Aikamatkustus

Jonnekkin siihen aikaan (mahdolliseti viktoriaaninen?) missä oli niitä aivan ihania röyhelö pukuja 🙂 Ja sitten ehkä 2000-vuoden vaihteeseen kun olin niin pieni etten osannut juhlia. Ja luulin että joka vuosi on yhtä isot juhlat…

Itken itseni öisin uneen koska en voi elää 1700-luvun lopussa. Eli georgiaanisella ajalla Iso-Britannian ajankatsomuksesta. Oikeastaan mikä tahansa hiukan vanhempi aika kelpaisi mutta olen riippuvainen mukavuuksista. Silloin taiteet loistivat, ja vaikka tiedän että minä feilaisin maalaamisessa kun siihen aikaan oli niin paljon taiteilijaneroja niin henkilökohtainen maalaamisenopettaja ei olisi pahitteeksi. Tässä tapauksessa pitäisi mennä Italiaan, mutta tykkään vanhasta Englannista niin paljon että opettelisin vaikka soittamaan pianoa koska siellä ei silloin ollut sopivaa että nuori nainen osasi maalata parhaiten koko perheessä. Eikä tarvitsisi huolehtia siitä kenen kanssa menee naimisiin koska se olisi jo ennalta päätetty, mutta silloin oltiin jo niin sivistyneitä ettei laitettu kymmenenvuotiasta kihloihin rikkaan nelikymppisen kanssa. Jos olisin musikaalisempi tahtoisin Itävaltaan mutta tahdon sinne muutenkin, disgard that.
Viime aikoina olen myös haaveillut ajanlaskun alun Roomasta. Siellä kaikki oli jo niin kehittynyttä verrattaessa Keski-Eurooppaan, eräänlainen saunakin oli jo. Kaikki toimi täydellisesti akvedukteista lähtien ja suurinta hupia oli katsoa ihmisten raastamista kuoliaaksi keskellä valtavaa Colosseumia, miten sellaista aikakautta voi olla rakastamatta. Politiikkakin oli niin kehittynyttä ja kaikkialla oli patsaita alastomista miehistä (asiaan littyen homouskin oli jokapäiväistä, vain hiljaisesti halveksuttua.)
Mutta jos olisin syntynyt Amerikassa 1800-luvun lopulla voisin turvassa seurata maailmansotia lehdistä. En ole kovin ihastunut vanhaan Amerikkaan mutta suunnilleen ainoa tarpeeksi kehittynyt maa joka oli silti tarpeeksi turvallinen koko kahdennenkymmenennen vuosisadan alun ajan. Olisi kiva nähdä miten ulkomaat suhtautuivat suomalaisten talvisotiin ja sellaisiin, niihin kuulemma kiinnitettiin paljon huiomota kun muilla rintamilla oltiin hiljaisessa pattitilanteessa.
Kuten näette, en pidä tästä ajasta jolla on silti pakko elää. Suomi on silti hyvä maa, vanhat kansantarut maahisista ja muista metsänkansasta on aika vänkiä. ja Kalevalan runot, ei hemmetti, sellaista ei löydy mistään muualta maailmasta. ei täälläkään olisi paha asua kaksisataa vuotta sitten.

Antiikin Rooman vallan aikaan, silloin kun Ceasar hallitisi Roomaa. Tahtoisin nähdä sen maailman, koska se on minusta kiehtova ja salaperäinen. Olisi hieno nähdä kaikki se loisto mikä silloin oli, että se ankeus, joka oli syrjäisllä kujilla. Myös Coloseumin näytöksiä olisi mukava katsella! Se on vain maana kiehtova.

Myös entisaikaiseen faaraoiden Egyptiin olisi kiva päästä tutustumaan. Mystiset pyramidit kiehtovat itseäni paljon ja siksi haavena olisi, joskus oikeastikin päästä Egyptiin. Niilissäkin voisi uida. :,)

Freddie Mercuryn muistokonserttiin Lontoon Wembley stadionilla 20.5.1992. Olisin ihan eturivissä jonkin banderollin tyyliin "We Will Miss You, Freddie 1946-1991" kanssa, joka ei kuitenkaan estäisi taputtamasta Radio Ga Gan tahtiin. Olisin lavan vasemman (itsestäni katsoen oikean) reunan edessä niin, että näkisin hyvin Brian Mayn. Kuulisin Elton Johnin ja Axl Rosen laulavan yhdessä Bohemian Rhapsodyn. Olisin yksi niistä 72 000 ihmisestä, jotka tunnelmoivat yleisönä. Itkisin varmaan onnesta, siinä missä nykyään itken katsellessani konserttia telkkarista surusta Mercurya kohtaan ja harmista etten ole siellä. Tuntuu, että kaikki parhaat asiat ovat tapahtuneet ennen syntymääni… Mutta onhan telkkarinkin edessä ihan kiva fiilistellä, kunhan ei ole muita kotona.
Heti toisena listallani on jokin Queenin konsertti, jossa Mercurykin on mukana. En tiedä tarkemmin mikä, ainoa heidän shownsa jonka olen katsonut on Live Aid, tosin se kestäisi kai vain jotain 20 minuuttia..? Olisi joka tapauksessa ihanaa päästä näkemään Mercury muun Queenin kanssa lavalla, ehkä eniten haluaisin kuulla heiltä tässä tapauksessa I Want It Allin. Tosin silloin Live Aid ei kävisi…
Tulevaisuuteen en missään tapauksessa haluaisi, en halua tietää mitä kauhuja siellä on…

Ai niin, ja matkustaisin toissa syksyyn varmistamaan, etten hukkaisi erästä minulle hyvin tärkeää rannekorua, jonka sain kerran parilta tytöltä jotka tapasin ollessani matkoilla. En tiedä edes heidän nimiänsä tai mistä maasta he ovat, mutta minulla oli todella hauskaa heidän kanssaan. Harmitti siis todella kun hukkasin ainoan muistoni heistä, eli sen rannekorun.

Shoe wrote:

Varmaankin 1800-luvun Englantiin. Ah, niitä ihania pukuja ja kaikkea. Silloin ei ollut ainakaan mitään nykyaikaista moskaa ja p*skaa. Vaikkei siellä olisi mikään ökyrikas, olisi se vaan mahtavaa, ei ainakaan valitettais karkeista ja muusta roskaruuasta. Olen itse aina tykännyt viktoriaanisesta Englannista. Ihan tippa tulee linssiin, kun edes ajattelee sitä kaikkea ihanuutta. Tosin ei se silloin varmaan ollut niin ihanaa tms..

Veit sanat suustani 🙂

Hmm… matkustaisin varmaan johonkin aikaan missä oli paljon merirosvoja 😀
Ja ehkä antiikin Kreikkaan (se aika kiinnostaa minua todella paljon)
Ja sitten myös jonnekkin tulvaisuuteen katsomaan miten minulla menee ja muutenkin, että kuinka ojaan tää koko maailma on mennyt.