Re: Yu-Gi-Oh!

Home Forums Manga Mangasarjat Yu-Gi-Oh! Re: Yu-Gi-Oh!

#40076
AvatarUnita
Member

Niin tuota tämän sarjan kanssa on mennyt vähän jo fanituksen puolelle. Ihan siihen asti että tulen omistamaan kaikki suomeksi julkaistut Yugiohit (omistan viimeisimmät 28 ja lukenut kaikki jo englanniksi), animet on katsottu ja olen kolunnut suurimman osan fanfiction.netin YGO-osiosta. Myös Yugioh R:ään olen jokseenkin tutustunut ja jonkin verran GX-mangaa lukenut. Erm… osaan myös korttipelin säännöt suunnilleen kun menin tässä eräs tylsä viikko läpäisemään yhden Yugioh-gba peleistä.

Ensimmäisen kerran Yugiohiin törmäsin joskus lukion ensimmäisellä luokalla vuonna 2003. Ikävä kyllä satuin silloin katsomaan 4Kidsin version alkutunnarin joka oli ja on edelleenkin mielestäni aivan kauhea (It’s time to d-d-d-d-d-duel!). Se pelotti minut pariksi vuodeksi sarjan parista. Saan kiittää Sangatsua siitä että tutustuin tähän sarjaan kunnolla uudestaan. Ostin ensimmäisen Yugioh-pokkarin heti Animeconista 2006. Tämän jälkeen seurasi armoton Yugioh-animeputki, tietenkin japaninkielisellä dubilla. Siitä se lähti.

Minua harmittaa se että sarja jäi kahdeksannesta osasta lähtien junnaamaan suurimmaksi osaksi korttipelin kanssa. Onhan ne hirviöt hienoja ja muuta, mutta olisin halunnut, että oltaisiin esitelty lisää uudenlaisia pelejä ja oltaisiin otettu ehkä vieläkin enemmän egyptiläistä teemaa mukaan. Ehkä esimerkiksi sarjan loppupuolella olevat ka-hirviöt olisivat voineet ilmestyä jo aikaisemmin.

Sarjan hahmot ovat mielestäni mielenkiintoisia. Fanitarinoiden lukijana olen huomannut, että niistä saa paljon irti. Erityisesti jos pitäytyy mangan faktoissa. Lisäksi Kazuki Takahashi on jättänyt sarjaan sen verran juoniaukkoja, että omille päätelmille jää mukavasti varaa.

Suomennos on muutamaa ikävää virhettä lukuunottamatta mielestäni melko onnistunut. Voi olla että kuitenkin päädyn vielä jossain vaiheessa hankkimaan englanninkieliset pokkarit, tai jos saan jostain ihmeestä aikaa opiskella japania niin jopa alkuperäiskieliset pokkarit.

Omaksi lempihahmoksi ilmoitan Bakuran, siis tämän ns "hyvän" Bakuran. Sarja ei hänen ympärilleen turhan paljoa sijoitu (varsinkaan animessa >__>), mutta silti hänestä saa aika hyvän kuvan. Hän on oikeastaan hyvisten puolella, mutta hän joutuu tämän Äänen hallintaan ja joutuu toimimaan pahan pelinappulana. Hän on mukavan lempeä, mutta ei kuitenkaan samalla tapaa naiviin tuntuinen kuin Yugi (en väitä että Yugi olisi naivii, mutta hänessä on se tuntuma… jos ymmärrätte mitä tarkoitan). Hänen taustansakin on varsin mielenkiintoinen. Isä ulkomailla ja muu perhe kuollut. Poika kirjoittelee kirjeitä kuolleelle siskolleen. Okkultismi- ja pöytäroolipeliharrastus ovat täten ymmärrettäviä (anteeksi yleistys). Pystyn myös jotenkin samaistumaan kyseiseen hahmoon.