- This topic has 44 voices and 55 replies.
-
Posts
-
Ei kovin paljoa mutta puoli marokkolaisuudestani ja sukunimestäni olen saanut kuulla UsEin__ ==_==” ulkonäöstäkin on jotkut lissut jtn jauhanu joskus < O niin vihaan säälittäviä tyyppejä jotka ei yksinkertasesti keksi muuta ku haukkua toisia ===============_______=======
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
hmm..Miksiköhän mun kiusaamista seiskalla vois sanoa…?Hmm…
Syitä kiusaamiseen oli muutama:
-Tämä ”kiusaamisen/härnäämisen” aloittava tyyppi sai multa melko nenäkkään vastauksen…
-olin massasta poikkeava (huono maku ja täytyy myöntää että olin aika ruma) ujo,outo,hiljanen ja olin koulun ainoita japani hörhöjä.
-tämä kyseinen tyyppi ehkä tykkäs musta…Elikkäs kiusaus oli
-paritusta/eräänlaista ahdistelua voisko sanoa..? (mitä ny tyypit tuli kiusallaan halaamaan –> olin hiljanen,mulle tuli sellanen shokkitila aina etten pystyny ees liikkuu kirosin vaa paikallani ja puristin kädet nyrkkiin…)
-huutelua (kaikenlaista paritusta…)
-ja tyyppien kaataminen mun päälle…(<–tota inhosin eniten,se joka härnäämisen alotti kaato mun luokkalaisen poikaystävän mun päälle…)Emt.Nyt kun ajattelen kasilla niin se johtu musta ja sit luult. siitä tyypistä joka luultavasti tykkäs sit musta,kuten jo aiemmin sanoin…Tosin eräs tyypeistä on pyytäny anteeksi(en heti antanu mut nyt kasilla oon todennu et se on ihan ok.)Mutta kartan/inhoan/vihaan/”pelkään” sitä joka kaiken stressin ja rääkin aiheutti.Rinnakkaisluokkalaista rasvalettiä hyjj…
Mua ei nyt varsinaisesti kiusata, mitä nyt pientä härnäämistä ja ikävää kuittailua, vaikka ei sekään niin kivaa ole. Esim. luokassamme ei voi omaa mielipidettään esitää, kun heti huudetaan: "V*ttup*rkele turpa kii!"… Että vielä 2 vuotta tätä, ennen kuin pääsen lukioon.
Jotka ovat huomanneet viestini OffTopicissa, tietävät jo kaiken. Mutta kerronpa tännekin.
Minua on kiusattu kymmenen vuotta – eli koko peruskoulun ajan, eskaria myöten. Muistan yhä, kun ensimmäisenä koulupäivänäni minulle heitettiin rapaa naamaan. En tiennyt, että se oli vasta alkua.
Koko koulu, AIVAN KOKO KOULU kiusasi minua. Opettajat vaihtuivat joka vuosi, joten kukaan ei ottanut koulukiusaamisesta kertomista / sen torjumista vastuulleen. Olen joutunut niin haukkumisien ja ilkeiden juorujen kuin väkivallankin kohteeksi. Minulta on varastettu ja rikottu tavaroita, minulta on viety kunnia töistä ja annettu rooli syypäänä ilkeissä tihutöissä, jolloin opettajat moittivat minua. Minua on syrjitty ja karteltu. Luulin, että kun pääsisin yläasteelle, pääsisin myös eroon kiusaamisesta, mutta minua ylemmällä luokalla olleet kiusaajat olivat levitelleet minusta perättömiä juoruja yläasteella – ja kun tulin, minua syrjittiin heti ensisekunneista saakka…
Tämän seurauksena olen ala-asteelta saakka, nämä vuodet, itkenyt joka yö. Olen yhä enemmän ollut romahtamaisillani, ja lopulta yhdeksännellä luokalla minusta tuli hirveän vakava ja hiljainen tyyppi. Koska minua kiusattiin, osasin tuosta vain alkaa puhua tuntemattomille – ei tarvinnut pelätä, että he karttelisivat minua menneisyyteni takia, kun eivät tunteneet minua.
Ja sitten… Sankarini ilmestyi. Pääsin erään ystäväni luokse ensikertaa – matkaa on satoja metrejä välillämme, joten siksi ensikertaa – ja tunsin, että hän oli se tyyppi, jolle uskallan kertoa kaiken. En ollut kertonut opettajille, en äidille, en kellekään, en tiedä miksi… Mutta hänelle kerroin. Ja hän lohdutti. Se oli minulle pelastus. Hän kantoi minut pois helvetistä. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Ette voi käsittää, miltä tuntuu, kun kymmenen vuoden jälkeen kaikki, mitä on kertynyt sydämeen, purkautuu kerralla.
Silti, vielä nykyäänkin, minussa näkyy tämän kiusaamisen seurauksia: olen hämmilläni, jos minulle ollaan kiltti. En uskalla olla erimieltä kenenkään kanssa. Ystäväni sanoo alituiseen, että olin vahva, kun jaksoin tuon kaiken. Ehkäpä olinkin. Ehkä en, sillä itken nykyäänkin usein noista asioista – mutten niin raskaasti, kuin ennen. En itke läheskään joka yö. Olen paljon onnellisempi.
Älkää kiusatko toisia ja vajottako heitä tuohon helvettiin. T: helvetistä noussut
Nyt kun oon lukenu nita aiempia viestejä niin alkaa oikeesti veri kiehumaan.Et miten voi olla tollassii "Sensoroitu":tä olemassa.Meiän koulussa tiiän pari joita on syrjitään tai kiusataan mut,ikinä ei kukaan noin pitkälle oo menny.Varsinkaan mihinkään fyysiseen.Ehk jotain painii tai härnäystä mut ei ikinä niinku hakattu tosissa.Et kylhän joka koulus niinku jotain haukutaan tai samanlaista (muakin haukutaan joka päivä).Mut et mennään lavastamaan,hakkaamaan tai rikkomaan toisen asioita niin eihän siin oo mitään järkee.Nyt oikeesti mun tekis hakkaa pari äijjää teiän koulusta.Anyway.
No kerron täs samal omankin tarinan.Eli se on Sakata-sedän ikioma satu tuokio(jee!)
Muakin kiusattiin ala-asteella.Aina kun kiusaajat näki mut heti alko haukkuminen.Ärsyttävintä siinä oli se että paras ystäväni oli aina mukana siinä mut vapaa-ajalla se oli kun mitään ei ois tapahtunut.Ei siinä mitään keskiverto tarina, mutta hauskinta siinä on se miten se loppu(tai no ei se niin hauskaa ole).Mä aloin tos vitosel harrastaa kamppailulajia ihan vaan sen takii et kunto säilys.Niin kun kiusaajat kuuli tästä niin ne tuli sanoo mulle jotain tälläst et:"Mitä sit et harrastat jotain kamppailulajia et sä niit liikkeit kumminkaan käyttää koulus".Niin jostain kumman syystä ton keskustelun jälkeen kiusaaminen loppu ku seinään.Et kylhän mulle vieläkin nauretaan joka päivä mut mä nauran mukana.The End.No olen kertonut tästä Off topiciin, mutta kerron tännekkin:
Siis mua kiusattiin koko viime vuosi. Se lähti käsityön tunneilta sellaiseksi koko ajan v*ttuiluksi. Kaksi tyttöä luokaltani, v*ttuilivat mulle aina, kun heillä oli siihen mahdollisuus. Mulla oli joskus ennen joulua vielä perseeseen asti olevat hiukset, niimpä he aina tulivat saksien kanssa silleen "Hahaa leikkaan sun hiukset!" Sitten ne muutenkin haukku mua mun selän takana ja silleen. Sitä on aika vaikea selittää mitä kaikkee ne teki mulle vuoden aikana.
Muutenkin aina kässän tunneilla, ne häiritsi mua koko ajan. Mun kässän numero oli ollut 4. luokalta asti 10 ja se laski 9:iin, ja se on mulle silleen aika paljon.Sitten ne kaksi muutenkin koitti käännyttää muitakin mua vastaan. Kuulin kerran, kun he selittivät yhdelle parhaimmille kaverilleni kaikkea, mitä en todellakaan ollut tehnyt esim. "Hei tiesiksä et se on haukkunu sua vaik miks!" jne.
Vuoden lopussa sitten kerroin opettajalle ja hän meni juttelemaan niiden kahden kanssa. Se kiusaaminen loppui sitten siihen. Me sit mietittiin open ja kaverin kanssa, että miks ihmees ne kiusas mua, niin ei keksitty mitään muuta vaihto ehtoa, kuin kateus. Yksi syy oli kässän taitoni, koska ne kaksi eivät olleet mitään erityisen hyviä käsitöissä. Ja toiseksi syyksi epäilimme hiuksiani, kuten aiemmin sanoin ne olivat ihan älyttömän pitkät. Ja ne kaksi juuri yrittivät kasvattaa hiuksiin koko ajan pitkiksi.
Mutta onneksi kerroin opettajalle, niin nyt on paljon mukavampi mennä kasille, kun tiedän, että ne ei enää kiusaa mua, ja olen heidän kanssaan nykyään ihan hyvissä väleissä.
Edit// Joo mietin viel et miks ne kiusas mua nii ne kans näytti niiku nauttivan siitä! Se oli melkeen aina ku ne _____ mulle ja sano jotain semmosii juttui mistä mulle tuli huono olo, nii ne alko nauraa sille ku näki, että musta tuntu pahalta.
Mua kans kiusattiin eskarissa. Ku kysyin joiltain, että saanko tulla mukaan leikkimään, niin ne sano jotain esim. "Et koska sulla on tyhmä ääni" siis ihan oikeasti tuollaistakin sanottiin… Eskarissa mua syrjittiin, ykkösellä ei niinkään, kakkosella syrjittiin vähän, ja kolmos luokasta eteenpäin ei yhtään, mutta sitten se tuli seiskalla uudestaan.
Ylläpidon huomautus: Ethän aiheesta huolimatta kiroile viestissäsi! -Laurel
Ennen minulla oli paljon kavereita ja he olivat minua vanhempia.(minimissään 2 vuotta)
Mutta kun nämä kaverini alkoivat varttumaan ja menivät sitten ylä-luokille en nähnyt heitä juuri koskaan.
Kaverini haihtuivat ikäistensä joukkoihin ja eivät pitäneet yhteyttä.
Kun joskus saatan ohi kävellä niin ei enää edes tervehditä.
Tämän vaiheen jälkeen _____ alkoi.
Yrityksistä huolimatta en ollut löytänyt yhtään kavereita ikäisteni joukoista.
Syrjiminen ja henkinen/fyysinen kiusaus alkoi.
Joka päivä kun koulussa käyn niin elämäni vajoaa hivenen verran enemmän alas-päin.
Kukaan ei reagoi läsnä-olooni ja tunneilla kun teen jotain väärin niin kaikki alkavat heti moittia ja ____.
Kerran kävin kiusaajilta kysymässä että miksi he kiusaavat minua ja vastaus oli:
"Koska sä oot olemassa."
Elämälläni ei ole tarkoitusta…En tee melkein mitään muuta kuin pysyn omassa huoneessani musiikki ja manga seuranani.
Toivottavasti elämä tästä paranee iän tullessa…Ylläpidon huomautus: Muistathan kaikesta huolimatta pitää kielenkäyttösi asiallisena! -Laurel
Usein väitetään, että kiusaajat kiusaa siksi, koska ne on kateellisia tai koska niillä itellä on paha olo. Joskus joo, mut useimmiten se johtuu siitä, että se on niistä HAUSKAA!
TE JOTKA KIUSAATTE IHMISIÄ! Tuo teidän touhunne ei todellakaan ole hauskaa! Ehkä teistä, mutta ajatelkaapa mitä siitä seuraa! Kun luette tätä topiccia, huomaatte että jo pari sanaa voivat jäädä kiusatun mieleen loppuelämäksi ja jyrsiä hänen sisintään! Usein kiusatut ihmiset vetäytyvät, syrjiytyvät ja heidän sosiaalisuutensa köyhtyy. He eivät saa enää niin paljon ystäviä, edes juttuseuraa, ja osa heistä saattaa päätyä heikoimmillaan itsemurhaan! Toisin sanoen, kiusaajat: haluatteko, että ihmisiä kuolee teidän takianne!? Haluatteko, että ihmisiä kärsii teidän typerän touhunne vuoksi!?
Jos teitä alkaa kaduttaa, voitte pyytää anteeksi. Anteeksipyytö ei pyyhi kaikkea kärsimystä kiusatulta, mutta se lohduttaa häntä suuresti.Itsekin odotin kymmenen vuotta kiusaajiltani, kun he minua koko peruskoulun kiusasivat, ettö he tulisivat pyytämään anteeksi. Tätä ei tapahtunut koskaan.
Mua on kiusattu ja haukuttu kahdeksan vuotta, siis joka ikisellä luokalla. No, nelosluokka oli ihan ok. Ensi lukuvuosi näyttää kuitenkin lupaavalta.
Joo, siis nimeni takia minua alettiin kiusaamaan ja se oli koko "kiusaamishistoriani" keskeisin asia, ja se ei todellakaan ole kivaa, että kiusataan sellaisen asian kuin nimen takia, johon en itse pysty vaikuttamaan. Olin myös ekalla jokseenkin aggressiivinen, kun alettiin nimitellä. Sen takia mua ekalla kiusattiin.
Väkivalloin minua ei ole kuitenkaan kiusattu paljoakaan. Se ei enää ole koulussamme yleistä. On vain pari sekopäätä, jotka tönivät ja lyövät melkein ketä vaan "ihan läpäl".
7-luokka oli täyttä helvettiä. Paras kaverini, joka pisti kutosella välit poikki keksi minusta perättömiä juttuja ja kaivoi monta vuotta vanhoja asioita (siis jotain kolmosluokallakin tapahtuneita) ja levitteli niitä toisille. Yhdestäkin koulun silloin hirveimmästä tyypistä tuli sen kaveri, kun juttu kulki mua pilkaten. Ne sitten kerto niitä juttuja joka puolelle ja aika monet alkoi kiusaamaan niistä vanhoista asioista. Ne eivät olleet mitään erikoisia tai noloja, mun entinen paras kaveri vain väritti vähän juttuja. On itsekin tehnyt paljon pahempia juttuja, kuin minä, mutta olisin kyllä aika säälittävä, jos levittelisin ja värittelisin niitä.
Viime lukuvuosi oli ihan mukiinmenevä. Alussa kiusattiin, mutta homma rauhoittui ja välit entisen parhaan kaverini kanssa ovat paranemassa, pääosin yhteisen harrastuksen, kitaran soiton takia. Se seiskaluokan hirvein tyyppikin lopetti jokseenkin kiusauksen, kun hänelle laitettiin kahden tunnin jälki-istunto ja tajusi, että voi saada niitä jatkamalla lisääkin. Nykyään hänkin on ihan mukiinmenevä tyyppi.Niin, ekalla sivulla oli juttua siitä, että menisikö väliin, jos kaveria hakattaisiin niin, että verta lentäisi. No, tilanteen mukaan. Jos jotain kymmenen tyyppiä olisi siinä hakkaamassa, niin menisin hakemaan opettajan yms. Jos taas vain pari, niin menisin kyllä kaveria auttamaan. Tämäkin kyllä riippuisi siitä, keitä nuo pari tyyppiä olisi, nimittäin koulumme karaten SM-hopealle en alkaisi ryppyilemään. Kerran kolmosella muuten katsoin vierestä, kun yksi kutosluokkalainen tyyppi kuristi sitä parasta kaveriani. Siinä tilanteessa en oikein pystynyt tekemään mitään.
Oli muuten aika ikävä juttu tuo Tooku2:n tapaus tuolla ekalla sivulla. En pysty kuvitellakaan, miten hirveää mun ois ollut elää kaiken tämän läpi, jos olisi syrjitty noinkin pahasti ja kaveritkin olisi vältelleet. Kannattaisi ehkä harkita sitä koulun vaihtoa, jos siellä lähellä on joku sopiva.
Luin nyt nämä kaksi muutakin sivua ja Kawamarunkin tapaus oli inhottava. Hyvä, että löysit noin hyvän ystävän.Eli, koulukiusaaminen ei ole kivaa ja siihen pitäisi puuttua paaaaljon enemmän.
Mäkin oon ollu kiusattu!Se ei oo todellakaan kivaa ja kiusaajat on ite ihan täysii luusereita! Jos joku huutaa mun perään jotain mä huuan takas ja jos se jatkaa mä näytän semmosille närhenmunat!!Ja jos kamujani kiusataan seuraukset ovat viel pahemmat! Luulen hieman et mua kiusattiin ulkonäköni ja liikunnan takia.Oonhan mä edelleenkin ruma ja pyörehkö vaan ei ne enää kiusaa.Pari vuotta sitten en uskaltanu mennä kouluun vaan se ei johtunu kiusaamisesta.Kaikki piti mua varmaan ihan outona kummajaisena vaan nyt kaikki on ok!Menen rohkeesti eteenpäin! Ihmisen sisin on tärkeintä eikä ulkonäkö ja täällä on ihmisii jotka välittää siitä.Oon tosi onnellinen et oon tavannu teidät jotka eivät välitä ukomuodosta! =3
.:japan-angel:. wrote:
Jos joku huutaa mun perään jotain mä huuan takas ja jos se jatkaa mä näytän semmosille närhenmunat!!Ja jos kamujani kiusataan seuraukset ovat viel pahemmat!
Jeps näin on. Jos joku haukkuu mua, mä haukun takas ja tuplasti pahemmin. Joku lyö mä lyön takasin kovempaa.
Mua kiusattu niiku aina koulussa silloin tällöin oon aina sitten antanut samalla mitalla takaisin, mutta nyt tässä seiskaluokan kiusaus tapauksessa en vain osannut, koska ne kiusaajat ei olleet moksiskaan siitä kampoihin pistämisestäni.Mutta yleensä, kun joku on jotain kiusannut mua ja on huomannut että annan samalla mitalla takaisin, niin yleensä se kiusaaminen on loppunut siihen.
Minuakin on kiusattu, mutta ei kovinkaan paljon. Ala-asteella olin täysin turvassa kaikilta sekopäiltä, mutta heti yläasteen alussa yksi poika luokaltani sai päähänsä ilkkua minulle siksi, että minulla on silmälasit. Yhdellä hänen kaverillaankin oli rillit päässään, mutta silti hän rääkyi ihan avoimesti, miten typeriltä ne näyttävät. En ottanut tuosta itseeni sen pahemmin, mutta vieläkin jaksan ihmetellä, miten hän vaivautui haukkumaan minua niinkin yksinkertaisesta ja itsestäänselvästä asiasta.
Myöhemmin yläasteella yksi toinen poika sai lähtöpassit luokaltamme minun ansiostani. Olin valitellut opettajille siitä, miten hirveästi hän mekkaloi tunneilla, ja lopulta hänet siirrettiin toiseen luokkaan. Hän jaksoi sitten siitä hyvästä piikitellä minua tuon tuostakin, mutta sivuutin kaiken hänen sanomansa pelkällä hymähdyksellä tai mulkaisulla. Joskus en ollut huomaavinanikaan. Tuollaiset ei-niin-vakavat haukut on itse asiassa helppo jättää huomiotta, ellei sitten ole todella herkkä tai epävarma, mitä minä en kai sitten ole.
Pahin kerta oli kyllä se (yläasteella yhä), kun eräs kolmas poika – luokallamme sekin – työnsi sellaisen pienen, sinisen muovipussin päähäni ja vielä sulki sen suun niin, etten saanut sitä itse revittyä pois. Säikähdin niin paljon, että onnistuin jotenkin raapaisemaan hänen käsiään siinä huitoessani, ja pian sain pussinkin pois. Paiskasin sen maahan ja taisin huutaa "Hullu!" tai vastaavaa ihan päin pojan naamaa. Hän vain nauroi psykedeellisesti. Opettaja oli tuolloin lähettyvillä ja sai melkoisen hepulin, eikä ihmekään. Sellainen tilanne olisi voinut saada vakavankin lopun.
Nyt lukiossa ei ole esiintynyt minkäänlaista kiusaamista, ei minun eikä kenenkään muunkaan kohdalla (tai ainakaan en ole huomannut). Näkee, että ihmisistä tulee vähän fiksumpia vanhetessaan. Yläasteelaisten käyttäytyminen on kyllä jotain niin käsittämätönä.omena wrote:
Muaki on kiusattu jonku verra mutt se loppu, ku en välittäny niistä. Sai sitä kestää jonku aikaa ja tällee mutt siitä se loppu. Kannattasko sun Tooku kysyy rehtorilt, ett voisitko vaihtaa luokkaa. Ja sitt sun kannattas miettiä, voiko vika olla itessäs? Harmilliatahan toi on… Kokeile noita.
Voiko vika olla ihmisessä? Tietenkin jos on itse inhottava muille yms. mutta jos olet oma itsesi, ja sinua kiusataan, rupeatko muuttamaan itseäsi sen takia? Siitä esittämisestä voi tulla pitemmän päälle ahdistavaa. Vaikka mistäpä minä tiedän, enhän psykologi ole ^^
Mulla on hieman sama tilanne. Olin pari viimestä vuotta ala-asteella melkolailla yksin, yks kaveri oli kutosen lopussa. Ennen sitä kyllä oli kavereita, en nyt jostain syystä vaan enää kelvannut.. Nyt yläasteella toivon saavani kavereita, mutta tänään ne näyttivät ainakin nyhjäävän kaveriensa kanssa. Ei sillä, että siinä mitään pahaa olisi mutta voisi sitä toisille edes jotain sanoa jos uuteen luokkaan tulee -.- ( Kirppu11, voisin muuten kirjoitella kanssasi jos haluat ^^ Laita yksityisviestiä jos haluat )
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
