Kiusaaminen

Minuakin on kiusattu.

Se alkoi kolmannella luokalla, jolloin aloin olla kahdestaan erään silloisen luokkalaiseni kanssa. Hän pomotteli, haukkui ja teetti minulla vaikka mitä. Riitelimmekin koko ajan, tai oikeastaan riitamme olivat sitä, että hän sai päähänsä minun tehneen jotain, mikä ei hänelle passannut, ja syytti sitten minua. Enkä minä heikkona pikku itkupillinä tietenkään pystynyt laittamaan vastaan tai edes lähtemään hänen seurastaan. Riidatkaan eivät lopettaneet tätä, sillä aina niiden jälkeen minä pyysin anteeksi asioita, joita en edes ollut tehnyt.

Tämä jatkui neljännellä ja viidennellä luokalla. Yhdessä vaiheessa se vielä paheni, sillä kun aikaisemmin hän oli riitojemme jälkeen jäänyt yksin, nyt hän sai liittolaisen. Luokallemme nimittäin tuli uusi tyttö, ja he ystävystyivät. Nyt tilanne oli tällainen; hän kiusasi ja pomotteli minua, ja tämä uusi tyttö oli mukana vaikkei paljon mitään sanonutkaan näissä tilanteissa.

Kuudennella luokalla alkuvuodesta olimme kuin ystäviä. Emme tapelleet. He eivät kiusanneet.

Sitten kaikki muuttui. Pam. Yhtäkkiä he vain alkoivat vältellä minua, he eivät puhuneet minulle enää. Kysyinkin heiltä, ovatko he loukkaantuneet. He sanoivat, etteivät olleet, mutta silti he eivät enää olleet kanssani. Juuri kun olin kuvitellut kiusaamisen olevan ohi, he alkoivat taas häiritä. Kaikki huipentui leirikoulussa. Ei siitä sen enempää, mutta kerron kuitenkin, että yritin heidän takiaan tappaa itseni. Ajattelin, että he saisivat mahtavat tunnontuskat, jos olisivat saaneet tietää minun tappaneeni itseni heidän takiaan. Nyt kuitenkin luulen, että he olisivat vain olleet mielissään…

He eivät olleet ainoat, jotka kiusasivat minua. Luokallani oli eräs poika, joka kavereineen tykkäsi säikäytellä minua kaikkien edessä, ja nauraa päälle. Minua nolotti aivan älyttömästi. Hän teki niin kaikille, mutta koska olin silloin masentunut ja vihainen, otin sen henkilökohtaisesti. Hän myös nimitteli minua hulluksi, sillä olin kerran hänen säikäytettyään minut hakannut häntä. Kerran uhkasin tappaa hänet. Ja hän nauroi.

Seiskalla minua nimiteltiin lintsariksi, koska en pystynyt masennukseni takia olemaan koulussa niin kuin muut vaan lähdin joka päivä kesken pois. Lisäksi yksi luokkalaiseni poika sanoi minua joksikin. Itse en kuullut kunnolla, mutta koska vieressä olleet tukarit ja opettaja suuttuivat kovasti, oletan sen olleen jotain muuta kuin vain "tyhmä".

Nyt olen menossa jälleen uuteen kouluun, ja pelkään että joudun taas kiusatuksi. Tällä kertaa en kuitenkaan anna sen jatkua. Kerron jollekulle aikuiselle, tai lopetan sen itse. Keinolla. Millä. Hyvänsä.

Vaahtosin tosin asiasta jo Off-topicissa, mutta kirjoitanpa nyt tännekin, ehkä hieman asiallisemin. 😀
Ja tosiaan, pikkuveljeäni kiusattiin myös. Minä suutun kaikesta kiusaamisesta kamalasti, esim. kun veljeäni kiusattiin (eräs luokkalaiseni tyttö), olisin varmasti vähintään heittänyt tämän kyseisen teinipissiksen seinään jos kaverini eivät olisi takoneet järkeä päähäni ja jos en olisi ajatellut ensin. Kun lukee näitä, miten muita on kiusattu, tekisi mieli mennä sanomaan MUUTAMA valittu sana kiusaajille. Ihan kaikille, ja todellakin tekisin sen. Ja jos jossain näkisin, että jotain vierastakin tyyppiä hakataan, menisin varmasti väliin, sen verran äkkipikainen olen. : )

Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun. : )

Voi teitä… Erityisesti tunnen suurta myötätuntoa Nicchan-sania ja Mikila-sania kohtaan(anteeksi nimet! En voi sille mitään.. väännän jokaisesta nimestä aina jonkun tuollaisen.. jopa oikeassa elämässä..pelottavaa). Niin, kuulostaa uskomattoman julmalta tuo, mitä olette kokeneet. Nähtävästi omat kiusaamiskokemukseni eivät ole mitään noiden rinnalla.. 😆 Mutta vaikeampi tapaus oli eräs tyttö.. ihan selvästi hän halusi vain näyttää kavereilleen, että on cool, kun kiusaa tyyppejä, jotka on erilaisia… Säälittävää sekin.. Kiusaajat haluavat vain tehdä itsestään paremman ja coolimman kavereiden edessä ja vakuuttaa itselleen, että he ovat parempia, kuin nuo surkimukset. Noh, siinä teille surkimusta, kun minä valimistun tieteellisestä ja pääsen lakimieheksi, kun te junnaatte koko elämänne alepan kassalla tai luudan varressa! RAAHAHHA HAHHAH AHHAHAHHA AHHAHAH A AHAHAHAHAHAA HAHAHAHA!!!

Mutta on se kuitenkin ikävää, kun pitää nälviä toisia.. etenkin minä joka olen TODELLA varautunut ja arka vieraiden ihmisten kanssa.. itseluottamukseni on riekaleina ja olen alkanut nälviä itse itseäni… se on surullista, mutta sen he saivat aikkaan. Kiusaajat.

Itse olen säästynyt varsinaiselta kiusaamiselta, mikä on mielestäni todella suuri onni, kun ottaa huomioon kaikki kiusaamismahdollisuudet kohdallani; lievähkö ylipaino (en tajua nykyihanetta: langanlaiha pissis, joka pynttää itseään koko ajan ja on tyrkky… :/ Mikä järki?), ujo ja hiukkasen synkkä koululuonne (vähän kuin Hinata Narutosta) ja kuulolaitteet. Minulla on ollut aina ihan sopivasti kavereita ja niin eteenpäin. Viitosluokalla tosin olin hyvin, hyvin yksinäinen ja sitä myötä masentunut. Yksinäisyys johtui ihan itsestäni, mitäs en halunnut olla niiden ’ihQ-daa’ pissisten kanssa. Ei ollenkaan minun juttuni se. Olisin kumminkin ajautunut vain huonoille poluille…Viitosella myös lintsasin melkein koko kevätlukukauden. Kuulun oikeastaan siihen niin sanottuun hikke-porukkaan, keskiarvo oli seiskan todistuksessa 9.1.
Mutta kuutosluokasta eteenpäin on mennyt koko ajan vain paremmin ja paremmin. ^^

//Ahaha, tästä taisi tulla off-viesti… ^^”

Nyt on tapahtunu ihme!! Kukaan ei oo huomauttanukaan mun uudest tyylist! Ehkä ne on vihoin tajunneet miten erilaisii me ihmiset ollaan! Alkaa ihan itkettää ettei kukaan kiusaa mua..! Kiitän kaikkii Sangatsulaisii..!………Miks mä teitä kiittelen!? =# Kiitti ny kumminkin et ootte muuttanu mun elämän parempaan suuntaan! Ootte kaikki ollu suuuuuureks avuks huolilleni!

Kiusattu koko ylä-aste ajan, loppu kun menin sen tasoiseen lukioon jonnekka kiusaajilla ei ollut mahkuja. Aloitan nyt syksyllä yliopistolla ja ymmärrettävästi menen melkein häntä koipien välissä ensimmäisille luennoille.
Kotona kiusataan päivittäin… Valitettavasti juuri vanhempien taholta… Mut sekin loppunee kun pääsen muuttamaan täältä pois(?)

Noh ei silleen enää… Noo juu on.. Haukutaa salaa läskiksi ja siitä että muka haisen, mutta ne muuthan on meikkipellejä/hiuslakkaaddiktiobimboja… Alkanu mennä jo humoristiseksi "kiusaamiseksi" esim. yksi luokkalainen sanoo välillä minulle "Killi hiljaa (-> Sukunimi Gill)" Okei ei se oo nyt ihan mukavaa..

Itteäni ei ole koskaan kunnolla kiusattu, mutta kavereitani on. Vähän kaduttaa, kun ei heitä silloin tullut paremmin puolustettua, nykyään asia olisi eri. No, onneksi kukaan heistä ei mitenkään traumatisoitunut kokemuksistaan, sitten vasta huonolta tuntuisikin.