Olen aina halunnut pysyä mahdollisimman neutraalilla kannalla, enkä oikein tiedä mihin uskoa, mutten haluaisi sanoa olevani ateisti. Tässä on muutamia ajatuksiani tästä aiheesta:
Olen sitä mieltä, että Raamattua ja Jumalaa (tai uskontoja yleensä) ei pidä ajatella niin konkreettisena asiana, että pilven päällä istuu mies, jolla on valkoiset vaatteet tvs. Ymmärrän hyvin, että kirkossa istuminen ei kiinnosta (ei itseänikään) lapsia/nuoria. Ja jos joku sanoi, ettei usko sanaakaan mitä Raamatussa lukee, niin eikö esim. "kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan" ole ihan hyvä neuvo?
Minusta uskonto on todella henkilökohtainen asia, ja pidän typeränä mennä huutamaan, että minä en usko mihinkään jumalaan, ja kaikki uskonnot on sontaa. Kukin uskokoot mihinkä haluaa.
Vanhassatestamentissa on tosiaan joitakin todella syrjiviä ja vanhoillisia opetuksia. Siinä tosiaan sanotaan, että homo-seksuaalisuus on kiellettyä, ja sanotaan vakavasti sairastuneita ihmisiä (esim. spitaalisia) saastaisiksi. Uusitestamentti taas on hyvin toisenlainen, ja paljon suvaitsevampi.
Raamattuun myös liittyy jos jonkinlaisia mysteereitä, joita ei olla pystytty selittämään, vaikkapa kielillä puhuminen, ihme parantuminen ja stigmatisaatio.
Joitakin uskontoja todella vierastan, esim Islamia, jossa naiset joutuvat käyttämään huntua ja avioliitot järjestetään.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
