- This topic has 29 voices and 63 replies.
-
Posts
-
Tuli käytyä ajan kuluksi tuossa lähikirjastossa, vaikka pääkirjastoa tulee yleensä suosittua. Mutta kannatti, hyllystä löytyi Jeff Lindsayn Dexterin Pimeät unet, joka on ollut lukulistallani siitä lähtien kun Dexter tv-sarja debytoi Suomessa. Lisäksi vielä muhkeat lähes 1000 sivua Edgar Allan Poen kootut teokset. Enpä varmaan edes ehdi lukemaan koko opusta, ennen kuin laina-aika umpeutuu.
Lukudiplomia varten kävin kirjaston hakukoneella etsiis parii kirjaa (joka torstai on mun ja kaverin (epä)virallinen? kirjastopäivä joten siel olis muutenki tullu käytyy) nyt sitten on tuossa vieres nuoren tytön päiväkirja, hissan tunneil jo alkoi houkuttaa kun siittä 2 maailmansodasta luettiin, mutta en ole koskaan jaksanut etsiä sitä sieltä hyllyjen seasta. Vaikuttaa nyt niiden sivujen perusteella jotka tuli luettua ihan mielenkiintoiselta. Pitäis käydä ostaas se Meyerin uusin suomennettu, sitä kun tuli odotettua niin pitkäänkin, toivottavasti on yhtä hyvä kuin edeltäjänsäkin.
Mutta kun olen nämä saanut luetua niin olisiko jollakulla ehdotuksia seuraavaan fantasia-sarjaan? Mieluusti kirjat olisiva yli 500 sivuisia ja jokin jatko-osa hässäkkä siihen kaveriksi. 😀
riisipallo wrote:
Mutta kun olen nämä saanut luetua niin olisiko jollakulla ehdotuksia seuraavaan fantasia-sarjaan? Mieluusti kirjat olisiva yli 500 sivuisia ja jokin jatko-osa hässäkkä siihen kaveriksi. 😀
Noh, tuota Robin Hobbin Näkijän tarua ja sen jatko trilogiaa Lordi Kultaista on hyvästä syystäkin tässä ketjussa viime sivuilla hehkutettu. Ja lisäksi samaan universumiin kuuluu myös kaksi muuta sarjaa, joita ei tosin ole suomennettu.
David Eddingsin jutut on kanssa hyviä (ne vanhemmat, joita teki yksin), ja jos huumroia hakee, niin Terry Pratchetin Kiekkomaailma kirjat ovat verrattomia.
Onko kukaan teistä muuten lukenut Kari Levolan kirjaa Blankko, mä kirjoitan sulle? Samalla pientä mainostusta, eli kannattaa ehdottomasti lukea.
Omasta mielestäni ehkä paras suomen kielinen kirja ikinä. Johtuu varmaan suurimmalta osin siitä, kuinka ihanasti kirja on kirjoitettu. Teksti on täynnä sellaisia -miten sen nyt sanoisi- oivalluksia. Kuten nyt vaikka eräs kohta: "Hahhaa, en mä ole tulossa hulluksi, vaikka ajatus siitä joskus houkutteleekin. Olisi joku ihan oma maailma, johon toisilla ei olisi pääsyä. Voisi myydä lippuja siihen maailmaan, mutta sitten peruuttaisi näytöksen." Teksti on sellaista yksinkertaista, mutta antaa silti tosi paljon.
Itse tarina siis kertoo kahdesta nuoresta, pojasta ja tytöstä, jotka tapaavat kesälukiossa. Lukion jälkeen he alkavat kirjoitella toisilleen ja tutustuvat toisiinsa oikeastaan vasta näissä kirjeissä joista itse kirja koostuu.
Taitaa olla nyt kolmas tai neljäs kerta kun Blankkoa luen. Olen tavallaan oppinut tästä kirjasta paljon vaikka en edes itse tosaa oikein sanoa, mitä. Paitsi sen, mitä "todellinen" tarkoittaa. Kirjan ansiosta aloin ihan uudella tavalla kiinnittää huomiota siihen, onko asiat minulle itselleni totta.
Ja Blankko, mä kirjoitan sulle on sitä ehdottomasti.
Rakastan lukemista, harmi vain ettei viime aikoina olekkaan tullut luettua yhtään mitään. Shizukun tyttären ajattelin lainata vaikuttaa kiiinnostavalta. Toistelen nyt vähän sitä samaa kun edellisetki eli: lempigenreni on aivan ehdottomasti fantasia. Kyllä, olen lukenut Potterit ja Taru sormusten herrasta kirjat muutamaan otteeseen.
Lmpi kirjailijani ei kuitenkaan ole J.K.Rowling eikä J.R. Tolkien, vaan ehdottomasti Ursula.K.Le guin!
Ahh rakastan siä mytistä tunnelmaa maameren tarinoissa, joille Goro Miyazakin elokuva ei todellakaan tee tarpeeksi oikeutta. Näkemisen lahja, Sanan mahti ja Muistamisen taito olivat myös, ihania teoksia.
Hyvä on myönnettäköön etten pitänyt Sanan mahdista hirveästi, muttä nuo kaksi muuta ovat sen verran hyviä ettei silllä väliä. Suosittelen lämpimästikaikille jotka pitävät fantasiasta^^.sain äsken luettua saatana saapuu moskovaan. se oli aika hämärä… tykkäsin siitä enkä ehkä kuitenkaan kummemmin tykännyt O_O no, se oli kuitenkin tosi taidokkaasti kirjotettu. nyt siitä pitää tehdä vielä kirja-arvostelu 😯 …ja sen jälkeen pääsen taas lukeen niitä kirjoja jotka mua odottelee hyllyssä! ^^
Kuten aiheen ensimmäisellä sivulla kirjoitin, en edelleenkään ehdi lukea kovin paljoa sillä vapaa-aika tuntuu täyttyvän kaikesta muusta. Viimeaikoina on kuitenkin tullut luettua kohtuullisesti erilaisia tietokirjoja sekä tositapahtumiin pohjaavia historiallisia, mutta fiktiivisiä teoksia. Lainasin juuri kirjastosta muutaman kognitiivista psykoterapiaa käsittelevän tietokirjan, Eye Killersin (ollut luettavien kirjojen listalla jo pitemmän aikaa) sekä äidinkielen opettajani – jonka makuun luotan pääpiirteittäin koska tähän mennessä toisillemme suosittelemat teokset ovat osuneet nappiin – suositteleman Jonathan Littellin Hyväntahtoiset (Les Bienveillantes) . Kuvaillakseni kirjaa yksinkertaisesti, lainaan wikipediaa joka tunnetusti kertoo totuuden, koko totuuden ja pelkästään totuuden.
Wikipedia wrote:Se(Hyväntahtoiset) kertoo minä-muodossa kuvitteellisina muistelmina saksalaisesta Maximilien Aue -nimisestä sivistyneestä henkilöstä, joka muuttuu kansanmurhaajaksi holokaustin aikana Saksassa. — Joillekin kriitikoille teos on moraalitonta väkivaltapornoa, mutta osa näkee sen osoittavan, kuinka helposti ihminen voi muuttua ympäristönsä vaikutuksesta joukkomurhaajaksi. Littell kertoo kirjoittaneensa kirjan tutkiakseen valtiota joukkomurhaajana ja toisaalta hän pohtii myös omia vaihtoehtojaan siinä tilanteessa: "Mitä minusta olisi tullut, jos olisin syntynyt Saksassa 1913 enkä Amerikassa 1967? Kirjani on vastaus… Olen hyvin tietoinen siitä tosiasiasta, että me emme aina valitse elämäämme."
Saatana saapuu Moskovaan on kyllä hämärä tapaus. Kyllä se siis nauratti, ja kiinnosti, ja sitä luki mielellään. Mutta jotenkin siitä ei vaan saanut sillä tapaa ’kiinni’. Ainut oikeastaan jonka tajusin, oli Neuvostoliitto kritiikki. Mutta muuten oli aika päätöntä menoa, välillä kirjaimellisestikin. Siitä piti sitten kirjoittaa romaanianalyysi äikässä. Kosahti tietysti ihan täysin, kun en keksinyt mitään rakentavaa sanomista. Taisi olla huonoimmat pisteet aineesta koko lukioaikana.
Olen niiin innostunut nyt tuosta Dexteristä. Pimeiden unien loppu häämöttää jo, ja nyt jo kyttäilen kirjastonsivuilta joko jatko-osaa ilmestyisi hyllyyn, niin rientäisin noutamaan ennen kuin joku muu ehtii väliin.
Blackbeard: Oletko katsonut Dexter TV-sarjaa? Itse nimittäin tein sen mokan, että luin Dexterin pimeät unet vasta katsottuani kolme kautta TV sarjaa, elikkä kirjaa lukiessa näinkin sitten mielessäni TV sarjan pyörivän tapahtumien mukaan. Ja se harmittaa. Olisi mielenkiintoista kuulla pientä analysointia kirjasta joltakulta, joka luki sen ennen TV sarjan katsomista. Itse toki pidin Dexterin pimeistä unista, mutta kirja tuntui jotenkin liian summittaiselta ja… no, lyhyeltä. Siinä ei ollut aikaa varsinaisesti saada otetta juonesta tai hahmoista ja pelkään pahoin etten olisi muutamia nokkelia kielikuvia lukuunottamatta innostunut siitä kummemmin ellen olisi ensin katsonut sarjaa. Se kun pohjusti niin paljon ja loi hahmoista huomattavasti persoonallisemmat. Mutta kovin olisin utelias kuulemaan tarkemminkin, mitä pidit ko. kirjasta.
Nyt olen lukenut kolme Percy Jacksonia, eli Salamavarkaan, Hirviöiden meren ja Titaanien Kirouksen. Toivottavasti neljäskin osa käännetään suomeksi pian, sen verran kiinnostava sarja on kyseessä. Kreikkalaisia taruhenkilöitä ja hirviöitä nykyajassa,vau!
No, tuolla Off-Topicin puolella olenkin tasaisemmin päivitellyt tunnelmia Dexteristä. 2 ja puoli tuotantokautta sarjaa katsonut ensin. Ja pidän silti. Niin kuin joskus aikaisemmin sanoin, kirja ja ohjelma ovat mielestäni kuin 2 tulkintaa samasta synopsiksesta. Hahmot ja tapahtumat ovat sopivan erilaisia, että mielenkiinto pysyy molemmissa yllä. Lisäksi pidän kirjan nopeammasta temmosta. Telkku versiossa on huomattavasti enemmän syventävää materiaalia, varsinkin hahmojen osalta. Kirjassa Angel antaa pelkästään nimen ja kasvot muulle rikosyksikölle. Vince on ihan yhtä comic relief mielestäni molemmissa. Tosin kirjassa Dexter selkeämmin ilmaisee pitävänsä Vincestä. Rita ja Dexter (ja heidän suhteensa) on sarjassa jotenkin inhimillisemmän tuntuinen. LaGuerta eroaa mielestäni eniten. Doakes kanssa on symppiksempi sarjassa.
Olen nyt siinä kohtaa, kun he näkevät ’Dexterin’ jäähallin nettikamerassa.
Myös loppuratkaisu muuten rakentuu selkeämmin kirjassa jo ihan alusta asti. Ahdas, kylmä, veri… Ja minua huvitti suuresti, kun jossain aika alussa Dexter vertasi Tamiami Butcheria isoveljeen… 😉
Noi muutamat kielikuvat on kyllä tosiaan melko vinkeitä, jos niin nyt voisi sanoa.
Molemmissa on puolensa, ja miinuksensa.Vähän eheämpää analyysia voisin kirjoittaa, sitten kun on kokonaisuudessaan luettu.
Blackbeard wrote:
Siitä piti sitten kirjoittaa romaanianalyysi äikässä. Kosahti tietysti ihan täysin, kun en keksinyt mitään rakentavaa sanomista. Taisi olla huonoimmat pisteet aineesta koko lukioaikana.
mulla siintää sama kohtalo edessä… 😯
Jee, oon aivan täpinöissäni!Vilkasin äsken meidän kirjahyllyä ja löysin sieltä Edgar Allan Poen novellikokoelman (harmi ettei Punaisen kuoleman naamio oo siinä)! Oon jo jonkun aikaa halunnut jonkin Poen novellikokoelmista, enkä aavistanukkaan että sellanen löytyis meiltäkin (venäjäks tosin). Silmiin sattu myös pari Leo Tolstoin novellikokoelmaa, nekin vois lukaista kun on paremmin aikaa, venäjäks kun luen paljon hitaammin kun suomeks.
Pidän kovasti kaikenlaisista novelleista! ^^ Äikän kolmoskurssi oli kiva, kun siinä luettiin paljon novelleja eri mestarikirjailijoilta.Minäkin pidin kyseisestä kurssista hirveästi, taitavasti kirjoitettuja novelleja on mukava lukea. Ja novellianalyysin kunnolla opettelu on varma sijoitus, kun YO-kokeessa on aina se novelli yhtenä vaihtoehtona.
Ja minullakin muuten Poen kokoelma nyt työn alla. Joskus aikaisemmin olen jotain lukenut, ylä-asteella ja juuri mainitulla kurssilla. Joku, jossa joku haudattiin elävältä, mutta sitten se heräsi ja tajusi että se oli unta. Ja toisessa joka aatelin muurasi toisen, häntä ’verisesti loukanneen’ aatelisen elänä muurin sisään. Jälkimmäisessä varsinkin kieron tappajan ajatusmaailma oli kiehtova.
Niin, ja Korppi on tietysti ihan yleissivistystä. Onhan Simpsoneiden Halloween jaksossakin joskus ollut parodia siitä 😀
Haa, luin Kaaoksen käden loppuun eilen! Tai pitäs kai sanoo tänään. Kolmen aikaan yöllä sain sen luettua, en yksinkertasesti saanut laskettua sitä käsistäni keskeneräisenä. Oli niin jännää. Tosin kirja loppu niin mielenkiintoseen kohtaan että olis heti tehnyt mieli siepata seuraava osa ja hotkasta sekin. (En tehnyt niin.)
Kun on hyvä kirja niin en ajattele aikaa lainkaan. Välillä päätän, että luen vielä yhden luvun mutta huomaan pian lukeneeni jo kolme… Käykö muillekin näin?
Blackbeard wrote:Ja toisessa joka aatelin muurasi toisen, häntä ’verisesti loukanneen’ aatelisen elänä muurin sisään.
Onko tuo Tynnyrillinen Amontilladoa? Se oli eka Poen novelli jonka luin ja se sai mut kiinnostumaan muistakin herran teoksista. Se ja Punaisen kuoleman naamio, joka on aivan mahtava. ^^
Kah, tohtisinkohan mennä jo alottamaan jatkoa Kaaoksen kädelle…..
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
