- This topic has 36 voices and 48 replies.
-
Posts
-
Eli siis ideana on kertoa, että teettekö mitään pöhköä, kun olette yksin kotona.
Esim. joskus kun olen kotona niin lauleskelen kaikkea kovaan ääneen , että kuuluu naapuriin asti 😀En sinänsä tee mitään kamalan outoa, mutta aina kun jään yksin kotiin alan soittamaan pianoa. Ja soitan aina ensin The Little Negron, sen jälkeen Can Canin ja lopuksi In Dreamsin. Vasta sitten kun olen soittanut nuo kolme alan soittamaan muita kappaleita.
Joskus kun olen yksin kotona laulan jotain. Ennen tein tätä paljon, koska pelkäsin yksin kotona olemista, mutta olen päässyt siitä jo kauan sitten yli. Tosin esim. ennen hiihtolomaa olin yksin kotona ja minun piti siivota ja lauloin koko sen ajan (noin 30 min) Jos sun lysti onta englanniksi keksien itse niitä sanoja… Ja usein kun olen lähdössä kotoa ollessani siellä yksin laulan Zen Cafen Todella Kaunista niin, että suljen ulko-oven viimeisten sanojen kohdalla. Vaihtoehtoinen kappale tähän on laulu nimeltä Erdelezi. Siinä ei tosin ole väliä minkä sanojen kohdalla lähden.
Ja sitten on vielä se, että tiuskin aika paljon esineille. Tietokoneelle, piirustuksille, kännykälle, radiolle ja varsinkin Playstadionille huudan koko ajan pelatessani. Joskus sormilleni kun ne eivät tottele pianoa soittaessa. Tätä tapahtuu myös silloin kun muita on paikalla, mutta enemmän kun olen yksin.Näitä outoja tapoja onkin itelläni aika paljon, mutta kerronpa ny jotakin.
Ensinnäkin pompin huoneesta toiseen, kuin mikäkin superpallo! Pomppimiseni kuuluukin varmaan ylä kertaan asti (asun ekassa kerroksessa), mut ei ne viäl oo valittanu. Onneksi. Sitten nuf nufttelen. Siis päästän sellaisia nuf nuf -ääniä ja yritän silleen vetää jotain Miyavin biisiä, mut se kääntyy aina joksuks lasten lauluks 🙄 . Ja caramell dansen onkin kova sana yksin ollessani. Kukaan ei kato, elleivät kyylää ikkunasta. Koneelta sitä kuuntelen, kun omassa huoneessa on marsut, ni en viiti täysille pistää, mut koneen saa väännettyä täysille ja caramell dansenia! Joskus myös aamuisin ennen kouluun lähtöä, kun puen kenkiä ja ulkovatteita laitan koneesta soimaan caramell dansenin, ja herätän naapurit.
Mutta, kyllähän näitä löytyy, mut en jaksa luetella kaikkea, ja joitakin asioita teenkin ihan huomaamattani.Maalla asumisen hyviä puolia #142 – Ketään mitään kiinnosta mitä minä teen yksin kotona ollessani, tuskin näkevät meidän talolle asti. Joskus kiipeän katolle kissan kanssa ja laulan siellä, sitten tuon kissan sisälle vaikka ei yleensä saisi (olen niin gangsta </sarcasm>) ja laulan sielläkin. Eikä minua varsinaisesti ole laulun lahjoilla siunattu, vrt. satakieli ja harakka. Tälläkin hetkellä olen muuten yksin kotona, saatte vain arvailla kuinka lujaa ja säröisesti Uninstall nyt kaikuu ympäri taloa. Ja usein puhun myös itsekseni huomaamattani. Eri äänensävyillä. Ja sitten kauhistelen sitä. Ääneen. Ja eri äänensävyillä. "Voi ei puhun yksikseni, ei voi olla hyvä merkki mikset sitten ole hiljaa faggot mutta mitä se haittaa kun olen yksin sitä että valkoiset seinät eivät sovi hiustesi väriin." Otan sen merkkinä näyttelijäntaidoistani. Joskus tosin hermostuttaa. Sitten olen paljon koneella, katson animea lujalla volyymillä. Ja syön kaikkea mahdollista kun kukaan ei saa tietää vielä moneen päivään.
Inu-Mimi wrote:
Ja usein puhun myös itsekseni huomaamattani. Eri äänensävyillä. Ja sitten kauhistelen sitä. Ääneen. Ja eri äänensävyillä. "Voi ei puhun yksikseni, ei voi olla hyvä merkki mikset sitten ole hiljaa faggot mutta mitä se haittaa kun olen yksin sitä että valkoiset seinät eivät sovi hiustesi väriin." Otan sen merkkinä näyttelijäntaidoistani.
Juu sama juttu 😀 Se on vähä kummallista ku se tulee vaan sillee yllättäen et rupee pölöttää yksikseen
Hömmm,itseltäni löytyy paljonkin näitä tapoja. Joskus kun oleilen omassa huoneessani, laitan ämben täysille ja voin helposti vain katsella kattoon kokonaiset kaksi tuntia…
Ouch, näitä on monia. Vaikkei laulaminen ole outoa, laulelen vain yksin ollessani. Häpen lauluääntäni kauheasti, äiti taas rakastaa ääntäni. Toiseksi saatan olla parikin tuntia ihan hiljaa kirjoituspöytäni ääressä tekemättä mitään. Haaveilen 24/7, sama missä olen. Puren kynsiäni, vaikken tosiaankaan salassa, ihan missä vaan. Naksuttelen itseäni. Noin kolmen vuoden ajan olen päivittäin naksutellut sormia, nykyisin naksuttelen niskaa, selkää, sormia, varpaita, polvia, nilkkoja, kyynärpäitä, ranteita ja olkapäitä. Olikohan niitä muita? Eli sama mitä teen, naksun lähes koko ajan, tahtomattanikin. Puran tunteitani yksinpuheluun, ei väliä missä. Sitten kaikki pitävät minua sairaana pöpipäänä ja meinaavat viedä minut kallonkutistajalle. Eihän se mikään salaisuus ole: minulla on mielikuvitusystävä nimeltä Hiroshi. :’D En puhuttele sitä nimeltä, mutta puhun sille koko ajan, melkein.
Siinä oli oleellinen, tuo kaikki puristetaan yhteen henkilöön on yhtäkuin katastrofaalinen sekopää. ^^Keiko-chan wrote:
Sitten, toiseksi, naksuttelen sormiani ihan hirveästi.
Shoe wrote:
Naksuttelen itseäni. Noin kolmen vuoden ajan olen päivittäin naksutellut sormia, nykyisin naksuttelen niskaa, selkää, sormia, varpaita, polvia, nilkkoja, kyynärpäitä, ranteita ja olkapäitä. Olikohan niitä muita? Eli sama mitä teen, naksun lähes koko ajan, tahtomattanikin.
Minulle __aina__ valitetaan naksuttelusta mutta en voi lopettaa, kun sen on muutaman kerran tehnyt niin kaikki nivelet tuntuvat tautisen jäykiltä jos ei niitä ei naksuttele vähään aikaan. Siis kahteen tai kolmeen tuntiin. Ihan uudelle tasolle pääsin kun lantio alkoi naksahtelemaan. Tästä pitäisi tehdä tutkimus, netistä löytyy ristiriitaista tietoa. Hiukan kamoksuttaa kun viiden paukkuvien nivelten vuosi jo menossa, siskoila opittu tapa. Ei minun nivelet kyllä paksut tai mitään ole. Sitä paitsi niistä on tullut kivan joustavat kun ovat luonnostaankin pitkät.
Mäkin naksuttelen ^^
Multakin outoja tapoja löytyy yksinollessa:
-Yleensä pukeudun jotenkin tosi oudosti, koitan väännellä mulle housuja paidoista ja paitaa shortseista yms.. Sit ku oon saanu "tosi upean" puvun, siirryn hiuksiin. Laitan ne jotenki oudosti, heitän kaikki hiukset silmien eteen ja koitan jotai tupeeraamista yms. Sit vedän äidin piikkikorot jalkaan ja kävelen asuntoa ympäri niillä siihen tyylin, ku olisin jollai catwalkilla. Aina jossai kohdassa otan hienon poseerausasennon "kameroille" ja jatkan matkaa.
-Laulan, laulan ja laulan. Ei siks, et pelottaa vaan koska oon mukamuka joku kuuluisa laulaja, joka tekee musiikkivideoita. Kiertelen taloa ja keksin hienoja koreografioita laulaen..
– Puhun. Eri äänensävyillä tietenkin. Yleensä toinen äänensävyni huutaa toiselle ja toinen itkee XD
– Jos nälättää, syön kaikkea.. Ahmin jääpalat pakastimesta ja tomusokeria purkista.
Muitakin tapoja löytyy, en jaksa luetella.
– Kun mulla nyt koko ajan pyörii tarinat päässä, niin aina kun olen yksin, käyn jotain tarinan kohtia läpi. Esim. olen henkilö A ja käyn keskustelua henkilö B kanssa niin että ite puhun A:n vuorot ja sanon päässäni tai ääneen henkilö B:n vuorosanat. Tämän ongelman takia nukahtamiseen menee kaksi tuntia 😆
No minulta löytyy outoja tapoja, vaikken ole yksin kotona vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt ne mitä teen vain kun olen yksin kotona…:
– kuuntelen musiikkia mahd. kovalla, että varmasti kuuluu alakertaan, kun siellä aikaa vietän
– puhun itsekseni
– laulan (en muulloin kuin yksin ollessani)//hieman edit!
Olen kateellinen teille kaikille joiden nivelet naksuvat ;_; Minun eivät nimittäin naksu, vaikka kuinka käännän ja väännän…
Sarutobi_Sasuke wrote:– Kun mulla nyt koko ajan pyörii tarinat päässä, niin aina kun olen yksin, käyn jotain tarinan kohtia läpi. Esim. olen henkilö A ja käyn keskustelua henkilö B kanssa niin että ite puhun A:n vuorot ja sanon päässäni tai ääneen henkilö B:n vuorosanat. Tämän ongelman takia nukahtamiseen menee kaksi tuntia 😀
Sama juttu, mutta teen tätä joka ilta, oli kotona sitten ihmisiä eli ei. Tosin lausun sekä omani, että toisten puheenvuorot päässäni. Joskus en malttaisi ollenkaan nukahtaa, pidän silmiäni pakolla auki, kun on jokin kiva tarina kesken. Ja hetken kuluttua harmittaa kun ei enää saa unta…(tähän tosin auttaa, kun vaihtaa nukkumaan sängyn toiseen päähän) Joskus keksin omia hahmoja, joskus kuvittelen olevani joku manga-, kirja- tai elokuvahahmo. Joskus olen ajatellut, että pitää lopettaa tämä, mutta olen tehnyt tätä pienestä pitäen, enkä pääse millään eroon.
Hihhih minäkin naksuttelen ^__^
Sormet, varpaat, nilkat, polvet, ranteet ja selkä… (melkein kaikkien osien naksumisesta voin kiittää balettia
Minäkin naksuttelen! Tosin vain nilkkoja. Muut ei naksu. yhhyyyy! Jokainen tuttuni vihaa sitä tapaani kun pyörittelen nilkkojani ja samalla naksauttelen niitä. Tästä johtuen yksin ollessa on parasta naksutella tai sitten ihan vain muiden kiusaksi. Tulee myös aika paljon snaomista kun aina väärään aikaan ja väärässä paikassa naksuttelen nilkkojani, esim. juhlissa.
Sorry, meni vähän offiks.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
