Yotsuba&!

Japanissa on tähän mennessä ilmestynyt 8 osaa, mutta ainakin yksi olisi vielä tuloillaan (ellei enemmänkin).

Menin fanficcaamaan Yotsubasta:

Amuse Call

-Prologi-

"Isä! Haluun katsoa sen elokuvan taas!"
"Mutta sinähän katsoit sen jo muutama hetki sitten."
"Elokuviahan pitää katsoa uudelleen ja uudelleen!"

Herra Koiwai huokaisi syvään, mennen tarkastelemaan hyllyä. Hänen kasvattilapsensa Yotsuba oli hänen mielestään vain töllötellyt jo ihan liikaa televisiota sen jälkeen, kun he olivat lainanneet videovuokraamosta SkyHigh-nimisen elokuvan. Elokuva lukiolaisista, jotka omasivat supervoimia, taisivat kiehtoa tätä vihreähiuksista ja hyvin lapsekasta pikkutyttöä- sen näkikin jo Yotsuban innokkaista silmistä, kun Koiwai ojensi dvd:n hänelle.
"Hyvä on, mutta aion katsoa sen sinun kanssasi. Joitain kohtia ei ole syytä nähdä." Koiwai huomautti, istuen maahan ja ottaen dvd-soittimen kaukosäätimen. Yotsuba meni istuutumaan nuoren miehen viereen ja nautti elokuvasta juuri hänen yksilöllisellä sympaattisuudellaan. Koiwai tiesi että hänen ei tarvitse huolestua liian pitkään- huomennahan elokuva palautettaisiin takaisin.Enää vain tämä kerta ja siinä se, hän ajatteli. Mutta ei pitkänkään ajan päästä, kun Yotsuba jo sanoi kasvatti-isälleen innostuneesti:

"Isä, minäkin haluaisin supervoimat!"

"Niinkö? Minkälaiset?" Koiwai kysyi.

"Sellaiset joilla voisin käskeä tsuku-tsuku-boosheja ja muuttaa kesän kevääksi!" Yotsuba vastasi päättäväisesti.

"Sitten voisin omata maailman ainoan superpikkutytön…sinä pikku- ."

Koiwai hieroikin Yotsuban päätä siinä samassa ja otti hänet syliin. Molemmat jatkoivat elokuvan katsomista, mutta pikkuhiljaa alkoi Yotsubaa väsyttämään. Hän nousi ylös ja sanoi menevänsä nukkumaan. Koiwai jäi olohuoneeseen, kun Yotsuba meni suuntasi vessaa päin.Koiwai jäi hieman kuitenkin ihmetellään Yotsuban tämänkertaista iltaista väsymystä, sillä yleensä hänellä osasi riittää energisyyttä ja staminaa kuin pitkäkestoisella patterilla. Mutta ehkä se saattoi johtua juuri illasta itsestään, joka oli kimmeltävä; tähdet olivat taivaalla siroteltu ikäänkuin tomusokerilla keskikokoisen kuunsirpin kera, tehden taivaasta ihanan rauhoittavan. Koiwain miete keskeytyi kuitenkin elokuvasta kuuluneeseen ääneen. Hän unohti nopeasti mietteensä ja jatkoi elokuvan katsomista.

Yotsuban pukeutuessa pyjamaan,hän näki jotain taianomaista. Tähdenlento sujahti tähtitaivaalla.
Juosten suurten ikkunoitten eteen, hän sai toista yllättymisen aihetta. Tähtitaivas oli niin ihana!
Pikkutyttö katsoi haikeasti ylös ja ei voinut olla sanomatta kuin "Ooh!" Tähtitaivas tuntui olevan mysteerejä pullollaan. Kaiken lisäksi jo toinen tähdenlento kruunasi koko hetken. Kuinka tainaomaista!
Yotsuballa oli nyt kaksi toivomusta. Mitkäköhän ne mahtaisi olla?
Hän sulki silmänsä ja laittoi kämmenensä yhteen. Sitten hän toivoi:

"Kunpa.. tuo elokuva.. tulisi toteen.."

Vielä hän käytti toisen toiveensa, mutta sitä hän ei sanonut ääneen.

Koiwai tuli hieman myöhään makuuhuoneeseen, mutta löysi Yotsuban olevan syvässä unessa lattialla.
"Arvasinkin että hänellä taisi olla virta lopussa.. Mutta entistä aikaisemmin." Hän ajatteli.
Koiwai nostikin Yotsuban makuupatjaansa- mutta pian hänkin otti rauhallisesti.. ja nukahti.

-Prologin Loppu-

Toivoisin kommentointia. (-^^-)

Ooh! Aivan mahtava ficci! Pidin tästä todella paljon, erittäin Yotsubamaista ja tämän voisi kuvitella mangaan – oikeasti. Luonteet ovat paikallaan ja loppu on paras, olenpas pro kommentoimaan mutta silti : )

Niin, kuten monet ovatkin sanonut, sitä EI VOI lukea nauramatta! Suomennoskin on aivan loistava. Ja jos ei olisi, ei tietenkään sarjakaan olisi niin mahtava enkä nauraisi niin paljon. Pikkusiskoni (6v), joka ei muuten lue mangaa, pitää sarjasta todella. Aina kun ostan kaupan hyllyltä uuden osan, se on pakko kuulla iltasaduksi.

Ja sitten puhuttiin siitä, jos Yotsubasta tulisi anime. Mielestäni Yotsuba&! toimii paremmin mangana, en usko, että olisi niin hyvä jos animena sitä katsoisi. Tai saattaisi ollakkin. Tai sitten ei. No joo, mutta minä sanoin nyt mitä halusin. Baii ~

Aww’s ~ Yotsuba animena ei sinänsä vaikuta kovin ihanalta, siitä jotenkin katoaa alkuperäisyys ja se ihanuus, ja animessa se liikkuu, ilmeitä ja reps- juttuja ei voisi tuijottaa koko ajan. Viitospokkari tosiaan oli hyvä, ja suomennos on tosi hyvä, verrattuna johonkin ihme narska- suomennokseen..

Someone wrote:

Sequin kirjoitti:
KonaKonaKaabisteru: Aah, vihdoinkin joku fanficcaa tätäkin sarjaa. <3 Oikein hyvältä vaikuttaa, lukisin mielelläni lisääkin!

Someone wrote:

Litt kirjoitti:Ooh! Aivan mahtava ficci! Pidin tästä todella paljon, erittäin Yotsubamaista ja tämän voisi kuvitella mangaan – oikeasti. Luonteet ovat paikallaan ja loppu on paras, olenpas pro kommentoimaan mutta silti : )

Lisää tulee! (-^^-)
Olisin voinut laittaa tämän aikojakin sitten, mutta netti takkuili. (-;_;-)

-Amuse Call-

1. Yotsuba ja syksyinen päivä.

That miserable Hurricane Daisy,
cycling on my house roof everyday,
while sewing all of the moments tight,
thus giving us the feeling that something isn’t right..

Oli synkkä ja myrskyinen yö..
No ei takuulla. Oli oikeastaan pilvinen, syksyinen aamu, jolloin monet vihreät lehdet muuttivat väriäänsä syksyä varten. Tammenterhoja ja vaahteranlehtiä putoili puista- tuntui kuin syksy olisi pukenut lämminvärisen puvun päälle ja minne ikinä se menikin, se sai lehdet putoamaan vain katseellaan.Sellainen se aamu oli. Mutta se, mitä tapahtui sinä aamuna, oli varmasti kaikkein vähiten odotettu.

Yotsuba oli jo aika varhain hereillä.Hengittäen syvään syksyn tuoksua, hän meni herättämään Koiwaita. Tosin se piti tehdä kaksi kertaa, sillä yleensä Koiwai saattoi nukahtaa helposti uudelleen.
"Isä, herää jo! Minulla on nälkä!" Yotsuba huusi miehen korvaan, ja arvaakkos että Koiwai ei tuollaisesta herätyksestä ihan pitänyt.
"Ääkh! Voisitko olla huutamatta?! Nousen kyllä, mutta ei tarvitse toisten korviin huutaa sentään .." Koiwai sanoi ärähtäneenä.
Yotsuba meni kuitenkin marssimaan pitkin taloa. Koiwai nousi hieman väsyneenä ylös ja huokaisi. Hän huomasi putoilevat syksyn lehdet ja ajatteli: "Taitaa olla syksy.." Näky oli niin rentouttava ja rauhallinen, että hän oli nukahtamaisillaan uudelleen, kun yhtäkkiä hän otti merkille että kuului joitain ääniä, jotka eivät heidän ympäristössä ole kuuluneet ennen.
Ne tuli ulkoa- eivätkä osanneet kuulostaa ollenkaan rauhallisilta. Mutta niitä hän ei pystynyt kuvailla, niin kovia ne äänet olivat.

Yotsuban syödessä aamiasta hänkin kuuli ääniä kantautuvan kaukaa. Äänet häiritsivät häntä myös, varsinkin kun hän ei niitä ennen kuullut. Niitä hän ei kuitenkaan osannut kuvailla sen paremminkaan kuin Koiwaikaan.
"Isä, mitä tuolla tehdään?" Yotsuba kysyi kovan äänen yli.
"Siis mitä?
"Mitä tuolla tehdään!?"
"Että mitäh?"
"TUO VAAN LISÄÄ MAITOA!"
"Okei, okei, kuulen kyllä- ärh, nämä kovat äänet."
Koiwai meni hakemaan maitoa, vaikkakin pitäen korvistaan kiinni, sillä äänet voimistuivat.Mutta Yotsubaa alkoi ihmetyttämään nämä äänet vielä enemmän.Ne tekivät hänet miltei uteliaaksi kun ne alkoivat voimistua yhä enemmän ja enemmän. Elleipä; hän voisi mennä ottamaan niistä itse selvää! Yotsuba alkoikin punoa suunnitelmaa..

Aamiaisen siivoomisen jälkeen Yotsuba sanoi kasvatti-isälleen "Käyn naapurilla!" ja säntäsi ulko-ovea päin. Koiwai oli tottunut yleensä siihen, että Yotsuba kävi naapureittensa luona ajoittain, joten hän ei epäillyt mitään.
"Ota vielä takkisi mukaasi, ettei vain tule kylmä." hän sanoi.
Yotsuba otti naulakosta puna-valkoisen villatakkinsa ja juoksi ulos.Mutta sen sijaan että hän menisi naapurille, hän säntäsi ääniä päin! Ne eivät tuntuneet olevan liian kaukana, joten varmasti niiden luo ei olisi vaikea päästä. Yotsuba juoksi ensin vaahterapuisen puiston läpi, keräsipä hän siellä kulkiessaan tammenterhojakin. Ihmiset siellä keskustelivat noista merkillisistä äänistä ja ihmettelivät, mistä ne mahtoivat tulla.Hän kuljeskeli autotiellä ( katsoen sopivaan aikaa suojatiellä ennen tien yli astumista), käveli sillan yli ja sitten pysähtyi sähköpylvääseen. Äänet ovat jo tulleet hänelle hyvin voimakkaiksi, joten hän piti korvistaan kiinni. Sähköpylvääseen hän ei siksi voinut kiivetä. Mutta kaukana hän näki, että laidunmaalla oli rakenteilla jotain. Sieltä ne äänet tuntuivat tulevan.

Jos joku olisi kävellyt laidumaan ohitse, hän olisi nähnyt käveleviä joukkoja kypäräpäisiä siniseen työpukuun sonnustautuneita miehiä.Oikeastaan ne olivat aika pieniä- niin pieniä että niitä oltaisiin voitu luulla kääpiöiksi. Mutta liianhan realistisia ja huolettomia kun ollaan, niin ei tiedetty että kypärien ja pukujen sisältä paljastuisi TULIPEIKKOJA! Ne näyttävät piruilta, mutta ovat luonteeltaan aika kovia tyyppejä katu-uskottavalla tavalla, nähtynä heidän roihuavasta tulitöyhdöstään.(Joka kuitenkin oli sammunut syksyisen päivän takia, ja muutenkin ettei heitä tunnistettaisi.) Ne olivat nähtävästi rakentamassa koulubusseja-vaikka sehän olisi varmaan tosi tavallinen näky Japanissa, vai kuinka?
Mutta jos eräät niistä oli lisäilemässä busseihin lentokonesiipiä, (puolet tavallisten siipien koosta) ja toiset taas olivat ruuvaamassa ja kiinnittämässä siihen SUIHKUMOOTTOREITA, voisi se joku ajatella että tämä ei olisi yhtään tavallinen näky, vaikka Japani on teollisuudeltaan hyvin tunnettu. Jotkut taas kantoivat pitkin avointa laidunmaata vielä suurempaa suihkumoottoria isona ryhmänä pyöreän vastarakennetun jättimäisen aluksen luo ja olivat asenneltavinaan sen aluksen taakse!!!
Yksi niistä tönäisi toista vahingossa rautaputkella jota kantoi.
"Hei, kato mihin sä lyöt! Yritätsä dissaa mua tai jotai?" toinen ärähti.
"No een, no een. Rauhoitu äijä, eihän kukaan saa meitä nähä- Vois käyä sentään joki katastrofi."
Ja he jatkoivat työskentelyä. He asensivat kovalla työllä suihkumoottorin aluksen taakse ja sitten menivät itse sen sisälle.
Alus näytti itsessään aika erikoiselta- Se näytti lentokoneen, koulun ja risteilylaivan risteytykseltä, oli tummanvioletti ja sen vasemmassa päässä sojotti kärki, jonka päässä näkyi kynttilää edustava kaiverrus, niinkuin piraattilaivoissa.Aluksen kyljessä luki keltaisin kirjaimin:

IMPerfect
-Rarewire-

Yotsubalta jäi kylläkin tämä näky huomaamatta. Hän potki sillalla läheistä limsatölkkiä hieman tylsällä mielellä, sillä ääniä ei enää kuulunut. Tölkin potkinta jatkui niin kauan, kunnes se tipahti sillalta.Mutta yhtäkkiä sillan alla kuuluikin vaimea "KLONK" loiskahduksen sijaan ja se kiinnitti Yotsuban huomion.Juosten vasemman sillan sivulle ja katsoen minne tölkki tipahti, hän huomasi, että alhaalla näytti olevan jokin vanha, ruosteinen mutta lukollinen lipas.Tölkki oli nähtävästi osunut siihen ja kellui nyt sen vierellä. Lipas lipui pitkin jokea kauas kantamattomiin ja sitä Yotsuba jäi katsomaan.

Ena, Yotsuban kouluikäinen ystävä, pääsi koulusta keskipäivällä, jolloin pilvet olivat kasaantuneet taivaalle mustina. Häntä huolestutti.
Sateenvarjo oli päässyt unohtumaan, sillä aamu oli kiireinen. Hän tiesi että alkaisi sataa varmaan pian, jos hän ei löytäisi nopeaa oikotietä kotiin. Kävellen muutaman korttelin lähellä, hän huomasi sillan- ja jonkun tutun."Ei kai vaan?!" Ena aavisteli, juoksi kiireesti sillalle ja sieltä löysikin pikku naapurinsa, heitellen keppejä alas sillan oikealta puolelta ja juosten heti sen jälkeen toiselle puolelle kurkistamaan sillan alle.
"Yotsuba-chan! Mitä sinä täällä teet?" Ena kysyi hätistyneenä. Mahtoikohan tuo hänen vierellään tietää että sataa pian?
"Katson mikä näistä kepeistä tulee ensin! Tule sinäkin mukaan! Haluan katsoa kenen keppi tulee ensin!" Yotsuba pyyteli. Ena kuitenkin huomautti hänelle että sataa pian, joten hänen pitäisi mennä kotiin.
"Ääh, Ena! Edes tämän kerran!" Yotsuba maanitteli.
"Enkä! En halua kastua!"
"Ei sade tee sinulle mitään!"
"Miten niin?! Minähän kastun!"
"Etkö edes tykkää saada ilmaista suihkua?"
"Nyt en! Pidetään kiirettä, meidän pitää-"
Ja silloin ilmainen suihku saatiin, taisi siis, satoi. Ena ei voinut muuta kuin huokaista muristen syvään.
"Noniin, kastuin." hän mumisi. Mutta Yotsuba vain nautti sateesta, heitellen lisää keppejä ja katsellen kuinka ne kelluivat sillan alta toiselle puolelle.
"Hän tosiaankin nauttii kaikesta.." Ena mietti, katsoen häneen hiljaa. Sateen ropina kuului kaikkialla, ja se ei tehnyt hänen oloaan yhtään paremmaksi. Ena katseli ympärilleen, kun sitten hän huomasi kaksihaaraisen kepin.Ena kyykistyi ottamaan sen ja heitti kepin sillalta.Onnekkaasti hänen omansa pääsi ensimmäisenä toiselle puolelle. Enaa alkoi hymyilyttämään hieman, vaikka satoi.
"Voitin!! Nyt sitten mennään kumpikin kotiin!" Ena ehdotti. Ja niin tehtiin. Satoihan jo silloin sentään kaatamalla.

-Ensimmäisen osan loppu-

Seuraava osa perustuu Ouraniin, mutta lupaan että lisää Yotsubaa tulee! Enjoy (Everything!) !

Itse olin jo lukenut azumanga daiohin kun sain selville että samalta piirtäjältä tulee lisääkin. Azumanga daioh oli silloinen suosikkisarjani ja pidän siitä edelleenkin. No sitten oli pakko ostaa myös yotsubaa. Aivan ihana sarja! Viimeisimmät pokkarit ovat olleet mielestäni hauskimpia, mutta voi olla ettei ensimmäiset osat naurata minua enää niin paljon, koska olen lukenut ne niin monta kertaa.. Mutta kuitenkin..todella ihana sarja.