Re: Yotsuba&!

Mä en enää muista olisiko kutosen pitänyt tulla vai tuliko se jo.. Mutta menin taas fanficcaamaan.

-Amuse & Call-

4. Yotsuba ja Neko-kun

What do you do
when you’re walking at the park,
and you do find a cat,
can’t bite but that can bark?

Koska Bunkyon sirkustapaukselle löytyi ymmärrettävä syy, tapahtumat päätettiin salata toisilta kaupungeilta. Sillä ymmärrettäväähän se oli, että sitä ei olisi uskottu, sillä se kuulosti sellaiselta mikä saattoi olla mahdollista vain piirretyissä.

Yuletidin kyläkaupungilla oli sateenjälkeinen aurinkoinen päivä. Kirkkaat auringonsäteet valaisivat päivää kaikkialla, muistuttaen edesmenneestä kesästä.

Yotsuba juoksenteli jalkakäytävällä lähellä joenuomaa, kiirehtien innostuneena läheistä puistoa päin. Hänen päiväohjelmassaan oli puistoon meneminen iltapäivisin, sillä siellä pidettiin aina hauskaa ohjelmaa. Ikinä ei voinut tietää mitä oli seuraavaksi ohjelmistossa- ja se juuri häntä innosti.

Äkkiä Yotsuba liukastui tammenterhoon ja kaatui maahan. Sattuihan se, mutta siitä hän tiesi että oltiin puistossa. Yotsuba nosti päänsä maasta ja katsoi muita pieniä lapsia edessään.

"Vai tahtoo vielä yksi pikkulintu mukaan?" ystävällisen näköinen nainen kysyi hymyillen. Hän antoi Yotsuballe veitsen ja ison palan puuta.
"Teemme tänään pajupillejä ja nokkahuiluja. Mutta koska sinulla ei ole aikuista mukanasi nyt, haemme sinulle avustajan."
Nainen meni hakemaan toista aikuista. Yotsuba katsoi isoa puupalasta hämmentyneenä. Pajupillikö siitä pitäisi tulla, vai nokkahuilu? Hän ei osannut päättää.
Kaukaa hän kuuli puhetta, josta erottuivat ystävällisen naisen ääni, ja vielä ystävällisemmän lukiolaistytön ääni. Oli joukossa pari poikaakin.

"Voisitko sinä auttaa häntä?"
"Toki. Voinko ottaa hieman aikaa, Sooma-kun?"
"Kyllä voit. Enköhän minä pysty pitämään kiinni hetken aikaa tätä kissaa hihnassa. Odota meitä sitten ostoskeskuksessa."
"Pidä sinä vain pääsi kiinni, tyhmä rotta! Sinun kanssasi en mene minnekkään!"

Yotsuba näki oranssihiuksisen ja hyvinkin aggressiivisen pojan vaihtavan vihaisia kasvoja hopeahiuksisen, kylmäpäisemmän pojan kanssa. Keskellä ollut tyttö ruskeilla ja melkein pitkillä hiuksilla kulki häntä kohti.

"Tarvitsetko apua?" tyttö kysyi Yotsubalta.
"No voi TOTTA MAAR, miten sun poikaystäväsi osaa karjuu!" Yotsuba päivitteli. Oranssihiuksinen poika käänsi katseensa Yotsubaan.
"Ei, Kyo… Hän ei varmaan tarkoittanut sinua.." tyttö sanoi hieman hajamielisesti, tarkoittaen oranssihiuksista poikaa. Kyo tuli tytön luo vihainen ilme yhä kasvoissaan.
"Mutta tuon tyhmän rotan kanssa en mene minnekkään, Tooru!" hän huusi äkäisesti.
"Tarkoitatko että tahdot jäädä tänne minun ja tämän söpöliinin kanssa?" tyttö kysyi hymisten iloisesti lempiartistinsa Full Moonin "New Futurea".

Pieni hiljaisuus.

"Kumpi tästä täytyy tulla, nokkahuilu vai pajupilli?" Yotsuba kysyi tytöltä vielä ihmetyksissään.

Toorun auttaessa Yotsubaa nikkaroimaan pajuhuilun (Niin he päättivät yhdessä), Kyo alkoi selvästi rauhoittua hopeahiuksisen Yukin mennessä muualle. Mutta kun eräs lapsi kysyi häneltä jotain, ei häneltä herunut mitään muuta kuin vihainen ilme ja silloin se kysynyt lapsi käänsi katseensa pelosta täristen muualle.
"Kyo-kun.. Ethän säikäyttele lapsia, ethän?" Tooru pyysi häneltä.
"Niin just, ne pelästyy! Sinähän osaat karjuu kuin jellona!" Yotsuba sanoi ja alkoi selvästi matkia Kyon vihaista ilmettä.
"Ole sinä siinä hiljaa, senkin ötökkä!" Kyo karjui Yotsuballe.
"Minä tykkään ötököistä, varsinkin kaskaista ja sammakoista!" Yotsuba huusi takaisin. Molemmat aloittivat ilmiselvän silmätaistelun, jolloin Tooru rupesi pelkämään, että siitä kehkeytyisi jotain pahempaa.
"Kyo, Yotsuba.. Pysykää aloillanne hiukan aikaa, haen teille tötteröt, okei?"
Yotsuban kuullessa sanan "tötterö" hän lopetti jellonankesytyksensä siinä samassa. Kyollakaan ei enää ollut syytä kahakkaan ja molemmat jäivät hiljaa paikoilleen.
Mutta Yotsuba halusi vielä kokeilla miten äkäinen "jellona" osasi olla. Joten, hän tökkäsi Kyoa.
"Mitä sinä tökkäät, senkin ötökkä?!" Kyo kysyi kiukkuisesti. Yotsuba vaikeni hiemaksi aikaa. Kyo nurisi jotain ja katsoi sitten jälleen muualle- mutta Yotsuba ei voinut vastustaa kiusausta. Hän tökkäsi Kyoa uudestaan.
Kyo ärsyyntyi siitä ja tökkäsi häntä takaisin. Yotsuba tökkäsi häntä jälleen kerran, jolloin Kyo tökkäsi taas takaisin.Tästä alkoi lapsellinen tökkimiskisa.

Tök.

Tök.

Tök.

Tök-

Tök-

Tök-

Tök-

-Tök-

-Tök-

-Tök!-

-Tök!-

-Tök!-

Josta tulikin hyvin lapsellinen tällikisa. Molemmat huitoivat toisiaan käsillään yrittäen lyödä lähellä olevaa polkua pitkin tepastelevat rouvat jäivät katsomaan lasten tällikisaa.
"Katso noita tappelijoita! Pian he alkavat pyöriä ympyrää jos he tuota jatkavat! Mitäs nyt?" yksi nainen kysyi toiselta.
"Heitä alkaa huimata." toinen nainen vastasi takaisin.

Tooru palasi puistoon kaksi tötteröä kädessään, mutta sai ihmetyksen ja huolen aihetta nähdessään Yotsuban ja Kyon tällikisailun Hän jätti tötteröt läheisille naisille ja yritti keskeyttää taistelun.
"Hei, lopettakaa tuo nyt heti paikalla!" hän pyyteli huolestuneesti.
"Tuo ötökkä sen aloitti!" Kyo huusi tappelun keskeltä. Yotsuba ei malttanut antaa olla.
Tooru otti yhden tötteröistä naisilta ja antoi sen Kyolle, vaikka se vähän vaivalloista olikin. Mutta siinä samassa tappelu oli ohi. Yotsuba nappasi tötterön Kyon kädestä ja alkoi nuolla sitä tyytyväisenä hänen ollessa Kyon ollessa vieressä, näyttäen vieläpä kieltä hänelle Kyo ei voinut tehdä muuta kuin sietää häntä.
"Näytätte aika söpöiltä yhdessä! Onko sinun mukava olla Herra Kissan kanssa, Yotsuba-chan?" Tooru kysyi hymyillen. Yotsuban kuullessa tuon, hän katsoi Kyoon epävarmasti.

"Sinä siis OLET jellona!"

"Ja sinä olet varsinainen luihu ötökkä."

Tötteröitten jälkeen Tooru ja Yotsuba saivat pajuhuilun valmiiksi. Nimestä päätellen se oli pienempi kuin nokkahuilu ja muistutti hieman pajupilliä.
"Kokeile soittaa sillä." Tooru kehotti.
Yotsuba puhalsi pajuhuiluun ja sai aikaan pienen äänen, mutta se ei kuulostanut hyvältä. Hän katsoi huiluun nuristen.
"Anna kun minä näytän-" Tooru sanoi ja otti pajuhuilun Yotsubalta. Sitten hän soitti pienen, kutsuvan sävelen ja siinä samassa pari lintua lensi paikalle. Yotsuba ihmetteli suuresti. Tämänkö pajuhuilu saa aikaan? Hän alkoi pyytää maanittelevasti huilua takaisin ja Tooru ojensi sen hänelle.
Yotsuba yritti matkia Toorun säveltä. No, se meni huonosti, mutta hassua kyllä, sen sijaan että linnut olisivat alkaneet lentää ympärillä, alkoivat kaskaat tipahtaa puistaan. Kyo-paran päälle niitä tipahti yhtä paljon kuin tammenterhoja konsanaan.
"Lopeta se soitto ja vähän äkkiä!" hän komensi.
"Vähän äkkiä? Okei." Yotsuba sanoi takaisin ja soittikin "vähän äkkiä" sävelmänsä loppuun. Nyt se kuulosti hieman selvemmältä, ja melkeinpä mukaansatempaisevalta. Sävelmän loputtua kaskaat kipittivät kuin komennosta takaisin puihinsa.
Naiset ja lapset taputtelivat käsiään.
"Sinä osaat kai tämän avulla kertoa että kesä on loppunut, etkö vain, pikkulintu?" ystävällinen nainen kysyi. Yotsuba kikatti innosta ja katsoi pajuhuiluunsa. Sitten hän soitti jälleen saman sävelmän.

"Nyt kyllä joudumme tästä lähteä, Yotsuba-chan. Mutta tapaamme kai jälleen, sillä tulemme taas käymään täällä ensi viikonloppuna!" Tooru sanoi Yotsuballe heidän läksiessään omille teilleen.Hän nosti Yotsuban syliinsä ja rutisti häntä, niin söpö hän Toorun mielestä oli. Kyo katsoi ärtyneenä muualle. Oli ainakin joku joka veti vertoja tuollaiselle ötökälle, ja se tietenkin oli Yuki.
"Kiitos ja näkemiin! Sullekkin jellona!" Yotsuba vilkutti juostessaan takaisin kohti kotiansa. Kyo huusi hänen peräänsä vielä jotain, mutta Yotsuba ei sitä ehtinyt kuulla. Tyttö halusi nimittäin näyttää isillensä jotain.

Koiwai oli työskennellyt jälleen kerran koneen äärellä ja aikoi nyt ottaa taukoa. Juuri silloin kuului kolme koputusta, josta hän kykeni hyvinkin helposti arvata oven takana oleilijan.

"Tullaan."

Hän avasi oven… ja näki Yotsuban iso hymy kasvoillaan ja tämän vasemmassa kädessään pajuhuilu.
"Kävitkö sinä tekemässä pajupillin?" Koiwai kysyi.
"Ei tämä ole pajupilli!"
"Onko se sitten nokkahuilu?"
"Ei sekään!"
"Mikä sitten?"
"PAJUHUILU! Minä tein tämän Toorun ja jellonan kanssa!" Yotsuba kertoi silmät kirkkaina loistaen. Koiwai ilahtui tästä kovin. Yotsuba se taisi tavata uusia ystäviä.

-Neljännen osan loppu.-

Juujuu, en mä tähän haluu liikaa fanficcejäni tunkea. (-TT-)