One Piece

En muuten pahemmin tykännyt uusimman OP:n kannesta. Yleensä on mukavaa, jos kannessa on paljon tavaraa, mutta tässä se ei syystä tai toisesta toiminut. Lisäksi tuo hailakka keltainen/vihreä/vihreänkeltainen ei sopinut kuvaan ja sen tunnelmaan ollenkaan :/

Aika viedä uusintalukua eteenpäin muutamilla kommenteilla. Kas tässä Cadmiumin entistä suppeammat selitykset, olkaa hyvät 😀

Osat 29-32

Kun täällä kerran jo puhuttiin noista kaikista uskonnollisista symboleista OP:ssä, niin tulin kiinnittäneeksi huomiota kirjan 29 sivulla 46 olevaan kysymykseen Skypiean papiston nimistä, jotka liittyvät uskontoon. Oda tuntuu muutenkin ottavan vähän kaikesta inspiraatiota One Pieceen, niin kuin usean hahmon nimistä käy ilmi – jos ei muuten, niin viimeistään TLK:ssa selviää moni pieni yksityiskohta. Ainakin Skypieaan uskontoon liittyvät nimet sopivat hyvin jumala-aiheen vuoksi, mutta onhan toisaalta ristejä ja Raamattuja ja sun muita vilissyt pitkin sarjaa. Syvempää merkitystä tai ei, käyttäähän moni muukin kai ristejä ihan koristeellisuuden vuoksi tai jonain tehokeinona (taiteesta kun puhutaan) – tai mistäs minä sen tietäisin.

Mielenkiintoista. Kirjassa 29 viimeisen luvun nimi on Divina Commedia ja olin aivan varma, että olin kuullut sen jossain aiemminkin: pikainen googletus osoitti että olin jopa muistanut sen merkityksen oikein 😀 En tunne Jumalaista näytelmää, selaan juuri siihen liittyvää Wikipedian sivua, joten en osaa sanoa liittykö se olennaisesti luvun sisältöön vai onko se vain jokin Odan satunnainen heitto. Eikö olisikin mielenkiintoista, mikäli lukujen nimet liittyisivätkin lukuun sillä tavalla – monestihan nimenä on jokin repliikki luvusta tai yksi sana, mutta esimerkiksi Skypiean luvuissa on tullut esiin musiikkiin liittyviä sanoja. Onko Oda miettinyt näitä pidemmällekin, vai ovatko ne vain satunnaisesti valittuja, hienolta kuulostavia sanoja?

Kirjasta 30 ei ole paljon sanottavaa. Lopputaistelu Enerin kanssa häämöttää jo, sillä osoittautuu, että Luffysta on vastusta tälle jumalalle. Se kokosivun reaktiokuva Enerista on ehkä parhain ikinä, niin odottamaton 😀 Lahosin sille aika pahasti.

Kirja 31 on suurimmaksi osaksi takaumaa – ja miten kaunis takauma se onkaan, ehkä suosikkini koko One Piecen historiasta. Tarina erilaisten kulttuurien yhteentörmäyksestä on kaunis, Oda osoittaa osaavansa kertoa tarinaa liikuttavasti. En ole lukenut tarpeeksi shonenia – mangasta nyt puhumattakaan – osatakseni vertailla: onko monenkin toimintapitoisen sarjan kohdalla tullut vastaan samanlaista mätön ja liikuttavuuden yhdistelmää, joka toimii? Onko OP niin ainutlaatuinen kuin kuvittelen sen olevan? Oli miten oli, Odan suurin hienous on se, että ainakin minä voin tuntea jotain sarjaa lukiessani. Iloa tietysti, OP on ilman muuta hauska, mutta myös ärtyneisyyttä joitain hahmoja kohtaan – ja surua. En ole aiemmin itkenyt OP:tä lukiessa, vaikka syytä olisikin useaan otteeseen ollut, mutta kirjan 32 kohdassa jossa Luffy huutaa "Kanna, ääni!" ja soittaa kultaista kelloa, oli pakko laskea kirja käsistä ja vain itkeä sen kohdan hienoudelle. Mahtava tunne, kerta kaikkiaan 🙂

Skypiea-osuus sai arvoisensa päätöksen, vaikka tietysti hieman kyrsi se, että Enerin henkiinjääminen paljastettiin niin nopeasti :/ Oda tykkää hahmoistaan ihan liikaa, se on huomattu!

Nanakin wrote:

Olikos se nyt Marinoa kun vahvasti väitti ettei Cindry kuollut Oarsin jalan alle. Oikeassa oli. Tosin heti hetken päästä Moria imi kaikki varjot itseensä. Että se siitä sitten.

Niin, pitkä itku lyhyestä naurusta, vai miten se sananlasku meni…vai itku pitkästä ilosta, tai jotain…pahus…miten se meni!?
Cindry oli jotenkin niin symppishahmo….tavallaan. Pidin siitä. Mikähän varjo siihen oli laitettu… Nanakin wrote:

Harmittaa kun hyviä hahmoja kuolee, mutta harmittaa ainakin tuplasti enemmän jos ne uskomattomasti selviää. Ihmepelastumiset toimivat aika harvoin, joten ehkä Odan pitäis ruveta murhaamaan hahmojaan vähän tiuhempaan. Tosin OP on vahvasti myös lapsille suunnattu sarja, joten ehkä mikään valtava massamurha ei olisi hyväksi suosiolle.

Noinhan tuo on. Tulee mieleen Pel, aivan loistava hahmo, jolla oli hieno kuolema, vaikka sitä kovasti harmittelin. Mutta oli jotenkin tosi laimentavaa ettei Pel kuollutkaan pommista, joka olisi räjäyttänyt kaiken tomuksi viiden kilsan säteellä :/ se ihmepelastuminen vähensi reippaasti aiempaa uhrautumista. Tuntuu että OP:ssa kuolee vaan muistojen hahmot: Bellemere, Saul, Oharan porukka, Norlandkin on pakko mainita, sun muut muisteloissa esitetyt murhenäytelmät.
Dents wrote:

Ja tuli mieleen….miten Franky pystyi tekemään itsestään kyborgin? Hänhän nousi sinne ajelehtivalle laivalle, ja alkoi korjaamaan. Mutta jos hän kerran itse teki itsestään kyborgin, niin hänen täytyi avata vatsansa jne.

Niinpä niin, on tullut tätäkin mietittyä. Mutta ilmeisesti Franky on niin superi, ettei kuollut verenhukkaan tai verenmyrkytykseen tai mihinkään muuhunkaan huolimatta tilasta jossa oli tai niistä välineistä joita käytti ja joita lääkäriliitto ei ehkä hyväksyisi.
Minua jäävät juuri tälläiset pienet epäuskottavuudet häiritsemään (ja se, ettei -10 asteessa voi rakentaa lumiukkoja!!! Todellakin!), eivät kumiset kehot tai muut kummallisuudet. Jos tajuatte mitä tarkoitan.
Nanakin wrote:

Saulista oli kehittynyt yks kaikkien aikojen lempihahmoistani, mutta nyt se vaan kuoli niin simppelisti Aokijin kädestä.

Mistä tuli mieleeni, Saul siis jäätyi hengiltä? Eli onko sen jäätynyt ruumis vieläkin jossain? Paitsi että saarella oli tulipaloja ja se taisi muutenkin tuhoutua, että ehkä ei. Mutta periaatteessa.(Äskeisen jutun pointti jäi multakin vähän hämäräks. Mutta fiilispohjalta kumminkin.)

Marinoa wrote:

Mistä tuli mieleeni, Saul siis jäätyi hengiltä? Eli onko sen jäätynyt ruumis vieläkin jossain? Paitsi että saarella oli tulipaloja ja se taisi muutenkin tuhoutua, että ehkä ei. Mutta periaatteessa.

Ite elättelin toivoa siitä, että jää olisi sulaessaan suojannut Saulia tulelta, ja sitten tulipalon jälkeen Saul olis ihan tavallisessa kunnossa. Mutta ehkä nyt ei kuitenkaan.
Marinoa wrote:

Cindry oli jotenkin niin symppishahmo….tavallaan. Pidin siitä. Mikähän varjo siihen oli laitettu…

Eiks siinä ollut ihan sen oma varjo? Ainakin näin muistelisin.

Suzume wrote:

Itse pidän kannesta, mutta näyttääkö muidenkin kansikuvissa Usopp kovin vihertävältä? Omassa kappaleessani Usopin ihonväri on ainakin jotenkin korvautunut taustavärillä. 😛

Minulla on sama juttu kun tarkistin huvikseni. Enpä itse huomannut =P

Niin, eli Cindry oli ollut näyttelijä, johon Hogback oli ihastunut. Cindryn kuoltua Moria otti Hogbackin joukkoihinsa, ja laittoi Cindryn ruumiiseen uuden varjon, jonka omistaja oli vihannut lautasia. Sitten taistelussa Chopperia ja Robinia vastaan hänen entinen omistajansa alkoi jotenkin puskea vastaan.

Tuossa oli pientä selvennystä. Joku voi korjata, jos haluaa.

Monninen":l5ckf5h4] Lisko wrote:

[quote="Suzume wrote:

Itse pidän kannesta, mutta näyttääkö muidenkin kansikuvissa Usopp kovin vihertävältä? Omassa kappaleessani Usopin ihonväri on ainakin jotenkin korvautunut taustavärillä. 😛

Minulla on sama juttu kun tarkistin huvikseni. Enpä itse huomannut =P

Jup. Mullakin on Usopp vihreänä. Ja Sanjin hiukset ovat mystisesti muuttunu punaseksi/oranssiksi… Onkos muillakin Sanjin hiukset oudon väriset? (jos se nyt oli Sanji… en jaksa käydä kattomassa)
Hehehee, ei vitsi, sama juttu täälläkin xD

juha90 wrote:

PS: Jos täällä on D. Gray- Manin lukijoita, niin tuoko Thriller Bark- osio teille mieleen akumat ja Millennium Earlin? Minulle ainakin tuo…

Enpä ole ajatellutkaan asiaa tuolla tavalla 😀 Kyllähän se nyt tuo, kun asiasta huomautit. Ainakin Moria tuo mieleen Earlin 😀 Mutta tuskin Oda on niitä kopioinut mitenkään…ehkä. Kyllähän mangakat lukevat toistensakin tekemiä sarjoja, mutta luulisi Odalla olevan niin kiire ettei se kauheasti ehtisi muiden töihin keskittyä.

En hirveesti ole D. Gray-maniä lukenut, mutta siinähän akumat on paljon synkempiä ja julmempia kuin nuo zombit. Siis Odan zombithan on paljon hassumpia ja semmosia, että niille nauretaan kun niitä luetaan, eikä ainakaan pelota yhtään. Eli isoin ero on leppoinen tarinankerronta ja zombien kuvaaminen pervoiksi, tyhmiksi jne.
Ainakin minun suunnalta katsottuna;)