24 ninjaa jouluun (Joulukalenteri, Naruto (spoil) jne.)

Home Forums Sekalaista Omat tarinat 24 ninjaa jouluun (Joulukalenteri, Naruto (spoil) jne.)

  • This topic has 13 voices and 57 replies.
Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 58 total)
  • Author
    Posts
  • #87961
    AvatarGreensister
    Participant

    Heiii ihanat Sangatsulaiset! Keksin tässä typerän idean ruveta tekemään tälläistä JOULUKALENTERIA, Narutosta. Tähän liittyy aina pieni tarinanpätkä, joka jatkuu sitten läpi kuukauden ja sitten on vielä hahmon haastattelu! Siinä voitte jopa Te olla mukana.
    Miten? No, jottei joka haastattelu olisi ihan samanlainen ja tyhmä saatte te ehdottaa
    a) hahmoa
    b) kysymyksiä
    c) itseäsi haastateltavaksi
    Hahmo voi olla ihan eri sarjasta, tai ihan mistä tahansa, ehtona vain on, että jos minä en kyseistä hahmoa tiedä niin sitten haastattelun voi tehdä myös hahmon ehdottaja. Varmaan tosi epäselvää, mutta minulla on hiukan kiire harkkoihin, enkä jaksa odottaa niin myöhään että pääsisin sieltä pois, joten hoidan tämän alta pois nopeasti (: No, tässäpä teille nyt

    Luukku 1

    ”Mmmm, Naruto, älä… Lopeta…” Sasuken ääni kaikui huoneessa. Huone oli täynnä erilaisia sohvia, sänkyjä sun muuta sellaista ja joka puolella nukkui henkilöitä. Kuka kuorsasi, kuka kuolasi, kuka roikkui puoliksi lattialla. Ulkopuoliselle se olisi ollut kaamea ja huvittava näky, kumpaakin samaan aikaan.
    ”Nahrutohh… Pöihss… Pöishs…” Uchihan poika oli yksi niistä jotka retkottivat sängyllä kummallisessa asennossa. Oikeastaan heitä oli kaksi, melkein kolme. Sasuke makasi sängyllä leveästi ja hänen suussaan oli Naruton jalka. Naruto itse kuorsasi ja kuolasi tyynyyn, kun taas hänen edessään nukkui Lee.
    ”Kiehhummhummhumm…” Naruto mutisi unissaan ja potkaisi toisella jalallaan jalkopäässä retkottavaa Sasukea.
    ”Naruthö, pöihsh…” Sasuke mutisi tällä hetkellä enää vain puolinukuksissa. Sen verran hän maailmasta tajusi, että Naruton haiseva jalka oli hänen suussaan.
    ”… kyllä minä voin ottaa ramenia herra sateenvarjo…” Naruto mutisi ja käpertyi kerälle. Äkillinen liike herätti Sasuken kokonaan.
    ”ÄÄÄÄ!” Hän karjui. Naruto säikähti hereille ja tajusi tuijottavansa Leen kulmakarvaista päätä.
    ”IAAARG!” Hän kiljaisi tyttömäisesti. Lee heräsi siihen.
    ”ÄÄÄRG!” Silloin heitä oli kolme pahvia kiljumassa. Sasuke, Naruto ja Lee pomppasivat nopeasti pystyyn sängyltä hyvin tattipäisinä. Puskakulmakarva astui jonkin pehmeän päälle.
    ”Au!” Jokin pehmeä huudahti.
    ”ÄÄÄ!” Lee kiljahti.
    ”ÄÄÄ!” Juuri herännyt Kankuro karjahti.
    ”ÄÄÄ!” Hänen vierellään olevalla patjalla ollut Kisame räpsähti hereille ja nousi istumaan. Ja kiljui.
    ”Mhitä thäällä mhelutaan…” Uusi ääni mutisi yhden sohvan päältä. Alkoi sama ÄÄÄ-huutaminen kun Jiraya ja kaikki muut hereillä olevat kiljuivat. Yksi epämääräinen tyyny lensi Leetä päähän.
    ”Pää kiinni siellä!” Naisen ääni kuului. Kiljuminen jatkui kun hänet tunnistettiin Tsunadeksi. Siinä muiden kiljuessa loputkin huoneessa olijat alkoivat heräillä. Ihmeissään, kummissaan he ihmettelivät, kummastelivat kiljuvaa porukkaa.
    ”Taidan nähdä painajaisunta…” Nurkassa makaava Shikamaru mutisi. Kun hän nosti katsettaan hän näki puolialastoman Gain joka juoksi ympyrää. Shikamaru kolautti päänsä tyynyyn ja mutisi jotain tähän tyyliin; ”Minä näen painajaisunta.”
    ”Voi hyvää huomenta.” Sasori mutisi random pöydän alta.
    ”Vau, moi Sasori-Danna!” Keltahiuksinen mies kurkisti pöydän päältä. Sasori päätti murhata itsensä tyynyllä heti murhattuaan Deidaran.
    ”Minä jo toivoin olevani kuollut…” Zabuza mutisi katsellessaan sekasortoa, puolialasti juoksentelevaa Gaita ja Sasukea joka yritti murhata juuri löytämäänsä Itachia Naruton sukalla – joka oli vielä pojan jalassa.

    Okei, joskushan sekasorron on loputtava. Tällä porukalla kesti niin kauan rauhoittua, että Shikamaru tietenkin porukan viisaimpana naulitsi jokaisen varjojutsuillaan lattiaan. Ja kaikkihan rauhoittuivat.
    ”Okei, okei, rauhoittukaa.” Shikamaru sanoi. Kaikki seisoivat kuitenkin jo valmiiksi paikallaan kiltisti. Mitä nyt Itachi köhi sukkaa kurkustaan.
    ”Voisiko joku selittää ensiksikin, mitä nakkia MINÄ täällä teen!” Shikamaru parahti. Itserakas, pyhpah. Kukaan ei osannut vastata. Toisella puolella huonetta Sasuke huomasi Orochimarun tutkailevan poikaa ilmeellä jota emme tässä mainitse.
    ”Mitä väliä, minä haluan nythetipaikalla pois!” Hän parahti.
    ”Kuulostaa hyvältä.” Monet totesivat yhteen aikaan, joku ehkä vähän omalla tavallaan, nyökkäämällä tai jotain.
    ”Mut-mutta eikö ketään kiinnosta mitä me täällä teemme?” Sakura kysyi. Ketään ei kiinnostanut ja Shikamaru vapautti kaikki varjostaan. Yhdessä jokainen lähti yksin etsimään ulospääsytietä. Puoli tuntia vierähti, eikä kukaan ollut päässyt pihalle.
    ”Minä haluan ulos, minä haluan ulos, minä haluan ulos!” Ino raivosi hakatessaan seinää. Shikamaru ja Chouji katselivat touhua erittäin hölmön näköisinä. Toiselle puolella Deidara pommitti seinää mäsäksi – tuloksetta. Myös kaikkien muiden überhienot ulospääsyideat olivat hyödyttömiä.
    ”Tästä kun nopeasti meidät laskin niin meitä on 23.” Kakashi totesi Gaille hänen vierellään.
    ”Pah, minä sain saman luvun jo tunti sitten!” Hän sanoi mahtipontisesti. Kaukana jossain joku pyöritti silmiään, mutten tiedä kuka.
    ”Hei, tääl on ovi!” Sain ääni kuului. Sekunnissa koko se kohta, missä hän seisoi, oli täynnä ihmisiä.
    ”No, avaa se!” Kakuzu hoputti. Sai katseli eriskummallista joukkoa.
    ”Eikö olekkin hassua miten me kaikki olemme täällä tällä tavalla,”
    ”Avaa se ovi!” Kaikki huusivat. Sai avasi mököttäen oven.
    He saapuivat pitkään valkoiseen käytävään. Nopeimmat tajusivat sen olevan täynnä ovia, eli siis sen tajuamiseen kesti minuutti.
    ”Täällähän on ovia!” Neji sanoi. Kuului pitkä: ”Vooooou” kun kaikki 23 ihmettelivät sitä.
    ”Omg, tämä ovi on auki…” Gaara sanoi enemmänkin itselleen.
    ”Voooooou!” Kuului. Samassa ovesta ryntäsi kauhea kasa ihmisiä sisälle. Huone oli pimeä lukuun ottamatta pientä valokeilaa huoneen keskustaa. Hitaasti Kimimaron johtamana he kaikki hiipivät tonttumaisesti sisälle kohti valokeilaa. Se valaisi jotakin…
    ”Se on jo-joulukalenteri!” Hinata huudahti ja punastui – emme saa ikinä tietää miksi.
    ”Vooou!”
    ”Joulukalenteri?” Kuului Deidaran ääni porukan perältä, ”Näyttäkää!” Hän tunki massan läpi kalenterin luokse ja nosti sen.
    ”Ai, partiolaisten joulukalenteri…” Deidara mutisi masentuneesti.
    ”Onko sitä avattu?” Kankuro kysyi. Deidara pudisti päätään.
    ”No, avaa ensimmäinen luukku!” Naruto innostui.
    ”Oookkei.” Deidara napsautti ensimmäisen luukun auki. Seurasi yhden hengenvedon pituinen ahdistava hengittämätön hetki. Hiki virtasi Itachin poskella ja aika hidastui.
    ”Se on…” Deidara sanoi, ”Se on…”
    ”Mikä se on!?” Sasori parahti epätoivoissaan. Deidara nosti epätoivoisen katseensa.
    ”Enkeli. Un.”
    ”Vooooou!”

    Mitään muuta ei huoneesta löytynyt joulukalenterin lisäksi. Valkoisen käytävän muita ovia ei saatu auki, eikä käytävän päässä ollut ulko-ovea. Masentuneena ninjat sopivat aselevon kunnes pääsisivät ulos. Jokainen valitsi itselleen demokraattisesti nukkumapaikat, eli siitä seurasi riitaa. Melkein kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä paikkaansa, paitsi Sasuke joka joutui nukkumaan Kisamen ja Gain välissä. No, aamu vaihtui päivään, päivä vaihtui iltaan ja niin edespäin, kunnes tuli yö ja kaikki kävivät nukkumaan.
    Vai kävivätkö?

    Haastattelu

    Haastattelu 1. Deidara!
    Mitä pidät joulussa? Entäs mistä et?
    En minä tuosta joulusta tiedä, uusivuosi, siitä minä pidän, un! Silloin näkee aitoa taidetta, kapang, pum, patang! UN!

    Kuinka aiot viettää joulusi?
    Jouluni? No, joko räjäyttelen paikkoja tai sitten kiusaan Sasori-Dannaa. Siinä on muuten yksi lyhyt temperamenttinen mies, jos sitä nyt mieheksi voi sanoa!

    Olitko tänä vuonna kiltti vai paha, eli mitä joulupukki sinusta kirjoittaisi kirjaansa?
    Paha, tietenkin.

    Mitäs lahjoja luulet saavasi?
    No en mitään, un.

    ____

    Kommentoida saa, jos uskaltaa (: Voi olla, että tulen muokkaamaan tätä järkevämmäksi jos en ole tyytyvänen. Tarinaa ei ole läpiluettu kunnolla, joten jos löytyy virheitä, saa mainita.

    #87979
    AvatarShiori-chan
    Member

    Hauska^~^ Itse pidin todella, jatka ihmeessä!

    #87982

    AIVAN MAAAAHTAVAAAH!! 8DDD Hauskuus kesti loppuun saakka!! JATKOAA HELSKUTAAAH!! HETIIIH!! XDDD

    #88025
    AvatarGreensister
    Participant

    Noniin, nyt on harjoitukset harjoiteltu, tulen selventämään asioita (KIIITOS KOMMENTEISTA <3)
    Eli, jos haluat osallistua ensimmäisessä luukussa mainituilla tavoilla joulukalenteriin niin vetäise minua hihasta ja laita minulle yksityisviestiä. Mahdollisuudethan ovat
    a) ehdottaa minulle hahmoa jota haastattelisin, voi olla mistä sarjasta tahansa
    b) keksiä kysymyksiä haastatteluun (saa olla ihan mitä tahansa, karsinta on käynnissä jatkuvasti, mielellään liittyen jouluun tai kyseiseen päivään (esim: itsenäisyyspäivä, lucia, jne))
    c) ehdottaa itseäsi haastateltavaksi TAI haastattelijaksi! Eli voit lähettää kokonaisen haastattelunkun, hahmo pitää mainita ja kysymysten pitää olla hyviä – tai tyhmiä, kunhan ei sääntöjen vastaisia tai suomen lakia rikkovia :O

    Vinkvink: Osallistuja eli siis ihminen joka on lähettänyt edellä mainittuja ideoita ja tulee hyväksytyksi, voi olla mahdollista bongata tarinasta :O

    #88098
    AvatarShiori-chan
    Member

    Lähetin yksityisviestillä noita haastatteluhommia… Tuliko perille??

    #88099
    AvatarGreensister
    Participant

    Shiori-chan, tuli perille, kiitos! PS: Kysymysten enimmäismäärärajaa ei ole, samoja kysymyksiä saa tulla.

    Luukku 2.
    Kisamen herätys ei ollut miellyttävä. Se johtui siitä, että Sasuke oli yöllä tullut vain lähemmäksi ja lähemmäksi kalapuikkosetää ja oli aamulla ihan vieressä. Itsehillintäänsä menettämättä Kisame otti Gaaran kalebanssin ja hakkasi Sasuken muussiksi.
    ”KUOLE KUOLE KUOLE!” Kuului karjunta joka herätti taas kaikki. Yli puolet kirosivat puolihereillä, etteivät olleetkaan nähneet unta. Samaan aikaan muussiksi melkein muussautuneen Sasuken oli tullut pelastamaan aina valmis edelleen puolialaston Gai.
    ”Aselepo hyvä mies!” Hän huudahti mahtipontisesti koko hammasrivistö välkkyen.
    ”Tuo kurja lähenteli yöllä!” Kisame huudahti ja osoitti Sasukea sinisellä – rumalla – sormellaan.
    ”Uuuu” Kuului ääni. Itachi pyöritti silmiään.
    ”En kyllä tasan!” Sasuke parahti. Orochimaru liiteli paikalle kaikessa rauhassa.
    ”Älkäähän nyt. Olen varma ettei Sasuke tehnyt yhtään mitään…” Hän laski kätensä hellästi pojan olkapäälle. Sasuken ilme oli aika selvästi tämän näköinen: Ó_________Ò
    ”Pervo!” Sakura parahti. Orochimaru päästi heti irti.
    ”Anteeksi nyt vaan, mutta tarkoitukseni on vain saada hänen ruumiinsa!” Ó_Ò ilmeet lisääntyivät heti nopeudella kymmenen. Orochimaru alkoi änkyttäen selittämään jotain niin tattipäistä, ettei edes übernero Shikamaru olisi saanut selvää, vaikka olisikin ollut hereillä.
    ”Joo, no jospa nyt vaikka mietittäisiin, että mitä teemme?” Kakashi ehdotti viisaasti.
    ”Äly hoi, me mietimme sitä koko eilisen päivän. Ei täältä pääse ulos.” Kimimaro tokaisi. Kakashi näytti mietteliäältä, ”Aivan…”
    ”Onko kukaan nähnyt Deidaraa?” Sasorin ääni kuului. Kukaan ei ollut nähnyt.
    ”Ehkä se meni vessaan.” Hidan naurahti.
    ”Onko täällä vessa!?” Naruto, Jiraya, Kankuro ja Chouji kysyivät yhteen ääneen. Hidan katsoi heitä hyvin reikäpäisesti.
    ”On!”
    ”MISSÄ!?” Kaikki neljä parahtivat. Oli Inon vuoro pyörittää silmiään.
    ”T-tuolla…” Hidan sanoi hieman hitaasti ja heti alkoi kauhea ryntäys hänen osoittamaansa suuntaan.
    ”Eikö se olekaan tuolla?” Zabuza kysyi ihmeissään. Hidan mietti ihan pienen hetken.
    ”Ai, niinpäs onkin!” Samalla kuului neljä mätkähdystä kun kaikki neljä idioottia törmäsi seinään.
    ”Au.” Jiraya mutisi.

    Kului hetken kun ihmiset taas ihmettelivät maailmaa. Oli varmaan todella mielenkiintoista katsella porukalla kuinka höyhen liiteli rauhallisesti kohti maata, kunnes Gaara murhasi sen. Kenestäkään ei tullut onnellista. Tsunade hiippaili paikalle piristämään porukkaa ihan vahingossa:
    ”Oliko tuolla eilen kaksi ovea auki?” Hän kysyi tullessaan ulos valkoisesta käytävästi joka oli täynnä kiinni olevia ovia. Kaikki katselivat toisiaan ja pudistivat päätänsä, ”No, nyt on.” Monet nousivat kiinnostuneena kurkistamaan valkoiseen käytävään. Todellakin. Toinen ovi oli todellakin auki!
    ”Kurkistetaanko sisälle?” Naruto kysyi vierellään olevalta Sakuralta.
    ”Vähemmän juttelua, enemmän toimintaa, mies!” Takaa tuleva Neji parahti ja työnsi Naruton sisälle. Loput tulivat perässä.
    ”Oooooo!” Kuului. Huoneessa, johon he olivat juuri tulleet, oli talvi. Satoi pehmeästi suuria lumihiutaleita ja ihan btw, huone oli to.del.la iso. Se oli kuin iso valkoinen laakso, jota ympyröi oikealta isot pehmeämuotoiset vuoret, vasemmalta meri ja reunoilta metsä. Kaikki katselivat kummallisuutta hyvin hämillään.
    ”Mi-mikä s-se on?” Hinata kysyi.
    ”Se on kuin jokin laakso!” Kakashi totesi.
    ”Oooo!” Kuului taas. Keskellä laaksoa oli ihmeellisenä väripilkkuna hauskanmuotoinen, korkea, sininen talo.
    ”Kuinka mielenkiintoista.” Itachi totesi.
    ”No shit Sherlock.” Hidan mutisi enemmänkin itselleen.
    ”LUNTA!” Naruto iloitsi, mutta se oli liian myöhäistä.
    ”Varokaaa!” Kuului jostain. Tyhjästä, siitä kohtaa missä ovi, josta he olivat juuri tulleet, sijaitsi ilmestyi hassunnäköinen valkoinen pullea olento suksilla. Se tuli sellaista vauhtia, etteivät ninjat ehtineet väistää. Pullea valkoinen olento tuli siis suoraan päin.
    ”Äää!” Ino kiljui ja samalla pullea olento räsähti häntä, Sasoria ja Saita päin. Neljästään he lähtivät kierimään mäkeä alas – kyllä, he olivat siis mäellä – ja muodostivatpa yhdessä komean suuren lumipallonkin.
    ”Muumipappa!” Kuului nuoren pojan ääni. Jäljellä olevat ninjat kääntyivät kummissaan katsomaan huutajaa. Sieltä tuli toinen valkoinen pyöreä olento suksilla, mutta tämä osasi jo jarruttaa. Hänen perässään tuli pieni punainen nyt jo ihmiseltä näyttävä olento ja tämän jälkeen ruskea ylisuuri hiiri, joka uikutti.
    ”Anteeksi, oletteko nähneet Muumipappaa?” Toinen valkoinen olento kysyi ninjoilta.
    ”Mikä on Muumipappa?” Sakura kysyi.
    ”Iso ja pullea!” Pieni punainen olento kiljaisi. Jostain syystä kaikki katsoivat Jirayaa.
    ”En minä ole pullea!”
    ”Isä näyttää samalta kuin minä!” Valkoinen olento parahti.
    ”Aaaaaa.” Sakura totesi, ”Se… Hän… Palloili tuonneppäin.” Hän osoitti mäkeä alaspäin, missä näkyi ison lumipallon jättämä jälki.
    ”Et voi erehtyä suunnasta.” Kisame naurahti.
    ”Minne Muumipappa meni?” Pieni punainen olento kysyi.
    ”Tuonne!” Sakura toisti.
    ”Menikö Muumipappa tuonne?” Hiirimäinen ruskea olento kysyi.
    ”Meni?”
    ”Muumipappa meni tuonne!” Valkoinen olento totesi järkevästi. Hidan läimäytti kädellään otsaansa. Sitten ne kolme hassua olentoa lähti laskettelemaan alemmas.
    ”Pitäisikö meidän mennä mukaan?” Itachi kysyi.
    ”Ai miksi?” Sasuke kysyi pöllähtäneenä.
    ”No kun se Ino-tyttö, Sasori ja… Sai? Menivät sen ”muumipapan” mukana.”
    ”Aaaa! Joo!” Sasukella sytytti. Se oli ihme. Mutta, juhlistakaamme sitä myöhemmin.
    ”Mennään!” Naruto huudahti, teki varjokloonin ja lähti lautailemaan sillä alas. Gaara teki oman pulkan kalebanssistaan, Hidan lasketteli viikatteellaan, Kisame miekallaan ja loput eivät halunneet näyttää tyhmältä vaan kävelivät.

    Ison lumipallon luona tunnelma oli tiivis. Lumipallo oli törmännyt puuhun ja mennyt rikki. Ino, Sasori ja Sai ja valkoinen olento pällistelivät hämmentyneenä mitä ikinä sitten näkyvätkään, sillä kävi niin kurjasti, että Sai ei nähnyt mitään koska hänen päänsä oli lumessa.
    ”Ää, miun kampaus!” Ino parahti tajutessaan hiustensa näyttävän räjähtäneeltä, ”Ja täällä on kylmä!”
    ”Älä välitä, ihan hyvältä sinä näytät.” Kuului Sain ääni lumesta.
    ”Sanoo herra josta ei näy muuta kuin takapuoli!” Ino parahti. Sasori ei enää kestänyt vaan kaivautui hangesta ja lähti talsimaan pois.
    ”Öhöm, voisiko joku auttaa minut ylös lumesta?” Valkoinen olento puhui. Hänestä ei todella näkynyt muuta kuin pää. Ino ja lumesta kaivautunut Sai katselivat näkyä hyvin tattipäisinä.
    ”Mitä? Ettekö te ennen ole nähneet lumeen hautautunutta muumia?” Olento kysyi.
    ”Oikeastaan…” Ino sanoi, ”En ole ikinä nähnyt muumia…”
    ”Missä laatikossa sinä olet elänyt!?” Sai parahti.
    ”Häh?”
    ”Tuohan on Muumipappa! Kaikki maailman lapset tietää sen!” Sai sanoi. Muumipappa näytti punastuvan:
    ”No, tiesin olevani kuuluisa, mutta,”
    ”O_O?” Ino totesi.
    ”Unohda!” Sai mutisi.
    ”Pappaa!?” Kuului ääni.
    ”Pappaa!?” Kuului toinen ääni.
    ”Gaara-älä-aja-minun-päälleni!” Kuului kolmas ääni. Sai innostui heti.
    ”Naruto!” Hän huudahti. Ino ei ollut niin innoissaan. Sitten he näkivät mäkeä laskevan eriskummallisen porukan. Se näytti pelottavalta, 4 ninjaa laskettelemassa heitä kohti ja 3 täysin random olentoa. Kaikki kolme kalpenivat, Sasori ei kalvennut koska hän oli lähtenyt huitelemaan jonnekkin.
    ”Ne tulee päin, auttakaa minut ulos täältä!” Muumipappa huusi, mutta Sai ja Ino olivat jo lähteneet karkuun.
    ”Muumipappaaaa!” Se toinen valkoinen olento huusi.
    ”Muumipappaaaa!” Ne kaksi muuta huusivat.
    ”MIS TÄS ON JARRUT!” Naruto karjui. He lähestyivät ja lähestyivät nyt jo kuollutta lumipalloa ja sen seassa olevaa hädissään tuskastelavaa Muumipappaa.
    ”Varokaa lapset!” Pappa huusi. Kisame ja Hidan vetivät pahisnaurua. Seurasi huutoa kun koko lössi törmäsi yhdeksi kasaksi.

    Kun kaikki olivat selvinneet lumikasasta pois ja hassu Muumipappakin oli pelastettu alkoi ankea ”hyvää päivää, minä olen,” kierros.
    ”Hyvää päivää minä olen Muumipappa.” Muumipappa aloitti.
    ”Ja minä olen Muumipeikko! Tuo tuossa on Nipsu ja tuo pikkuinen on Myy!” Se toinen valkoinen esitteli itsensä ja kaksi muuta.
    ”Minä olen Naruto, minä olen ninja, minusta tulee uusi Hokage!” Naruto esitteli, ”Tuo tuossa on Sasuke, se on mäntti, tuo on Sakura, hän ei ole mäntti, tuo on Itachi… Hän on mäntti, tuo on Hidan, hän on mäntti, Kisame – mäntti, Ino… Ei mäntti, muuten kuolisin, Sai – mäntti,”
    ”Okei Naruto, riittää!” Sakura keskeytti. Naruto näytti masentuneelta. Sakura esitteli järkevästi 17 henkilöisen porukan, nekin siis jotka olivat hiippailleet alas myöhemmin. 7 heistä oli jäänyt alunperinkin ylös.
    ”Ja mikä tämä paikka mahtaa olla?” Kakashi kysyi kohteliaasti. Neljä hassua olentoa katsoi toisiaan pöllämystyneesti.
    ”Muumilaakso!” Muumipappa ja Muumipeikko sanoivat yhteen ääneen.
    ”Ahaa.” Kakashi sanoi mietteliäästi.
    ”Voi, tästä tulee hienoa! Äiti voi tehdä meille kaikille pannukakkuja, sitten voidaan mennä leikkimään jäälle, rakennetaan ihan lumilinna ja leikitään valloitusta, sitten tullaan kotiin ja voitte varmasti kaikki jäädä meille yöksi, valvotaan pitkään ja rakennetaan vesiliukumäki!” Muumipeikko intoili.
    ”Ja syödään paljon!” Nipsu innostui. Kaikki ninjat katsoivat toisiaan hyvin huolestuneena.
    ”Joo, lumilinna! Voidaan rakentaa iso kun meitä on näin paljon!”
    ”O_O”
    ”O_O’”
    ”O_O”
    ”O.o”
    ”o.O”
    ”Öö…” Sasuke änkytti, ”Meidän… Meidän…”
    ”Meidän pitää lähteä!” Kisame päätti tämän lauseen ja lähti juoksemaan mäkeä ylös. Muut jäätivät hetken.
    ”So long!” Hidan huudahti, ”Kisameee, odota minua!” Hän lähti kipittämään Kisamen perään.
    ”Anteeksi, meidän pitää todellakin lähteä.” Sakura valehteli muiden mukana ja lähti juoksemaan ylös, ”Ja joku hakee sen Sasorin mukaan!” Hän huusi vielä perään. Samalla hetkellä kaikki loputkin lähtivät pakoon. Jäljelle jäivät vain Naruto ja Shikamaru. Jälkimmäisenä mainittu huokaisi.
    ”Minä olisin halunnut vielä jäädä…” Naruto valitti. Muumit ja loput katselivat heitä kummissaan.
    ”Ainahan sinä voit jäädä!” Muumipeikko sanoi ylipirteästi.
    ”Ei, me lähdetään nyt. Naruto, mene sinä edeltä, minä haen sen Sasorin.” Shikamaru totesi. Masentuneena Naruto lähti kipittämään muiden perään ja Shikamaru jatkoi toiseen suuntaan. Muumit jäivät jäätämään hetkeksi paikalleen ja jatkoivat sitten normaalia muumeiluaan.

    Sasori löytyi aika pian. Hän piteli kädessään jotain.
    ”Hei, sinä, pitäisi lähteä pois!” Shikamaru huusi vähän matkan päästä. Nukkepoika värähti hereille.
    ”Eikö tällainen kalenteri ollut eilisessäkin huoneessa?” Hän kysyi ja heilutteli joulukalenteria. Shikamaru tuli lähemmäs ja tutki punaista joulukalenteria katseellaan.
    ”Oli… Ja siitä on kanssa näköjään avattu ykkösluukku, niin kuin se Deidara teki eilen…”
    ”Jaaha.” Sasori totesi, tiputti kalenterin lumihankeen ja lähti kävelemään pois. Shikamaru meni ottamaan kalenterin käteensä.
    ”No… Eikai se ketään haittaa?” Shikamaru mutisi ja avasi toisen luukun. Sitten hän jätti kalenterin maahan ja lähti muiden perään.

    Tuli jälleen ilta, tuli yö, mitään kummallista ei tapahtunut ja niin kaikki 22 ninjaa kävi taas nukkumaan.

    Haastattelu, Shikamaru:
    Joulu lähestyy, miltä nyt tuntuu?
    Nojaa… Yhtä turhalta kuin kaikki muukin, mut no, elämä on.

    Jos olisit Joulupukki, mitä tekisit?
    Muuttaisin itseni pilveksi ja lähtisin lentelemään. Siinä vasta elämää!

    Entäpä joulutonttu?
    Nukkuisin koko vuoden nurkassa kun muut paketoivat lahjoja. Ihan sama juttu kuin nykyäänkin, muut riehuvat ja minä nukun!

    Kenet ottaisisit Joulumuoriksesi?
    Jätän vastaamatta.

    #88148
    AvatarShiori-chan
    Member

    Pidin tosta uudesta vielä enemmän<3 Loistava idea yhdistää muumit ja Naruto^^

    #88215
    AvatarDents
    Participant

    Hienolta vaikuttaa ^^ Saisinpa itsekkin aloitettua tarinani….muuten, voisitko haastatella minua tarinassa ;D Pakko ei tietenkään ole.

    #88221

    AIVAN LOISTAVAA!!!

    nauraa saa ja olen todella iloinen että tässä vaiheessa huomasin tämän koska jos näitä olisi ollut tullut jo 10 en varmaan olisi jaksanut aloittaa edes lukemista..(laiska lukemaan koneelta =D) tässä hyvä esimerkki joka pelastaa huonommankin päivän. Minulle ainakin tuli tosi positiivinen olo :3 näitä on pakko käydä joulu-aatton asti joka päivä lukemaan :3 kiitos jo näistä kahdestakin! pakko myöntää että pari kertaa ääneenkin tuli naurettua :3 loistavaa jatka näitä <3

    #88237
    AvatarGreensister
    Participant

    Luukku 3
    Oletko ikinä miettinyt mitä tapahtuisi jos pistetään kaikki lempisarjasi hahmot yhteen kasaan? Etpä tietenkään. No, nyt niin on sattunut käymään.
    Tähän mennessä tapahtunutta:
    Joukko Naruto-sarjan hahmoja herää joulukuisena päivänä suuresta huoneesta mitä eriskummallisimmista paikoista ja asennoista. Tämä 24 päinen ihmisjoukko – jonka odottaisi riitaantuvan heti ensi hetkellä – alkaa selvittää ulospääsyä, mutta löytävätkin pelottavan valkoisen käytävän jonka varrella on 24 ovea. Ensimmäinen niistä oli auki, ja sen pimeydestä he löytävät partiolaisten joulukalenterin. Rohkein heistä, Deidara uskaltautuu avaamaan ensimmäisen luukun jonka jälkeen he tekevät kaikki aselevon, ja illalla käyvät nukkumaan. Aamulla herätessään Tsunade tajuaa seuraavan oven olevan auki. Se vie pelottavaan Muumilaaksoon, jossa kummalliset valkoiset pallerot laskettelevat ihmisten päälle. Sasori, Sai ja Ino joutuvat yhden sellaisen, Muumipapan tielle ja lähtevät lumipallona neljästään mäkeä alas. Jupakka saadaan selvitettyä ja kun Muumit niin kiltiste heidät kutsuvat kylään, ninjat lähtevät karkuun. Shikamaru lähtee etsimään Sasoria joka on löytänyt joulukalenterin. Shikamaru avaa toisen luukun ja lähtee takaisin tyhmään huoneeseen ylhäällä. Ja illalla kaikki 22 käyvät ei niin onnellisena nukkumaan.

    ”Herätkää äkkiä, herätkää äkkiä!” Naruton ääni herätti ihmiset huoneesta. Kukaan ei oikein ollut vieläkään tyytyväinen näihin yllättäviin herätyksiin.
    ”Mitä!?” Kakuzu karjaisi. Naruto säikähti sitä niin kovasti, että random kärpänen katossa kuoli.
    ”Tuolla on kolmas ovi auki!” Naruto iloitsi.
    ”Onko?” Tsunade innostui. Sai, Hinata, Zabuza, Gai, Lee ja Orochimaru katsoivat Narutoa kiinnostuneena.
    ”Onon!” Naruto iloitsi.
    ”Mennään heti katsomaan!” Orochimaru sanoi iloisesti ja kaikki 8 lähtivät jonossa hyppelemään valkoiseen käytävään laulaen ilovirttä. Se näytti erittäin hölmöltä.
    ”Jo on kummallinen käytävä, ihankuin joka päivä avautuisi yksi ovi…” Kankuro sanoi. Hänen vierellään Kimimaro työnsi pojan päähän tyynyn, että tämä olisi hiljaa ja kävisi nukkumaan.
    ”Hei, missä Shikamaru on?” Ino kiljahti. Siitä seurasi järjetöntä tyynyjen heittelyä kun kaikki olivat yhdessä sitä mieltä, että nyt nukutaan, naiset hiljaa. Sakura hihitti ja sai monta monituista turpakiinni!-huutoa kohdalleen.

    ”Oi, en malta odottaa, avatkaa se jo!” Orochimaru iloitsi. Hänen takanaan Gai heitteli pinkkejä kukkia ja kaikilla oli oikein hempeä olo muutenkin.
    ”Avatkaa te se Hinata-neiti.” Zabuza leperteli. Hinata punastui.
    ”Voi, e-enhän minä!” Hinata hihitti. Samalla Lee väkersi Gain kukkasista seppelettä, jonka aikoi lahjoittaa Narutolle. Sai katseli touhua hetken muumipeikkopäisenä ja avasi sitten itse oven. Kuului pitkä ”Hoo!” kun ovi avautui Orochimarun jaloille. Hän ei ollut onnellinen.
    ”Ja sitten siSÄÄÄN!” Jokin lennähti Zabuzan ohi, ”Mikä se oli!?” Naruto meni katsomaan sitä.
    ”Se on sininen kypärä.” Naruto kertoi.
    ”Kabuto?” Orochimaru kysyi.
    ”Ei, vaan kypärä.” Naruto selvensi.
    ”Kabuto?” Orochimaru kysyi uudestaan.
    ”Ei, vaan kypärä!” Naruto selvensi uudestaan.
    ”Eli Kabuto?” Zabuza tarttui Orochimaru hartioista ja alkoi ravistella tätä.
    ”Ky-Pä-Rä Ky-Pä-Rä!” Zabuza huusi ravistelun tahtiin.
    ”Ka-Bu-To Ka-Bu-To?” Orochimaru teki samoin. Hinata alkoi järsiä Naruton olkapäätä. Gai ja Lee laulelivat jotain hempeää laulua. Samalla Tsunade kurkisti ovesta sisään.
    ”OoOoOooo.” Hän sanoi. Sisällä oli joku blondi tappelemassa jotain mustahiuksista naista? miestä? vastaan ja mukana oli vielä sininen haarniskakin ilman päätä. Ja haarniskassa ei ollut ketään.
    ”Mitähän täällä tapahtuu?” Tsunade kysyi itseltään.
    ”Kypärä! Kypärä!”
    ”Kabuto! Kabuto!”
    ”You raise me up, so I can stand on mountains <3” Gai ja Lee lauloivat kyynelet valuen silmäkulmissa.
    ”Mitäs jos mentäisiin kurkistamaan?” Tsunade sai slaagin.
    ”Apua, oletko sinäkin olemassa?” Hän parahti Saille joka oli hiippaillut tämän vierelle. Sai nyökytti ihmeissään.
    ”No…” Tsunade katsoi taakseen jäänyttä porukkaa. Valinta ei ollut vaikea, ”Mennään.” Kahdestaan he menivät uuteen huoneeseen missä random kolmikko taisteli.
    ”Hyvää päivää.” Tsunade sanoi äänellä, josta on vaikea kirjoittaa mitään. Kaikki kolme lopettivat taistelun heti. Mustahiuksinen mies? nainen? jäi kuristamaan blondia poikaa ja haarniska veti mustahiuksista hiuksista.
    ”Niin?” Mustahiuksinen kysyi. Samalla blondi, jota hän kuristi, löi häntä teräksisellä nyrkillä suoraan nenään. Mustahiuksinen lensi päin teräksistä haarniskaa.
    ”Mitä täällä tapahtuu?” Sai kysyi.
    ”Täällä hakataan Homunculuksia persuksille!” Blondi poika huudahti. Tsunade ja Sai katsahtivat toisiaan. Hakataan mitä?
    ”Joo, hyvää päivää, minä olen Sai.” Sai lähti marssimaan kolmea immeistä kohti käsi ojolla ja naama ärsyttävässä tekohymyssä.
    ”Anteeksi, meillä on vähän kiire.” Haarniska sanoi. Tsunade ja Sai pomppasivat metrin tai enemmän ilmaan.
    ”Se puhuu!” Tsunade kiljahti.
    ”Tietenkin minä puhun.” Haarniska sanoi. Blondi naurahti vähän, mutta menikin sekaisin.
    ”Missä Envy on!?” Hän parahti.
    ”Mikä?” Sai kysyi.
    ”Kuka?” Tsunade jatkoi. Haarniska pyörähti kerran ympäri.
    ”Hän karkasi!” Metalliköntti sanoi. Sai mietti, että miten se puhui. Eihän sillä ollut suuta! Tsunade katseli ympärilleen ja tajusi kolmannen henkilön, sen mustahiuksisen, kadonneen.
    ”Ai se ystävänne?” Blondi lysähti masentuneena maahan pyllylleen.
    ”Juuri kun olimme saamassa übersalaisen viisasten kiven valmistusohjeen ensimmäisen osan ensimmäisen sanan selville ;_; Nyt kaikki pitää aloittaa taas alusta!”
    ”Veli, kyllä se siitä. Löydämme kyllä varmasti,”
    ”Ootteks työ veljeksiä!?” Sai kiljahti. Tsunaden alaleuka loksahti maahan ja torakka jäi sen alle. Tästä voimme päätellä, että Tsunadella on jotain muutakin isoa kuin… Jätetään aihe sittenkin sikseen. Blondi sadetteli itsekseen ainakin 10 minuuttia samalla kun Tsunade ja Sai ihmettelivät elämää. Haarniska etsi sillä aikaa päätään.
    ”Okei. Rauhoitun.” Blondi sanoi ja nousi ylös, katsoen sitten tutkivasti kahta ninjaa, ”Tunnetaanko me?”
    ”Ei?”
    ”Ei!”
    ”Ei.”
    ”Kuka sanoi kolmannen Ei?” Haarniska kysyi. Kukaan ei myöntänyt sanoneensa, Salattujen kansioiden tunnari alkoi soida ja kuva siirtyi kauemmas karmivasti.

    Sitten alkoikin tylsä esittely.
    ”Olen Edward Elric, valtionalkemisti, lempinimeltäni Teräs.” Blondi esitteli itsensä.
    ”Ja minä olen Alphonse Elric, Edin pikkuveli.” Haarniska kertoi. Sai ja Tsunade ihmettelivät kummallista kaksikkoa, mutta esittäytyivät kuitenkin.
    ”Sai… Ninja?”
    ”Ja Tsunade, viides hokage, legendaarinen häviäjä ja yksi kolmesta sannineista.” Elward ja Alphonse ihmettelivät äskeisiä enemmän toista kummallista kaksikkoa.
    ”Mikä on valtionalkemisti?” Sai kysyi iloisesti – tai tekoiloisesti. Edward näytti siltä kuin joku olisi heittänyt tämän päälle kylmää vettä ja taimenia. Ja sitten Alphonse selitti sen. Sen jälkeen Tsunade joutui selittämään sekä Hokagen, että sanninin. Sitten kaikki olivat onnellisia. Sen onnellisuuden keskeytti kuitenkin Sai:
    ”Miten tuollainen pätkä on päässyt valtion palvelukseen?” Se oli virhe. Iso virhe. Jokin nimittäin naksahti Edwardin päällä ja ainakin kolme aivosolua lähti karkuun ylikuumentumista.
    ”KETÄ KUTSUT ALIKASVANEEKSI TOMAATIKSI JOKA ON KÄRISTYNYT AURINGONPAISTEESSA, JA,” Haarniskaveli otti äkkiä veljensä poliisiotteeseen.
    ”Juoskaa!” Hän parahti veljensä kiroamisen yli.
    ”Mitä se suuttui, pätkähän se on?” Sai kysyi. Edwardilla naksahti uudestaan ja tämä pääsi irti veljensä otteesta.
    ”Sai, juokse!” Tsunade kiljahti ja veti tyhmän Sain mukanaan ovesta ulos, mistä he olivat tulleetkin. Edward ei päässyt seuraamaan häntä, mutta hän alkoi heittelemään kaksikkoa tavaroilla ja karjumaan. Kun Sai ja Tsunade olivat päässeet ulos, osui jokin Saita päähän.
    ”Joulukalenteri O.o?” Sai kysyi ihmeissään. Hetkeäkään miettimättä hän avasi kolmannen luukun.
    ”Mikä sieltä tuli?” Tsunade kysyi.
    ”Lentokone! Mitä huijausta!” Sai suuttui ja heitti kalenterin ovesta sisään, ”Pidä kalenteris!” Sitten hän potkaisi metallisen pään sisälle, mikä oli jostain syystä täynnä pinkkejä kukkia, ”Ja pääs kanssa!” Sitten Tsunade sulki oven. Myöhemmin Gai ja Lee ristivät kummatkin kukkaisprinsseiksi, syytä ei tiedetty miksi. Ja niin kului kolmas päivä. Ja jälleen 21 ninjaa kävivät nukkumaan, onnellisena, väsyneinä ja täysin kukkien peitossa.

    Tsädääm! Ja sitten seuraa Haastattelu 3! Kysymykset on ihanasti tehnyt Shiori-chan, kiitosta ja kunniaa hänelle! Tänään haastattelemme Saita!

    – Miten arvelet joulupukin tuovan lahjat kaikille??
    Luin tuossa yhtenä päivänä kirjasta, että lentäen. Sanoisin siis, että lentäen.

    – Luuletko olleesi kiltti tänä vuonna??
    Ainahan minä! *hymy*

    – Kuinka monta piparia aiot leipoa ja syödä??
    Yhden ison klöntin piparitaikinaa. Se on nammaa!

    – Mistä jouluruoasta pidät eniten??
    Piparitaikinaaaaaa!

    – Ketä heittäisit lumipallolla, jossa olisi kiviä??
    En jaksa listata, ei riitä paperi.

    #88240
    AvatarShiori-chan
    Member

    Taas aivan mahtavaa, en voi muuta sanoa XD !!!!

    #88446
    AvatarArty-chan
    Member

    Nyt en ymmärrä… Kuinka jollakulla voi olla noin paljon mielikuvitusta?!!! Taas kerran aivan uskomaton. Keep on going, please!
    Perhana kun päivät vaihtuu niin hitaasti….

    #88448
    AvatarGreensister
    Participant

    Huhhuh, anteeksi että minulla kestää, olen katsokaas niin tyhmä, että kirjoitan nämä vasta niinä tiettyinä päivinä (paitsi kakkonen oli kyllä aikaisemmin tehty) Mutta sainpas vihdoin tehtyä. Taisi tulla lyhyin ja ehkä oudoin myös, mutta sainpahan ainakin kolme tuntia kulumaan. No, nauttikaa, älkää nauttiko, kommentoida pitää <3

    Luukku 4!

    Aamu sarasti ikkunattomaan, mutta suureen huoneeseen, joka oli täynnä mitä eriskummallisimpia sohvia, sänkyjä, patjoja, oli siellä ihan pienenpieni keittiökin ja kauheita, kuorsaavia ninjoja. Poispääsystä ei ollut tietoakaan, eikä kaksikymmentäyksi päistä ihmisporukkaa lohduttanut suuri valkoinen käytäväkään täynnä ovia, jotka olivat jatkuvasti lukossa. Viisaimmat olivat kuitenkin tajunneet yhden oven aukenevan päivittäin, mutta sieltä oli tähän mennessä löytynyt vain uusi, pelottava maailma. Nyt kuitenkin innokkaana aamua odotti Konohan viides Hokage, Tsunade, joka halusi jo tutkimaan neljännen oven maailmaa. Eilinen seikkailukaveri, Sai, oli kuitekin kadoksissa, mikä olikin syynä odotteluun. Hän oli nakittanut mukaansa Sakuran, Kankuron ja Naruton… Joka nukkui vielä. Jostain kummallisesta syystä Sasukekin oli tulossa, mikä sai Sakuran iloiseksi ja sitten tuli tietenkin myös Orochimaru. Siis Sasuken takia. Tästä Tsunade ei oikein ollut onnellinen. Orochimarun mukana tuli vielä Kimimaro ja niin koko kuusipäinen porukka odotteli kiltisti Naruton heräämistä. Se alkoi käydä jo kaikkien hermoille, sillä harvat olivat nukkuneet yöllä, johtuen jatkuvasta kuorsaamisesta joka velloi koko yön huoneessa. Lopulta lyhythermoisin, eli Sakura otti Sasorin käden ja alkoi hakata Narutoa. Sasori loi tyttöön hyvin murhaavia katseita ja jatkoi sitten sitä mitä oli tekemässäkään. Eli muiden Akatsukien kanssa pasianssin pelaamista. No, pääasiahan oli, että Naruto saatiin hereille ja seitsemän ihmistä lähti äkkiä valkoiseen käytävään. Neljäs ovi oli todellakin auki. Kaikki seitsemän tunkivat yhtä aikaa ovelle, ennekuin Kankuro edes ehti avata sitä.
    ”Odottakaa nyt hetkinen!” Kankuro karjaisi. Muut antoivat tilaa ja poika pääsi avaamaan oven.
    ”Mitä hem…?”

    Samalla Akatsukien pasianssi oli päättynyt. Hidan katseli pahiskavereitaan.
    ”Eikö Deidara ollutkaan joukossamme?” Hän kysyi. Kisamen katse kiersi joukossa nopeasti ja Sasori katseli ympärilleen.
    ”Ky-yllä hän oli ensimmäisenä päivänä…” Kisame totesi.
    ”Minä en ole nähnyt sitä pentua sitten sen jälkeen kun tulimme pois ensimmäisestä huoneesta.” Sasori totesi. Itachi oli kuulevinaan hänen äänessään pientä iloakin.
    ”Jo on kumma…” Ääni kuului heidän takaansa. Kaikki kääntyivät katsomaan äänen aiheuttajaa.
    ”Minun oikea isovarpaani on isompi kuin vasen!” Lee sanoi. Kuului kova Tumps, kun Neji kolautti päänsä pöytään. Kisame ravisteli päätään ja käätyi kollegoidensa puoleen.
    ”Mihin hän olisi muka voinut joutua?” Hän kysyi.
    ”Toivottavasti kuoli!” Sasori puuskahti. Hidan näytti mietteliäältä.
    ”Eikös joku puhunut illalla, että jotkut muutkin olisivat kadonneet?” Hän sanoi. Tuli hetken hiljaisuus, jonka aikana Lee kutsui Gain tutkimaan hänen varpaitaan.
    ”Ketkä?” Itachi kysyi hiljaisuuden päättyessä. Hidan sulki silmänsä ja mietti.
    ”Ööö…”
    ”Sai ja Shikamaru Nara!” Kakashi sanoi yllättäen. Kaikki Akatsukin menivät hetkeksi hämilleen, varsinkin Sasori jonka syliin Kakashi oli istahtanut.
    ”Ai, ne rasittavat pennut?” Kisame kysyi. Kakashi nyökytti.
    ”Miksi?” Hidan kysyi.
    ”Miten?” Itachi kysyi.
    ”Voisitko siirtää ahterisi!” Sasori tiuskaisi.

    ”Mitä, mitä hem?” Naruto kysyi Kankurolta. Vanhempi poika avasi oven kunnolla, että kaikki näkivät sisään.
    ”Sehän…” Sasuke ihmetteli.
    ”Konoha!” Sakura riemuitsi, ”Koti!” Orochimaru ja Kimimaro tuijottivat ovesta sisään reikäpäisinä. Näky oli todellakin Konohan metsästä. Mikä miehiä hämäsi, olivat lehdet puussa ja vihreä ruohomatto. Eikö ollutkaan talvi? No, Narutopa ei siitä välittänyt vaan ryntäsi sisään iloisesti.
    ”Me selvittiin, me selvittiin!” Hän kiljui.
    ”Jokin on vinossa…” Sasuke mutisi.
    ”Mistäs sinä tiedät kun et ole ollut kylässä moneen vuoteen.” Orochimaru sanoi Orochimarumaisella äänellä. Sasuke liikahti vaivautuneesti kauemmas hänestä.
    ”Mutta jos Sasuke ei ole ollut kylässä…” Kimimaro alkoi miettimään, ”Niin enkös minä sitten ole kuollut?”
    ”O_O” Kankuro totesi.
    ”Enkö ole ollut kylässä?” Sasuke kysyi.
    ”Joku tulee!” Tsunade huudahti. Todellakin, oikealta kuului ääniä. Naruto ei tätä tietenkään tajunnut ja jatkoi hyppelyä eteenpäin. Ja sitten joku törmäsi häneen. Sakura löi kädellä otsaansa.
    ”Auauauau!” Naruto valitti.
    ”Auauauau!” Naruto valitti. Kaikilta muilta paitsi Narutolta itseltään loksahti alaleuka maahan. Maassa jökötti kaksi Narutoa. Toinen oli selvästi vanhempi, toinen taas nuorempi. Sitten metsän siimeksestä tuli toinenkin henkilö.
    ”Mizuki?” Sakura kysyi ihmeissään. Ja sitten tuli vielä kolmas henkilö joka hyökkäsi Mizukin kimppuun.
    ”Iruka-sensei?” Sasuke ihmetteli.
    ”Hoo?” Naruto tajusi toisen itsensä.
    ”Emme me ole kotona!” Tsunade masentui, ”Me palasimme ajassa.”
    ”Hoo?” Sasuke kysyi.
    ”Hoo?” Sakura kysyi.
    ”Haa!” Kankuro tajusi.
    ”Hoo?” Orochimaru kysyi.
    ”Hoo?” Kimimaro kysyi.
    ”Hoo?” Maahinen kysyi. Iruka, Mizuki ja pikku-Naruto tajusivat mitä heidän ympärillään tapahtui.
    ”Häh? Naruto?” Iruka ihmetteli uutta, vanhempaa Narutoa. Mizuki meni täysin hämilleen ja unohti kokonaan tapahtumat. Kyynelet putkahtivat ison Naruton silmiin kun hän muisteli tätä tapahtumaa. Sinä päivänä hänestä oli vihdoin tullut ninja <3
    ”Voisiko joku hemmetti selittää mitä täällä tapahtuu?” Pikku-Naruto tiukkasi.

    Nyt oli koko huoneeseen jäänyt porukka kasassa ja Sasorista oli tehty virallinen penkki. Akatsukit olivat kertoneet epäilynsä katoamistapauksista, kun saatiin ihan uusi näkökulma pulmaan. Se tuli viralliselta penkiltä.
    ”Se Naran poika!” Hän karjui ihmismassan alta, ”Siellä lumen keskellä se avasi toisen luukun joulukalenterista, niin kuin Deidara edellisenä päivänä ensimmäisen! Ja kun palasin käytävään, luulin hänen tulevan perässä, mutta häntä ei kuulunutkaan!”
    ”Oooo!” Gaara totesi.
    ”Eli katoammeko me jos avaamme joulukalenterin luukun?” Itachi kysyi.
    ”Näemmä.” Neji totesi ykskantaan.
    ”Onkohan se hyvä vai huono asia?” Lee kysyi.
    ”Se mikä ei tapa, on hyväksi!” Gai karjaisi.
    ”Mutta me emme tiedä tappaako se!” Kakashi totesi.
    ”No… Eihän meidän tarvitse avata luukkua.” Ino vastasi. Jotkut nyökyttelivät, totta.
    ”Eikö?” Chouji kysyi, ”Miten voit olla varma? Mistä tiedämme mitä tapahtuu jos emme avaa luukkua?”

    Kukaan ei kuitenkaan ehtinyt selittää pikku-Narutolle mitään.
    ”MINÄ!” Iso-Naruto kiljahti ja veti pienen itsensä haliin. Kohtaus oli niin ihana, että Orochimaru vuodatti pienen kyynelen sen ansiosta.
    ”Öh, anteeksi, minulla olisi maailmanvalloitus kesken.” Mizuki sanoi siihen väliin.
    ”Niin!” Iruka jatkoi.
    ”Joo, olkaa hyvä jatkakaa vain.” Kimimaro sanoi ja meni repimään Narutot irti toisistaan.
    ”Okei Naruto, juokse!” Mizuki sanoi. Pieni Naruto lähti heti karkuun, sitten lähti Mizuki, sitten Iruka sanottuaan heipat isolle Narutolle.
    ”KICK HIS ASS NARUTO!” Iso-Naruto huusi perään.
    ”Minusta meidän pitäisi lähteä.” Sakura totesi. Sasuke näytti masentuneelta.
    ”Onko pakko ;_;?” Hän kysyi.
    ”ON!” Sakura innostui ja veti pojan mukanaan pois. Kankuro huokaisi masentuneesti.
    ”No, ehkä ensi kerralla…” Hän mutisi ja meni perään.
    ”Saskeee, odotaa!” Orochimaru hyppeli muiden perään ja Kimimaro tuli mukana raahaten vilkuttavaa Narutoa mukanaan. Tsunade lähti myös, mutta sattui lyömää jalkansa johonkin. Se oli pieni punainen joulukalenteri.
    ”Taas.” Hän mutisi, otti kalenterin käteensä, repi neljännen luukun auki ja lähti sitten pois, jättäen kalenterin lojumaan sinne mistä löytyikin.

    ”HEI!” Naruto intoili heidän päästyään takaisin huoneeseen. Ihmiset katsoivat heitä oudosti.
    ”Mitä?” Kankuro kysyi.
    ”Missä Tsunade on?” Jiraya kysyi. Kaikki huoneeseen tulleet katsoivat taakseen.
    ”Jaa’a.” Kankuro vastasi, ”Enpä tiedä.”
    ”Näittekö te joulukalenteria?” Hidan kysyi. Muut miettivät.
    ”Ei?” Sasuke vastasi.
    ”*kiroilua*” Hidan vastasi. Sitten kuva pysähtyi, muuttui siniseksi ja ruudulle ilmesty teksti: jatkuu huomenna.

    Haastattelu 4: Nipsu O_O Kysymykset jälleen Shiori-chanin
    – Aiotko pukeutua jouluisesti?? Miten??
    En minä pukeudu ;_; Tonttulakin voisin etsiä!

    – Miten koristelisit joulukuusen??
    Ruusu tähdeksi, sukkia kuuseen ja kaikkea muuta mitä talosta löytyy <3

    – Aiotko tehdä monta lumiukkoa?? Kenen kanssa??
    Aina kun herään! <3 No, ainakin Muumipeikot, Niiskuneidin, Myyn – paitsi se tuhoaa aina minun lumiukkoni – ehkä Pappa ja Mammakin tulevat mukaan <3

    – Kummista pidät enemmän: joulutortuista joissa on luumuhilloa vai joulutortuista joissa on omenahilloa?
    Kaikki ruoka kelpaa, varsinkin Muumimamman, mutta luumuhillo on parasta <3

    #88689
    AvatarGreensister
    Participant

    Anteeksi, että kesti! Oli kauhea kiire koko päivän ;_;

    Luukku 5
    ”HEI!” Naruto intoili heidän päästyään takaisin huoneeseen. Ihmiset katsoivat heitä oudosti.
    ”Mitä?” Kankuro kysyi.
    ”Missä Tsunade on?” Jiraya kysyi. Kaikki huoneeseen tulleet katsoivat taakseen.
    ”Jaa’a.” Kankuro vastasi, ”Enpä tiedä.”
    ”Näittekö te joulukalenteria?” Hidan kysyi. Muut miettivät.
    ”Ei?” Sasuke vastasi.
    ”*kiroilua*” Hidan vastasi.
    ”Mi-mistä on kysymys?” Sakura kysyi. Muut katsoivat vaivaantuneina toisiinsa.
    ”Me epäilemme, ” Jiraya alkoi kertoa, ”Että ihmisiä katoaa joulukalenterin takia.” Kertomus jätti kaikki kuulijat kylmäksi.
    ”Mitä?” Kimimaro kysyi.
    ”Siis tähän mennessä olleissa huoneissa oli jokaisessa joulukalenteri. Kuka ikinä sen päivän luukun sitten avasikaan, katosi.”
    ”Oho.” Sasuke sanoi.
    ”Onko se paha asia?” Sakura kysyi. Kukaan ei osannut vastata siihen kysymykseen.
    ”Me emme tiedä.” Kakashi kertoi.
    ”Emmekä me haluakkaan tietää!” Hidan puuskahti, ”Minä sanon että lähdetään täältä heti paikalla!”
    ”Miten?” Neji kysyi. Hidan meinasi sanoa jotain, mutta piti turpansa ummessa.
    ”Sitähän minäkin.” Neji mutisi. Gaara heitti häntä hiekkapallolla päähän.
    ”HEI!” Neji karjahti.
    ”Sori, teki mieli.” Gaara sanoi.
    ”ò.ó!”
    ”Mitä jos yhdistäisimme voimamme ja hyökkäisisimme yhdessä seinän kimppuun?” Jiraya ehdotti.
    ”JOO!” Hidan pomppasi ylös, ”Tehdään se!” Idea ei saanut kuitenkaan enempää kannatusta, kun Neji pilasi hänenkin intonsa:
    ”Seinissä kiertää chakraa enemmän kuin kokonaisen kylän edestä. Vaikka saisimmekin seinän hajoamaan, ei kestäisi hetkeäkään kun se olisi kasvanut jo umpeen. Emmekä tiedä mitä sen takana on.”
    ”… Ilonpilaaja…”
    ”Eli mitä meille jää?” Ino kysyi.
    ”Jos katkaisisimme jalkamme?” Kisame kysyi.
    ”Mihin se sitten vaikuttaisi?” Sasuke kysyi.
    ”Ei mihinkään, se olisi kivaa!” Kisame sanoi. Itachi löi häntä takaraivoon.
    ”Pitäisikö meidän sitten joka päivä käydä avaamassa luukku ja kadota?” Sakura ehdotti. Kukaan ei taaskaan osannut vastata. Se alkoi käydä jo Sakuran hermoille, ei hänen kysymyksensä nyt niin vaikeita olleet.
    ”Mitä jos vain avattaisiin joka päivä yksi luukku?” Jiraya kysyi.
    ”Minusta sitä kannattaisi yrittää.” Kakashi sanoi.
    ”Hei, se oli minun ideani!” Sakura parahti.
    ”Arvon Jiraya on hyvä ja menee ensimmäisenä.” Kankuro sanoi.
    ”Käy!” Orochimaru huudahti. Monet muutkin kannattivat ideaa.
    ”Heiheihei, onko tämä nyt,” Jiraya yritti puhua, mutta kansa oli päättänyt.
    ”Mutta, mites jatkossa?” Sakura kysyi.
    ”Mutta, mites jatkossa?” Ino kysyi.
    ”Sika!” Sakura kiljahti ja meni nurkkaan mököttämään.
    ”Arvotaan!” Naruto ehdotti.
    ”En minä!” Hidan huusi.
    ”No, katsotaan sitä sitten myöhemmin.” Joku ehdotti. Kukaan ei saanut selville ehdottajan henkilöllisyyttä, mutta eipä se ketään haitannut. Tuli yö, tuli aamu ja niin meni vihdoin neljäskin päivä.

    Aamu sarasti. Jiraya panikoi jo tulevaa tehtäväänsä. Kun kaikki olivat vihdoin hereillä alkoi vaativa tehtävä: Raahaa Jiraya käytävään ja ovesta sisään. Siihen tarvittiin kahta nukkemestaria, yhden sanninin ja yhden megakulmakarvan. Lopulta mies oli saatu käytävään ja kun Gai avasi oven niin Orochimaru potkaisi Jirayan sisään.
    ”Heihei ^-^” Hän sanoi ja paiskasi oven kiinni perässään. Jiraya katsoi kauhuissaan kun koko ovi katosi. Sitten hän lähti tutkimaan varovasti ympäristöään. Hän näki edessään suuren, mutta vanhan kartanontyylisen, joka oli ympäröity jykevällä aidalla. Ja juuri silloin paikalle tupsahti jokin valkoinen, outo olento.
    ”Hei, varo!” Kuului pojan ääni. Jiraya katsoi äänen aiheuttajan suuntaan ja jostain metsäpolulta tuli outo kolmikko; yksi poika, yksi ankka ja yksi koira. Porukka pysähtyi noin kymmenen metrin päähän hassusta valkoisesta olennosta ja he vetivät kaikki jostain hassut aseet. Pojallakin näytti olevan jonkinlainen ylisuuri avain.
    ”Häh?” Jiraya kysyi. Juuri silloin hassu valkoinen olento lähti hyökkäyksen omaisesti hänen kimppuunsa, ”Hoo!” Jiraya huudahti ja pomppasi edestä.
    ”Hei, vanha ukko, väistä!” Ankka huusi. Jiraya pimahti.
    ”Vanha ukko! Kuules sinä, minä olen mahtava Jiraya!” Valkoinen juttu kääntyi uudestaan hyökkäykseen, ”Hups.” Jiraya totesi. Alkoi mahtava taistelu ja lopulta se poika sai kaiketi tapettua ihqulla avaimellaan sen olennon.
    ”Ole hyvä.” Poika sanoi Jirayalle.
    ”Enhän minä edes kiittänyt!” Jiraya huudahti.
    ”Aku, Hessu, tulkaa!” Poika sanoi kavereilleen ja he lähtivät kävelemään kohti kartanoa.
    ”Pidä huolta itsestäsi!” Se koira – kaiketi siis Hessu – jäi vielä sanomaan.
    ”Tule sieltä!” Ankka – Aku? – huudahti.
    ”Hoo, kyllä!” Hessu huusi ja lähti juoksemaan kavereidensa perään. Jiraya empi hetken, mutta huusi heidän peräänsä:
    ”Hei, odottakaa!” Kaikki kolme pysähtyivät.
    ”Niin?” Poika kysyi.
    ”Anteeksi, oletteko nähneet joulukalenteria?” Jiraya tiedusteli. Kolmikko katsoi toisiaan.
    ”Öö, emme.” Aku vastasi.
    ”Okei, mutta jos näette niin voisitteko kertoa sille, että minä etsin sitä? Tai mitä väliä, voisinko tulla mukaanne?” Jiraya kysyi.
    ”Toki!” Poika huudahti.
    ”Sora, oletko aivan varma?” Hessu kuiskasi.
    ”Tietenkin! Näyttääkö hän muka Nobodyltä?”
    ”Ei?” Aku vastasi.
    ”Niinpä!” Sora sanoi ja lähti Jirayaa kohti. Sitten hän ojensi kätensä kättelyyn.
    ”Hei, olen Sora! Nuo ovat Aku ja Hessu”
    ”Jiraya.” Mies esitteli itsensä. Sitten he lähtivät kohti kartanoa ja Sora alkoi kertoa elämäntarinaansa.

    ”Ja sitten minä olin sellai; ’Riku, EI!’, mutta se oli liian myöhäistä!” Sora selitti. Jiraya kaiveli taskujaan etsiäkseen paperia johon voisi pillittää.
    ”Mit-Mit-Mitä sitten tapahtui *truuuuuuuut*” Jiraya kysyi.
    ”No, sitten hän,” Ja selitys jatkui.
    ”Hei, katsokaa!” Hessu huudahti. Kaikki pysähtyivät ja Sora törmäsi pylvääseen.
    ”Eikö tuo ole joulukalenteri?” Hessu kysyi ja osoitti huoneen päähän. Todellakin, siellä leijui punainen partiolaisten joulukalenteri.
    ”Jippii!” Jiraya huudahti ja juoksi kalenterin luokse.
    ”Outo vanhus…” Aku mutisi. Jiraya etsi katsellaan luukun 5 ja avasi sen.
    ”No, mikä tuli?” Sora kysyi.
    ”Auto!” Jiraya vastasi.
    ”Tuota minä juuri vihaan joulukalentereissa!” Sora parahti, ”Aluksi tulee sellaisia kuvia, mitkä eivät edes liity jouluun!” Hessu kihersi.

    ”Arvatkaa mitä.” Chouji kysyi huoneeseen jääneiltä ihmisiltä pari tuntia Jirayan lähdön jälkeen.
    ”No?” Kakashi kysyi.
    ”Nyt me ei ikinä saada tietää mitä Jirayalle käy kun kukaan ei mennyt sen mukaan.” Chouji sanoi viisaana ja avasi uuden sipsipussin. Kuului monta ”TOU!” Huutoa.
    ”No, nyt on sitten aika selvää kuka menee huomenna…”

    Haastattelu 5, Ling-Greed FMA:sta! Ablodeja!
    No, mitäs mieltä sinä olet joulussa?
    – No siis jouluhan on antamisen aikaa. Siispä on pääasia, että kaikki antavat minulle paljon lahjoja, niin kaikki on hyvin (:

    Pehmeä vai kova paketti?
    – Mielellään jos saisin maailman herruuden niin se olisi hienoa, mutta molemmat kelpaa. Niin ja total kuolemattomuus ois kyl ihan jees!

    Huomenna on itsenäisyyspäivä. Mitä se sinulle merkitsee?
    – No, eipä mitään, kun ei minua juhlita eikä saa lahjojakaan  Ja Ling haluaa sanoa, että hänelle se on kaikki kaikessa, oman maan itsenäisyys on tärkeää. Outo hyypiö, mutta hyvä jätkä!

    Haluatko lähettää terkkuja?
    – Ling haluaa, muttei nyt saa ja minä haluaisin sanoa sellaisen, että lahjalistani on näkyvillä keittiön pöydällä. Jos en saa pinkkejä alushousuja niin voin luvata, että seuraava vuosi tulee olemaan ruutananmoinen!

    #88777
    AvatarGreensister
    Participant

    Luukku 6.
    Jälleen koitti aamu ankeaan valkoiseen huoneeseen, minkä sijaintia kukaan ei tiennyt. Eilisestä tyhmyydestä viisastuneena ninjat olivat valinneet jo valmiiksi henkilön menemään sen päivän ovesta sisään ja nyt kyseinen henkilö oli köytettynä, kahlittuna ja suu kapuloituna seinän vieressä. Ja häntä piti vartioida koko ajan, olihan kyseessä kuitenkin inisevä, nariseva Orochimaru. Yön myötä vartioina olivat olleet sekä Sasuke, että Kimimaro, muut eivät jaksaneet. Ja Kakashi oli ollut sitä mieltä, että vartijana pitäisi olla henkilö, joka tuntee Orochimarun tekniikat, mutta Sasuke kielsi tietenkin tietävänsä mitään Orochimarun tekniikoita.
    Kun tuli ovesta sisäänmenemisen aika, valmistautui ryhmä rämä menemään uudesta ovesta sisään ja raahaamaan vielä viimeisenkin Sanninin mukanaan. Ryhmä rämään kuului Gaara, Neji ja Hinata. Yhdistelmä oli aika mielenkiintoinen, sillä kukaan heistä ei oikeastaan pitänyt toisistaan. Toisaalta, kukaan ei siinä talossa oikein pitänyt muista huoneessa olijoista.

    Hinata veti oven auki. Kahleissa oleva Orochimaru yritti vielä inistä, mutta sai vain Gaaran kalebanssista päähänsä.
    ”Pää kiinni.” Hän sanoi. Orochimaru pupelsi vielä jotain, mutta oli sitten hiljaa. Sitten Neji ja Gaara raahasivat miehen ovesta sisään, ja Hinata kipitti perässä.
    He seisoivat yllättäen keskellä vilkasta katua. Aluksi he eivät tajunneet mitään, ennen kuin pieni punainen auto kiisi heitä kohti. Sen tajusi Gaara, joka oli jäämässä sen alle, ellei hiekka olisi estänyt tapahtumaa. Auton etuosa litistyi kasaan.
    ”III!” Hinata kiljaisi.
    ”Mmmmm!” Orochimaru huudahti. Rämästä autosta nousi jokin koiraolento.
    ”Hei, varoisit vähän, friikki!” Hän karjui Gaaralle. Poika katseli olentoa kulmakarvattomien kulmiensa alta.
    ”Mikä ihme on ongelmasi!?” Koiratyyppi karjui. Neji sattui huomaamaan kuinka Gaaran kalebanssista alkoi tulla hiekkaa.
    ”Gaara, ei!” Hän huudahti ja otti tätä kädestä, ”Älä rupea tappamaan ketään!” Koiraolento säikähti ja lähti kiljuen karkuun. Gaarakin rauhoittui.
    ”Mennään…” Hän mutisi ja lähti pois kadulta. Neji hiippaili perässä ja Orochimaru jäi Hinatan hoidettavaksi.
    Pitkään kummallinen joukko kävelikin outoja katuja ja törmäsivät kaikkeen outoon. Kuin yhteen kaupunkiin olisi tungettu kaikenmaailman eläimiä, jotka olivat kuitenkin ihmisten asemassa. Oli karhuja, koiria, ankkoja, pari hanhea ja joitain luokittelemattomia hahmoja. Kaikki olivat kuitenkin kuin ihmiset, elivät omaa elämäänsä ja pitivät vaatteita. Sitten Hinata näki sen! Suuren betonimöhkäleen päällä parin korttelin päässä oli punainen joulukalenteri. Sillä hetkellä Orochimaru yritti livistää paikalta, mutta Neji pysäytti hänet. Loppumatkan suurelle betonimöhkäleelle he joutuivat leijuttamaan Orochimarua Gaaran hiekalla, ettei tämä vain yrittäisi pilata kaikkea.
    ”Siellä on miinoja.” Hinata kertoi, kun he olivat päässeet betonimöhkälettä ympäröivälle kummullle.
    ”Ei ole ongelma.” Neji tuhahti, ”Gaara voi vaikka leijua hakemaan sen katolta.” Gaara huokaisi syvään, hyppäsi ilmaan ja loi itselleen samalla hiekasta tien betonimöhkäleen katolle.

    ”Hälytys! Hälytys!” Alkoi soida betonimöhkäleen sisällä. Siellä vanha ankka otti vauhdissa tussarinsa esille ja juoksi katolle.
    ”MILLA!” Hän karjui niin, että koko säiliö kaikui.

    Gaara oli puolivälissä matkaa kun katolle putkahti punanuttuinen, kärttyisän näköinen vanha kääkkä ankka. Gaara säikähti hieman kun tämä ampui jotain häntä päin.
    ”HOO!” Hinata kiljahti alhaalta. Gaara loi itselleen hiekkatien sijaan alustan ja leijui sillä parinkymmenen metrin korkeudessa.
    ”Kuole noita, kuole!” Vanha ankka huusi ja ampui lisää. Gaara väisti tietenkin ja katsoi avuttomasti alhaalla olevia immeisiä. Samalla vanhan ankan avuksi tuli kolme pientä ankanpoikaa ja yksi hölmönnäköinen merimiespukuinen ankka.
    ”Onko se Milla?” Yksi ankanpoika kysyi.
    ”Tietenkin, kuka muukaan lentäisi hiekkalinnalla?” Merimiespukuinen ankka kysyi.
    ”MILLÄ!?” Gaara karjaisi. Kaikki ankat hyppäsivät metrin taaemmas.
    ”Gaara, älä!” Neji yritti rauhoitella poikaa, mutta hänen huutonsa meni kuuroille korville. Alkoi niin järkyttävä hiekkasota, että joudumme sensuroimaan sen, että tämä olisi vielä sallittu kaiken ikäisille. No, sehän päättyi siihen, että Neji kipitti betonimöhkäleen seinää ylös ja asettui tappelijoiden väliin. Saatuaan yhdestä valkosipulista takaraivoon ja hiekkakökkäreestä otsaan Neji sai tappelijat rauhoitettua.
    ”Anteeksi häiriö.” Hän selitti tilannetta vanhalle ankalle, ”Mutta tulimme vain hakemaan tuota joulukalenteria, tarkoitus ei ollut aiheuttaa ongelmia.” Vanha ankka huomasi silloin joulukalenterin.
    ”Ahaa! Mutta, se on minun tontillani! Se maksaa! Ja kuka korvaa suolapanokseni, jotka menivät hukkaan?” Ankka kysyi.
    ”Ööö…” Neji tunnusteli taskujaan. Ei hänellä ollut rahaa mukana ;_; Hämillään hän katsahti Gaaraa joka oli leijunut heidän luokseen. Kun poikien katseet kohtasivat he tiesivät heti mitä tehdä. Ällistyttävän nopeasti Neji lähti juoksuun kohti kalenteria Gaaran hämätessä ankkoja. Sitten he suuntasivat alas, missä Hinata ja Orochimaru olivat jo järkevästi lähteneet karkuun.
    ”KUKAAN EI KARKAA ROOPE ANKALTA! EI KUKAAN!” Vanha ankka karjui vielä betonimöhkäleensä katolta kun nelikkö juoksi poispoispois, piiloon, missä he sitten rauhoittuivat.
    ”Noniin, Orochimaru.” Gaara avasi vihdoin miehen kahleet, ”Avaa luukku.”
    ”Eieieiei!” Orochimaru valitti.
    ”Avaa se!” Gaara ärjähti.
    ”Eieieiei!”
    ”NYT!” Hinata suuttui. Neji säikähti. Orochimaru säikähti. Gaara ei tajunnut tapahtumaa.
    ”Hyvä on, älä syö minua!” Orochimaru repäisi äkkiä auki kuudennen luukun. Tuli hetken odottava hiljaisuus. Mitään ei tapahtunut.
    ”Noni!” Orochimaru sanoi, ”Ei mitään!”
    ”Ei näköjään…” Neji mutisi.
    ”Vo-voidaanko me sitten lähteä?” Hinata kysyi nyt taas normaalina itsenään.
    ”Joo, mennään pois!” Orochimaru huudahti ja lähti heti kipittämään kohti paikkaa johon se ensimmäiseksi saapuivat. Loput kävelivät rauhallisesti perässä.

    ”No?” Sasuke kysyi heti kun he pääsivät takaisin.
    ”Ei mitään.” Neji vastasi, ”Ei tapahtunut mitään.”
    ”No, mutta missä Orochimaru-herra sitten on?” Kimimaro kysyi. Kolmikko katseli ympärilleen.
    ”Oho!” Hinata ihmetteli.
    ”Eikö hän saapunutkaan?” Neji ihmetteli. Ihmiset pudistivat päätään.
    ”Mutta… Hänhän lähti ennen meitä O_O” Gaara ihmetteli.
    ”Ehkä se eksyi.” Naruto ajatteli ääneen. Toivoen sitä ninjat jatkoivat elämää jälleen yhden päivän lisää isossa, pelottavassa huoneessa pitkine vessajonoine.

    6. päivä, haastattelu Dents!

    Lempijoululaulusi?
    Petteri Punakuono tai Lumiukko-leffan tunnussävel, Walking in the air. Jos se lasketaan.

    Lanttu- vai porkkanalaatikko? Miksi?
    Porkkana, vihaan lanttua. Maistuu pahalta.

    Mikä mahtaisi olla paras joululahja minkä voisit saada?
    Maailmanrauhaa XD

    Jouluna tulee taas Joulupukin kuumalinja! Aijotko katsoa, katsoitko pienenä ja laitoitko sinne ikinä mitään?
    Aion kattoa, olen katsonut aina ja en ole koskaan lähettänyt sinne mitään.

    Lempihahmosi kävelee jouluaamuna vastaan. Mitä teet?
    "Voi perhana, joinkohan mä liikaa glögiä….."

Viewing 15 posts - 1 through 15 (of 58 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.