- This topic has 44 voices and 55 replies.
-
Posts
-
hei te kaikki! voitte kertoo omista kokemuksista kun teitä kiusatan tai vältellään! vaikka se kiusaaminen ei tunnu mukavalle, on syitä monia tuhansia miksi teitä kiusataan… muistakaan tämä! kun koulussa on paljon kiusaajia älkää menkö mukaan jengiin! koska nössöt ovat sellasia jotka kiusaa pienenmpiä O__o
olkaa järkeviä ihmisiä,kiitos! ^^
XXXXXXXXXXXXXXXXXXX
N’cha!Muokkasin otsikon yksinkertaesemmaksi ja lyhyemmäksi. Näyttää kivemmalta noin.
Tori
ModeraatToriMua on kiusattu ja vältelty koulussa just sen verran etten enää käy siellä mielelläni. Enkä oikeestaan oo ollukkaan siellä nyt n. kahteen viikkoon, osasyy ihmispelko, joka mulle kehitty ajan mittaan.
Ekalla luokalla se oli vielä haukkumista, pilkkaamista ja sellasta.
Tokalla luokalla vähän samanlaista.
Kolmannella kutosluokkalaiset kiusas mua erään mun kaverin takia (joka oli sanonu niille jotain musta).
Neljännellä se oli sellasta että luokkalaiset löi ja potki, joskin niitäkin oli vaan muutama.
Nyt viidennellä mä oon muille kuin ilmaa, mua ei noteerata, mun poissaoloa ei huomata, mua haukutaan yms.+ Kaiken tän ajan mun ’kaveri’ on vältellyt mua. Kun en oo koulussa ni se kysyy et miksen, kun mä taas olen siellä, sitä ei vois vähempää kiinnostaa. Aina jos se sattuukin olemaan mun kanssa, sen luokkalaisia tulee siihen ja pian se lähtee. No ihan sama, kyseinen ihminen nyt muutenkin on aivan tyhmä.
Noin monen vuoden jälkeen sitä ei vaan kestä enää. Oon kyllä tosta kiusaamisesta puhunu niin opelle, terkkarille ku psykologillekki, mutta tapahtuuko mitään? _Ei. Ne luulee et tyypit lopettaa sen puhutteluilla, mutta ei_tietenkään.
Eli tässä ollaan, päivät kotona, kun ei ole kykyä, uskallusta saatikka kestokykyä olla koulussa.
Näin lyhyesti näin. :_)
Muaki on kiusattu jonku verra mutt se loppu, ku en välittäny niistä. Sai sitä kestää jonku aikaa ja tällee mutt siitä se loppu. Kannattasko sun Tooku kysyy rehtorilt, ett voisitko vaihtaa luokkaa. Ja sitt sun kannattas miettiä, voiko vika olla itessäs? Harmilliatahan toi on… Kokeile noita.
samaa mielt kiusaus kannattaa saaha loppumaan ja se luokan vaihos on hyvä apu varmasti jos se ei auta pyyä että voitko (jos se on mahdollista) vaihtaa koulua, saisit näin varmasti uusia ystäviä.
Minua ei olla koskaan kiusattu vakavasti. Mitä nyt pikku piruilua, ei sen pahempaa. Koulussa ei koskaan olla haukuttu ainakaan päin naamaa, mutta varmasti selän takana kuten kaikkia aina. Kaverit saattaa vähä piruilla mun mangan lukemisesta, muttei koskaan mitään vakavaa. Kotona sama homma, mangasta piruillaan. Joskus kun menen kaverin kanssa esmes kylällä, jotkut pikku kersat naureskelee meijän jutuille kun mennään ohi, me nauretaan niille kersoille vähän matkan päässä. ^^
mutta mitäs jos teiän kamuja kiusataan? jääksä tsiikkamaan kuinka kaveria vedetään turpaa ja mätkitään hengiltä että verta roiskuu? mä sanon että EI! teiän pitää suojella kanssa kavereita ja kuin itseään! aivain sama, jos sä joudut kiusatuksi ja kaverit katsoo ihmetelee "mitä sä oikeen teet?" huuda äkkiä apua jos se sattuu kamalasti! jos kukaan ei tuu käytä itsepuolustusta! ( se tepsii aina) mutta ei väkivaltaisesti tai muuten tulee enemmän turpaa ja köniin!
jotkut eivät pysty tekemään ITSEPUOLUSTUSTA! vaikka sääntö on laki! itsepuolusutus ei ole karate eikä judo, eikä ninja tetniika… vain SELAINEN JOKA SATTUU ENEMMÄN! 😈 tai mene open luo ja kertomaan että sua kiusataan ja haukkutaan, mutta muistakaa tämä, haukkuminen ei haava tee!^^
Ei kiusata, eikä ole koskaan kiusattu. Mitä nyt ensimmäisinä kouluvuosina en päässyt sisäpiirin juttuihin ja oli selän takana puhumista mutta se kaikki johtu ihan vaan itestäni. Nykyään ei siis kiusata, ei oo yläaste aikana ollenkaan. Onnekasta. Tiedän monia joita kiusataan, osa ystäviäni. Jos läheisimpiä ystäviäni kiusataan teen kyllä jotain enkä todellakaan jää katsomaan sivusta, en kyllä ole varma tekisivätkö he niin minulle.Mutta se että 2 kaveria tappelee keskenään eikä ole ollenkaan selvää kumma puolella olisi on vähän monimutkaisempaa. Silloin vain pitäisi olla kai sivussa. Vaikka se tuntuukin kamalalta.
lin wrote:
mutta mitäs jos teiän kamuja kiusataan? jääksä tsiikkamaan kuinka kaveria vedetään turpaa ja mätkitään hengiltä että verta roiskuu? mä sanon että EI! teiän pitää suojella kanssa kavereita ja kuin itseään! aivain sama, jos sä joudut kiusatuksi ja kaverit katsoo ihmetelee "mitä sä oikeen teet?" huuda äkkiä apua jos se sattuu kamalasti! jos kukaan ei tuu käytä itsepuolustusta! ( se tepsii aina) mutta ei väkivaltaisesti tai muuten tulee enemmän turpaa ja köniin!
jotkut eivät pysty tekemään ITSEPUOLUSTUSTA! vaikka sääntö on laki! itsepuolusutus ei ole karate eikä judo, eikä ninja tetniika… vain SELAINEN JOKA SATTUU ENEMMÄN! 😈 tai mene open luo ja kertomaan että sua kiusataan ja haukkutaan, mutta muistakaa tämä, haukkuminen ei haava tee!^^
Tämä viesti osoittaa tydellisesti ihmiskunnan tekopyhyyden. Voin LUVATA että tosipaikan tullen sinäkin luikkisit vain hiljaa pakoon, niinkuin lähes kaikki ihmiset. Olen kuullut tuon saman virren niin monelta tuhannelta ihmiseltä jotka kuitenkin loppujen lopuksi häipyvät pelastaakseen oman nahkansa. Itseäni kiusattiin aktiivisesti n. vuoden siinä 3. luokan paikkeilla. Loppujen lopuksi opettajat eivätkä vanhemmat osannut tehdä mitään, joten lopetin sen itse. Kun joku haukkuu, haukun takaisin, kun joku lyö lyön takaisin. Ainakin opin pitämään turpani kiinni silloin kun tarvitaan.
Niinpä niin. Allen sanoi asian just niinkui se on. En mä ainakaa jäis antaa toisille turpiin tms. vaan luikkisin heti karkuun ku voisin. Tollasta ei mun mielestä edes kannattaisi sanoa, ku tietää miten siinä kumminkin käy. Ja jos kiusaajia provosoidaan niin siitä ne vasta innostuu. Eiks ole kiva. Yhdyn tossa itsepuolustamisasiassa Allenin sanoihin, vaikkei mulla olekaan osaa eikä arpaa.
Minua on kiusattu, mutta en nyt jaksa siitä enempää kertoa.
Onneksi se on nykyään jo melkein kokonaan loppu.
Sen voin kertoa, että minua yksinkertaisesti kiusattiin vain, koska olen
hiljainen, joten en ikinä sanonut mitään takaisin. Siis henkistä kiusausta,
jota koettuani olen sitä mieltä, että se on pahempaa kuin fyysinen.
Vaikka mikä minä olen sanomaan mitään kun ei kukaan ole minua koskaan
turpiin vetänyt.
Ainoa hyvä puoli mitä siitä seurasi on, että nykyään tajuan elämän arvon paljon paremmin ja ettei kannata joka asiasta ruikuttaa, koska aina on joku jolla menee vieläkin huonommin.Sellaista ärsyttävää härnäystä oli koko yläasteen ajan…
Osittain kai siksi, että olin koulussa aika hiljainen ja kiinni siskossani, koska ei ollut luokalla kavereita.
Plus ulkonäön takia ja vähän kaikesta mahdollisesta tuli sellaisia ärsyttäviä kommentteja ja perään huutelua.
Se oli todella rasittavaa, mutta tunsin jotenkin jääväni häviölle jos olisin "alemtunut" kantelemaan ihmisistä, joita pidin heidän käytöksensä vuoksi typerinä ja saamattomina.
Kun eräänä välituntina joku keksi sitten ihan uuden jutun, yksi heistä heitti minua kohti järsimänsä omenan, ei se onneksi mikään napakymppi ollut, mutta siitä lähtien, voisi sanoa että aloin kannella. 😀
Sitten se hieman väheni, lukiossa ovat aivan samalla luokalla osa siitä porukasta, mutta koska he ovat nyt kaikki yhdessä, he vain hölöttävät keskenään.
No, alku syksystä ne yrittivät vielä ärsyttää.Ei minulle mitään tuosta ole aiheutunut, jos ei lasketa sitä, että se stressasi ja koska olin niin kettuuntunut jatkuvasti, naamani perusilme on luultavasti aina nykyään sellainen kulmat kurtussa, jos en sitten ponnista ja yritä hymyillä ja nostaa kulmiani. :’-D
Itseäni ei moinen haittaa, mutta se "saattaa" antaa negatiivisen kuvan.
Kerran yksi niistö ärsyttävistä tyypeistä huusi: "Mitä v****a siinä mulkoilet?!"
Itse olin ihan ihmeissäni, sillä en ollut edes katsonut häneen päin! Ilmeisesti naamani oli vain ollut aika äkäisen näköinen… 8-D
-Nykyään en hätkähdä juuri minkäänlaisesta härnäyksestä, löysin nimittäin tavallaan itselleni "filosofian" eräästä uskonnosta, joka todella antaa minulle niin paljon voimia että ohitan merkityksettömät herjat ihan oikeasti hyvällä mielellä.Hant wrote:
-Nykyään en hätkähdä juuri minkäänlaisesta härnäyksestä, löysin nimittäin tavallaan itselleni "filosofian" eräästä uskonnosta, joka todella antaa minulle niin paljon voimia että ohitan merkityksettömät herjat ihan oikeasti hyvällä mielellä.
Pakko kysäistä että mikä uskonto? Itselleni olis tollasesta filosofiasta järjettömästi hyötyä. Vaikka epäilenkin että itselleni tuollaiset filosofiat on melko vaikea oikeesti toteuttaa 😀
Allen wrote:
Pakko kysäistä että mikä uskonto? Itselleni olis tollasesta filosofiasta järjettömästi hyötyä. Vaikka epäilenkin että itselleni tuollaiset filosofiat on melko vaikea oikeesti toteuttaa 😀
Hmm, en ole täysin varma miten suomennettaisiin tämä termi, voisi sanoa että LaVeyn satanismi.
voisin sanoa että on… väkivaltasta aluksi mut pistin stopin… sit se muuttu sanallisemmaksi ja sellast… enempää omasta kokemuksestani en puhu ku se on itelleni aika arkaa…
mut jos näkisin ystävääni kiusattavan menisin kyllä väliin… koska ei kenenkään ole oikeutta sanoa toisesta mitään jos ei edes tunne ihmistä tai tiedä muuta kun sen ”minän” mikä on koulussa tai sen ulkopuolella.. ei tiedä täydellisesti varmanakaan… ja kiusaaminen on muutenkin säälittävä tapa kerjätä kuonoonsa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
