- This topic has 21 voices and 42 replies.
-
Posts
-
Tällanen pystyyn. Muokkaa vähän käsityksiä, että onko se oma lempisarja sittenkään niin ylivoimaisen hyvä. "Piirteitä mangassa, joista pidät" -aihe olisi turhan laaja ja sellainen taitaa sitä paitsi
ollakin jo.
Eniten piirrosjäljessä ärsyttää terävät koukkunenät ja terävät leuat. Ne ovat vain liian luonnottoman näköisiä ja olen muutenkin aina ärsyyntynyt niistä. Ärsyttää myös se, kun aika monessa tapauksessa kulmakarvat ja joissain tapaukissa silmätkin, kuultavat hiuksien alta ja se näyttää tyhmältä. Onhan niitä lisääkin, mutta nyt ei muistu muita mieleen.Nyt tulee sitten vain shoonenista, koska muita genrejä en ole niinkään paljon lukenutkaan.
Tarinankerronnassa eniten ärsyttävät liian monta kertaa jauhetut juoni- ja tapahtumakuviot, kuten rakkaan ihmisen pelastusretki, maailmanpelastus, sairaan ylivoimaisen vastustajan voittaminen viime hetkellä jollain ihme superhyper special power-up attackilla, perus tappeluturnaukset ja liiallinen fan-service.
Rakkaan ihmisen pelastusretki on aika tylsä, kun sen tekee samalla kaavalla, kuin muutkin, eli mennään pelastamaan, hakataan kaappaaja ja mennään onnellisena kotiin. No onneksi jotkut sentään on tehnyt
sen erilaisesti.
Maailmanpelastus on tullut puuduttavaksi jo pelkästä Dragonballista. Siinähän on pelastettu jo universumikin. Saisivat kehittää vähän parempia maailmanpelastusjuonia. No ainakin Psyrenissä se on jo toteutettu (vaikka onkin vielä vaiheessa).
Power-uppeja on suunnilleen joka shoonen-sarjassa ja yleensähän ne ovat sellaiset raivon pohjalta vedetyt viimehetken voimat. Ne ovat liian absurdeja. Hyvis on hakattu yli puolikuolleeksi ja sitten pahis (joka on vielä melko hyvässä kunnossa) sanoo tai tekee jotain, minkä johdosta hyvis himmeet voimat ja hakkaa pahiksen. Liian usein tappeluissa on tämä tapahtuma ja se alkaa pikkuhiljaa tulla korvista ulos.
No sitten tappeluturaukset. Järjestetyt tappelut yksi yhtä vastaan, jotka on yleensä järjestetty juuri sitä varten, että nähdään, kuinka vahvaksi päähenkilö ja sen kaverit ovat tulleet jonkin treenauksen tms. jälkeen, ovat niin… miten sen nyt sanoisi, luonnottomia, väkisin tehtyjä, että siinä ei ole kunnon fiilistä. Sitten kun katsojat kommentoivat päähenkilön tai sen kavereiden kehitystä, iskujen vaikeutta yms, niin se vain ärsyttää.
Liika fan-service, kuten vähä vaatetus, ylisuuret rinnat lähes joka toisella naisella, pervot kuvakulmat ja tilanteet jne. ärsyttävät koska niihin on kiinnitetty usein ihan liikaa huomiota ja joissain sarjoissa (esim. Fairy Tail, Psyren) tuntuu, että tekijä on lisännyt fanservicen määrää, että sarjaa luettaisiin enemmän ja jos se todella on niin, niin on se nyt aika naurettavaa. Niin, pieni fanservice tilanteesta riippuen voi olla jopa hauskaakin, mutta jos sitä ei osaa tehdä kunnolla, niin saisivat jättää tekemättä ja keskittyä enemmän juoneen ja parempaan huumoriin.
Ja onhan fanserviceen pojautuvissa vitseissä sekin ärsyttävä ä, että samoja vitsejä toistetaan uudestaan ja uudestaan ja se ei ole kivaa.Päähenkilö on suurimmassa osassa sarjoista, joita olen lukenut/katsonut käsittämättömän ärsyttävä. Hänelle tapahtuu kaikkea jännää ja hän on kaiken keskipiste. Päähenkilön on angstattava, että ’voi, miksi minulle piti käydä näin? Ja kaikki on minun syytäni!’ Vähemmästäkin saa tarpeekseen. Päähenkilö on aina myös uhrautuvainen, ja omaa muka niin traagisen menneisyyden, joka todellisuudessa on korni ja tekemällä tehty. Shota-pojat (käytän sitä nimitystä kaikista valtava silmäisistä pikkupojista ihan vaan periaatteen vuoksi) päähenkilöinä pitäisi muuten kieltää lailla.
Fanipalvelu on tosiaankin rasittavaa. Hyvä fanipalvelu nostaa hymyn huulille, ja sopivassa suhteessa elävöittää tarinaa. Suurin osa fanipalvelusta on kuitenkin sitä huonoa. Miksi suurimman osan naishenkilöistä on pukeuduttava vähintäänkin hävyttömän lyhyeen minihameeseen, ja punastella ja vikistä koko ajan? Naisille suunnattu fanipalvelu on myös ärsyttävää, mutta siitä tekee siedettävää se, kun se ei ole inhottavan sovinistista, toisin kuin miehille suunnattu vastineensa.
Tästä päästäänkin siihen, että inhoan sitä, kun esim. Fukushiman ja Tanemuran sarjoissa tytöt tuntuvat olevan täysin pojista riippuvaisia, ja he löytävät itsensä ja voimansa poikien välityksellä. Sitten ne ovat tyyliin vielä jotain yläasteikäisiä, jotka ovat minusta vielä pelkkiä lapsia. Siitä huolimatta kaikki pojat aina roikkuvat näiden tyttöjen perässä. (Onneksi CLAMPilla ei ole näin.)
En pidä joka paikassa toistuvista hahmotyypeistä. Joka toisessa sarjassa on aina se kiintiö-tsunderensa ja danderensa ihan vain sen takia, kun ko. elementtien ollaan huomattu (aikuisten otakumiesten keskuudessa) olevan suosittuja. Tuntuu usein siltä, kuin olisi sama hahmo, jonka hahmodesigniä oltaisiin vain vaihdettu. C’mon! Keksikää välillä jotain uutta!
Todella monessa sarjassa on vaikutteita viktoriaanisesta Englannista. On se sinänsä ihan jees, mutta välillä voisi olla jotain muutakin. (Allekirjoittanut haluaisi lukea keskiajasta kertovaa mangaa)
Kyoka8 wrote:
Päähenkilö on suurimmassa osassa sarjoista, joita olen lukenut/katsonut käsittämättömän ärsyttävä. Hänelle tapahtuu kaikkea jännää ja hän on kaiken keskipiste. Päähenkilön on angstattava, että ’voi, miksi minulle piti käydä näin? Ja kaikki on minun syytäni!’ Vähemmästäkin saa tarpeekseen. Päähenkilö on aina myös uhrautuvainen, ja omaa muka niin traagisen menneisyyden, joka todellisuudessa on korni ja tekemällä tehty.—
—Suurin osa fanipalvelusta on kuitenkin sitä huonoa. Miksi suurimman osan naishenkilöistä on pukeuduttava vähintäänkin hävyttömän lyhyeen minihameeseen, ja punastella ja vikistä koko ajan?—
—Fukushiman ja Tanemuran sarjoissa tytöt tuntuvat olevan täysin pojista riippuvaisia, ja he löytävät itsensä ja voimansa poikien välityksellä. Sitten ne ovat tyyliin vielä jotain yläasteikäisiä, jotka ovat minusta vielä pelkkiä lapsia. Siitä huolimatta kaikki pojat aina roikkuvat näiden tyttöjen perässä.—-
Tämä on niin täyttä asiaa, siksi komppaan törkeästi.
Fanipalvelusta sen verran, että miksei naisille suunnatuissa ole sitten enemmän näitä siis ihan alastomia miehiä. Pelkkä yläruppi paljaana korkeintaan. Naiset kyllä kuvataan ilomielin alasti, mutta ei miehiä, naisillekin suunnatuissa. Eiväthän kaikki naispuoliset lukijatkaan jaksa töllätä alastomia naisia. Johtuuko miesten alastomuuden puute siitä alapäästä, kun sitä on muka niiin vaikea piirtää? Hmmm… ja jos nyt sanoisin jotain, jossa on vaatteet päällä; minäkään en voi sietää tuota, että naishahmot vikisevät ja on puettu niiin paljastaviin vaatteisiin. Minusta tuo antaa sellaisen kuvan, että miehet ovat pelkkiä kuolaavia pervoja ja naiset yleisiä helpotusta tarjoavia ilotyttöjä. Niin siis mangassa, en sano, että tosielämässä olisi näin..
Ja päähenkilöistä oma sananen. Minustakin päähenkilölle yritetään keksiä mahdollisimman säälittävä menneisyys. Mikä hemmetin järki siinä on, jos saan kysyä? Naruto on vallan mainio esimerkki tällaisesta päähenkilöstä. Päähenkilö on päähenkilö, mutta liian monessa sarjassa hänestä tehdään liian tärkeä. Ja tästä esimerkkinä Bleachin Ichigo. Liian tärkeät ja voittamattomat päähenkilöt ovat rehellisesti sanottuna nyrkillä tapettavia. Siinä mangaka epäonnistuu pahasti, kun tekee päähenkilöstä liian voimakkaan. Ja tuskin kukaan voisi pistää henkensä pantiksi jonkun random tiellä kulkijan pelastamiseksi. Niin tekopyhää, että ihan ällöttää.
TaneFukun sarjojen päähenkilöt, tai tyttöhahmot yleensä.. sitä en jaksa uskoa, että aiemmin mainittujen mangakoiden sarjojen päähenkilöt rakastavat jotakuta poikaa niin hemmetin paljon, että poika olisi tytön "elämän rakkaus." Ja pyh, jos saan suoraan sanoa. Kukaan ei taatusti teini-iässä hetken mielijohteesta voi sanoa, että "rakastan sinua aina ja ikuisesti, Pena". Ei kukaan voi sanoa tuollaista vakavissaan, jos vain sattuu tykkäämään jostain pojasta. Niin teennäistä ja tekopyhää, yh.
Ja tuo maailmanpelastus -hömppäkin on niiin kulutettu loppuun, vaikka en tietääkseni ole sellaista lukenut. Ja niin kuin Bleach alussa, rakkaan henkilön pelastusretki. Niin tylsiä, loppuunkulutettuja ja mielikuvituksettomia. Kukaan ei vaan jaksa kehittää mitään uutta.
Ylläpidon huomautus: Editoin taas viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
Nooh, ensinnäkin kovin montaa mainstream-sarjaa piinaava omaperäisyyden puute, ennalta-arvattavuus ja tahditon pitkittäminen. Ennalta-arvattavuuden puolelta voisin mainita esimerkkinä Narutosta vaikkapa äskettäisen Kabuton comebackin. Eihän tämmöisen amatööripiirustelijan auta ammattilaista paljoa kritisoida, mutta olisihan Kishimoto voinut vaikka laittaa vaikuttamaan siltä, että Sasuke olisi tappanut Kabutonkin. Olisi sitten ollut isompi yllätys nähdä sen niljaskan olevankin hengissä. Tai jotain. Omaperäisyyden puutetta taas havainnollistaa ihan hyvänä alkanut Fairy Tail. FT:ssä on lisäksi ongelmana se, ettei sarjalla tunnu olevan mitään päämäärää, mikä sekin on huomattava heikkous. No, minkäs tosin teet, kaikki eivät voi yoshihiro togasheja tai hirohiko arakeja. Keskinkertaisuuksia tarvitaan, jotta hyvät piirtäjät olisivat hyviä. Pitkittäminen taas, no, Narska käy jälleen argumentista, Bleach samoin.
Fanipalvelusta ollaan yhtä mieltä Kyoka8:n kanssa. Oikea määrä on ihan hyvästä, mutta liika on liikaa. FT:n tapauksessa se on niitä harvoja kannustimia lukea koko sarjaa ja ihan hyvääkin se suurimmaksi osaksi on. Ja jos serviceä pitää olla aivan mahdottomasti, sen kannattaa olla jossakin kevytmielisessä sarjassa, joka ei ota itseään turhan vakavasti, To Love-Ru on hyvä esimerkki tästä.
Avuttomiksi taustankoristajiksi jäävät naishahmot eivät nekään ole niin paljon mieleeni. Etenkään ne, joiden pitäisi olla jonkinmoisia sotureita itsekin, ja siten antaa panoksensa toimintaan. Liikaa Sakuran kaltaisia, liian vähän RoV:in Oscarin kaltaisia. Ja sitten on vielä niitä, jotka ovat ihan päteviä taistelijoita, mutta joille piirtäjä ei ymmärrä antaa riittävästi näkyvyyttä (esim. Yoruichi). Onneksi ne harvat toiminnan naiset ovatkin sitten ihan silkkaa rautaa!
Shoe: Jos alastomia miehiä haluat, niin tsekkaapa Hajime no Ippon 8. kappale (tänään lueskelin huvikseni sarjaa alkupäästä, nääs).
Devilman wrote:
Shoe: Jos alastomia miehiä haluat, niin tsekkaapa Hajime no Ippon 8. kappale (tänään lueskelin huvikseni sarjaa alkupäästä, nääs).
Uhh, jeah. Pitääpä joku kerta tsekata :”)) Thanks :”DD
No minua taas ketuttavat kauniit pojat. Monessa sarjassa on niin ylimaallisen täydellisen näköisiä siloposkia niin paljon että alkaa yököttää. Varsinkin jos niitä on yhdessä ja samassa sarjassa useampia. Ja nämä maitopojat ovat sitten niitä, joihin joka siunaaman tyttö kyseisessä sarjassa ihastuu ja parhaimmillaan siitä syntyy kyyneleitä ja mustasukkaista kilpailua. Tai päinvastoin ihmeellisen täydelliset tytöt, joihin kaikki pojat lankeavat.
Itkeminen. Joka paikassa. Kaikki itkee. Se ei häiritse, jos se on raa’an todenmukaista (räkä valuu ja naama vääntyy), mutta jos kyseessä on romantisoitua itkua, jossa kyyneleet valuvat kastehelmien lailla silmäkulmasta pitkin kauniin haikean näköisiä kasvoja… tekee mieli juosta ja kauas. Samassa sarjassa kuin yltiömäinen punastelu.
Ujo-hahmo kiintiö. Lähes joka sarjassa. Aina on yksi tyyppi, tyttö tai poika, joka on niin auttamattoman ujo, ettei uskalla mitään tehdä tai sanoa. Hahmon tilalla voisi olla yhtä hyvin hattunaulakko, eikä kukaan huomaisi eroa.
Rynnäs-Reetat. Eihän se nyt nainen voi olla, jos sillä ei ole salattuja selkäkipuja ylikasvaneen rinnanympärystön takia. Itse en jotenkin ymmärrä Muumimamman jättikurpitsan kokoisten rintojen ideaa mangassa. Varsinkaan jos kyseessä on shonen. Ihan totta hei, ne on todella pahasti tiellä tapellessa! Eikä sellaisilla kuulkaa liikuta kovin ketterästi, juokseminenkin on ongelmallista.
Shoe wrote:
Minusta tuo antaa sellaisen kuvan, että miehet ovat pelkkiä kuolaavia pervoja ja naiset yleisiä helpotusta tarjoavia ilotyttöjä. Niin siis mangassa, en sano, että tosielämässä olisi näin..
Totta. Tuollaiset henkilöt ja sarjat ollaan vartavasten suunniteltu japanilaisille otakumiehille, joiden on tosi elämässä mahdonta saada koskaan oikeata tyttöystävää, ja jotka eivät todellisille naisille edes uskaltaisi puhua. Tämä toisaalta kuitenkin mustamaalaa niitä miehiä, jotka eivät ole kuolaavia pervoja 😉 Kaipa se fanipalvelu sitten kasvattaa sarjojen myyntiä, niin halpamaiselta kuin se tuntuukin. Sama pätee mm. animetytöistä tehtyihin figuureihin.
DonTrust wrote:
No minua taas ketuttavat kauniit pojat. Monessa sarjassa on niin ylimaallisen täydellisen näköisiä siloposkia niin paljon että alkaa yököttää. Varsinkin jos niitä on yhdessä ja samassa sarjassa useampia. Ja nämä maitopojat ovat sitten niitä, joihin joka siunaaman tyttö kyseisessä sarjassa ihastuu ja parhaimmillaan siitä syntyy kyyneleitä ja mustasukkaista kilpailua.
Samaa mieltä. Monesti nämä kaunispojat käyttäytyvätkin usein kuin mitkäkin tytöt. Minun mielestäni rumaan tai tavallisen näköiseen hahmoon on paljon helpompi samaistua, kuin johonkin ylimaallisen kauniiseen satuprinssiin tai prinsessaan. Nuo bishi hahmot ovat kotoisin aivan toisesta ulottuvuudesta, kuin oikeat ihmiset, ja se tekee niistä niin epäuskottavan ja muovisen oloisia.
DonTrust wrote:
No minua taas ketuttavat kauniit pojat. Monessa sarjassa on niin ylimaallisen täydellisen näköisiä siloposkia niin paljon että alkaa yököttää. Varsinkin jos niitä on yhdessä ja samassa sarjassa useampia.
Joo-o, tämä rassaa pahasti. Ihan hyvä, että shoonenmangoissa pyritään vetoamaan tyttöihinkin, mutta ei sitä nyt tarvitsisi niin paljon vedota. Saa sitä komeita poikia olla tyttöjen iloksi, mutta naisellinen käytös ja kauneudellaan ylpeily ei sovi kuin korkeintaan yhdelle pahikselle, jolla sankari sitten lopulta pyyhkii lattiaa. Vanhanaikainen äijäily, jossa suurimmalta osin pitää paikkansa se, että hahmo on sitä rumempi, mitä vahvempi, ei vaan ole enää muodissa, mutta saisi sellaisia silti vielä olla.
Jeh, komean ja kauniin välillä on sitä paitsi todella suuri ero. Karkea, juron näköinen mies voi olla hyvinkin komea, mutta kaunis poika on aina kaunis poika, siloinen ja tähtisilmäinen. Todella paljon häiritsevät miehet/pojat, jotka ovat aivan tyttöjen näköisiä. Ja kuten Kyoka8 jo mainitsikin, useilla näistä on tapana käyttäytyä tyttömäisesti. Hämäävää.
Ylitäydelliset hahmot ovat muutenkin todella epäuskottavia ja pistävät silmät pyörähtämään kattoon nopeammin kuin osaa nekoa sanoa. Hyvänä esimerkkinä Tokyo Mew Mewissä päähenkilö (tyttö) oli myöhässä treffeiltä kaksi tuntia, mutta siellä se poika vaan iloisena odotti kaatosateessa. Ei haittaa, mikäs tässä, saan ehkä keuhkokuumeen, mutta oli oikein kiva odotella täällä sinua. Odottaisin sinua vaikka viisi tuntia alasinsateessa, ei tunnu missään! Onko pojalla minkäänlaista elämää treffien ulkopuolella? Huomasin varsin pian, ettei kyseinen sarja ollut todellakaan minua varten.
Olennaisia piirteitä on tullut jo aikaisemmissa viesteissä, ja niitä on turha lähteä toistamaan, mutta DonTrustilta saan hyvän aasinsillan vielä yhteen aivot sulattavaan piirteeseen.DonTrust wrote:
— Hyvänä esimerkkinä Tokyo Mew Mewissä päähenkilö (tyttö) oli myöhässä treffeiltä kaksi tuntia, mutta siellä se poika vaan iloisena odotti kaatosateessa. Ei haittaa, mikäs tässä, saan ehkä keuhkokuumeen, mutta oli oikein kiva odotella täällä sinua. Odottaisin sinua vaikka viisi tuntia alasinsateessa, ei tunnu missään! Onko pojalla minkäänlaista elämää treffien ulkopuolella? Huomasin varsin pian, ettei kyseinen sarja ollut todellakaan minua varten.
Epärealistinen, elämää suurempi rakkaus jota höystää sielua raastava draama, joka nostattaa joka toisessa chapterissa kauniin sankaritar raukkamme silmiin auringossa kimaltelevat, kastehelmien lailla kauniisti valuvat sateenkaaren synnyttävät ja kukkia ulostavat kyyneleet. Kaikkea muuta kuin realistista – ja vaikkei realismiin aina tulekkaan pyrkiä, niin kyllä myös sarjan draaman tulisi olla edes jossain määrin uskottavaa, jos se kerran tässä maailmassa ja todellisuudessa elävistä nuorista/ihmisistä kertoo. Erityisen vastenmielistä tämä kaikki on, kun rakas sankarittaremme sattuu usein olemaan yläasteella tai lukiossa – aivan, aivan.
No niin lapset, nyt käsi ylös, kuinka moni teistä oli pieni (koska anorektinen = kaunis ja herkkä), suloinen, täydellinen, viaton ja kokematon prinsessa, ja löysi yläasteella/lukiossa sen uskomattoman ihanan ja upean naisen näköisen Prinssi Uljaan joka teidän laillanne vannoi ikuista, ruusuista rakkautta jota ei mikään muu kuin koulun ilkeä paha kaunis suosittu kuningatar,
jolla on henkilökohtaisia kaunoja prinsessaamme kohtaan varjosta?
Eli siis nuorisoa ja "rakkauselämää" koskevat kaikkea muuta kuin paikkansapitävät stereotypiat mangassa. Tämän vuoksi vältän nuorten sarjoja joissa on "romantiikkaa", aikuisemmille suunnatuissa manga sarjoissa voi parhaimmillaan jo ollakkin realistisempia suhteita jotka todella kehittyvät ja ovat aidompia, mutta että teinidraamaa?… no thanks.HOH! Tuli juuri mieleen yksi lisää…
Nimittäin lapsi-pahikset. Ne ärsyttävät aina! Kai sitä pidetään jotenkin todella yllättävänä ja omaperäisenä ideana, mutta se alkaa jo kyllästyttää. Päätään irti naurava pahispenska ja ylilojaalit aikuis-kätyrit häireevät ja koko asetelma on muutenkin inhottavan kämäinen. Ja ne motiivit. Herraisä. Tuhoan koko maailman, koska olen koko ykdeksän-vuotisen elämäni aikana kokenut niin paljon vääryyttä ja pettymyksiä. Ja nämä pahispenskat ovat myös jotain superneroja, jotka ovat suunnitelleet kaiken etukäteen. Kuka aikuinen suostuu jonkin yhdeksänvuotiaan lapsen kätyriksi? Ja millä perusteella? Ellei kyseessä ole sitten joku armeija ilkeitä lapsia. Siinähän sitä sitten oltaisiin.Ja Mimeko- en voisi olla enempää samaa mieltä kanssasi. -.-
Piti sanomani että Tokyo Mew Mew on esiteinityttöille. Harvinaisen ylilälly, yltiöromanttinen ja epärealistinen jopa shoujosarjaksi, mutta se on äärimmäisen suosittu kaikesta huolimatta tai juuri sen takia. Realistisiakin rakkaustarinoita löytyy mangasta – vähemmän tietenkin kuin noita harukafukushimoja ja kumppaneita – joten miksi äklöshoujoa luetaan vaikka parempaakin on tarjolla? Koska sitä he haluavat lukea. Samasta syystä kuin he katsovat myös Disneyn prinsessasatuja.* Olisihan heille tietysti hyväksi oppia miten suhteet oikeassa elämässä kulkevat mutta silloin mangan muassa pitäisi kovettaa kaikki muutkin disneychannel-tuubat ja tällä tämänhetkisellä piirrettyjen THINK OF THE CHILDREN -asenteella siihen ei päästä ikinä.
DonTrust wrote:
lapsi-pahikset
Niin totta. ja hyvisten puolella ne ovat aivan yhtä ärsyttäviä – lapsinerot nimittäin. Ja lapsiyanderet ja -giret. Omalaatuiset nerot myös kun niitä tulee ovista ja ikkunoista (montako Bakumanissakin on jo?). Varsinkin nämä 8-vuotiaat mestarihakkerit on hyvin kuluneita.
Toinen on yaoisarjojen piirustustyyli. Sekä tämä vanhempi Gravitation-tyylinen että tämä tämänhetkinen junjouromantica-tyyli joka on muka realistinen (pienet silmät ja naurettavat huulet, ja tietenkin suunnattomat kädet) domin puolelta mutta yhä samaa tuubaa subin kannalta (sub & dom), eikä uke tietenkään voi olla tasavertainen tämän yhden ilmeen semen kanssa vaan näyttää noin viisitoistavuotiaalta. Doujinsheista ja pienemmistä sarjoista löytyy kyllä ihan helmiä välillä mutta kaikki mainstream näyttää niin tältä ja tältä.
80-luvun BL näyttää aika nannalta.Muut onkin jo sitten sanottu. Kumma kyllä en ole koskaan törmännyt noihin muka vahvoihin naishahmoihin jotka pitää sitten koko ajan pelastaa, mutta kun siitä niin valitetaan niin toimintanaisia taitaa olla kolmenlaisia. Naurettavan itsenäisiä tsundereita, koko ajan pelastettavia tissisankareita ja sitten se harvinainen miellyttävä ryhmä. Ei sillä, tietynlainen riippuvuus toisesta luo ihan kivan pohjan hyvälle romanssille… kunhan se on molemminpuolista. Tasapainoisuus mangaromansseista puuttuukin, yritetään tehdä erikoinen suhde ("it’ll never work!") ja laitetaan kaksi mahdollisimman erilaista ihmistä yhteen. Yleensä nyhveröpojke ja väkivaltainen kääpiö, jos ei heti niin henkilöt flanderoisoituvat siihen parissa luvussa. Ei ihme että yaoi ja yuri jyllää niin kovin kun kukaan ei enää osaa tehdä kunnon rakkaustarinoita. Accidental harem ahoy. Olisi ihan kiva jos vaikka sivujuonena löydettäisiin kumppani muillekin kuin päähenkilölle ja love interestille.
Ja se että elämä loppuu viimeistään 30-vuotiaana suurimmassa osassa shonen-sarjoja. Keski-ikä alkaa, move along, nothing to see here.
*saanko Disneyn mukaan jokaiseen kriittiseen viestiini? Hohohoo!
Tuli vähän katkeran kuuloinen vuodatus.Eipäs ole enää mitään sanottavaa, olen kyllä täysin komppaaja.
Ällötti muuten tuo yksi linkki, missä se pukumies piti sitä neitipoikaa käsiraudoissa. Oksennan kohta sen neitipojan silmille.
Huomasin muuten, että Soul Eater on aikamoinen poikkeus. Fanipalvelua on vain vähän, ja päähenkilökään ei ole kaunispoika (ainakaan omasta mielestäni, olen poika joten en osaa sanoa), ja on useita jaksoja joissa Soul on taka-alalla. Muista kliseistä en ole varma.
Dents wrote:
Ällötti muuten tuo yksi linkki, missä se pukumies piti sitä neitipoikaa käsiraudoissa. Oksennan kohta sen neitipojan silmille.
Ko. sarja on muuten Okane ga nai. Kuuntelin joskus kauan sitten ihan tylsyyttäni sen draama-CD:tä ja jäin kummastelemaan, että miksi kukaan ikinä haluaisi kuunnella, saati lukea jotain näin hirvittävää. Kyllä sitä nyt jotain moraalia niiden yaoi-touhujen suhteen täytyy ylläpitää.
Kaunispojista puheen ollen tuli mieleen, että minua ärsyttää mangahenkilöiden täydellinen ulkonäkö. Mangatyypit ovat oikeastaan aina kuin olisivat juuri stylistilta tulleet. Kaikki päähenkilöt ovat aina kauniita ja komeita. Myös pahis on usein joku viileä bishi. Olen huomannut, että kauniit ihmiset ovat aina rumia ihmisiä älykkäämpiä ja kaikin puolin fiksuja ja filmaattisia. Pahiksen kätyrit ovat aina juuri näitä rumiluksia ja täysiä älykääpiöitä, jotka tunaroivat aina kaiken. Annetaan siis ymmärtää, että rumannäköiset ihmiset ovat tyhmiä ja sen lisäksi vielä ilkeitäkin. (Disneyn suhteen on kyllä oikeastaan aivan saman asia) Henkilöiden hahmodesignin perusteella pystyy jo päättelemään, että mikä heidän roolinsa on tarinassa.
Minusta on paljon helpompaa samaistua aidon oloiseen ja näköiseen ihmiseen, kuin johonkin siloposkiseen prinssi uljaaseen, joka ei ikinä tee mitään virheitä. Mangassa nämä niin sanotut Mary Sue ja Gary Stu-persoonallisuudet ovat valitettavan yleisiä.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
