Unet

Nyt tuli kyllä ihan outo. Mä elin jossain mangasarjassa, jossa mä jonkun porukan kanssa keräsin Olkihattu-miehistön jäseniä (oli hajaantunut aikoja sitten) tässä maailmassa. Mä nyt muistan vaan Nico Robinin hakemisen. Se asu jossain erämaassa, jossa oli jonkun kahen kallion välissä joku talo jossa hän asui. Sanottiin sitten sille, että lähtiskö se mukaan. No, alussa se ei ollut halukas kun sanoi, että tykkää asua siellä, kun tavaroita voi siirtää niin helposti ja liikkumavaraa on niin paljon (random!). No, sitten sanottiin, että seuraavaks haetaan Sanji ja Robinin ilme muuttu heti. Se sitten lopulta lähti mukaan.
Mä muistan, että mä kysyin siitä sarjakuvasta, missä mä elin ja mulle vastattiin (randomia, mä muistaisin, et Blackbeard (täältä Sangatsusta) vastas) että sitä tekee joku suomalainen heebo ja että se on saanu paljon arvostusta maailmalla.
Noh, mä sen verran muistan juonen kulusta, että meidän piti matkustaa jonnekin paikkaan ja ekana piti matkustaa Suomesta Viroon. Tän enempää mä en siitä unesta muista. Muistaisin kuitenkin, että ihmettelin paljon, kun sarjan tekijä käytti toisen mangasarjan hahmoja.

Sitten, usein mä nään sellasia unia, jossa m’ ohjaan itteäni pleikkari-ohjaimella, joka on outoa, koska mä en pelaa paljon pleikkaria enää. Mä olin jossain ihme rakennuksessa ja mä lähin hyppimään jonkun lammen toiselle puolelle jotain laattoja pitkin. Meillä oli jotkut joukkueet, jossa kummassakin oli neljä ja tavotteena oli ampua toisen puolen pelaajat.
En kyllä päässyt ampumaan ketään, koska ei tullut paikkaa ja mä muistaisin että mä ajattelin, että mä voin voittaa vastustajani käyttämällä Hunter X Hunterissa esiintyvää jin-tekniikkaa, jolla murtauduttaisiin vastustajan mieleen (vaikka HxH:ssa onkin nen ja ren yms. Jin tais tulla Slam Dunkin Kainan-joukkueen Jinistä). Yritin sitten käyttää sitä tekniikkaa, mutta uni loppu sitten kesken. Sen muistan että aina kun mä kuolin, niin videopelin tapaan mä alotin aina samasta kohasta alusta. Muistaisin kanssa, että yritin ampua jotain porsasta sniperilla, mutta en osunut, kun se porsas juoksi kaukana.

Mä muuten näin mun unen alussa jotain sangatsulaisia, kun oltiin menossa jonnekin tapahtumaan ja ainoa, kenet mä muistan, on an&ri. Outoa kun mä en ole ikinä edes nähnyt ketään sangatsulaista ja mä olen kuitenkin just tullut tälle foorumille… Tosta tapahtumasta se Olkihattujen keräämis -uni lähti.

Ainiin! Eilisessä unessa mä tein meiän lähikentällä touchdownin kun auto jahtas mua ja ysiluokkien kovin urheilija poltti tupakkaa.

Viimeyönä (7.11) näi nomasta mielestäni ainakin aika hienon unen. *w*
Tässä unessa oli tietty aloitus, ja lopetus~ Kerronpa sen~!

Unessa olin Team Fortress 2-pelistä tuttu Scout. Olin tosiaan Team REDissä.
Meillä tais olla siinä sota käynnissä. Piileskelin siellä jossain nurkan takana pesismaila kädessä ja odotin vihollista.
Yhtäkkiä mun taakse ilmestyy Team BLUn Spy, joka koettaa puukottaa meikän. Havahdun siihen, ja Spy iskee puukkonsa, muttei kuitenkaan ehdi, kun mun puolella oleva Soldier ampuu Spyta.
Mä jään siihen paikalleen ja katon Spyn ruumista. Soldier hymähtää mulle, ja pyytää mut mukaansa.
Näytän tosi pelokkaalta ja Soldier päättääkin kysyä, ett mikä mun mieltä painaa.
Mietin siinä hetken, mitä sanois. Just kun olen suuta avaamassa, joku ampuu Soldierin.
Team BLUn Heavy. Koht huomaan olevani sen tähtäimessä.
Otan nopeesti käsiaseeni, ja ammun Heavya, joka ei tietenkään helposta kuole. Se alottaa tulituksensa,
ja mä lähen juoksemaan pois paikalta ja harhautan sen.
Kattoja pitkin loikin Team REDin tukikohtaan, ja siellä onkin jo pari meidän tiimiläistä.
Pian loputkin meidän tiimin tyypit tulee, ja Spy päättää pitää pienen puhuttelun meille. (Spy oli meidä pomo)
Ekaks hän kehui meidän tiimin Heavya, kuinka hyvin hän oli taas pysynyt vahvana ja saanut monta vihollista kaadetuksi. Seuraavaksi hän kehui meidän tiimin Medicia, kuinka hyvin hän oli pitänyt loukkaantuneet elossa.
Spy antoi jokaiselle kehuja, kunnes tuli sitten mun vuoro. Mulle hän sanoi näin:
"Scout. Mikä sinua tänään oikein riivaa? En ole ollut yhtä hyvin vedossa kuin ennen. Vaivaako sinua jokin? Olet meidän tiimin energisin, et voi vain alkaa murjottamaan noin! Takiasi tiimimme melkein hävisi!"
Mää olin siinä hetken hiljaa, ja sanoin sitte jotain: "Miks meidän pitää sotia? Me ollaan kaks tiimiä, RED ja BLU,
eikä meissä ole mitään eroa! Team BLUssa on Heavy, Spy, ja Soldier ja muut… Eli samat tyypit mitä meidänkin tiimissä on! He ovat vaan meidän klooneja! Ei niitä tartte tappaa!"
Spy katto meikää aika tuimasti, tuli mua lähemmäs, otti mun olkapäästä ja huokaisi:
"Kuules poika.. Meidän maailmassa on jäljellä vain me. Ja Team BLU on meidän kloonimme. Me siitä, kummat meistä ovat AITOJA. Eloon jääneet ovat voittajia, eli aitoja. Sotamme loppuu heti, kun toinen tiimi joko luovuttaa, tai kaatuu. Meidän tiimimme on luvannut taistella loppuun asti, emme saa luovuttaa. Siksi jokaisen meistä on annettava sodassa kaikkensa. Myös sinun, Scout. Et saa alkaa ajattelemaan tuollaisia asioita, se vaikeuttaa sotimistasi sodassa. Jokin kaunis päivä, kun et huomaa, sinut tapetaan."
Tuon sanottuaan Spy käänsi mulle selkänsä ja anto meille luvan lähteä lepäämään.
Mä lähin laahustamaan ulos, ja siellä näin sitten maassa istuskelevan [url=http://www.tfportal.de/gfx/content/tf2/guidepics/engiguide/01_engineer.jpg][Engineer[/url]in.
Engineer hymähti mulle ja pyys mut sen luokse juttelemaan.
Jotain hän kommentoi siihen mun puheeseen, etten haluis sotia ja näin. Hän oli kuulemma ollu mun kanssa samaa mieltä, ja jotain se siinä puhu sodasta. Sitten se alkoi puhumaan jotain sen perheestä, että hänellä on kotonaan odottamassa vaimo ja kaunis lapsi.
Engineerin puhe sai mietsin hyvälle tuulelle, ja olin just alkamassa taas puhumaan jotain, kun kuului suuri laukaus.
Viholliset hyökkäsi. Ne lähestyi mua ja Engineeria.
"Juokse, poika! Koeta pysyä elossa!", Engineer huus mulle, ja mä lähin sitten juoksemaan kohti laukausääniä.
Taas vastahakoisesti olin keskellä sotaa. Piileskelin talojen nurkilla ja vaanin taas vihollisia.
Pian kuulen avunhuutoja. Koetan kuunnella tarkemmin, kuka huutaja oli ,kunnes suuren laukauksen jälkeen avunhuudot loppui. Lähdin juoksemaan sitä ääntä päin. Järkytykseksi huomasin Engineerin makaavan maassa.
Menin tyypin luokse ja kysyin, oliko tyypillä kaikki okei.
Engineer vaan hymyili mulle ja sanoi: "kerro terveisiä kaikille, ja muista pysyä elossa. Näytä kaikille, että sodat on pahasta.", ja Engineer sulki silmänsä.
Jäin siihen hetkeksi paikoilleni, sanomatta juurikaan mitään. "Tätäkö sodat on..?", kysyin itseltäni.
Pian kuului laukaus ja luoti lensi mun viereen. Säikähdän laukausta, juoksen pienen matkan taaksepäin, ja katson, kuka ampuja oli. Vihollisjoukkueen Soldier.
Se alkaa sitten jatkamaan tulitusta, ja lähden sitten juoksemaan pakoon, ja koetin ettiä jotain suojapaikkaa.
Pian löydän jonkunlaisen pienen rakennuksen ja juoksen sinne turvaan.
Laitan rakennuksen oven kiinni, ja jäin sitten seinään nojaten katselemaan rakennusta.
Yhtäkkiä joku tarttuu mua niskasta. Vihollistiimin Spy. Silläkin on puukko kädessä.
Kamppaan nopeasti Spyn maahan, ja tulen sitten Spyn päälle pitääkseni sen maassa.
"Spy! Etkö sä tunne mua? Spy!", koetan huutaa Spylle, joka yrittää epätoivoisesti päästä mun alta pois.
Tartun Spyta päästä kiinni, katson sitä suoraan silmiin ja sanon: "Se oon mä, Scout!"
Spy katsoo mua hetken. "Scout..?", hän kysyy ja katsoo mua ihmeissään. "Mitä sinä tääl…"
Spyn lause keskeytyy, kun rakennuksen ovi aukeaa, ja Team BLUn Medic tulee paikalle. "Mitäs täällä tehdään?", Medic kysäisee, ja Spy tönäisee mut pois päältään.
Medic huomaa mun olevan vihollinen, ja hän ottaa aseensa esille ja tähtää mua.
"Ei, älä ammu! Medic!", mä huudan Medicille ja koetan saada sen laskemaan aseensa. Niin Medic sitten tekikin,
ja kysyi multa, mitä tein heidän tukikohdassa.
Mää sitten rupesin selittämään heille omaa mielipidettäni sodasta, ja meidän tiimeistä. Koetin selittää heille, kuinka sodat on turhia ja tyhmiä, eikä niissä ole mitään järkeä, eikä myöskään meidän tiimijakautumisissa.
Spy tietenkin on eri mieltä asiasta. Hän käyttäytyi samoin kuin mun tiimin Spy (olivathan he melkein yksi ja sama henkilö). Mutta Medic taas oli mun kanssa samaa mieltä. Hänkin kertoi miettineensä samaa asiaa ja halusi lopettaa sodan. Spy ei tietenkään tykännyt asiasta, mutta lopulta hänkin sanoi, että sotiminen olisi turhaa, ja että se pitäisi lopettaa. Sovimme sitten, että koetamme puhua tiimeillemme järkeä, lopettaa sota ja tuoda välillemme rauha.
Spy lähti jo ulos edeltä, ja mää tulin sitten Medicin kans perästä.
Medic toivotti mulle onnea ja kiitteli paljon, ja lähti sitten kohti sota-aluetta.
Mää hymähdin ja moikkasin Medicille. Jäin siihen sitten hetkeksi paikoilleni tyytyväisenä,
kunnes tunnen jotain mun selässä. Se oli puukko.
Kaaduin maahan, ja koetin nähdä, kuka puukottaja oli. Kukas muukaan, kuin vihollistiimin Spy.
"S-Spy..?! Sähän lupasit, ettei..!", koetin jotain Spylle puhua, mutta se talloi jalalla mun selässä olevaa puukkoa syvemmälle, sanoi: "Hiljaa poika. Et taida oikein ymmärtää meidän sotamme ideaa."
Katsoin Spyta tiiviisti silmiin. Spy jatkoi: "Meitä jokaista on olemassa kaksi, ja vain toinen on oikea.
Me näytääme nyt, kumpi tiimi on oikea ja kumpi väärä. Puuheeseenkaan ei kuulu sotarauha tai järkipuhe.
Jokainen niskuroija.. kuolee.."
Tuon sanottuaan Spy virnisti, ja polkaisi mun selässä olevaa puukkoa niin lujasti, että se lävisti mut.
Haukoin siinä vielä hetken henkeä, kun Spy sitten kumartui mun eteen, ja sanoi: "Hyvää matkaa, poika",
ja lähti sitten kohti sotaa, muuttuen näkymättömäksi ja katosi kuin tuhka tuuleen.
Mun viimeiset sanat oli: "…hitto..", ja ne sanottuani kuolin.

Unen synkkyydestä huolimatta pidin tuota unta yhtä kaikkien aikojen parhaimmista. >ww<
Olin tosiaan Devistä löytäny sitte jälkeenpäin LÄEHS IDENTTISEN sarjiksen tähän liittyen.. Ihan ku ois mun unesta kopsattu. XDD

BlackStar wrote:

Viimeyönä (7.11) näi nomasta mielestäni ainakin aika hienon unen. *w*
Tässä unessa oli tietty aloitus, ja lopetus~ Kerronpa sen~!

Unessa olin Team Fortress 2-pelistä tuttu Scout. Olin tosiaan Team REDissä.
Meillä tais olla siinä sota käynnissä. Piileskelin siellä jossain nurkan takana pesismaila kädessä ja odotin vihollista.
Yhtäkkiä mun taakse ilmestyy Team BLUn Spy, joka koettaa puukottaa meikän. Havahdun siihen, ja Spy iskee puukkonsa, muttei kuitenkaan ehdi, kun mun puolella oleva Soldier ampuu Spyta.
Mä jään siihen paikalleen ja katon Spyn ruumista. Soldier hymähtää mulle, ja pyytää mut mukaansa.
Näytän tosi pelokkaalta ja Soldier päättääkin kysyä, ett mikä mun mieltä painaa.
Mietin siinä hetken, mitä sanois. Just kun olen suuta avaamassa, joku ampuu Soldierin.
Team BLUn Heavy. Koht huomaan olevani sen tähtäimessä.
Otan nopeesti käsiaseeni, ja ammun Heavya, joka ei tietenkään helposta kuole. Se alottaa tulituksensa,
ja mä lähen juoksemaan pois paikalta ja harhautan sen.
Kattoja pitkin loikin Team REDin tukikohtaan, ja siellä onkin jo pari meidän tiimiläistä.
Pian loputkin meidän tiimin tyypit tulee, ja Spy päättää pitää pienen puhuttelun meille. (Spy oli meidä pomo)
Ekaks hän kehui meidän tiimin Heavya, kuinka hyvin hän oli taas pysynyt vahvana ja saanut monta vihollista kaadetuksi. Seuraavaksi hän kehui meidän tiimin Medicia, kuinka hyvin hän oli pitänyt loukkaantuneet elossa.
Spy antoi jokaiselle kehuja, kunnes tuli sitten mun vuoro. Mulle hän sanoi näin:
"Scout. Mikä sinua tänään oikein riivaa? En ole ollut yhtä hyvin vedossa kuin ennen. Vaivaako sinua jokin? Olet meidän tiimin energisin, et voi vain alkaa murjottamaan noin! Takiasi tiimimme melkein hävisi!"
Mää olin siinä hetken hiljaa, ja sanoin sitte jotain: "Miks meidän pitää sotia? Me ollaan kaks tiimiä, RED ja BLU,
eikä meissä ole mitään eroa! Team BLUssa on Heavy, Spy, ja Soldier ja muut… Eli samat tyypit mitä meidänkin tiimissä on! He ovat vaan meidän klooneja! Ei niitä tartte tappaa!"
Spy katto meikää aika tuimasti, tuli mua lähemmäs, otti mun olkapäästä ja huokaisi:
"Kuules poika.. Meidän maailmassa on jäljellä vain me. Ja Team BLU on meidän kloonimme. Me siitä, kummat meistä ovat AITOJA. Eloon jääneet ovat voittajia, eli aitoja. Sotamme loppuu heti, kun toinen tiimi joko luovuttaa, tai kaatuu. Meidän tiimimme on luvannut taistella loppuun asti, emme saa luovuttaa. Siksi jokaisen meistä on annettava sodassa kaikkensa. Myös sinun, Scout. Et saa alkaa ajattelemaan tuollaisia asioita, se vaikeuttaa sotimistasi sodassa. Jokin kaunis päivä, kun et huomaa, sinut tapetaan."
Tuon sanottuaan Spy käänsi mulle selkänsä ja anto meille luvan lähteä lepäämään.
Mä lähin laahustamaan ulos, ja siellä näin sitten maassa istuskelevan [url=http://www.tfportal.de/gfx/content/tf2/guidepics/engiguide/01_engineer.jpg][Engineer[/url]in.
Engineer hymähti mulle ja pyys mut sen luokse juttelemaan.
Jotain hän kommentoi siihen mun puheeseen, etten haluis sotia ja näin. Hän oli kuulemma ollu mun kanssa samaa mieltä, ja jotain se siinä puhu sodasta. Sitten se alkoi puhumaan jotain sen perheestä, että hänellä on kotonaan odottamassa vaimo ja kaunis lapsi.
Engineerin puhe sai mietsin hyvälle tuulelle, ja olin just alkamassa taas puhumaan jotain, kun kuului suuri laukaus.
Viholliset hyökkäsi. Ne lähestyi mua ja Engineeria.
"Juokse, poika! Koeta pysyä elossa!", Engineer huus mulle, ja mä lähin sitten juoksemaan kohti laukausääniä.
Taas vastahakoisesti olin keskellä sotaa. Piileskelin talojen nurkilla ja vaanin taas vihollisia.
Pian kuulen avunhuutoja. Koetan kuunnella tarkemmin, kuka huutaja oli ,kunnes suuren laukauksen jälkeen avunhuudot loppui. Lähdin juoksemaan sitä ääntä päin. Järkytykseksi huomasin Engineerin makaavan maassa.
Menin tyypin luokse ja kysyin, oliko tyypillä kaikki okei.
Engineer vaan hymyili mulle ja sanoi: "kerro terveisiä kaikille, ja muista pysyä elossa. Näytä kaikille, että sodat on pahasta.", ja Engineer sulki silmänsä.
Jäin siihen hetkeksi paikoilleni, sanomatta juurikaan mitään. "Tätäkö sodat on..?", kysyin itseltäni.
Pian kuului laukaus ja luoti lensi mun viereen. Säikähdän laukausta, juoksen pienen matkan taaksepäin, ja katson, kuka ampuja oli. Vihollisjoukkueen Soldier.
Se alkaa sitten jatkamaan tulitusta, ja lähden sitten juoksemaan pakoon, ja koetin ettiä jotain suojapaikkaa.
Pian löydän jonkunlaisen pienen rakennuksen ja juoksen sinne turvaan.
Laitan rakennuksen oven kiinni, ja jäin sitten seinään nojaten katselemaan rakennusta.
Yhtäkkiä joku tarttuu mua niskasta. Vihollistiimin Spy. Silläkin on puukko kädessä.
Kamppaan nopeasti Spyn maahan, ja tulen sitten Spyn päälle pitääkseni sen maassa.
"Spy! Etkö sä tunne mua? Spy!", koetan huutaa Spylle, joka yrittää epätoivoisesti päästä mun alta pois.
Tartun Spyta päästä kiinni, katson sitä suoraan silmiin ja sanon: "Se oon mä, Scout!"
Spy katsoo mua hetken. "Scout..?", hän kysyy ja katsoo mua ihmeissään. "Mitä sinä tääl…"
Spyn lause keskeytyy, kun rakennuksen ovi aukeaa, ja Team BLUn Medic tulee paikalle. "Mitäs täällä tehdään?", Medic kysäisee, ja Spy tönäisee mut pois päältään.
Medic huomaa mun olevan vihollinen, ja hän ottaa aseensa esille ja tähtää mua.
"Ei, älä ammu! Medic!", mä huudan Medicille ja koetan saada sen laskemaan aseensa. Niin Medic sitten tekikin,
ja kysyi multa, mitä tein heidän tukikohdassa.
Mää sitten rupesin selittämään heille omaa mielipidettäni sodasta, ja meidän tiimeistä. Koetin selittää heille, kuinka sodat on turhia ja tyhmiä, eikä niissä ole mitään järkeä, eikä myöskään meidän tiimijakautumisissa.
Spy tietenkin on eri mieltä asiasta. Hän käyttäytyi samoin kuin mun tiimin Spy (olivathan he melkein yksi ja sama henkilö). Mutta Medic taas oli mun kanssa samaa mieltä. Hänkin kertoi miettineensä samaa asiaa ja halusi lopettaa sodan. Spy ei tietenkään tykännyt asiasta, mutta lopulta hänkin sanoi, että sotiminen olisi turhaa, ja että se pitäisi lopettaa. Sovimme sitten, että koetamme puhua tiimeillemme järkeä, lopettaa sota ja tuoda välillemme rauha.
Spy lähti jo ulos edeltä, ja mää tulin sitten Medicin kans perästä.
Medic toivotti mulle onnea ja kiitteli paljon, ja lähti sitten kohti sota-aluetta.
Mää hymähdin ja moikkasin Medicille. Jäin siihen sitten hetkeksi paikoilleni tyytyväisenä,
kunnes tunnen jotain mun selässä. Se oli puukko.
Kaaduin maahan, ja koetin nähdä, kuka puukottaja oli. Kukas muukaan, kuin vihollistiimin Spy.
"S-Spy..?! Sähän lupasit, ettei..!", koetin jotain Spylle puhua, mutta se talloi jalalla mun selässä olevaa puukkoa syvemmälle, sanoi: "Hiljaa poika. Et taida oikein ymmärtää meidän sotamme ideaa."
Katsoin Spyta tiiviisti silmiin. Spy jatkoi: "Meitä jokaista on olemassa kaksi, ja vain toinen on oikea.
Me näytääme nyt, kumpi tiimi on oikea ja kumpi väärä. Puuheeseenkaan ei kuulu sotarauha tai järkipuhe.
Jokainen niskuroija.. kuolee.."
Tuon sanottuaan Spy virnisti, ja polkaisi mun selässä olevaa puukkoa niin lujasti, että se lävisti mut.
Haukoin siinä vielä hetken henkeä, kun Spy sitten kumartui mun eteen, ja sanoi: "Hyvää matkaa, poika",
ja lähti sitten kohti sotaa, muuttuen näkymättömäksi ja katosi kuin tuhka tuuleen.
Mun viimeiset sanat oli: "…hitto..", ja ne sanottuani kuolin.

Unen synkkyydestä huolimatta pidin tuota unta yhtä kaikkien aikojen parhaimmista. >ww<
Olin tosiaan Devistä löytäny sitte jälkeenpäin LÄEHS IDENTTISEN sarjiksen tähän liittyen.. Ihan ku ois mun unesta kopsattu. XDD

Vähän mahtava uni sulla!! XDDD Sain hyvät naurut lukiessani tätä tekstiä. 😀

Tässä esimerkki yhdestä:

Olin Anko. Huomasin jaloissani sellaisen kymmenen sentin korkuisen Gaaran, ja aloin yrittää tallata sitä ilman minkäänlaista syytä x’D Yhtäkkiä Gaara katosi. Menin kotiini ja aloin katsomaan Naruto 1. movieta. Sitten kuolin yhtäkkiä, ja synnyin saman tien uudelleen takaisin aikuiseksi Ankoksi x’D

Joo, sekavaa, eikö? Ja se oli vain yksi esimerkki x’D

Tulin taas höpöttämään mun ihme unista. 😀

Mun kaverin isä ja japanilainen vaihto-oppilas tulivat uhkailemaan mun isää. Minä häädin ne pois pistoolin avulla.
Sitten uni hyppäsi ja minä olin koululla. Mä piilotin pistoolin roskikseen, että jos vaikka tarteen sitä. Silloin mun serkku ja sen kolme kaveria tulivat aseiden kanssa. Ne otti kaikki oppilaat panttivangeiksi, mutta mä pääsin karkuun. Hain pistoolin roskiksesta ja osoitin sillä serkkuani. Serkkuni oli nopeampi ja ampui mua olkapäähän. Minuun ei sattunut yhtään eikä haavasta tullut ollenkaan verta. Sen jälkeen minä ammuin serkkuani olkapäähän. Hän pudotti aseen, mutta hänenkään haavasta ei vuotanut verta.
Lähdin ajamaan takaa serkkuni kavereita. Sain kaksi kiinni ja ammuin niitäkin olkapäähän. Sain kaikki oppilaat pelastettu ja siihen uni päättyi.

En siis yhtään tiiä miks näin tämmöstä unta!! XDDDDD:

Olin kotona ja valmistauduin lähtemään Traconiin Tampereelle. Sitten ovikelloa pimputti joku ja avasin oven ja siellä oli Fieri!! Ö______Ö Olin jo oottanu et se tulis ja se asu meiän naapurissa! Lähettiin sitten sen mutin kaa Tampereelle autolla ja perillä se auto vaan katos ja samalla Fierin mutti!! XDD Sitten lähettiin siitä jonnekin isoon halliin ja sitten oltiin yhtäkkii jossakin vessassa mössä Monninen oli meikkaamassa!! Se oli Luffyn näkönen ja se vaan näytti laittavan jotain ihmeen ripsaria. Sitten lähettiin siitä säätämään ja hypittiin ympäri hallia! XDD

Muuta en muista vaikka siinä tapahtu VAIKKA MÖTÄ!! XDDD Blackiskin saatto siinä hypätä mutta en muista siitä mötään… XD

Olin jossain lammella joidenkin sangatsulaisten kanssa(Monninen, BlackStar, Aya-chan, Räsynukke, Saso, Kyoka8, .:japanangel:.) Siinä sitten heiteltiin jotain kiviä sinne lampeen… Yhtäkkiä BlackStar huudahti: "Varokaa! Se on Yotsuba!!!!" Sieltä metsänreunasta käveli esiin Yotsuba, jolla oli se vesipyssy, niinkuin siinä yhdessä Yotsuba&!:ssa… BlackStar juoksi jo kovaa vauhtia jonnekin jeepille… Me muut lähdimme juoksemaan perään, mutta Monninen kaatui, ja jäi siihen makaamaan hetkeksi. BlackStar työnsi avaimen virtalukkoon ja lähti ajamaan. Monninen juoksi siellä perässä ja huusi "Odottakaa mua!". Monninen hyppäsi jeepin sisälle, Sason avustuksella.
Jeepissä oli TODELLA ahdasta, ja Yotsuba tuli perässä polkupyörällään. Kyoka8 otti jostain sellaisen pitkän köyden, jonka päässä oli vasara, ja heitti sillä Yotsubaa. Se osui Yotsubaa suoraan päähän. Yotsuba alkoi itkeä ja piteli päätään. Kaikki huokaisivat "aaah", koska Yotsuba näytti söpöltä. BlackStar käänsi jeepin ja ajoi Yotsuban luokse. "Ota laastari", Aya-chan sanoi ja ojensi laastarin, jossa oli Naruton kuvia. "Mun laastari!!" .:japanangel:. huusi ja otti laastarin nopeasti. "MUN!!!". Yotsuba itki kovempaa ja Räsynukke hyppäsi ulos jeepistä ja nosti Yotsuban jeeppiin. Jatkoimme matkaa, kunnes Yotsuba sanoi: "Nyt on aika". Kaikki katsoivat Yotsubaa.
"SYÖDÄ JÄÄTELÖÄ!" Yotsuba huusi ja BlackStar pysäytti jeepin jäätelökioskin kohdalle. Ostimme kaikki jäätelöt, ja istuimme syömään niitä. Räsynukke sanoi: "Voisinpa hukkua jäätelöön". Pian myyjä tuli ja kaatoi jäätelöä Räsynuken päälle. Räsynukke huusi: "Ohhoh!" ja alkoi syödä.
Pian jatkoimme taas matkaa, kunnes Yotsuba sanoi: "Viimeisiä sanoja?" ja ampui Monnisen, Aya-chanin, Räsynukken, Kyoka8:n, .:japanangel:.in. Vain minä, BlackStar ja Saso olimme jäljellä. Juoksimme metsään, kunnes eteen tuli rotko ja takaamme kuului sanat: "Viimeisiä sanoja?".

Ja sitten herätyskello soi…

Mitäsköhän unta mä näin viime yönä..?? Taisi olla tällainen:

Oli joku pikku poika, jonka vanhemmat oli kadonneet joskus tosi kauan sitten.
Se oli adoptoitu johonkin toiseen perheeseen, jossa se oli sitten elänyt onnellisena jne. Sitä oli kuitenkin aina kiinnostanut mitä sen oikeille vanhemmille oli tapahtunut.
Kerran se sai sellasen tunteen, että sen oikeet vanhemmat on jossain, ja se karkas kotoa etsimään niitä.
Sitten se vihdoin löys ne. Se sai tietää että sen oikeat vanhemmat on jotain agentteja ja sen takia ne katos siloin joskus.
Samaan aikaan sen adoptiovanhemmat etsi sitä, ja kun ne löysi sen pojan sen oikeiden vanhempien luota tuli hirveä riita. Ne sen adoptiovanhemmat alko riitelee sen oikeiden vanhempien kanssa sitä kummat saavat pitää sen pojan…

Tajusko kukaan?? En ihmettele jos ette.

Sitten yks toinen uni jota mä näin myös viime yönä:

Me oltiin meidän käsityön luokasa ja mä en ois mitenkään jaksanut tehdä jotain käsityötä. Mä siten juttelin mun kavereiden kanssa, kun yks ärsyttävä tyyppi tuli sanomaan että mun pitäis tehdä töitä. Mä sitten sanoin: "No jos se sua häiritsee että mä en tee mun työtä, niin tee sä sitä sitten." No sitten se otti mun työn ja alko ompelemaan sitä.
Se ei enää suostunut antamaan sitä mulle, ja kun mä kerroin opettajalle, se opettaja sanoi: "No anna sen nyt vaan tehdä sitä sun työtä." Vähän ärsytti!!!
Lopuks mä siten karkasin koulusta jonnekin metsän ja kerrostalon sekotukseen…

Siinä siis mun outoja unia. Yleensä mä näen tosi pelottavia unia, tällä kertaa en nähnyt.