Unet

Pitkästä aikaa kerron uneni.

Unessani minä ja minun kaverini tutustuttiin yhteen tyttöön. Tyttö oli 19 vuotias ja kuuluisa jostakin. Hän osasi liikuttaa esineitä koskematta niihin ja niin osasin minäkin kaverini kanssa. Tyttö oli onnellinen, että tapasi meidän saman voiman osaavia ihmisiä. Mutta silti hän oli masentunu, sillä hänen vanhempansa eivät sietäneet häntä. Seuraavana päivänä kuulin, että hän oli tehnyt itsemurhan. Menin hänen hautajaisiin, jotka olivat meidän talon edessä.
"Minäkin osaan liikuttaa esineitä mieleni avulla." Sanoin äidilleni, joka oli mukana hautajaisissa.
"Ei sellaista voi osata." Äitini sanoi takaisin.
"Voipas!" Kiistin takaisin ja vähän aikaa kinasimme siitä. Lähdin sen jälkeen tytön huuoneeseen, koska halusin nähdä minkälainen se on. Siellä oli täytetty leopardi ja huone oli täynnä erilaisia kasveja. Huone oli mielestäni todella kaunis.
Sen jälkeen menin äitini kanssa katsomaan hautajasia. Kaikkialla oli tytön sukulaisia, joita en tuntenut. Äitini ei ollut yhtään surullinen, koska hän ei välittänyt koko tytöstä. Niin taisi olla myös joidenkin sukulaisten kohdalla.
Minä itkin hirveästi, kun arkku laskettiin hautaan. Hautajaisten jälkeen huomasin kuinka tytön vanhemmat olivat kutsuneet jotkut miehet viemään kaikki tyttärensä tavarat pois huoneesta.
"Mitä te teet niille?" Kysyin heiltä.
"Heitämme roskiin tietty. Emme koskaan tykätty noista kasveista, jota hän kasvatti." He vastasivat tuhahtaen.
Uni päättyi siihen.

Tässä unessa ei ollut mitään järkeä, mutta tässä tämä ois.

Unessani oli Sasuke, joka käveli kadulla ja häntä vastaan tuli Itachi. He katsoivat toisiaan hetken vihaisina, sitten Itachi hyökkäsi Sasuken kimppuun. Itachi sitoi Sasuken kiinni köydellä ja alkoi raahata häntä mukanaan.
Ihmiset katsoivat heitä ihmeissään ja heitä vastaan tuli Naruto. Naruto käveli puujaloilla.
"Itachi! Mitä sä teet?!" Naruto huudahti Itachille.
Itachi päästi Sasuken vapaaksi ja lähti nopeasti pois. Sasuke sai irroitettua köydet itsestään.
"Naruto, miksi sä kävelet puujaloilla?" Sasuke kysyi Narutolta.
"Hoksasin pari päivää sitten, etten ole koskaan kävelyt puujaloilla. Sitten mä tein itselleni sellaiset, mutta en osannut kävellä niillä. Päätin, että kävelen näillä joka paikkaan jotta opin." Naruto vastasi ja virnisti leveästi.
Uneni päättyi siihen.

Olisi muuten aika hanurista jos olisi oikeasti zombi-vallankumous maailmassa.
Pakoilin ja tappelin sellaisia vastaan nimittäin koko viime yön. D8< Taisin herätäkin jossain vaiheessa, mutta uni jatkui samasta kohtaa kun nukahdin uudestaan.

Olin jossain kreikkalaisessa (luulisin) HYVIN SUURESSA, pitkässä ruokailuhuoneessa, jossa oli toooodella paljon porukkaa. Oletin että ne olivat kreikkalaisia tai italialaisia, koska siellä oli joku tosi suuri suku tekemässä ruokaa ja aterioimassa ja pitämässä hauskaa (hittojako minä sitten siellä tein?). Siellä oli myös minun kavereita ja kivaa oli. En tiedä missä vaiheessa niin kävi, mutta hiljattain siellä alkoi olla todella levotonta ja osa porukasta tunki keittiöstä (niin ainakin oletin) ja olivat jotenkin muuttuneet sellaisiksi zombi-virus-ihmisiksi ja kävivät muiden kimppuun. Tuli hirmuinen sekasorto ja eloonjäämiskamppailu, hirmuinen häly, huutoa ja juoksua, kaatumisia, korinaa, kiljumista. Piti varoa kaikkia. Tuli aikas veriset pippalot.
Aseistauduin milloin nyrkein, milloin veitsin ja muun irtaimiston kanssa siinä väistelyn ja juoksemisen ohella ja jotenkin pääsin melko naarmuitta pois ruokailuhuoneesta. Loppu aika tulikin sitten seikkailtua muualla talossa (OLI AIKA HIIVATIN SUURI RAKENNUS) ja yritettyä pysyä hengissä.

Muistan sellaisenkin kohdan, jossa olin ilmeisesti jonkun lapsen huoneessa. Kun olin siellä, ovelle ilmestyi äkkiä pieni poikalapsi ja vauva. Poika huusi kamalasti ja tuijotti minua ja oli ilmeisesti juuri muuttunut sellaiseksi virus-mölliksi, sillä se vauva söi sen pojan vatsaa samalla kun se huusi ja näytti kuolleelta. Kävivät sitten minun kimppuun. Otin kirjahyllystä hätäisesti jonkin teräväkulmaisen lastenkirjan ja huitaisin niitä muutamaan otteeseen. Osuin ja sain tehtyä melko pahaa jälkeä, mutta se ei riittänyt. Sitten löysin pöydältä jonkin suht pitkän, koukkumaisen esineen (en kuollaksenikaan muista mikä se oli) ja kokeilin sillä. Sillä sain sukkelasti takaraivoon napsaistua molempia ja valtavan helpotuksen johdattamana pakenin huoneesta. Vastaavia kohtaamisia tuli unessa useita. Oli kyllä melkoista kamppailua. Alkoi ärsyttää kun vaikka kuinka niitä yritti karsia niin aina niitä vain riitti. Tuli myös vähän epätoivoinen olo.

Viimeinen kohta, jonka muistan, tapahtui oikeastaan entisen kouluni, Joutsenon Opiston, alatalossa (kuvislinjan luokkatiloissa). Muistan jossain alkuvaiheessa lähteneeni sieltä ja sinne jäi kaksi minun linjalaista tyttöä tekemään rästiin jääneitä töitä. Kun edellisen talon zombi-hässäkästä selvittyäni menin muutaman kaverin kanssa yöaikaan opistolle, minun piti mennä alatalolle ilmeisesti hakemaan jotain. Menin pitkät ulkoportaat alas ja kaverit jäi niiden huipulle odottamaan ja pitämään vahtia. Alatalon ovi on aina lukossa iltaisin, mutta sain kaverilta avaimet. Muistin että sinne oli jäänyt pari luokkalaista, mutta en uskonut niille käyneen mitenkään kun ovi oli kerran ollut lukossa. Mutta kun avasin oven ja avasin myös luokan välioven, ne kaksi kävivät kauheasti nauraen päälle laajenneet, veriset silmät minua tuijottaen. Käännyin siltä seisomalta takaisin ja ryntäsin ovelle ja ulos, ja toivoin oven menevän lukkoon ennen kuin ne kaksi ehtisivät ulos. En katsonut taakseni, mutta suureksi pelokseni en kuullut oven naksahtavan lukkoon, vaan käsien paukahtavan ovea vasten, petomaista naurua ja nopeita juoksuaskelia. Juoksin nuo äänet jatkuvasti selkäni takana, lähempänä kuin olisin suonut niiden kuuluvan. En uskaltanut huutaa kavereilleni, jotta en houkuttelisi lisää epätoivottua seuraa, joten päästin pari kertaa oudon, kimakan äänen ja toivoin kavereideni kuulevan sen. Juoksin portaita ylös, ahdistuneen tietoisena siitä, että portaat olivat minulle hidaste. Toivoin kuitenkin, että vuoden aikana portaissa kehittyneet jalkalihakseni eivät pettäisi. Kuroivat kiinni. Mutta onnekseni portaiden yläpäässä olevat kaverini odottivat valmiina haulikko kädessä takaa-ajajiani ja kiristin vauhtia. Enempää en muista, uni taisi loppua siihen.

No kerran näin unta, että eräs netin-kautta-tavattu-kaverini oli mun mökillä. Sinänsä outoa, koska en ees tiedä, miltä se näyttää.

Tänä yönä näin unta, että olin omituisessa rakennuksessa, taisi olla jonkinsortin toimistorakennus or something like that. Sinne oli tullut zombi-invaasio, ja ryhdyin sitten aseiden kanssa selvittelemään sitä. Uni oli kuin videopeli, select-valikkoa myöten. Muistan, että istuin portaiden yläpäässä kiikarikiväärin kanssa, kun yksi zombi hoippuu portaisiin, huomaa minut ja alkaa löntystää portaita pitkin. Kuva vaihtuu kiikarikiväärin tähtäimeksi, ja ammun zombia päähän niin että veret lentävät seinille ja se kaatuu taaksepäin. Sitten otan tähtäimen pois, kun yksi zombi hyökkää kimppuuni. Pääsen sen otteesta irti, ja juoksen takaperin ampuen sitä pistoolilla, mutta koska en osu päähän, siitä ei ole hyötyä. Onnistun pääsemään ovesta läpi, saavun taas aivan samanlaiseen tilaan ja suljen oven. Avaan SELECT-valikon, ja valitsen aseeksi sorkkaraudan, jonka saankin käteeni. Sitten menen ilmastointikanavassa lyhyen matkan, kunnes saavun laajaan huoneeseen, jossa on seinillä kapeat ritilät, joilla voi kävellä, mutta heikosti. Mietin, että tästähän olisi hyvä lahdata zombeja kiikarikiväärin kanssa, mutta putoankin alas, suoraan vessan lähelle, ja siinä jonottavat isä ja tytär, jotka puhuvat jostain. Muuta en muista tästä unesta.

Itselläni ei näkemäni unet kovin helposti jää mieleen. Aamulla saatan vielä jonkin verran muistaa yön aikana näkemääni unta, mutta ajan mittaan sekin vähä katoaa muististani. Poikkeuksia kuitenkin on, ja niistä yritän jotain kertoa. Kaikki seuraavat unet ovat tämän vuoden puolelta.

Joskus tämän vuoden keväällä näin pitkästä aikaa painajaisen. Siinä olin katselemassa televisiota, kun yhtäkkiä kuva vaihtui ja ruutu siirtyi kuvaamaan jotain harmaata liejualuetta. Yhtäkkiä liejusta alkoi nousta veren peittämiä liejuisia teinejä aseiden kanssa, jotka sitten vaappuivat kohti neljättä seinää. Vaikka kuinka yritin vaihtaa kanavaa tai sulkea TV:tä, kuva ei kadonnut vaan liejun peittämät ja haudan takaisesti ääntelevät teinit vain kävelivät kohti. Se oli todella ahdistavaa, varsinkin kun en ennen tuota ollut nähnyt painajaisia ainakaan pariin vuoteen.

Toiseksi on eräs Naruto – aiheinen uni, jonka muistelisin myös nähneeni joskus keväällä. Siinä unessa Masashi Kishimoto oli vastikään kokenut jonkin suuren tragedian, joka lopulta heijastui myös Narutoon. Ja se tapa, jolla se heijastui, oli Sakuran kuolema. Kuolinsyynä oli jossain suuressa taistelussa saatu ulkoinen vamma, joka johti lopulta verenhukkaan. Muistan elävästi kuinka Naruto seisoi yksin Sakuran haudalla vielä senkin jälkeen kun muut olivat jo lähteneet. Sen unen jälkeen oli varsin tyhjä olo.

Viimeiseksi varsin tuore uni, olisiko noin kuukauden takaa. Siinä unessa olin elokuvateatterissa katsomassa jotain uutta anime-elokuvaa, joka oli visuaalisesta tyylistä päätellen Studio Ghiblin tuotantoa. Elokuva kertoi nuoresta tytöstä, joka oli jonkin salatun syyn vuoksi menettänyt vasemman jalkansa hieman polvesta alaspäin ja joutunut korvaamaan sen rautaisella puujalalla. Miljööltään elokuva muistutti Liikkuvaa linnaa, mutta tunnelmaltaan elokuva taisi olla lähempänä Tulikärpästen hautaa. Sen verran surullinen näky se tyttö kainalosauvoineen oli.

Varsin synkkiä unia olen nähnyt. En minä suinkaan vain sellaisia unia näe, tuollaiset vain jäävät jostain syystä parhaiten mieleen.

Näin tässä yks yö sellasta unta jossa istuin meijän vanhan koulun 3-4 luokassa, mutta me oltiin jotain 8 luokkalaisia .__. Pulpetit oli järjestetty sillai että kaikki muut oli siisteissä jonoissa, mutta sellanen 5 pojan pulpettirykelmä oli siinä luokan edessä. Minä istuin just siinä niitten poikien pulpettien takana, ja juttelin siinä niitten kanssa, kun yhtäkkiä yks meijänluokkalainen poika tuli vedenkeittimen kanssa ja kaatoi siinä mun pulpetilla olleen piirustuslehtiön päälle kuumaa vettä. No tästäpä minä sitten suutuin ja raivosin sille että tajuaako se että siinä lehtiössä oli ollu ihan hyvinkin onnistuneita töitä. Sitten siinä aikani raivottua lähdin sen saman tyypin kans kohti ruokalaa, joka oli jostain kumman syystä muuttunut sellaseks "kummitusjunaks", jossa mentiin veneellä.. Sitten me seikkailtiin siellä kummitusjunassa ja peloteltiin pikkulapsia, ja sitten kun se vene oli tulossa sinne exit ovelle, mää aina nukahdin.mitenköhän unessa voi nukahtaa…?

Jostain syystä näen aina tällasia outoja unia..
Joskus alkukeväästä näin sellasen unen jossa olin yksin meijän vanhan koulun käytävällä, ja siitä käveli ohi sellanen 17 vuotias poika jolla oli valkoset hiukset joissa oli yks pidempi vihree raita ja sellanen valkonen Reitamainen paita. Se oli matkalla ruokalaan. Sitten menin pukuhuoneisiin, jotka olivat muuntautuneet sen tyypin asunnoksi. Siellä minua vastaan käveli valkoinen kissa jolla oli hännässä mustia pesukarhuraitoja. Menin antamaan sille kissalle ruokaa, ja sain jostain syystä päähäni että se poika oli kuollut. Siellä minä sitten itkin ja itkin (en kyllä tiedä miksi), ja sitten sen kissan häntä muuttui vihreä mustaksi. Otin kissan mukaani ja menin ruokalaan, ja huomasin ettei se poika ollutkaan kuollut! Kysyin että miksi hän ei ollutkaan kuollut, ja hän vastasi heränneensä henkiin. Sitten huomasin että hänen vaatteensa olivat ihan veriset …ja mää heräsin.

Näen tällasia outoja unia, mutten koskaan painajaisia :C en varmaan 3 vuoteen oo nähny yhtäkään painajaista. Tai sitten en vaan tajua näkeväni painajaista…? tai jotain.. joskus pienenä oon kyllä kuulemma huutanu unissani että: "älä tuu!!!" Olin kattonu jotain leffaa jossa oli sellanen jättiläishämähäkki, joten varmaan pelkäsin silloin sitä. Ennen en nähnyt lainkaan unia joissa esiinnyn itse, mutta nykyään näen vain sellaisia :/