedä käykö sarjassa niin, mutta toivoisin todella Jacobin leimautuvan johonkuhun, yksipuolinen rakkaus Bellaan on jotenkin säälittävää. Varsinkin kun Bellassa ei oikein luonnetta tai ainakaan neitosen omasta mielestä ulkonäköäkään. Lisäksi Jacobille olisi pitänyt jo käydä aika selvästi kuinka retkussa Bella Edwardiin on, joten etsisi nyt vaan itselleen jonkun toisen ja jättäisi suhteensa Bellaan pelkäksi lämpimäksi ja mukavaksi ystävyydeksi.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa, että Meyerin kirjat ovat hyviä ja koukuttavia, mutta turhan keksityn oloisia. Kirjoissa on ärsyttävällä tavalla ängetty kaiken maailman hirviöt tarkoitukseen sopiviin muotteihin, mikä on tehnyt niistä epäuskottavia. Kirjoitustyyli pelastaa kuitenkin koko sopan ja kannattelee kirjoja mallikkaasti. Juonta löytyy lähinnä vaan se kuinka Bella pähkäilee kaikkia häntä uhkaavia vampyyrejä, välissä on jotain läheltä piti -tilanteita verenhimoisten vampyyrejen surassa ja se on sitten siinä. Kuitenkin, jollain omituisella tavalla tämä riittää. Ja onnistuu vielä koukuttamaankin ihan tavattomasti.

En tiedä aionko elokuvaa katsoa ollenkaan, sen verran suuret ennakkopelot siihen kohdistuvat. Ja ainakaan ne kommentit mitä siitä olen kuullut, eivät kovin paljoa innosta. Kaverilta kysyessäni hän sanoi sen olleen "tahattoman huvittama, mutta sietihän sen". Taidan jättää väliin, kiitos.

Pakko vielä sanoa, että yksi lempikohtiani nyt lukemistani kahdesta ja puolesta kirjasta on ehdottomasti: "Minulle on samatekevää, kuka on ihmissusi ja kuka vampyyri. Jos Angela paljastuu noidaksi, hänkin voi liittyä seuraan." Enkä kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka paljastuisikin. Enkä sitäkään, kuinka hän lentäisi imurilla eikä taikasauvaa näkyisi mailla halmeilla. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.