One Piece

No kappas, uusintalukupojekti jäi kuin jäikin hetkeksi polkemaan paikoillaan. Nyt on hyvä tilaisuus höpistä aiheesta, selaan vain ensin vimmatusti läpi tämän erän kirjat jotta muistaisin ne välkyt pointtini 😀 Luvassa siis OP-fiilistelyä, kuinkas muutenkaan.

Osat 33-37

Davy Back Fight saattoi kuulostaa uhkaavalta, mutta toteutus onkin jotain ihan muuta. Kun kisasta tehdään kunnon karnevaalit ja vastapuoli osoittautuu yllättävän hömelöksi, lukemisesta tuli ihanan hassua. Muutenkin tällainen kevyempi osuus ennen ja jälkeen suurten tarinakuvioiden on vain piristävää ja niin Olkihatutkin kuin lukija saavat kaivatun hengähdystauon. Foxy on onneksi todellinen typerys, mikäs sen hauskempaa kun yksi yrittää epätoivoisesti olla kovin uhkaava ja epäonnistuu yrityksessään surkeasti 😀 Ai niin, ja afronkin voima todetaan ensimmäistä – vaan ei viimeistä – kertaa. Afropoweria!

Hii, sitten tavataan yksi kolmesta kontra-amiraaleista, Aokiji. Sitä hetkeä odotellessa kun muitakin nähdään sarjassa (ja nyt joku oikein pitkälle lukenut tulee vihjailemaan tähän jotain "voi olla että niitä näkyy ja voi olla ettei näy enpäs kerro mutta hi hih hi, tiedän enemmän kuin sinä" :D). Aokijista on muuten yllättävän vaikeaa saada otetta. Vaarallinen hän toki on, mutta samalla myös yllättävän rento. Hieman nyt kummastuttaa, kun on tottunut siihen että se pahiksena oleminen tulee jokaisessa liikkeessä ja eleessä esille.

Robinin aina niin tyyni pinta alkaa Aokijin ilmestyessä rakoilla, mikä minun silmissäni nosti hahmon pisteitä välittömästi. En pahemmin perusta siitä, että Robinista tehdään mystistä, vaitonaista ja syrjässä olevaa hahmoa. Mutta se nyt on vain minun ongelmani. Robinia tullaankin käsittelemään tulevassa tarinaosiossa suuresti, mikä on minusta hienoa. Hahmoa taustoitetaan varsin onnistuneesti. Mutta siitä lisää jatkossa!

Water Seven on minun lempiarcejani. Ympäristö on tarpeeksi kiinnostava ja uusissa hahmoissakin on sopivasti imua. En tiedä, ehkä olen vain niin vesi-ihmisiä, että koko kaupungin idea vetoaa ihan täysillä 😀 Ja Puffing Tom, ah. En kai ole ainoa, jolle tuli ei-niin-lievät Henkien kätkemä-vibat siitä?

Luffyn ja Usoppin välirikko harmittaa vietävästi jokaisella lukukerralla. Ensimmäsitä kertaa Luffy suuttuu tosissaan jollekulle toiselle Olkihatulle. Surettaa, miten pienestä näiden kahden yhteisymmärrys on kiinni, ja silti taistelun jälkeen vuodatetaan katkeria miehisiä kyyneliä. Muutenkin koko ajatus siitä, että Merry menetettäisiin, on aika kamala, joten Usoppia ymmärtää hyvin – onhan siinä laivassa niin paljon muistoja kiinni.

CP9 vaikuttaa sopivan ylivoimaiselta vastustajalta, ja pidän Odan tekemästä käänteestä tässä. Ensin hahmot esitetään hyviksinä ja sitten matto nykäistään lukijan alta ihan täysin. CP9:n porukat eivät ehkä ole minusta ne kaikkein kiinnostavimmat hahmot tässä arcissa – ainakaan vielä. Kakun puhetyylin suomennoksesta muuten ehdotonta plussaa, kiherrän aina naurusta hahmon repliikkejä lukiessani ^^

Jos joku on tässä arcissa kiinnostava, niin Franky. Hahmon flasback on niin riipaiseva ja Oda opettaa lukijoilleen taas kerran jotain tärkeää elämästä: mitä sitten tekeekään, siitä pitää olla ylpeä. Turskisti. Flashback on ehkä koko Water Sevenin parhaimpia kohtia ja sen kyllä kestää lukea monen monta kertaa. Jos Oda jossain on hyvä, niin flashbackeissä, ne kun onnistuvat aina liikuttamaan ja sarjan edetessä niistä tulee aina vain surullisempia ja epätoivoisempia. Kaikilla OP:n hahmoilla tuntuu olevan paljon surua menneisyydessään, mutta tärkeintä onkin osata jatkaa eteenpäin eikä jäädä märehtimään mennyttä.

Näin sellaista unta että 51 tuli mutta se maksoi 10 euroa D:

Herkullinen poksu kyllä. Epäilin tän tulevan vasta huomenna mutta tulikin tänään.

Taas tätä Antti-sedän ihanaa käännöstä. Osaa kyllä tosi osuvat sanat laittaa, varsinkin taivaslohikäärmekansan Å-kieli ja Duvalin reilu murre olivat parhaita.

Django fani täällä!! Sarja on huippu, Sanji on söpö "pikku pervo" Luffy kivan rento 😛 kaikki henkilöt omanlaisiaan ja hauskoja……RAKASTAN SARJAA!!Aloitin sen lukemisen vasta, olen lukenut viimeksi numeron 11. Joten nyt vain odotan milloin 12 ilmestyy uundelleen kauppaan….ÄÄHH!!

shiRO wrote:

Frankyn hentai-reagoinnit oltiin myös saatu hyvin sovitettua sanojen kimppapervoiluksi.

Tälle jotain selitystä odottelin, mutta nyt kuulostaakin jo järkevämmältä. Vaikeaa mahtaa kyllä olla kääntäjillä, kun näitä sanaleikkejä tuntuu olevan melkosen paljon. Ja kirjassa 39 Franky huutaa: Superrrvoimat! Mitäköhän tämä on mahtanut olla japaniksi.

Vähän aikaa sitten olin kahden vaiheilla, mutta nyt ei ole kyllä enää vaikea valita. One Piece on melko kiistatta paras sarjakuva jota oon lukenut. Loistava kirja siis, alku ei oikein säväyttänyt, mutta loppua kohden mentiin koko ajan eeppisempiin mittoihin. Kizarua Odakin mukaan nähdään seuraavassa kirjassa, ja syykin sille on melko selvä. Taivaslohikäärmeväestä on kyllä osattu tehdä ärsyttäviä, ruotsalaiset oot sopivat täydelllisesti niiden puheeseen. Ihan kuin joku olisi tiennyt Suomessa vallinneesta ruotsinkielisyydestä ja siitä, että useimmiten aateliset puhuivat ruotsia ja suomi oli rahvaan kieli. Ainakin näin muistelisin. Mutta joo, ärsyttäviä ovat, muutenkaan en ruotsista sen kummemmin pidä kielenä, joten kaikki käy kivasti yhteen.

Uusia vahvoja tyyppejäkin näkyi, melkoisen tyytyväinen olen, vaikka hiukan epäselväksi jäi mitä tarkoitettiin Supernovilla. Niitä yli 100 millin tyyppejä on 11, niin kuin Supernoviakin, mutta minkä takia niille olisi tarvinnut keksiä nimi erikseen? En tajua, ehkä joskus selitetään. Hienoja hahmoja on kyllä, on siinä Odalla mielikuvitusta. Oon muuten jossain OP-aiheisella foorumilla joskus nähnyt Trafalgarin tosta kannesta jonkun avana, ja jos en aivan väärin muista, niin käyttäjän nimimerkki oli Blackbeard.

Garp puhui kahdesta legendasta, sana mennee samaan sarjaan kuin kaapparilordi, keisari, johtotähti ja supernova, ainakin siltä se kuulosti. Rogerin perämies, eli tyyppi joka nähtiin Buggyn takaumassa? On se kyllä vakuuttava tyyppi. Ja aura, ilmeisesti joku kovien tyyppien juttu. Kiinnostaisi tietää kuinka rankasti sen kauluksen räjähtäminen sattuu, sillä luulisi että Rayleighin tasoinen tyyppi karkaisi ihan kun vaan huvittaa. Mutta siis, Ace on teloitettavana, joten Garp puhui varmaan Valkoparrasta toisena legendana.

Ja niin, Maailmanhallitus on muutenkin jo mun silmissäni lähetulkoon umpimätä järjestö, niin jotenkin Taivaslohikäärmeväki vielä vahvistaa sitä käsitystä. Vaikka niin perhanan ärsyttäviä niistä onkin todennäköisesti tullut nimenomaan vallan takia. Kiinnostaa kyllä niin törkeästi tuo vaiettu historia ja Maailmanhallituksen punomat juonet. Mutta mitäs ihmeen elitismiä täällä onkaan, jos kosket tyyppiin, niin lähetetään kontra-amiraali hoitelemaan sut. Miten ihmeessä ihmiset sallivat moisen?

Oliskohan Luffyssa muuten havaittavissa jonkin asteista auraa, sehän kaato sen sonnin vaan tuijottamalla sitä. Huomasiko kukaan muuten sitä kirveshiipparia joka katseli kun se joku tyyppi räjähti? Ja mitenköhän ihmeessä kukaan on onnistunut nappaamaan Rogerin, kun vaikuttaisi kuitenkin melko asialliselta mieheltä. Ja on kyllä melko mahtavaa, että sarjakuvamaailma on onnistuttu luomaan näin nerokkaasti. Koko ajan ilmenee uusia asioita, liittyen tiettyjen saarien historiaan ynnä muuhun yhtä mielenkiintoiseen. Oda on khyllä nero.

Teksti on nyt taas kerran järkyttävän sekavaa, kun kirjottelin sitä tahtia kun tuli asioista mieleen.

Nanakin wrote:

Uusia vahvoja tyyppejäkin näkyi, melkoisen tyytyväinen olen, vaikka hiukan epäselväksi jäi mitä tarkoitettiin Supernovilla. Niitä yli 100 millin tyyppejä on 11, niin kuin Supernoviakin, mutta minkä takia niille olisi tarvinnut keksiä nimi erikseen? En tajua, ehkä joskus selitetään. Hienoja hahmoja on kyllä, on siinä Odalla mielikuvitusta. Oon muuten jossain OP-aiheisella foorumilla joskus nähnyt Trafalgarin tosta kannesta jonkun avana, ja jos en aivan väärin muista, niin käyttäjän nimimerkki oli Blackbeard.

Siis nuo supernovathan ovat juuri nuo yli 100 millin heput. Minulla on kuiteskin semmoinen käsitys, että nimitystä ei ole kertaakaan suoraan käytetty mangassa noista hepuista. Kirjan nimessähän se on, mutta kukaan ei ole niitä supernoviksi kutsunut. Joissain virheellisissä käännöksissä sitä on tosin käytetty jonkun puheessakin…

Olisin jo eilen varmaan laittanut kommenttia tästä uusimmasta pokkarista, mutta kun sain sen käsiini siinä varttia vaille kahdeksan aikoihin, niin kello oli jo yli yhdeksän kun sain sen viimein luettua. Piti lukea tarkkaan.

Ja tässähän kävikin vaikka mitä. Tosiaan, se kohta missä Luffy kellisti sen sonnin tuijotuksella, vaikuttaisi siltä, että jonkinmoinen aura oli kyseessä. Olisi jänskä tietää siitä aurajutusta vähän enemmänkin, vaikuttaa hyödylliseltä.

Ace määrätty teloitettavaksi…"Sota syttyy"… Hurjaa, hurjaa. Ei tämmöistä olisi etukäteen arvannutkaan välttämättä. Silloin kun itse luin tätä kohtaa japanijulkaisun tahtiin, muistan, että se oli jo aika ihme että Ace oli ylipäätään hävinnyt, ja teloitus kuulosti aika pelottavalta. Buggyhan sanoikin joskus miljoona vuotta sitten, että Valkoparta ei anna anteeksi tovereittensa tappajille/tms., niin mitäköhän tapahtuupi.

Ja Luffy oli taas niin Luffy kuin vain pystyi. Meni ja pasautti Taivaslohikäärmeheppulia suoraan naamaan. Siitä sitten kontra-amiraalia kehiin. Kun Aokiji oli aika vahva, Luffy ei mitenkään sille pärjännyt, niin luultavasti kukaan amiraaleista ei ole mikään heikko. Että mihinköhän tilanne tästä kehittyy.
Luffya muuten ilmeisesti aletaan tunnistamaan. Maine kasvaa vain.

Niin siis, alkuperäisessä jutussa Franky huutaa: "Hentai!", joka meinaa japanissa pervoilun lisäksi muodonmuutosta.

On kyllä niin inhottavaa porukkaa se Taivaslohikäärmesakki, erityisesti hom…eikun siis Charloss. Ja muutenkin ne Shabondyn ihmiset, Mustia solvasivat. Saisivat hävetä.