- This topic has 1,885 replies, 174 voices, and was last updated 5 years, 5 months ago by
.
-
Posts
-
Kerrottu yhdessä OPssa… Lähetä kirje osoitteeseen:
SBS
One Piece, Shueisha
JC
PO Box 66
Kanda Post Office
119-0163, Tokyo-to
JapanMuista postimerkit. <3
Tuhannet kiitokset avustasi, minä kun en satu kyseistä osaa omistamaan. ^^ Ihanaa saada lähettää vihdoin se kirje, minä ja ystäväni olemme suunnitelleet sitä kevään alusta. Ja kyllä, ei sitä osoitetta todellakaan löytynyt Googlesta 😉
Vastaan, kun asiasta tiedän : D Itse olen aikoinaan käynyt FOPSissa aktiivisestikin, tosin pari viime vuotta sitten lopetin siellä käynnin kokonaan. No anyway, Kupolissa tuli kyseisen paikan ylläpitäjä vastaan, joka kertoi että FOPS kuoli yksinkertaisesti rahanpuutteen vuoksi : / Sinänsä sääli, mukava, asiallinen paikka ja olin juuri suunnittelemassa paluuta sinne.
Meikäkin kävi joskus ammoin FOPSissa, mutta jätin sen kun aktiiviset käyttäjät alkoivat katoamaan. Ja sitten oli niitä ihme serverin/sivuston vaihtoja, joista ei ollut selkeää ilmoitusta, ja postittelinkin pitkän aikaa vanhaan. Nimimerkkini oli muistaakseni Zangetsu. Olin yhdessä vaiheessa varsin aktiivinen spoiler-ketjun päivittäjä. Kuten oikeastaan olen täälläkin 😀 Mutta en minä siellä koskaan oikeastaan aktiivinen ollut.
FOPS? Hmm. En ole kuullutkaan.
Voisiko joku muuten lähettää Vegapunkin kuvan, kun itse en ole sitä nähnyt? Olisi kivaa.
Itse aina kuvittelin hänet sellaiseksi laihaksi, kiiluva-silmälasi-päiseksi, harmaahiuksiseksi tiedemieheksi, joka on mielenvikainen nero, mutta unohdin, että se olisi ehkä hiukan liian tylsä Odan mieltymyksiin. Kuitenkin se on joku sellainen vitsaileva ja hekottava pervo, joka on syönyt aivonlaajennus-pirunmarjan ja on sen takia niin älykäs.
Ja onhan hän sen verran kova nimi, että Luffy porukkoineen päätyy sen pajalle, joka onkin tehdas ja joka on täynnä robotteja (Minispoil: pasifistoja) ja niitä on kymmenen vahvaa ja muut tusinatavaraa.
No, Luffy on varmaan koko hommaa ennen hankkinut uuden jäsenen miehistöön, joten jokaiselle on sitten yksi hakattavaksi. Verisen ja sähköisen kamppailun jälkeen Usoppilta on taas nenä murtunut (jonkun pitäis laskee, kuinka monta kertaa sillä on se murtunut) ja Frankylta on kola loppunut.
Lopulta Luffy pääsee Vegapunkin luokse, hakkaa sen lyttyyn ja tekee juhlat, joissa hän työntää Chopperin ja Usoppin kanssa puikot nenän ja suun väliin ja tanssii pöydällä.
No ei ehkä ihan näin, mutta onhan se mahdollista. (miksköhän mä tonkin kirjotin…?)Taitaa olla seuraavan tilannekatsauksen vuoro : D Sen verran pitää sanoa, että olen tyytyväinen jos mikä tahansa näissä viesteissä mainittu asia herättää keskustelua, kuten nyt noista Grand Linen kolmesta suurtekijästä. Ainakaan täysin samoja vastauksia kaikilla ei ollut.
Osat 12-15
Pitääpä näin aluksi palata myös kirjaan 11, sillä koko Logue Town-osuus on pitkään ollut OP-suosikkikohtieni TOP 100-listalla. Jokin siinä on niin hyvää ja lisäksi siitä voidaan tehdä useita pieniä huomioita: ensinnäkin Luffyn viime hetken pelastautuminen teloituksesta on ihan älytön ja loistava (ja äijän kommenttikin on niin helmi, kun se vain itse tajuaa olevansa yhä elossa :–D), Smokerin ja Tashigin saaminen mukaan tarinaan eón enemmän kuin mukavaa, sillä pidän molemmista, menneisyys ja nykyisyys yhdistyvät hienolla tavalla Luffyn saapuessa Rogerin teloituspaikalle ja kun Buggy joukkoineen ilmestyy taas tarinaan, kyseessä on ensimmäinen -muttei viimeinen!- kerta, kun Oda marssittaa jo aiemmin esiintyneitä sekä minitarinoissa nähtyjä hahmoja takaisin näyttämölle. Ja eipäs unohdeta Dragonin ilmestymistä, onhan sillä aika mukava lisä tarinaan, mikäli suomijulkaisun tuoreimpia osia on lukenut ; )
Grand Linelle pääsy on eräs sarjan virstanpylväistä, siitä lähtien kun niitä pirunmarjoja popsineita tapauksia tunkee melkein joka nurkan takaa : D
Jos sarjaa tosiaan on seurannut uusimpiin suomijulkaisun osiin asti, ymmärtää myös miten loistavaa on se, että Oda osaa yhdistää monia kymmeniä kirjoja sitten tapahtuneita asioista toisinnsa. Nyt puhutaan siis Laboonista, mistäs muustakaan. Sitä tuntee olonsa lukijana erittäin otetuksi : )
Näissä kirjoissa selvitetään vähän Grand Linen syvimpää olemusta – lokitikut, joita ilman siellä purjehduksesta ei selviä ja vuodenaikasaaret. Kyseisiin seikkoihin ei olla uusissa osissa niinkään puututtu, mutta niistä alkaakin tulla jo rutiininomaisempaa Olkihatuille. Saarissa se sekopäisyys nykyään näyttäytyy, ei itse purjehduksessa.
Muistelin ihan projektin alussa, että mitä sarjassa oikein tuleman pitää, ja koko Baroque Works-episodi näyttäytyi mulle jotenkin tylsänä kokonaisuutena. Pitikin olla niin väärässä, unohdin miten pitkälle se ulottautuu. Njoo, Whiskey Peak ei ollutkaan niin puuduttava kuin olin ajatellut, itseasiassa se on erittäin lysti osuus. Zoro pääsee machoilemaan ja taistelemaan Luffyn kanssa (koko tappelun syy oli niin mitätön, ettei sille voi olla nauramatta) ja Vivi olikin hahmona paljon parempi kuin mitä muistelinkaan. Varmaankin yksi parhaista naishahmoista, mitä Oda on One Pieceen luonut – ja se on aika hyvin, kun miettii etten ole erityisen tyytyväinen sarjan naishahmoihin.
OMG, sarjassa tavataan ekaa kertaa myös Nico Ro- eikun, Miss All Sunday. Muistan miten en ihan ensimmäisellä lukukerralla tykännyt siitä yhtään, kun sen nenä ja silmät poikkesivat niin paljon totutusta tyylistä : DD
Koko Little Garden-osio jättimäisine asukkaineen sekä vahakakkuineen edustaa sitä hieman heikompaa tasoa minulle. Ei vain kiinnosta niin paljon, vaikka idea ja toteutus ovatkin ihan kivoja. Jättiläisten kohtaaminen on kieltämättä silti mielenkiintoinen.
Sitä ehtii kyllä unohtaa aika paljon tarinan sisällöstä mitä enemmän aikaa kuluu. Mietin että Little Gardenista mennään varmaan suoraan kohti Alabastaa, mutta Namin sairastumisen myötä muistinkin että tässä välissä pitääkin käydä värväämässä joukkoon se lääkäri : D
Wapol edustaa taas näitä ikäviä tyyppejä, joiden toivoo saavansa ansionsa mukaan. Tällaisia tulee toki oikeastaan jokaisella saarella vastaan. Little Gardenin jälkeen otin ilolla vastaan nimettömässä lumisessa maassa tapahtuvan osion. Sisällöltään se kun on minusta huomattavasti mielenkiintoisempi. Kureha vaikuttaa räväkältä tädiltä, Dolton reilulta jätkältä, Luffyn ja Sanjin kapuaminen vuoren huipulle melkein toivottomalta yritykseltä ja lapinit ovat taas ehkä hillittömimpiä elukoita, joita Oda on keksinyt. Mahtaa mies hykerrellä tasaisin väliajoin näille älyttömyyksille, joita keksii lukijoiden iloksi. Pieni ihme, että homma jaksaa toimia niin hyvin, vaikka tarina paisuukin välillä niin mielettömiin mittasuhteisiin. Palaan kirjaan 15 ehkä hieman tarkemmin seuraavassa postauksessa, ettei taas venähdä : D
Pitääpä kertoa tässä vaiheessa, että kun osa 14 oli kaupoissa, tein sen onnekkaan teon että nappasin uteliaisuuttani erään ostoskeskuksen divarissa hyllyltä One Piecen ykkösosan, totesin että kansi näyttää ihan kivalta ja hintakaan ei ole kummoinen = ostan. Loppu on historiaa ja yhtä rahanmenoa : D
Al Chemist wrote:
FOPS? Hmm. En ole kuullutkaan.
Voisiko joku muuten lähettää Vegapunkin kuvan, kun itse en ole sitä nähnyt? Olisi kivaa.
Tässä.Se on tosin pikkuinen spoileri toistaiseksi (ei tosian kauaa). Eikä siinäkään näy muuta kuin Kuma ja Vegapunkin silhuetti. Tai ei se edes ole silhuetti. Palanen paitaa ja takkia.Hieman spoilaava kuva suomijulkaisua lukeville tarkoitettuun aiheeseen, lähinnä siis alemman hahmon läsnäolon osalta. Varoituksena siis tähän tahtiin lukeville.
Olishan ton voinut postata yksärilläkin, mutta kun vaan jaksan pysyä erossa siitä, niin ei mulla ainakaan oo mitään hätää. Tänne vaan tarvittais jotkut spoiler-kentät, sillä ei oikein löydy kunnon väriä, joka sopis tätä taustaa vasten.
Cadmiumille iso kiitos taas luettavasta, ja muuten, toi ava on upea. Tykkäsin kyl vanhastakin, mutta toi antaa sopivamman kuvan susta. Logue Town jupakka oli todellakin hieno kohta, mun TOP 100 listalla varmaan jossain sijalla 30. Paha sanoa tarkasti, kun en oo asiaa kummemmin miettinyt, mutta sen edelle menee kuitenkin kaikki ne huumorilla työstetyt kohdat joille jaksan repeillä aina uudestaan ja uudestaan. Baroque Works -kirjat on vielä hyvää luettavaa, sillä mun mielestä osa Skypiea-arcin kirjoista oli tylsää, ja paikallaan junnaavaa lukemista. Sitten kun sieltä päästiin, niin olikin jo vuorossa Davy Back Fightin aika. Se oli loistava kohta, jotenkin tuli rentouttava fiilis, kun Olkihatut pääsi syömään hattaraa ja matsaamaan rehellisessä kisassa kanssapiraatteja vastaan. Tai no, se oli kyllä kaikkea muuta kuin rehellistä, ja se Foxyn kettumaisuus jyrsi useammassakin kohtaa, mutta onneksi Luffy anto samalla mitalla takaisin.
Foxy: "Mikä mahtaa olla aito!? Mistä säde sinkoaa!?"
Luffy: "Juiperistako mä sen tietäisin! Kaikilla on sama pöljämäinen halkipääkin!"Hahhah. Tulispa jo se uus OP, niin ei tarvis vanhoja muistella. Tikut silmissä ei ole kiva asia.
Joo, tajusin itsekin sekunti postaamisen jälkeen, että yksäri olisi ollut kätevämpi. Varsinkin kun toi värin vaihto ei näköjään vaikuta linkkeihin. Pyydän vilpittömästi anteeksi, jos joku oikeasti spoilaantui. Mutta eipähän tuo iso spoileri ole. Ei tuosta hirveästi kyllä voi päätellä.[/off-topic]
Joo, mutta kun en itse katso linkkejä, joista varoitellaan spoilerina, niin ikinä ei voi tietää mitä sieltä paljastuu. Mutta tuskinpa kukaan panee pahakseen, suurempi pointti mulla oli se, että tänne tarvitaan kipeesti joko ne spoileri-kentät, tai taustan värinen fontti. Ja juu, tämäkin oli off-topicia, mutta kukaan tuskin pahoittaa mieltänsä moisen takia. Tai jos pahoittaa, niin pyydän syvästi anteeksi. Niin syvästi kuin moisen takia voi pyytää.
Nanakin wrote:
Baroque Works -kirjat on vielä hyvää luettavaa, sillä mun mielestä osa Skypiea-arcin kirjoista oli tylsää, ja paikallaan junnaavaa lukemista.
Itsekin pidin Skypieaa ensimmäisellä kerralla melko tylsänä osiona, koska se tuntui turhalta sivujuonelta kokonaisuuteen nähden. Alusta asti oli jo selvää, ettei esimerkiksi etsintäkuulutusten palkkiot tule tapahtumien jälkeen kasvamaan. Toisella lukukerralla kuitenkin jo ymmärsi tämän osion hienouden, ja varsinkin Montblanc Norlandin tarina on omalla tavallaan melko koskettava. Pallojen ja raudan koetus pappeineen olivat kyllä tylsimmät osat, mutta eiköhän Luffyn ja Enerin taisto korvannut niiden puutteita. Varsinkin Luffyn uudet tekniikat olivat varsin hupaisia, tyhjäpää etunenässä.
Nanakin wrote:
Cadmiumille iso kiitos taas luettavasta, ja muuten, toi ava on upea. Tykkäsin kyl vanhastakin, mutta toi antaa sopivamman kuvan susta. Logue Town jupakka oli todellakin hieno kohta, mun TOP 100 listalla varmaan jossain sijalla 30.
Nääh, kiitoksia vain kaikille kehuista : ) En oikeastaan uskonut, että moniakaan kiinnostaisi, mutta olin ilmeisesti väärässä. Ainakaan en siis kirjoita täysin omaksi ilokseni näitä tänne, vaikka tässä saakin koottua kivasti ajatuksiaan lempimangastaan. Vaikka OP on minulle se kaikkein paras sarja, on kuitenkin aika helpottavaa huomata ettei sarja ole aina ihan täysin hyvä. Huonoimmillaankin se on silti lystiä luettavaa : D Onneksi sarja ei ole vielä alkanut toistaa itseään, paitsi se perinteinen saarelta toiselle-kuvio on aina samankaltainen.
TOP 100-listaa en ole muuten itsekään tehnyt, tuo oli sellainen viiden sekunnin mietinnän jälkeen lätkäisty heitto, mutta tarkemmin ajatellen sellaisen voisikin tehdä, kunhan saavutan uusimmat numerot : D Tiedä sitten, miten sen koonti onnistuu…
itsekin pidän uudesta avastani, tuntuu kotoisammalta kuin se synkempi : )
Mutta edellisestä postauksesta jääneitä asioita tuli tänään mieleen, joten käydään ne nyt pois alta.
Kirjassa 12 kerrotaan Grand Linesta ja siitä, miten lokitikun reitti asettuu ja lopulta yhdistää kaikki saaret (?) yhdeksi reitiksi, jonka päässä häämöttää Raftel. Sain ihan vastustamattoman mielikuvan jostain videopelistä, missä selviydytään tasolta toiselle, kunnes lopussa on se eeppinen bossfight : D Aika ovela veto Odalta, sillä Grand Linehän taitaa olla karttaamaton, joten hänellä on rajattomat mahdollisuudet jatkaa sarjaa ties miten pitkälle. Toivotaan, ettei sarjan laatu laske dramaattisesti missään vaiheessa, eikä sitä jatketa vain jatkamisen vuoksi. Monelle kilometrisarjalle on lukemani mukaan käynyt näin.
Minun piti lukea kirja 15 vielä kerran läpi, sillä edellistä viestiä varten en syystä tai toisesta ihan jaksanut keskittyä siihen. Älkää lukeko väsyneinä, jos sisällöstä haluatte jotain muistaa D: Joka tapauksessa, tuli sitä lukiessani mieleen seuraavaa: Odalla on hillitön tarve asettaa hahmonsa pattitilanteisiin, joissa tilanne uhkaa kärjistyä kaaokseksi. Tämä ei varsinaisesti koske Olkihattuja, vaikka he tuppaavatkin änkemään tilanteeseen mukaan. Tällä hetkellä Vivilla on kiire Alabastaan, jotta voisi pelastaa maansa, Olkihattujen täytyy kiirehtiä löytääkseen lääkärin, joka voisi parantaa sairastuneen Namin ja ex-Drumissa halutaan estää milloin tahansa palaavan Wapolin valtaanpaluuaikeet. One Piecessä käydään ikuista taistelua aikaa vastaan, sillä hetkellä millä hyvänsä tilanne voi riistäytyä käsistä.
Marinoa wrote:
shiRO wrote:
Itsekin pidin Skypieaa ensimmäisellä kerralla melko tylsänä osiona, koska se tuntui turhalta sivujuonelta kokonaisuuteen nähden. Alusta asti oli jo selvää, ettei esimerkiksi etsintäkuulutusten palkkiot tule tapahtumien jälkeen kasvamaan. Toisella lukukerralla kuitenkin jo ymmärsi tämän osion hienouden, ja varsinkin Montblanc Norlandin tarina on omalla tavallaan melko koskettava.
olen samaa mieltä, että juonikokonaisuutena skypiea oli sinällään tylsä, mutta rakastin siinä(kin) esiintyviä vitsejä sun muita. olkihattujen luonteet pääsi siinä mielestäni kivasti esiin ja samalla sai käsityksen uuden jäsenen robinin asemasta laivalla.
ekaa kertaa lukiessani norland valehtelijan tarinaa tuli kyllä tippa linssiin. :'(Njoo, mäkin pidin Skypieaa aika pitkäänkin ihan tylsänä täytetarinalta, mutta kun sen muutamaan kertaan on nyt lukenut, niin voi tuumata, että ei se niin huono ollutkaan.
Norlandin tarina on omalla tavallaan koskettava. Ensimmäisillä kerroilla kun luin sen, meinasin skipata sen, koska se oli niin tylsä. Mutta nykyään kyllä luen sen kokonaan koska se vain jotenkin on niin ihanan koskettava tarina ystävyydestä. *niisk*Cadmium wrote:
OMG, sarjassa tavataan ekaa kertaa myös Nico Ro- eikun, Miss All Sunday. Muistan miten en ihan ensimmäisellä lukukerralla tykännyt siitä yhtään, kun sen nenä ja silmät poikkesivat niin paljon totutusta tyylistä : DD
Mäkään en aluksi tykännyt yhtään Robinista. Pitkään mua just häiritsi nenä ja silmät, koska ne poikkesi niiiin paljon Odan perus tyylistä. Mutta kyllähän siihen on jo tottunut ja Robin on kivunnut suosikkihahmo listassa huomattavasti ylemmäs mitä se oli ennen.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
