Home › Forums › Sekalaista › Muut › Oudot tavat
- This topic has 36 voices and 48 replies.
-
AuthorPosts
-
3.4.2009 at 16.23 #50043scarecrowParticipant
Yleensä harrastan näitä:
– Laulua, erityisesti Avenged Sevenfoldin biisien mukana. Yritän matkia M. Shadowsin ja The Revin laulua niin keskittyneesti, että kuullostan lähinnä siltä kuin itkisin raivoissani. Fiilistelen myös The Prodigyn, Pendulumin ja Justicen biisejä hyräilemällä mukana, kovaan ääneen. Seriously. O___o
– Vessassa hymyilyä/virnistelyä peiliin pelottavasti.
– Keksin päässäni tarinoita, joita jatkan aina seuraavan kerran ollessani esim. samassa huoneessa kun viimeksi keksiessäni tarinaa.
– Käyn mielessäni menneiden päivien tapahtumia ja irvistelen mokilleni ja noloille tilanteille joihin olen milloinkin joutunut.15.5.2009 at 11.53 #53008FieriMemberNoh siis… Aina, oikeasti, AINA yöllä kun menen sänkyyn, pyöriskelen siellä semmosesti kuin lempihahmoni.. Usein näyttelen juoksevani Sanjia. Mutta hei, minun mielikuvitukseni….
15.5.2009 at 12.08 #53013ShoeMemberLaitanpa uuden satsin.
Oudot tapani ovat ainakin itseni naksuttaminen. Niin, aivan. Naksun siis melkein mistä vaan. Esmes sormista, ranteista, kyynärpäistä, selästä, harioista, niskasta, polvista, nilkoista varpaista ja joskus lonkasta.
Ja lisää löytyy, nimittäin yksinpuhelu. Ja tuo ei siis tarkoita, että yrittäisin soittaa itselleni. Sekopäisyys..
Itkeminen. Juu, joskus nautin siitä kun saan itkeä.
No todella paha tapa, jota en ole onnekseni koskaan kokeillut, on itsemurha, murha ja ainakin viiltely. Eikä siitä sen enempää.
Saatan yhtäkkiä, ilman mitään varoitusta alkaa nauraa kuin mielipuoli, mikä itseasiassa olenkin tai sitten alkaa "kuolata" jotain rakastamaani mangahahmoa. Onko tuo enää normaalia?!
Kun olen yksin laulan suureen ääneen, hypin, pompin juoksen tai puhun _____ jostakusta vihaamastani henkilöstä. Ja kaikki tämä yksin.
Sekoaminen, lyhyesti.
Nukkumaan mennessäni ajattelen kaikkea pervoa, joista en taida nyt puhua… TT.TTYlläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
15.5.2009 at 13.17 #53025SeyraMemberMinä teen usein (lue aina) näitä:
-heiluttelen varpaita
-laulan, ja aina-niin-upean-muistini huomioon ottaen, laulan vain puolet laulusta, kun en muuta muista ja aloitan alusta tai vaihdan toiseen.
-puhun itsekseni ja saatan alkaa raivota itselleni jostain täysin älyttömästä asiasta
-hyppelehdin ja heilun
-leikin saksilla ja heittelen niitä kädestä toiseen…se on oikeasti pelottavaa…enkä edes tiedä miksi
-tupeeraan hiuksia ja koko seuraavan päivän yritän selvittää niitäYleensä vähintään kolmea tai neljää noista teen yksin ollessani ja luultavasti muitakin tapoja on, osa vain sellaisia etten edes itse tajua tekeväni niitä. 😎
15.5.2009 at 16.41 #53039an&riMemberJuuri yksin ollessa ei outoja tapoja ole niin paljoa kuin muuten, mutta kyllä niitäkin on.
Hyvin usein kun alan keksiä taas tarinoita, saatan pohtia niitä vaikka kuinka kauan. Se ei sinänsä ole outoa, mutta ihan täysin huomaamattani olen saattanut kävellä huonettani ympäri, ja ilmehtiä ja elehtiä (en kuitenkaan puhu vuorosanoja tai mitään) kuin keksimäni hahmot. Ja tätä teen vaikka kuinka kauan. Olen nyt päätynyt siihen että teen tarinoiden keksimisen aikana sudokuja niin en lähde kävelemään jonnekin. Paitsi joskus se sudoku häiritsee ajatuksia, niin käveleminen on helpompaa.
Joskus tosin jos keksin tarinoita vaikka koulusta tullessani, vastaan tulevat ihmiset varmaan ihmettelevät kun vahingossa alankin liikaa eläytyä 😀
Paras aika miettiä tarinoita on illalla ja aamuyöstä.Ei varsinaisesti liity ihan täysin aiheeseen yksinolon osalta, mutta eräs toinen tapa on hyvin rasittava, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä siitä irti.
Minä nimittäin jostakin syystä uskon hyvin vahvasti muiden ihmisten ajatustenlukutaitoihin.
Jos on vaikka laattalattia, en voi kävellä samoilla laatoilla kuin edellä kävelevä ihminen, varsinkaan jos olen äsken puhunut tälle. Tämä on lähinnä voimassa siis tarinoiden ajattelun aikana.
Muut ihmiset eivät myöskään missään nimessä saa ajattelun aikana koskea minuun tai jutella minulle. En koskaan astu edellä kulkevan jalanjälkiin, ja vaikka niitä ei jäisikään, katson aina tarkasti mihin tämä henkilö on astunut.
Jostakin syystä tunnen, että muut kuulevat ajatukseni tuolloin. Rasittavaa, hyvin rasittavaa, vaikka se ei totta olisikaan (…agh, en pystynyt edes kirjoittamaan "vaikka se ei olekaan totta"…).19.5.2009 at 17.17 #53340KuroShiroMemberHmm… useimmiten kun saan rauhan talossa, niin menen koneelle ja kuuntelen musiikkia täysillä ja laulan mukana 😀
20.5.2009 at 13.53 #53377Kyoka8MemberNo, tottakai sitä pitää puhua itseksensä. Toisinaan, kun puhun itsekseni, niin sekoitan keskenään enkun, suomen, ruotsin, ranskan ja japanin sanoja. Tykkään kovasti nakerrella silmälasien sankoja. Jos luen kirjaa, niin toisinaan kommentoin aina kirjan tapahtumia ja henkilöiden repliikkejä. Joskus teen niin, että alan kuuntelemaan musiikkia, ja soittamaan samalla pianoa. Yritän siis ikään kuin soittaa sitä kuuntelemaani kappaletta pianolla. Voitte vaan arvailla, että se ei ole kaunista kuunneltavaa ; )
19.6.2009 at 9.17 #56988ValkoinenhaiMemberItselläni on aikalailla samoja asioita kuin yllä mainittiin.
Tavallisimpia asioita ovat varmaan juuri tuo kovaan ääneen yksin puhelu (myös englanniksi, ruotsiksi, saksaksi ja japaniksi), kovaan ääneen laulaminen sellaisia kappaleita, joihin ääneni ei ikinä riittäisi, jonkin elokuvan tai animen ääninäytteleminen sekä hyräily.
Piste iin päälle on vielä itsensä villiinnyttäminen hölmöillä ajatuksilla ja fantasioilla, joille sitten nauraa myöhemmin ääneen.
Jääköön muut teot vielä pimeän peittoon, järkyttyisitte raukat :’DD19.6.2009 at 9.26 #56993hdkg35dParticipantHyräilen, laulan ja puhun itsekseni. Joskus saatan päästää suustani mielikuvituksellisesti jonkin lauseen, jota joku hahmo sanoo/voisi sanoa. Esim. joskus lenkitin koiraa itsekseni ja rupesin miettimään Naruton "Dattebayo"-lausahdusta. Sanoin sen sitten ääneen, ja takaani kuului jokin ääni. Käännyin katsomaan, naapurin pikku vekarahan se siinä. Punastuin kautaaltani, käännyin koiraani päin (sen nimi on Tella) ja hihkaisin:
– No niin, mennäänhän nyt, Dattebayo! (siis ihan kuin sen koiran nimi olisi Dattebayo xD).Yksin ollessani tanssin myös joskus Caramell Dansenia xD
21.7.2009 at 15.57 #60754EngaruParticipantNyt ei tule muuta mieleen, kuin tämä: yksin ollessani väännän kajarit miltei täysille, ja laulelen ja hyräilen, naputtelen pöytää, hypin, hihhuloin ja kaikkea vastaavaa biisien mukana. Ja Nightwishin Ghost love score- nimisen biisin kitarasoolon mukana on kiva leikkiä sähkökitaraa! Siis teen semmoisen ihme ’dnjiuangg’ äänen siinä mukana. :’D
Niin, ja hypin koko ajan esim. tietokoneelta keittiöön ja takaisin, mutta niin teen myös, jos porukat on kotona. Ja harrastaako kukaan muu matolta toiselle hyppelyä?
22.7.2009 at 8.19 #60797.:japan-angel:.MemberAina kun sisarukset menee faijan luo oon vapaa! Mun pitää vaan oottaa et mutti menee töihin. Kun se lähtee nauran ilkeästi. Meen eka aina keittiöön ja katon mitä ruokaa on kaapeissa.Sitten tanssin ja hypin ympäri taloa ja kun väsähdän meen koneelle. Saan vihdoinkin kattoo mitä haluan youtubesta..! 🙄
12.3.2010 at 16.49 #99750DonTrustParticipantÖH KÖH. Hävetys. Kannattaakohan kaikkia outouksiani luetella. 8D No jaa, jos jotain uskaltaisi sanoa…
Puhun itsekseni. Aika ruhtinaallisesti. Saatan käydä ihan mielenkiintoisia keskuteluja "toisen" minäni kanssa.
Saatan käydä myös englanninkielisiä keskusteluja itseni kanssa.Tiuskin ja kiroilen koneille tai esineille jos jokin ei toimi tai mene niin kuin haluaisin.
"Näyttelen" kohtauksia kuvitelluista näytelmistä, randomeja, itse keksittyjä kohtauksia.
Pelatessani pleikkarilla sepostan englanniksi kaikenlaista ja haukun ja kiroan vihulaisia jos ne eivät meinaa suostua kuolemaan.
Toistelen sanoja/lauseita. Uudestaan ja uudestaan. Ihan vain koska ne kuulostavat mielyttäviltä. Joskus epäilen että minulla on pakkomielteitä.
Luen tekstiä ääneen. Varsinkin itse kirjoittamaani tai pelissä olevaa englanninkielistä tekstiä. Etenkin pelatessani Project zeroa.
Saatan tanssahdella. Jos radio on päällä. Varsinkin tyhjentäessäni tiskikonetta (jos olen yksin kotona, tietenkin).
Saatan myös lauleskella jotain. Joskus laulan vain jotain tiettyä kohtaa jostain laulusta uudestaan ja uudestaan. Joskus siksi, etten muista miten laulu jatkuu, joskus taas siksi, että kyseinen kohta vain kuulostaa hyvältä.
Katson nauhoittamistani ohjelmista hauskoja kohtauksia monta kertaa uudestaan kelaillen ees ja taas.
Makoilen suihkun/oman huoneen lattialla miettimässä mualimaa. Suihkussa saa muuten aina todella hyviä ideoita.
Saatan käydä talon pari kertaa läpi ihan vain varmistaakseni, ettei ketään ole oikeasti kotona. Sitten vasta alan hulluilla.
Ajattelen jänniä. Kaikin puolin jänniä. Liian jänniä tähän foorumiin.
Mietin syntyjä syviä ja ahdistun. Muksin itseäni jotta lopettaisin.
13.3.2010 at 16.22 #99819PonnuMemberAika monella on lauleskelua ja yksikseenpuhumista ^^ Mitäköhän outouksia mulla on… Ongelma taitaa tosin olla siinä etten lähes koskaan oo yksin kotona -__________- Noh tässä muutama:
Laulan. Ja kovaa. Teen sitä tosin lähes aina….
Puhun itsekseni. Joskus saatan alkaa sepittämään itselleni jotain tarinaa. (lenkillä käydessä varsinkin tulee hyviä ideoita)
Makaan huoneeni lattialla/sängyllä ja nauran kuin heikkopäinen.
Istun pihamme pihlajan oksilla ja katselen mitä naapurit touhuavat. Tätä tosin teen vain kesäisin. Joskus saatan kykkiä puussa jopa useamman tunnin.
14.3.2010 at 12.48 #99884KitekatMemberEn ole näköjään ainoa, joka sepittää tarinoita itselleen. Unta odotellessa käyn niitä sitten lävitse (mielessäni). Aina ne eivät ole ihan omakeksimiä, vaan pistän itseni johonkin elokuvan/kirjan tarinaan. Tällä hetkellä seikkailuni sijoittuvat Keskimaahan (TSH:sta).
Lisäksi puhun kissalleni. Usein. Ja joskus maukumalla. Olen mielestäni aika hyvä maukuja (onhan sitä tullut harrastettua monta vuotta) ja jo nytkin ne, jotka eivät tiedä minun maukuvan, erehtyvät luulemaan oikean kissan ääntelevän *feeling proud* Mutta oikeat kissat eivät naukumiseeni reagoi – vielä. 😎
En tiedä, onko tämä outoa, mutta pelastan muurahaisia hukkumasta. Kun nyt on tullut taas tämä ’muurahaiskausi’, jolloin ne muuttavat sisälle, niitä on alkanut esiintyä suihkussakin. Tuntuu pahalta, kun näkee niiden sitten kelluvan viemäriin ja tietää itse olevan syyllinen näiden luontokappaleiden kuolemaan, joten koen velvollisuudekseni pelastaa ne. Lisäksi väistelen etanoita ja kastematoja pyörräillessäni, minkä takia olen huomannut ihmisten tuijottavan, kun kiemurtelen pyörätiellä. Mutta hämähäkit, hyttyset ja tuhatjalkaiset eivät saa myötätuntoani.
25.3.2010 at 18.22 #100678narusaku12MemberKitekat wrote:
En ole näköjään ainoa, joka sepittää tarinoita itselleen. Unta odotellessa käyn niitä sitten lävitse (mielessäni). Aina ne eivät ole ihan omakeksimiä, vaan pistän itseni johonkin elokuvan/kirjan tarinaan.
Lisäksi puhun kissalleni. Usein. Ja joskus maukumalla. Olen mielestäni aika hyvä maukuja (onhan sitä tullut harrastettua monta vuotta)
Näitä minäkin harrastan.
– Kun muut ihmiset poistuvat huoneesta ja minä kuuntelen musiikkia, alan laulaa mukana ja, kun huoneeseen palaa ihmisiä lopetan.
-Puhun yksinäni.
– Caramelldansen on kova sana! -
AuthorPosts
- You must be logged in to reply to this topic.