- This topic has 6,661 replies, 204 voices, and was last updated 9 years, 6 months ago by
.
-
Posts
-
Hmm….taidan olla iloinen ja optimistinen. Olen myös herkkä, enkä pidä muiden kiusaamisesta.
Mitä uskot olevan kuoleman jälkeen. Tästä haluaisin aikas pitkän vastauksen =D
Äh, no, toivottavasti et pety.
Meikäläisen mielestä ei yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuutta että joku tietäisi mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Jos tapahtuu. Eli en oikeastaan usko mihinkään. Tai en tahdo uskoa koska se olisi päätöntä, varsinaisen sokeaa uskoa johonkin tietynlaiseen juttuun jos siitä ei ole mitään varsinaista näyttöä. Tottakai olen miettinyt mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jos ihmisellä on sielu. Jos ihmisellä on sielu niin senhän käsitetään olevan kuolematon, jolloin tämä sielu esim. matkaa parempaan paikkaan kuten vaikka Asgård, taivas tai vastaava. Tai päätyy helvettiin jos on elänyt huonosti, esim. islamilaisen ja juutalaisen uskon mukaan.
Monenlaisia teorioita löytyy, uudelleen syntymistä, katoamista, tähtiin liittymistä, paikalleen jäämistä… Ja sitten ylitetään Styks tai Tuoni tai vastaava ja joudutaan jonnekin. Mielenkiintoista omasta mielestäni. Jos ihmisellä on sielu niin miksei mikä tahansa noista olisi mahdollinen.
Se että mitään ei tapahdu on inhottavan tylsä ajatus. Mutta aika realistinen myös.
Eli oma aikomukseni on elää täällä maan päällä ja sitten nähdään jos jotakin tapahtuu.
Itselleni kyllä kelpaisi Asgård tai sitten Tuonela, myös alkuperäisamerikkalaisten versiot miellyttävät.>>> Jos saisit valita missä ja milloin eläisit, mikä olisi tulos?
Joudun tuottamaan pettymyksen sanomalla, että en oikeastaan usko kuoleman jälkeen olevan yhtään mitään. Uskon kaiken vain loppuvan sen myötä kun ruumis kuolee. "Sielu", tai miksi ikinä sitä ihmisen henkisempää osuutta tahtoo nimittää, kuolee samalla, eikä jää lillumaan minnekkään tyhjyyteen, tule kummittelemaan, siirry johonkin vaihtoehtoiseen tuonpuoleiseen tai mitään muutakaan. En siis tosiaan usko myöskään minkään uskonnon tai kulttuuripiirin näkemyksiin "taivaasta tai helvetistä", tätä on hankala selittää ihmiselle joka ei ajattele samoin, koska ongelmaksi muodostuvat jo kielelliset rajat. Kaikki vain yksinkertaisesti loppuu, tulee seinä vastaan, asia jota ei oikeastaan pysty ajattelemaankaan koska kukaan ei ole koskaan kokenut sitä, että jokin kertakaikkisesti lakkaa olemasta..
Lienee olennaista, tarkastellaanko asiaa kuolleen, vaiko jonkun kuolleen tuntemeen näkökulmasta. Jos mietitään kuolleen läheisen näkökulmaa, on edesmennytkin yhä tietyllä tasolla olemassa sillä häntä koskevat käsitteet ja muistot eivät katoa mihinkään, vaikka olio itse häviäisikin. Kuolleen kannalta taas ei ole yhtään mitään. Ei mitään. Ruumis lahoaa, ja kun kaikki ruumiintoiminnot ovat lakanneet ja "sielu" hävinnyt, lakannut olemasta, on oikeastaan mahdotonta edes puhua "edesmenneen näkökulmasta". The end.…Puhun aiheesta mieluummin face-to-face, tekstissä on hankala selittää näkemystäni asiasta jota ei ole olemassa, kun jo kielessämme olemassa olemattomuutta on ilmaistava olemisen verbin kautta, eikä kukaan koe mitään vastaavaa ennen kuolemaansa ja kuoleman yhteydessä taas ei koe yhtään mitään koska ei ole enää olemassa siinä vaiheessa.
Tämä on pääpiirteittäin mielipiteeni, mutta en väitä että se on edes minusta absoluuttinen totuus. Koska tätä ei kyetä mitenkään todistamaan, en sulje automaattisesti pois muitakaan vaihtoehtoja niin kauan kun niitä ei todisteta vääriksi (=never), vaikken niihin itse uskokkaan.
//Ja Hant ehti edelle. Oh well.Jos voisin päättää missä ja milloin elän, se edellyttäisi aikakoneen, koska ennen syntymäänsä ei voi syntyä minne tahtoo.. Joten vaihtelisin. Luulen, että en kallistuisi kummemmin mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan vaan vaihtelisin usein, kokeilisin kaikenlaista ja ottaisin selvää eri aikakausista. "Kotina" matkojeni välillä voisin pitää Ranskaa, Pariisia ihan nykypäivänä, mutta matkoja olisikin sitten satoja..
Sama "Mitä uskot olevan kuoleman jälkeen" -kysymys seuraavalle, this is something I wanna see.
En usko varsinaisesti kuolemanjälkeiseen elämään, mutta kuitenkin minulla on sellainen mielikuva, että jonnekin tämä nk. sielu jää. Mutta, minulla on aina ollut sellainen mielikuva ihmisen tai eläimen kuoleman jälkeen, että sielu jää jonnekin, mutta taivaan ja helvetin välimaastoon. Nämä sielut eivät kuitenkaan kummittele ja pelottele viattomia ihmisiä maanpäällä muka kostaakseen läheisilleen kuoleman tai mitään muutakaan sellaista, vaan että sielu vaan jää jonnekin, jota en itsekään oikein ymmärrä.
Eli minusta ihmisen tai eläimen nk. sielu jää jonnekin. Sielu ei joudu helvettiin tai taivaaseen. Mutten usko mitenkään millään muotoa kuolemanjälkeiseen elämään.
Kaksi sinussa olevaa huonoa luonteenpiirrettä?
Syön joskus epäterveellisesti. Ja valvon aikas pitkään vaikka pitäisi herätä aikasin. What a suprise… XD
Sama seuraavalle, ku nyt en oo oikeen luovalla tuulella ku vätystää nii paljon.
Noh, syön aika epäterveellisesti, mutten ole silti lihava. Ja juuri se, että minun on joskus vaikea tajuta, mitä minulle selitetään, ja sitten minulle suututaan, kun en tajua -_-
Oletko koskaan maistanut tupakkaa/alkoholia jne.? Ja itse en ole, haluan vain tietää.
Tupakkaa en ole koskaan maistanut, mutta alkoholia senkin edestä. Muitakaan päihteitä en ole koskaan kokeillut, ei vain sovi meikäläiselle. Tupakka haisee pahalle, yök. Joka viikonloppu en suinkaan ole ryyppäämässä, silloin tällöin vaan, ja silloinkin olen kotona. Salaa en juo.
Kenen julkkiksen kanssa haluaisit viettää yhden päivän ja miksi?
Julkkiksen? Hmm…niitä on niin monta. Sanonpahan nyt, että Costello Hautamäen. Hän voisi soittaa kitaraa ja saisinpahan minä nähdä hänet livenä. Costello on niin hyvä soittamaan kitaraa, että haluaisin kuulla hänen soittoaan livenä.
Oletko koskaan matkustanut ulkomaille? Jos kyllä, niin missä kävit?
Joo montakin kertaa. Oon käyny varmaan 5 kertaa canarian saarilla, Kreikassa, Saksassa, Ranskassa, Ruotsissa, Virossa, Thaimaassa ja Espanjassa.
Millainens persoona olet?
Olenhan minä kakarana käynyt Tallinnassa ja Tukholmassa, parikin kertaa pikkuristeilyillä yms. Mutta viime vuoden Lontoon-reissu jäi kyllä ikuisiksi mieleen.
Matkustimme kummitätini kanssa sillä tämä oli rippimatkani ja sain valita kohteen itse. Ensiksi mietin Tanskaa (ala-asteajan ihastus) ja Saksaa, mutta päädyin lopulta Lontooseen, koska englanti kiinnostaa minua ja tämä oli hyvä tilaisuus harjoitella kieltä. Halusin myös käydä kaksikerroksisessa bussissa.
Matka sujui rattoisasti, olimme siellä neljä päivää ja viisi yötä, jonka ajan majailimme eräässä viehättävässä pikku hotellissa. Matka oli kyllä niin ihana (metrot varsinkin olivat niin rakkaus) että käyn joskus Lontoossa vielä uudestaankin.Ja koska Sangatsun foorumeilla ollaan, ei unohdeta mainita kirjakauppojen/erikoisliikkeiden mangatarjontaa.
Äh, Monninen iski väliin. D:
Oma ajatukseni itsestäni on, että olen iloinen, ja mukava suunnilleen kaikille. Poden usein omatunnontuskia kun olen tyhmyyksissäni tehnyt jotain mitä olisi pitänyt miettiä kaksi kertaa. Uppoudun usein ajatuksiini ja erkanen tästä maailmasta, keksin usein pääni sisällä tapahtumia/tilanteita joita haluaisin tapahtuvan, joten minulla on kai hyvä mielikuvitus. Olen mielestäni ahkera, ainakin silloin kun huvittaa ja kun asia on minulle rakas, mutta suurimmaksi osaksi olen hyvin, hyvin laiska.Seuraavalle; Mitä odotat vuodelta 2010?
Pitkää vastausta kiitos~No, olen rauhallinen, mutta jos on kyse sydäntä lähellä olevasta asiasta, niin saatan kuitenkin innostua kovastikin. Monen asian suhteen saatan ärsyyntyä, mutta päällepäin en tahdo sitä näyttää. Monen asian suhteen minulla leikkaa hitaasti, ja olen usein uponneena omiin maailmoihini. Epäsosiaalista tyyppiä.
//Toivon, että elämäni voisi yleisesti ottaen kääntyä noususuhdanteeseen. Odotan hyvää todistusta, jonka avulla voisin selvitä vaikka Tampereen Klassilliseen Lukioon 😉 Tahdon aloittaa lukiossa puhtaalta pöydältä, ja todellakin yrittää parhaani. Ja niin vaikealta kuin tuntuukin, niin yritän muuttaa vetäytyvää persoonallisuuttani ja lopettaa turhan pelkäämisen ja huolehtimisen. Ja toivon mukaan lukion myötä tutustuisin mukaviin ihmisiin, joista nykyisessä ympäristössä tuntuu olevan hieman pulaa. Odotan myös, että tapahtuisi jotain aivan odottamatonta (positiivisessa mielessä), joka voisi kääntää monen asian suunnan.
//oi, oi ^/////^ unohdin kysymyksen.. no.. Vuoden turhin juhlapäivä?
Kymmenen kiloa purkkaa, kiikarit ja kymmenentuhatta litraa vettä. Purkkaa siksi, koska ilman sitä en voi keskittyä mihinkään, kiikarit siksi, että voin bongailla satunnaisia laivoja, jotka menevät ohi ja jos siellä sattuisi olemaan cooleja tyyppejä niin vähän silmäruokaa ja vettä nyt ihan siksi, että voin tukahduttaa janoni.
Pahin pelkosi?
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
