- This topic has 13 voices and 57 replies.
-
Posts
-
aah, että mä rakastan tätä<3 Kiitos tästä suuresti, se auttaa jaksamaan jouluun asti~~ Aivan mahtavia ^3^
Harmi vaan että dei lähti ensimmäisenä ;__; Olet oikein taitava kirjoittamaan, teksteillesi saa aina nauraa ja silti niissä säilyy juoni, eikä mene liian sekavaksi. Very good ^^Tää on kyllä ihan paras! 😀 Taidanpa laittaa erään henkilön haastateltavaksi… Laitan yksäriä tulemaan.
//EDIT: Toivottavasti se yksäri tuli, minulla on vähän ongelmia tuon viestien lähetyshomman kanssa, niistä ei tahdo tietää menivätkö ne perille vai eivät…
Hei ihmiset, tänään voi käydä niin pahasti, etten ehdi kirjoittaa, joten huomenna saattaa tulla kaksi osaa (Niin Green, juuri tämän takia sinun pitäisi kirjoittaa aikaisemmin! Tai olisit aloittanut koko hoidon aikaisemmin kuin ensimmäisenä päivänä! Noku mie keksin tän sillo! Joojoo…)
// Joo, tässä kävi nyt näin. Yritän välttää jatkossa tälläisten tyhmien tilanteiden sattumisen, anteeksi ;( Huomenna sitten saattekin tuplasti hauskaa (:
Ketään ei varmaan kiinnosta, kenellä on ollut hiukan kiire taas tänäkin päivänä? No minulla! Siksi saatte nyt vain tällaisen säälittävän raapaleen
Luukut 7-8
”Ei, minä en hyväksy tätä!” Ääni kuului Sasorille. Kun oli tullut aika valita seitsemännen päivän kalenterinavaaja, oli kaikkia vippaskonsteja käyttänyt nukkeilija hävinnyt Kakashille ja Gaille kivi-paperi-sakset jutussa.
”Minun mielestäni meidän pitäisi kokeilla, mitä tapahtuu jos luukku jää avaamatta!” Sasori huusi puolustuksekseen. Tämä sai ihmiset istumaan maahan, koputtelemaan päätään ja hokemaan ”mieti, mieti, mieti”
”Kannatan!” Hidan vastasi, ”Miksi turhaan kadota, jos olisi ollut mahdollisuus pelastua?”
”No, kokeillaan.” Kakashi totesi, ”Mitä pahaa siitä voisi seurata?” Sasori huokaisi helpotuksesta.Seuraavana aamuna.
”Oookei Sasori, eiköhän mennä?” Kisame ja Hidan lähtivät raahaamaan punatukkaa käytävään. Kun ihmiset olivat aamulla heränneet, he olivat kauhukseen – ja onnekseen – saaneet huomata, että Sakura oli kadonnut ja hänen sängyn päällään oli paperipalanen, missä luki:
”:P Hyvä yritys mäntit” Tämä sai ihmiset täysin sekaisin. Myöhemmin selvisi, että lappu kuului Inolle, joka oli pelannut eilen jotain sellaista peliä, missä tarvittiin lappuja. Se selitti myös miksi Naruton selkään oli liimattu lappu ”Honey, honey tigabuu, I’m in love with you”
”Ei! Hän vain lähti, ei ole mitään todisteita, että hän olisi kadonnut tai jotaaaaaaiiiiin!” Sasori kiljui kun hänet raahattiin pihalle huoneesta. Hinata vilkutti hänelle kun ovi pamahti kiinni ja kolmikko katosi valkoiseen käytävään.”Ette voi viedä minua sinne, olen täysissä järjissäni ja ruumiin kunnossa JA MINULLA ON PINKIT SUKAT! PINKIT SUKAT, I TELL YOU!” Sasori kiljui.
”Kuule, minulla on jotain muuta pinkkiä.” Kisame sanoi. Sasori ja Hidan järkyttyivät ja ensin mainittu rauhoittui. Kisame meni avaamaan kahdeksannen oven ja Hidan raahasi ihan velton Sasorin sisään.
”Missähän me ollaAAN?” Hidan kiljahti, kun meinasi pudota. Nopeasti hän hyppäsi sivuun.
”Mikämikäruutanaseoli?” Hän ihmetteli. He tajusivat seisovansa jollain todella oudolla kuilulla.
”Minä sanoisin, että se on silmä.” Kisame totesi.
”Idiootti, miten se voisi olla silmä kun se- voi helv!” Heidän edessään ilmassa jökötti suuri, todella suuri silmä joka näytti tuijottavan heitä.
”Juoskaa!” Hidan rääkyi ja juoksi päin ovea. Silmän eteen tuli jokin iso, iso, iso metallinen esine, joka näytti oudolta suurennuslasilta. Kisame ja Sasori menivät sekaisin ja alkoivat juosta ympyrää kiljuen. Metallijuttu tuli lähemmäs, lähemmäs ja lähemmäs!
”Joulukalenteri, missä se on!?” Hidan rääkyi ja alkoi konttaamaan ympäriinsä. Sasori löysi sen jalkansa alta, otti sen ja avasi äkkiä seitsemännen ja kahdeksannen luukun. Sitten kaikki kolme juoksivat äkkiä pois, sulkivat oven perässään ja lysähtivät käytävälle hengittämään.
”Mikä ruutana se oli!?” Hidan ihmetteli.
”En tiedä!” Kisame ihmetteli silmät pyöreinä. Sitten he tajusivat, ettei Sasori ollut heidän kanssaan.
”Oho!” He sanoivat yhteen ääneen. Sitten kumpikin meni pelaamaan läpsyä muiden kanssa.Haastattelun teki Ni-chan ja kaveri! Palvokaa heitä <3
Haastateltava: Francis Bonnefoy (Ranska); Axis Powers Hetalia ; D
Kysymyksiä:
Miten vietät joulua?
-Sitä mitä viime vuonakin, eli… Nolaan ihmisiä….*Muahahah* Ja taidan juottaa Arthurille (Englanti) vähän viiniä… ; DMitä toivot joululahjaksi?
– *censored* (Haastattelija: Hei, ikäraja K-7!) No höh… Vaikka sitten ruusuja. T^TEntäs mitä näin yleisesti odotat joululta?
-No tuota… (Haastattelija: Älä edes aloita noin!) ; D No, sanotaan sitten että rauhaa ja rakkautta!Haluatko sanoa jotain tämän joulukalenterin lukijoille?
-No, Ranskaan voi tulla milloin vaan, etenkin jouluna on erittäin kaunista… ; DLuukku 9
Kuudeksannen, eikun yhdeksännen piti kirjoittamani, aamun sarastus alkoi outoon huoneeseen ihan samanlailla kuin muutkin. Se alkoi vaikealla päätöksenteolla, kenen vuoro olisi lähteä pois sinä päivänä. Kaikki alkoi hyvin hankalasti kun piti miettiä, millä tavalla päätös toteutettaisiin tänään, mutta koska kreikkalaiset keksivät demokratian niin Sasuke määrättiin heitettäväksi pois. Tämä päätös aiheutti välitöntä riemua ja hurraamista, mutta samalla itkua ja valitusta. Koko tämän sekasorron sai aikaan Naruto, joka aluksi riemuitsi päätöksestä, mutta Sasuken yritettyä katkaista hänen jalkansa riemu muuttui valitukseksi. Inokin kyllä suuttui tapauksesta jolloin demokratia unehdettiin ihmisoikeuksien mukana, eikä tyttöä kuunneltu. Ja tällä kertaa Sasukea lähti saattamaan monipäinen porukka, mutta jottei tarvitsisi listata, niin sanotaan, että Kimimaro, Ino, Hinata, Zabuza ja Chouji eivät lähteneet. Itachi veti taskustaan viulun ja alkoi soittaa suruvirttä kun Sasuke raahattiin käytävään. Ne, jotka olivat viimeaikoina käyneet raahamassa jonkun senpäivän huoneeseen, ihmettelivät Sasuken reagointia, sillä kaikki muut olivat kiljuneet, kutittaneet, repineet korvista, nipistäneet, mutta hänet piti vain raahata. Tai, ei tarvinnut raahatakkaan kun Kisame kantoi hänet. Sasuke heilui tämän olkapäällä kuin räsynukke, joka tuijotti murhaavasti jokaista lähellä olijaa. Tämä lähelläolija oli tietenkin Naruto joka nauroi päin pojan naamaa.Ovi avattiin ja ensimmäisenä sisälle hyppäsi Neji, varmistamaan, että kaikki oli kunnossa. Sisältä kuului hämmentynyttä kiljuntaa ja ”Hyi!” huutoja.
”Kaikki kunnossa, sisään vaan!” Kisame huudahti. Kukaan muu ei ollut niin varma asiasta, mutta Kisse otti ja hyppäsi sisään Sasuke olkapäällään. Sitten kalamies tajusi seisovansa tomaattikeitossa.
”Mitä tärpättiä?” Hän ihmetteli. Sitten hän tajusi seisovansa pitkällä, siis todella pitkällä mahonkisella pöydällä, jonka ääressä istui satoja nuoria. Pöytä sijaitsi suuressa salissa, jossa oli yhteensä neljä samanlaista pöytää ihmisineen ja huoneen päässä oli vielä yksi pöydä, missä näytti olevan aikuisia.
”Ööö…” Kuului Itachin ääni oven sisältä. Hän ja loput pällistelivät oven raosta kummissaan.
”Me ei tullakkaan, moikka!” Itachi huudahti ja lähti kipittämään pois. Muut menivät perässä ja Gaara paiskasi oven heidän takanaan. Samassa kaikki nuoret vetivät hassut tikut kaapujensa taskusta. Neji nosti kädet hi-taas-ti ylös, Kisame teki saman ja pudotti Sasuken pöydälle kaikkien ruokien sekaan.
”*kiroilua*” Sasuke maanitteli naama täynnä munakasta.
”Wee kome in pease.” Kisame sanoi hienolla englannilla, ”Tere is notting to vorri apout, wee tont vant to hurt juu.”
”Mitä täällä tapahtuu?” Kuului vanhan miehen ääni sieltä aikuisten pöydästä. Kunniapaikalla istuva, harmaahapsinen vanha ukko oli noussut seisomaan.
”Ne on kuolonsyöjiä!” Yksi mustahiuksinen oppilas huusi pompatessaan seisomaan, ”Ne on täällä! VOLDEMORT ELÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!” Ja sen huutaessaan hän juoksi ulos salista.
”Wee kome in pease! Wee täytyy vind a joulukalenteri,”
”Joojoo Kisame, pää kiinni.” Neji sanoi ja laski kätensä alas, ”Siis me olemme täällä etsimässä joulukalenteria, joka on kadoksissa, olemme hyvin pahoillamme kun sotkimme ruokailunne.” Hänen puheensa aiheutti hämmennystä ihmisissä ja kummallinen höpötys täytti salin.
”Hiljaa!” Vanha mies huusi ja koko Sali hiljeni. Vasemman reunimmaisessa pöytäkunnassa tirskuttiin.
”Hienosti hoidetti Hyuga.” Sasuke sanoi maaten edelleen ruokapöydällä. Hänen edessään oleva tyttö tuijotti poikaa punastuneena ja hänen vieruskaverinsa tirskuivat.
”Pää kiinni Uchiha.” Neji kivahti.
”Tulkaa mukaani.” Harmaahapsinen ukko viittasi heidät mukaansa ulos pienestä sivuhuoneesta.He päätyivät johonkin huoneeseen mikä oli täynnä pokaaleja. Kolmikko mulkoili ympärilleen hiljaisina, kunnes vanhus puhui.
”Noniin, mitä asiaa teillä on Tylypahkaan, miten pääsitte tänne ja miksi sinä olet sininen?” Neji otti lähimmän pokaalin ja löi päätänsä, Kisame näytti hyvin masentuneelta ja Sasuke evotti.
”Olemme täällä etsimässä sellaista punaista joulukalenteria, tulimme öh… Ovesta?” Neji kertoi.
”Ja sinisyys on minun oma asiani!” Kisame parahti itku kurkussa.
”A… haa. No, minun nimeni on Albus Dumbledore – minkä te tietenkin tiesitte, kröhöm kröhöm, – olen tämän koulun rehtori ja lupaan auttaa teitä ongelmassanne niin hyvin kuin pystyn.” Juuri silloin Sasuke alkoi yskiä. Se kuulosti kauhealta, ja he katsoivat säikähtäneenä kun poika kaatui polvilleen yskimään verta.
”Ystävänne ei taida olla kunnossa! Minun on paras viedä hänet sairaalasiipeen hetimiten!” Dumbledore huudahti, kaivoi taskustaan kepin, huitoi sillä ja Sasuken yskintä rauhoittui, ”Te saatte aloittaa etsimiset hetimiten.” Sitten hän lähti Sasuken kanssa pois. Neji ja Kisame jäätivät hetken ja alkoivat sitten etsiä kalenteria.Aikaa kului, todella paljon. Kaksikko oli jo aikaa sitten tajunnut olevansa linnassa, jossa opiskeltiin huitomaan kepeillä ja luomaan sitten esimerkiksi kukkia. Se oli outo linna, missä tapahtui kaikkea outoa. Jossain vaiheessa päivää he törmäsivät samaan mustahiuksiseen poikaan, joka oli aiemmin päivällä juossut ulos salista. Poika meni taas sekaisin ja yritti kiivetä verhoa ylös, mutta tippui ja jäi tainnuttuneena makaamaan juuri siihen. Neji ja Kisame jatkoivat matkaa.
Ilta alkoi muuttua yöksi eikä joulukalenteria näkynyt. Heitä alkoi jo huolestuttaa asian se puoli, että mitä tapahtuisi, elleivät he avaisisi joulukalenteria ennen keskiyötä. Kumpikin juoksenteli ympäri pelottavaa linnaa ja huhuilivat joulukalenteria. Se ei vastannut.Lopulta! Kun kello oli 23.46 Neji löysi sen. Se oli ollut kokoajan samassa salissa mistä he olivat lähteneetkin. Ripeästi hän lähti etsimään joko Sasukea ja Kisamea. Jälkimmäinen löytyi oudosta portaikosta, jonka portaat liikkuivat oman mielensä mukaan.
”Kisame!” Neji huusi. Kisame uikutti, eikä kuullut häntä. Neji riensi tämän luokse. Kello oli 23.50.
”Me ei mitenkään ehditä!” Kisame valitti. Neji tajusi tilanteen toivottomaksi. Heillä oli enää kymmenen minuuttia, eikä kummallakaan ollut hajua siitä, missä Sasuke oli. Neji nielaisi, kohotti kättään ja avasi yhdeksännen luukun. Hänen ja Kisamen katseet kohtasivat.
”Etsitään Sasuke, lähtekää pois, heti!” Neji huudahti. Kisame nielaisi ja nyökytti. Sitten he jatkoivat juoksemista. Kello näytti 23.58 kun Kisame löysi Sasuken hortoilemasta käytävällä suuren salin edustalla.
”Nyt mentiin poju!” Hän huudahti, tarrasi Sasukea kädestä, raahasi tämän saliin ja sitten he menivät ovesta sisään. Samalla kello löi 24.00.
”Joulukalenteri!” Sasuke huudahti, ”Missä se,”
”Hyugan poika uhrautui puolestasi.” Kisame sanoi terävien hampaidensa välistä. Uchihan nuorin alkoi vetää pahisnaurua.
”JESH! Tomaattikeittojuoneni toimi!”
”Mitäh!?”
”Etkö nähnyt? Otin tomaattikeittoa suuhuni ja kun aloin yskiä, yskin tomaattikeitot pihalle, en verta. Arvelin oikein, te ette ikinä löytäisi joulukalenteria ajoissa, tai vaikka löytäisittekin, jompikumpi uhrautuisi puolestani.” Sasuke nauroi. Kisame oli kuin puulla päähän lyöty.
”Sinä shenkin!” Hän karjui ja meinasi kuristaa pojan, ellei Itachi olisi tullut väliin.Ainoa, joka ei ollut tilanteen muutoksesta onnellinen, oli Naruto. Nyt hän joutuisi kestämään Sasukea ainakin vielä yhden päivän lisää. Ja koska oli jo yö, kaikki kävivät jälleen nukkumaan. Diipadaapa.
Hahaa! Tänään ette saa haastattelua, koska olette olleet tuhmia <3
Arvatkaa kuka nukkui koko eilisen päivän? Minä! Joten jäi kalenteri kirjoittamatta ;( Tänään sitten tälläinen tyhmä, no, nauttikaa (:
Luukku 10 ja 11
Seuraavana päivänä kaikki olivat sitten vihaisia Sasukelle. Hänen pieni kalenterinavaus luistamisensa oli tullut kaikkien tietoon ja monet olivat sitä mieltä, että pojan pitäisi sinä päivänä avata luukku. Osa – Ino ja Naruto – oli sitä mieltä, että hän kuitenkin luistaisi tehtävästään taas. Lopulta Hidan pimahti.
”AAAAAAARG!” Hän karjui ja hakkasi seinää. Kaikki katsoivat ihmeissään kuinka seinä alkoi hajota hiljakseen.
”Oho!” Gaara huudahti. Hidankin tajusi tapahtuman, otti viikatteensa ja hakkasi reikää isommaksi. Lopulta, kun hän lopetti, oli aukko ihmisen mentävä ja sieltä tuli valoa.
”Mitä ihmettä?” Itachi ihmetteli, ”Miten tuo oli mahdollista?”
”E-eikö Neji kertonut, et-että seinät ovat täynnä chakraa?” Hinata kysyi. Kaikki nyökyttelivät ja ihmettelivät asiaa.
”Mitä väliä, me päästään pois!” Hidan iloitsi ja meni pihalle, ”Kiiiitos Jashin-sama!” Kaikki ryntäsivät hänen peräänsä.Ninjat olivat saapuneet metsään. Aurinko paistoi ja kaikki näytti ihanalta. He alkoivat juoksennella ympäriinsä veisaten iloveisuja ja pomppien innoissaan. Ilon pilasi kuitenkin Lee, joka tajusi idean ensimmäisenä.
”SEINÄ!” Hän kiljahti. Kaikki tulivat heti hänen luokseen. He olivat nyt metsän toisessa päässä ja sitten se tajusivat tuijottavansa isoa seinää, joka kaartui kohti taivaita. Nyt he olivat taas jumissa.
”Pah!” Gai karjahti, ”Mikään ei ole minulle ongelmallista!” Hän lähti juoksemaan seinää pitkin, mutta siitä ei tullut mitään ja hän mätkähti maahan selälleen.
”Se hylkii chakraa!” Kakashi tajusi.
”Jo nyt on!” Naruto parahti.
”Joku ei selvästikkään halua meidän lähtevän pois täältä.” Gaara sanoi.
”NO SHIT SHERLOCK!” Hidan parahti.
”Ei hätää, I’ll deal with it!” Naruto sanoi mahtipontisesti ja teki varjokloonin. Sitten hän teki rasenganin ja yritti murhata seinän. Mitään ei tapahtunut.
”Nakit!” Hän huudahti ja teki lisää varjoklooneja. Muut katselivat epätoivoista yritystä, kun Narutot kiipesivät toisen olkapäille ja lopulta koko monikymmenpäinen kloonikasa kaatua rymähti.
”Ei toimi.” Sasuke sanoi.
”Keksitään jotain muuta?” Chouji ehdotti.
”No keksi jotain!” Kankuro tiuskahti. Chouji ei keksinyt.
”Sitä vain jatkuu.” Ino mutisi katsellessaan ylös.
”Eli yli meneminen on turhaa?” Zabuza totesi. Ino nyökäytti päätään. Zabuza tuhahti ja lähti juoksemaan muurin vierustaa. Puolen tunnin päästä hän palasi.
”Se on täysin umpinainen.” Hän sanoi ja tajusi, ettei kukaan ollut enää paikalla. Sitten hän meni takaisin sisälle.”Miksi Neji olisi valehdellut meille?” Lee ihmetteli huoneessa.
”Tämä on salaliitto!” Hidan tajusi, ”Te olette kaikki minua vastaan!”
”…” Sasuke totesi.
”Joopajoo…” Naruto mutisi.
”Te! Olette suunnitelleet tämän! Tämä on jokin juoni! Olette kaikki katoavinanne, mutta menettekin suojaan ja sitten jätätte minut kuolemaan!” Hidan huusi. Osa pyöritteli silmiään.
”HAH! Minäpä arvasin juonenne! Minä menen seuraavaksi!” Hidan naurahti riemuissaan. Silloin Kankuro nousi seisomaan.
”Et. Minä menen.” Hän sanoi. Hidan jäi jäätämään sormi pystyssä, voitonriemuinen katse hiljalleen sulaen pois hänen kasvoiltaan.
”Mitä?” Hidan ihmetteli.
”Minä en jaksa tätä enää. Haluan nyt heti pois!” Kankuro sanoi vakavalla äänellä. Silloin Kimimarokin nousi pystyyn.
”Minäkin haluan lähteä täältä.” Hän sanoi, ”Minä lähden huomenna.” Kankuro nyökkäsi hänelle ja kääntyi sitten Gaaran puoleen.
”Anteeksi Gaara. Ei tätä kukaan jaksa pitkään.” Hän sanoi ja lähti sitten. Ihmiset jäivät tuijottamaan hänen peräänsä, sitten Kimimaro meni käytävään.
”Varmistan, ettei kukaan mene huomenna puolestani.” Hän tuhahti ja katosi käytävään.
”AHAA! Tässä se nähtiin! Nämä kaksi kieltävät selvästi minua lähtemästä!” Hidan innostui, ”Jumalani Jashin kiroaa teidät kaikki! Kiroaaaaaaaaa!” Sitten hän alkoi järsimään sukkaansa. Muut alkoivat pelaamaan pullonpyöritystä. Ilta kului, eikä Kankuroa kuulunut takaisin, myöhemmin kohosi seuraava päivä ja Kimimaro lähti uudesta ovesta sisään, eikä hänestä kuulunut sen jälkeen.Kaksoishaastattelu! Kimimaro ja Kankuro! Saa taputtaa <3
Hei, mitä kuuluu?
Kankuro – Minä en noin tyhmiin kysymyksiin vastaa
Kimimaro – …Mitä tänään tuli joulukalenterista?
Kankuro – Joulukuusi
Kimimaro – Orochimaru-herra kieltää joulukalenterit… ;(Joko ensilumi on satanut?
Kankuro – Ei. Täällä ei sada lunta. Kelpaisiko hiekka?
Kimimaro – En tiedä, en ole käynyt ulkona viimeiseen kolmeen vuoteen.Mitäs te toivoisitte löytävänne kuusen alta?
Kankuro – Toivottavasti ihan mitä tahansa mikä liittyisi marionetteihin.
Kimimaro – Orochimaru-herra köytettynä ja kapuloituna ja… Eikun siis… Uusi leluauto! Joo!Luukku 12 – 13
Anteeksi, olin eilisen kaverilla, en ehtinyt kirjoittaa ;_; No, tässä tätä nyt sitten tulee. JA SITTEN on vielä kiire ku ruotsia pitää lukea, ni saatte TAAS tälläsen säälittävyyden ;_; ANTEEKSI!”Minä en mene!” Sasuke raivosi.
”Sinä menet!” Zabuza huusi pojalle.
”Minä en mene!” Sasuke huusi.
”Sinä menet!”
”Minä en mene!”
”Sinä menet!”
”Kauanko nuo ovat jatkaneet tuota?” Gaara tiedusteli Kisamelta. Tämä katsahti Rolexiaan.
”Puoli tuntia.” Kisame vastasi. Gaara nyökkäsi ja jatkoi riitelijöiden tuijottamista.
”Minä en mene!”
”Sinä menet!”
”Minä en mene!”
”Sinä menet!”
”Minä en mene!”
”Okei, minä menen, ruutana!” Zabuza menetti ensimmäisenä hermonsa.
”JESH!” Sasuke kiljahti ja kaatui onnellisena sängylle makaamaan. Zabuza nousi ja lähti käytävän suuntaan, mutta pistikin miekkansa oven eteen, ettei sitä saanutkaan auki.
”…Huomenna…” Hän päätti lauseensa. Kaikilta loksahtivat suut auki.
”MITÄ!?” Ino kiljui, ”MITENNIIN HUOMENNA!?”
”Minä lähden täältä huomenna. Tänään ei lähde ketään.” Zabuza sanoi totisesti. Alkoi riita, hakkaus ja pureminen, mutta mitään ei saatu aikaan. Ninjat joutuivat myöntymään totuuteen, ettei Zabuza aikonut lähteä sinä päivänä. Kaikkia pelotti, mitä tapahtuisi, kun he jättäisivät taas luukun avaamatta.Kolmastoista aamu sarasti. Ensimmäisenä herännyt Lee katseli kaikki ihmiset läpi. Yksi oli todellakin kadonnut ja tämän henkilön puuttuminen sai Leelle kyyneleet silmiin.
”Gaara!” Hän kiljahti järkyttyneenä. Kaikki muutkin heräsivät.
”Mitämitämitä?” Ihmetteli Itachi silmillään sellaiset pimennyslaput.
”Gaara puuttuu!” Lee inisi.
”Oho.” Chouji ihmetteli. Katseet kääntyivät murhaavasti Zabuzaan, joka tajusi heti lähteä karkuun sen päivän ovesta sisään. Loput jäivät itkemään kadonnutta Gaaraa, pitivät hiljaisen hetken ja niin edespäin. Ulkona satoi hiljalleen lunta <3Ja sen päivän jälkeen Zabuzaa ei nähty. Lööv!
Haastattelu: Zabuza!Mikä on parasta joulussa?
– LumiMiksi?
– Seee voi olla keltasta. Joskus…Hoo?
– …No, miksi Sinä, olisit paras joulusuklaa?
– No, koko jouluhan on punasta! Joulupukin lakki ja reki ja tälläin!(Green, nukuitko sinä yöllä yhtään?)
(-Vähän?)
(Tietenkin)Mitä haluaisit joululahjaksi?
– Olen kuollut, lol.14 LuukkuJälleen myöhässä, mitäs hankin itselleni migreenikohtauksen illalla ja kuukahdin heti Rillit huurussa-jälkeen.
____
Naruto venytteli kipeitä jäseniään. Nyt oli siihen tilaakin. Heitähän oli paikalla enää 11. Ja osa – Hidan – halusi nukkua ulkona. Näin ollen kenenkään ei tarvinnut olla enää pöydänalla tai kovalla sohvalla vaan melkein kaikki saivat jo oman sängyn. Paitsi edelleen Sasuke, joka joutui kärsimään edelleen Gain vieressä. Toisaalta, siitä kärsivät vain muut ihmiset, sillä Gain jatkuva kuorsaaminen ajoi Sasuken sekopäiseksi ja kun tämä yritti tukehduttaa miehen villasukalla, niin siitä seurasi kauheaa melua. No, mutta pääasia oli, että Naruto sai nukkua sängyllä ja Choujikin pääsi huoneen kovimmalta sohvalta pois.
Ja sitten alkoi taas jokapäiväinen taistelu.
”Tervetuloa seuraamaan Kuka Lähtee-visaa! Jälleen kaksikko NarutoxSasuke on karjumassa ja repimässä toista osapuolta kohti käytävää!” Kakashi leikki juontajaa ja Ino tirskahteli hänelle. Hinata taas oli syödä sormensa kun hän näki kuinka Naruto repi Sasukea poskesta kohti käytävää Sasuken tehdessä jotain mikä jää lukijoille ikuisesti arvoitukseksi. Silloin Hidanin tekemästä reiästä ulos putkahti ihminen, joka oli pukeutunut lehtiin.
”Minä lähden!” Hidan huudahti. Nyt kumpikin tytöistä hihitti tämän vähäpukeisuutta, pojat taas sulkivat silmänsä, mutta huoh, Gai ja Lee räväyttivät silmänsä järkytyksestä auki.
”Hoo!” Lee mutisi hieman kiusaantuneena.
”Nuoruuden innolla!” Gai huudahti mahtipontisesti.
”Tämä on salaliitto!” Hidan kuulutti, ”Ja koska kaikki haluavat pitää minut täällä niin minä lähden!” Ja niin hän lähti. Naruto suuttui.
”Kamaaan, minä olin juuri johdossa!”Hidan saapui jonnekkin. Se näytti kanjonin tyyppiseltä, mutta se oli violetti.
”Huhuu? Onko täällä ketään?” Hän ihmetteli. Samalla alkoi kuului jyrinää. Pikkukivet pomppivat hiljakseen ylös alas. Hidan kummasteli tapahtumaa, mutta tajusi kanjonin toisesta päästä nousevan pölyä. Jyrinä alkoi lähestyä uhkaavasti ja seuraavaksi Hidan tajusi karjuvansa. Kanjonin toisesta päästä rynnisti iso joukko jotain todella kummallisia olentoja – oikeastaan ne hyppivät. Ne olivat violetteja, eikä niillä ollut jalkoja. Jostain kumman syystä ne näyttivät ylisuurilta kakkakikkareilta.
”Aaaaaa!” Hidan karjui ja tajusi lähteä juoksuun. Tyhmä kun oli, hän lähti kanjonia eteenpäin, kun järkevä ihminen olisi juossut reunalle.
”Heii, tuo Digimon tuli eteemme! Tuhotkaa se!” Joku kikkare huusi.
”Joo!” Kuului tuhatkertaisesti. Sitten Hidan huomasi ohitseen lentävän pienemmän violetin kakkakikkareen. Kohta niitä alkoi sataa taivaalta.
”Aaapuaa!” Hidan huusi kipittäessään eteenpäin viikate päänsä päällä, ”Salaliittoa, salaliittoa!””Miten luulette Hidanin pärjäävän?” Joku ihmetteli huoneessa.
”Hyvin.” Joku toinen vastasi välinpitämättömästi.Hidan oli päässyt piiloon jonkun kiven taakse kun isot violetit kikkareet kipittivät siitä ohi. Kun jyrinä katosi jonnekkin kanjoniin mies huokaisi helpotuksesta. Hän nousi ja oli kääntyä lähteäkseen, mutta näki yhden violetin kikkareen tuijottavan häntä kiven päältä.
”AAAAAA!” Hidan karjui.
”Iiiiiii!” Kikkare huusi. Sitten kumpikin lähti juoksemaan – tai pomppimaan – pois käsiään heilutellen. Hidan juoksi niin nopeasti, että hän ehti kadota kertojaltamme, joten emme saa ikinä tietää miten hän sieltä selvisi.Haastattelussa tänään Hidan! Löööööv <3 Shiori-chanin kysymyksillä.
Aiotko katsoa jotain jouluohjelmia TV:stä? Mitä??
– Mitään tv-ohjelmia katso! No… Lumiukko ehkä, mutten missään tapauksessa muita!Kuinka monta kertaa olet heittänyt jotakuta lumipallolla tänä talvena??
– Seitsemän? Kahdeksan? Kolmekymmentäseitsemän? En muista… liikaa varmaan?Aiotko mennä laskemaan pulkalla tänä talvena??
– AINA! Eikun, en, en todellakaan!Laitatko glögiisi manteleita vai rusinoita??
– Uskontoni kieltää glögin 🙁Sytytätkö koskaan adventtikynttilöitä??
– Uskontoni kieltää kynttilät. *Hipsii pois hyräillen lumiukon tunnaria*Luukku 15
Rakas päiväkirja. Gai tässä, terse! Tänään oli viidestoista päivä tässä paikassa. Ja tänään se sitten tapahtui; rakas, ihana oppilaani Lee lähti avaamaan luukun ;_; Tämä ei ole reilua. Minä kävin henkilökohtaisesti saattamassa hänet. Päädyimme jollekin vihreälle kummulle, missä oli neljä eriväristä avaruusolentoa. Isoin – se oli sininen – kertoi nimekseen Tiivitaavi, sitten oli vihreä, hän oli Hipsu, keltainen oli Laa Laa ja pienin punainen oli Pai. Ensiksi me katsoimme sen Laa Laan vatsasta telkkaria ja sitten lauloimme. Siellä oli muuten kummallinen aurinko, siinä taisi olla jonkin vauvan naama. Hyvin häiritsevää. Lopulta löysimme joulukalenterin syötyämme Tattivanukasta. Jokin sininen imuri oli niellyt sen. No, sitten *loppu teksti oli liian sotkuista, emme saaneet siitä selvää. Ihankuin joku olisi alkanut itkeä*
Täksi päiväksi ei tule haastattelua (: Anteeksi.
Luukku 16 + 17
TAAS! Taas minä unohdin! Ärr!Kuudestoista aamu alkoi ihan normaalisti kun yhdeksän henkilöä hiljalleen nousi ylös. Nyt heitä oli jäljellä enään Kisame, Itachi, Sasuke, Naruto, Kakashi, Gai, Ino, Chouji ja Hinata. Kisame, Itachi ja Kakashi tunsivat olonsa todella vanhaksi katsellessaan pienten touhuilua – ja Gain.
”Ja niin Neitsyt Maria ja Joosef lähtivät talliin.” Gai kertoi pienelle kuuntelijaporukalle jouluevankeliumia. Naruto oli alkanut itkeä jo kohdassa, missä enkeli ilmestyi Marialle. Seuraavana murtui Gai itse, jonka jälkeen Chouji ja Naruto alkoivat itkeä vasten toistensa olkapäitä. Takavasemmalla Sasuke vuoli kynnellään tuolinjalasta puukkoa ja silmäili välillä Itachia hihittäen pelottavasti. Itachi kylläkin oli ulkona ottamassa aurinkoa Kakashin kanssa. Välillä Hinata oli kuulevinaan ulkoa sivistynyttä keskustelua ja vielä sivistyneenpää hohottelua, kuin kaksi mummoa teepöydässä.
Kisame tuijotti seinään ja kuunteli puolella korvalla Gain kertomusta siitä, kuinka Joosef vuokrasi pienen aasin, joka kantoi Mariaa läpi tuulten ja myrskyjen. Kisamen toinen tappisilmänsä silmäkulma nyki pahasti ja verisuoni hänen otsallaan oli paisunut joka päivä kuudentoista päivän ajan vain isommaksi ja isommaksi ja nyt se oli räjähtämispisteessä.
”Enkeli puhui meille näin: Teille on syntynyt tänään Vapahtaja Betlehemissä. Hän on Kristus, Herra. Tämä on teille merkkinä, löydätte lapsen nukkumasta seimestä.” Gai kertoi. Silloin Kisamella napsahti. Hän hyppäsi ylös, jääti vielä hetken seinään ja lähti sitten hihittäen hyppelemään käytävään. Chouji katsoi hänen peräänsä pitkään.
”Ja taas yksi menetti sen.” Hän mutisi itsekseen, nyyhkäisi ja otti truuttipaperin taskustaan turistaakseen vuotavan nenänsä.
Kisame hyppeli kuudennentoista huoneen ovelle, veti sen auki ja naurahti pahanlaatuisesti sinne sisälle. Sitten hän tajusi huoneen olevan täysin pimeänä.
”Hoo?” Hän kysyi itseltään, mutta astui sisään rohkeasti. Ja heti hän kompastui johonkin. Kiroten pimeyttä Kisame kompuroi ylös ja löi päänsä johonkin.
”Tärpätti!” Hän karjahti, yritti kontata eteenpäin, mutta hänen kätensä luiskahti johonkin kuoppaan, mikä oli täynnä vettä, ”HYI!” Hän nousi taas, mutta löi päänsä uudestaan. Tuskissaan Kisame lätsähti kovalle ja kylmälle lattialle makaamaan ja nyyhkyttämään. Silloin hänen kuiva kätensä koski johonkin mikä hänen onnekseen tuntui pahvilta.
”Kalenteri!” Hän kuiskasi iloisesti, otti pahvin käteensä ja yritti tiirailla pimeydessä luukkuja. Pitkän ja hartaan pimeyteen totuttelun jälkeen hän löysi sen, luukku 16. Onnellisena hän avasi sen.
”Hyvästi julma maailma!” Hän huokaisi onnesta ja luuli katoavansa. Niin ei käynyt. Hetken hän ihmetteli elämää, mutta samalla valot syttyivät. Hän näki edessään valkoisen hirviön, jonka oudonmuotoinen kita oli valmiina syömään hänet.
”AAAAAAA!” Kisame kiljui, konttasi äkkiä pois ovelleppäin ja sitten… Emme tiedä mitä tapahtui. Huoneeseen tullut ihminen oli hieman ihmeissään.
”Eivät nämä nykyajan vessat ole enää samanlaisia kuin ennen.” Ihminen tuhahti, ”Ei mitään arvostusta.”Seuraavana päivänä Itachi lähti kiltisti poisveks kun Sasuke alkoi raivota kynnelleen, joka katkesi liiasta vuolemisesta. Niin heitä oli jäljellä enää 7 jäljellä ja tunnelma alkoi olla jouluevankeliuminen, kiitos Gain.
Haastattelu Kisame ja Itachi!
No, te olette pahispari. Miten aijotte viettää joulunne?
Kisame: No,
Itachi: *keskeyttää* Emme vietä joulua.Aijaa. No, mitä haluatte joululahjaksi?
Kisame: No,
Itachi: *keskeyttää* Emme halua joululahjoja.Ai… Jaa… Kumpi on kivempi, joulu vai lumi?
Kisame: Jou-
Itachi: *keskeyttää* Ei kumpikaan.Viimeinen kysymys! Jos olisitte aviopari, kumpi olisi suhteenne dominoiva (määräävä) osapuoli?
Itachi: Minä
Kisame: *ei ehdi vastata*Luin tuon viimeisimmän osan haastattelua. Ja Itachi otti pattiin. Mutta hyvin toit esiin sen luonteen.
Tänään onkin ihan erikoinen luukku, sillä ihana MisaAi kirjoitti tämän! Kiitos vielä kerran hänelle ja nauttikaa – itse tykkään nimittäin tästä jatkosta kauheasti (: Joku sentään osaa tuoda kirjoittaessa luonteita esille, minulta se ei onnistu.
18.12
Taas oli uusi päivä mitä kummallisemmassa talossa. Aivan normaali päivä, mitä nyt Sasuke ja Naruto olivat aamulla aikaisin aloittaneet riitelemisen ,kumpi heistä lähtisi pois. Hinata oli puolestaan punastellut heidän vieressään ja Ino piti Sasuken puoliaan. Choujinkin täytyi tulla katsomaan näitä kahta ,eihän talossa muutakaan tekemistä ollut… mitä nyt siinä sivussa pisteli sipsejä poskeen.
"Tuntekaa nuoruuden voima!" ,Gai hyppäsi jostain Naruton ja Sasuken keskelle ja teippasi näitten suut. "…. ja näin Maito Gai iskee jälleen!" , Gai sanoi väläyttäen pepsodent-hymynsä.
"Hmm," Kakashi mumisi kävellessään Gain ja kumppaneitten ohi. Hän oli uppoutunut iki-ihanaan kirjaansa.
"Hei! Hei! Eikö sinua kiinnosta tietää kuka meistä lähtee?" ,Gai parkaisi, "Oletko niin ei-nuorekas?"
Kakashi luki kirjaansa hyvin keskittyneenä, mutta totesi siinä samalla kuitenkin: "Ehkä, mutta joka tapauksessa meistä joku katoaa." Kaikki hiljenivät. "Eikä!". Ino parkaisi ja jatkoi: "Minun Sasuke ei saa kadota!" Sasuke läksi kiireen vilkkaasti pois paikalta ’pihalle’.
"M..mi…mi..min.. minä… voin mennä…" , Hinata sanoi kuiskaten hyvin hiljaa vain Naruto ja Chouji kuulivat. Naruto kiskaisi teipin suustaan ja huudahti: "Ethän sinä voi mennä!! Se on tuon typerän Sasuken vuoro! Usko pois!" Hinata punastui täysin. Naruto katsoi häntä! Chouji… Chouji käpsytteli keittiöön hakemaan toista sipsipussia. Kakashi ja Gai katsoivat Narutoa ja Hinataa. "Naruto annan sinulle tehtävän: saata Hinata luukulle asti, jos hän nyt todellakin haluaa lähteä," Kakashi sanoi. "Mut mut mut mut SEHÄN ON SASUKEN VUORO!!" ,Naruto parkasi ," Usko pois!"
"…. haluaisin mennä…." Hinata kuiskasi. "Aijaa?" Naruto katsoi kummastuneena, " No mennään sitten."Naruto aukaisi oven ja antoi Hinatan mennä sisään lopulta hän itsekin meni.
Paikka minne he olivat joutuneet oli karmiva. Oli pimeää ja kaiken lisäksi näytti siltä kuin he olisivat olleet jossain kaupungissa pimeässä kujassa. "…. mi..mi.. minne pitäisi mennä?" ,Hinata kuiskasi. "Hoo! Mennään tänne!" ,Naruto huusi hymyssä suin ja läksi eteenpäin kohti valoa.
"IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIK!" , kuului ankaraa kiljuntaa nurkan takaa. Naruto ja Hinata pinkaisivat juoksuun. Mikä oli hätänä?
"Ran kutsu heti poliisit!" , viiksikäs mies sanoi nuorelle tyttärelleen. Pieni silmälasipäinen poika katsoskeli ruumista tarkkaan. "Hei onko täällä kaikki ok?!!" , huusi Naruto ,joka sattui ensimmäisenä nurkan takaa tulemaan Hinata perässään.
Silmälasipäinen poika katsahti ylös ja tuntui painavan tuttavamme hyvin mieleensä. "Täällä on tapahtunut murha ja te olette nytten epäiltyjä," sanoi mies. "EÄÄÄÄÄÄÄÄH!!! MITÄ MITÄ MITÄ!? Ei me olla syyllisiä. Usko pois!" , Naruto huudahti. Hän kiinnitti huomionsa silmälasipäiseen poikaan, joka hääri ruumiin lähellä. Narutoa alkoi ällöttämään. Hinata Tuijotti seinää.
"Poliisit ovat täällä muutaman minuutin päästä!" ,kaunis pitkätukkainen neiti huusi miehelle. Hän oli hengästynyt. "Poliisit?" ,Naruto ja Hinata parkaisivat kumpikin omalla tavallaan. "Mitä ihmettä? Missä olemme? Mitä poliisit ovat? Ja mitä ihmettä te teette?"
Mies katsoi Narutoa kuin järkensä menettänyttä. "Te olette Tokiossa. Ja minä olen kuuluisa Nukkuva Kogoro! Oho hohho hohohohoo ohohooho hooo!" ,Mies näytti pimeältä nauraessaan.
"… Na… Naruto.. mennään ä..äkkiä pois täältä..", Hinata kuiskasi. Naruto nyökkäsi. He molemmat lähtivät juoksemaan takaisin sinne mistä päin olivat tulleet Nukkuvan Kogoron nauraessa.
"Hei katso!" , Hinata huudahti, "luukku!" Luukku oli aivan verinen ja siinä oli mustalla luku 18 . Naruto antoi hengityksensä tasaantua. Hinata aukaisi hitaasti luukun. "……Naruto-kun…. mennään.." , Hinata kuiskasi jälleen hyvin punaisena. Yhdessä he astuivat luukun sisälle valoon.Naruto aukaisi silmänsä. Hän oli huoneessa, mistä he olivat lähteneet. Hinataa ei näkynyt missään… "Hyvin tehty." Gai sanoi näyttäen peukkua ja otti Naruton vastaan Kakashin kanssa. Kakashin, joka luki Icha Icha Paradisea.
——————————————————————————-
Haastateltavana: Hinata
Haastattelija:Pidätkö mistelin oksista?
Hinata: ".i..ih…iha….ihan kauniita ne ovat…." *punastuu täysin* o/////////////////oHaastattelija:Aiotko tehdä uuden vuoden lupauksen tänä vuonna?
Hinata: "……e..en..en tiedä…." *katsoo maahan*Haastattelija:OMG NARUTO!!! NARUTO VÄHISSSÄ VAATTEISSA!!!
Hinata: *pyötyy* @_@
Haastattelija:… Mä vain vitsailin. ;;DMiun oli tarkotus pyytää jotain kaveria kirjoittamaan tänään ku olin ajatellu et ois uutena maailmana Fruits Basket, mut unohtu pyytää. Piti keksiä uus ^_^
Luukku 19
Ino istui pihalla. Yön aikana oli satanut lunta ja koko suljettu tila oli lumessa. Ilma oli kaikille muille liian kylmä, joten Ino sai rauhoittua pihalla ihan rauhassa. Todellakin rauhoittumasta, sillä… No, pojat ne taas siellä riehuivat.
Oikeastaan he eivät riidelleet enää. Nyt viidellä miespuolisella ninjalla oli syvälliset keskustelut siitä, kenen pitäisi lähteä. Kun poistettiin ihmisoikeudet ja naisten syrjimisen kieltävät lait, niin Choujin idea alkoi kuulostaa hyvältä – paitsi Sasuken mielestä, mikä taas ei yllättänyt ketään. Choujin idea oli muutenkin yksinkertainen:
”Miksemme laita Inoa ulos? Sasukehan voisi hoitaa sen, Ino tekee mitä tahansa kun hän vain pyytää.”
”Joo!” Naruto innnostui.
”…” Sasuke totesi.
”Kuulostaa hyvältä, mitä jos Sasuke lähtisi hänen luokseen itkien ja kertoen, että hänet määrättiin poistuvaksi ja että hän haluaa Inon saattajakseen?” Kakashi ehdotti.
”Joo!” Naruto huudahti.
”Mitä!?” Sasuke turhautui. Hänenkö piti itkeä?
”Äänestetään asiasta.” Gai sanoi, ”Kenen mielestä Sasuken pitäisi houkutella Ino pois?” Neljä kättä nousi heti, paitsi tietenkin Sasuken.
”Voitto!” Naruto huudahti.
”Minä en itke.” Sasuke sanoi päättäväisenä. Silloin Gai nousi ylös, tarttui poikaa kauluksesta ja raahasi huoneesta pois. Hetken päästä Sasuke tulikin ulos epämääräistä kalpeana ja järkytyksen kyyneleet silmissä.
”Nuoruuden voimalla!” Gain ääni kuului huoneesta. Ja perään hohotusta. Tilanne aiheutti erittäin monta O_O katsetta.Ino istui edelleen pihalla kun Sasuke hipsi tämän taakse.
”Ino…” Sasuke sanoi hiljaisella äänellä. Ino hyppäsi heti ylös kuin uuden elämän saaneena.
”Sasuke!” Hän hihkaisi iloisesti, mutta näki sitten pojan punaiset silmät, ”Mikä hätänä?” Sasuke näytti hyvin kiusaantuneelta.
”He… He pakottivat minut lähtemään…” Kukaan ei nähnyt kuinka lumipenkan takana Naruto ja Chouji hihittivät.
”Voi ei, Sasuke!” Ino hypähti pojan kaulaan. Sasuke esti itseään vetämästä jalkakotelostaan kunaita ja täräyttämättä sitä tytön päähän.
”Haluaisin… Että tulisit mukaani…”
”Ei kukaan voi olla niin tyhmä, että lähtisi tuon mukaan.” Naruto supsutti Choujille, joka söi taas sipsejään, ”Jätkähän on luistanut tilanteesta jo kahdesti.”
”Tietenkin tulen!” Ino huudahti posket hehkuen. Samalla Sasuke huomasi kaksikon lumessa ja näytti hyvin, hyvin murhaavalta. Naruto repesi. Ino nappasi Sasukea kädestä.
”Mennään!” Tyttö lähti vetämään häntä mukanaan. Vielä kerran Sasuke katsoi lumipenkkaan Choujia katseella, joka kertoi: Jos tästä selviän, tungen tuon sipsipussin Naruton kurkkuun ja tungen hänet sitten korvaasi.”This is halloween, this is halloween, halloween, halloween, hallowen, halloween.” Kuului ovesta kun Sasuke sen avasi. Molemmat tuijottivat sisälle pitkään. Sieltä näkyi kaupunki jossa pyöri kaikennäköisiä kauhuolentoja: vampyyreitä, kummituksia, ihmissusia, noitia ja paljon muita. Niillä näytti olevan juhla menossa.
”Onko siellä halloween?” Ino ihmetteli.
”Halloween, halloween, halloween, halloween!” Lauloi jokin pieni ja pullea olento.
”Voi olla…” Sasuke totesi. Ino tarttui poikaa kädestä ja yhdessä he astuivat juhlaan sisälle. Kauaa he eivät ehtineet sisällä olla kun heidät jo napattiin tanssimaan letkajenkkaa.
”Näpit irti Sasukesta!” Ino kiljui haamupojalle.
”In this town, don’t we love it now? Everybody’s waiting for the next surprise!” Haamu lauloi innoissaan.
“Ääää, päästä Sasukesta irti!” Ino kiljui ja yritti kuristaa haamun. Siitähän ei tietenkään tullut mitään.
”Hei, tuo ei juhli!” Joku pikkupoika huudahti. Laulu, soitti ja tanssi loppui heti. Ino näytti surkealta kun kaikki alkoivat tuijottaa häntä.
”Hyi, paha!” Vampyyrikuoro huudahti.
”Tuo on ilkeä!” Joku toinen pikkupoika huudahti.
”Ja ruma.” Joku ruma noita sanoi. Se naksautti verisuonen Inon päästä.
”MIKÄ!?” Ino kiljahti. Puolet kaupunkilaisista säikähti.
”Mitä täällä tapahtuu?” Joku pätkä saapui. Hän näytti kolmiolta naamalla ja tärkeän näköisillä vaatteilla. Ja hänellä oli kaksi naamaa.
”Tuo häiritsee juhlaamme.” Eräs ihmissusi sanoi. Ino aikoi suutaan.
”Mitä?” Kolmio ihmetteli.
”Kyse ei ole siitä, kun me tulimme etsimään joulukalenteria,” Ino yritti selittää.
”JIIIHAA!” Kuului jostain taustalla. Näytti siltä kuin joku olisi mennyt sekaisin. Kaupunkilaiset näyttivät vihaisilta ja epätoivoisilta.
”Älä lausu sitä sanaa!” Joku huudahti.
”Mitä? Joulukalenten,”
”JOULU! JIPPIII!” Samalla kyläläisten takana näkyi pitkä, sekaisin mennyt luuranko.
”Eih!” Joku parahti.
”Jii oo u äl uu aata ei saa mainita täällä.” Kolmio kuiskasi.
”Miksei?” Ino ihmetteli.
”Jack menee sekaisin.” Kolmio kuiskasi äskeistä hiljempaa. Kaupunkilaiset nyökyttivät.
”Making x-mas, making x-mas.” Luurankomies lauleli hypellessään kaupunkia kierävän muurin päällä.
”Anteeksi, oletteko nähneet joulukalenteria?” Sasuke tunki kysymään kolmiolta.
”Joulukalenteri?” Luurakomies hyppäsi yhtäkkiä hänen eteensä, ”Mikä se on?”
”Se on sellainen kalenteri.” Ino alkoi selittää käsillään kalenterin muotoa samalla kun luurankomies tutki Sasuken korvaa.
”Hoo, karva.” Luuranko sanoi itselleen.
”Tällainenko?” Paikalle tullut lisko-olento veti punaisen partiolaisten joulukalenterin takataskustaan.
”Tuo!” Ino innostui ja ryntäsi ottamaan kalenterin itselleen, ”Kiitos! Sasuke, nyt voit… Sasuke?” Ino pyörähti pari kertaa ympäri tajutessaan, ettei poika ollut enää paikalla.
”Hän meni tuonne.” Kolmio kertoi. Ino näki kuinka Sasuke katosi juuri ovesta sisään.
”Hyvästi!” Sasuke huudahti ja pamautti oven kiinni perässään. Vielä käytäväänkin poika kuuli Inon karmivan kiljunnan.
”Homma hoidettu.” Sasuke huokaisi onnellisesti. Sitten hän käänsi murhaavan Sharingan katseensa huoneen suuntaan.
”Ja nyt… NARUTOOO!” Hän karjui. Sisällä huoneessa Naruto ja Chouji hyppäsivät äkkiä ylös ja juoksivat ulos piiloon.Haastateltavana Jack Skellington! Siis Painajainen ennen joulusta, jos ette tunnistaneet (:
Mitä mieltä olet joulusta?
– Minä Rrrrrakastan joulua! Mitä jos kidnappaisisin Sandy clawsin ja pukeutuisin häneksi…Onkos sinulla lempi joululaulua?
– This is Halloween? Ainiin, se ei olekaan joululaulu…Paras joululahja minkä voisit saada?
– Lumisade ois aika ihanaa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
