Devilman

ANN:n sivuilta löytyy myös tietoa tulevan kauden uutuussarjoista. Jahka sitten alkavat, niin sivultahan löytyy myös arvostelut ekoihin jaksoihin pohjautuen (Preview Guide), jotka ovat oikein käteviä, kun haluaa selvittää, mitä omaan makuun sopivaa on tarjolla.

Kun nyt itse tuota listaa tutkailin, niin suoraan sanottuna mitään erikoista ei tunnu kesään mahtuvan. On tyypilliset moeilut sun muut, on Marvel-anime, on joku fantasia-tappelu-jne. Mikään ei vaan oikein erotu joukosta, ja se on etenkin harmi, kun vertaa kevään mahtavaan animetarjontaan (esim. Kaiji: Hakairoku Hen, Dororon Enma-kun Meeramera ja Deadman Wonderland). No, onneksi Kaiji jatkuu vielä.

Mitä sitten jäi kevätkaudesta käteen? Kolme edellä mainittua olivat mahtavia, Deadman Wonderland oli brutaaliudessaan loistavaa jännitystä, vaikkakin juoneen tuntui mahtuvan miehenmentäviä aukkoja. Enma-kun yllätti, se oli hauskempi kuin luulinkaan, lähinnä aloin katsoa sen takia, että alkuteos on mestari Go Nagain. Nagain hävytön huumori kukkii ja retrotyylistään huolimatta sarja ei näytä vanhalta kovaluokkaisen animaationsa takia. Enma-kun oli kerrankin aidosti hauska komedia-anime, enemmän näitä, kiitos! Kaiji on Kaiji. Zawa zawaa ja hemmetin eeppistä ja murhaavan jännittävää uhkapeliä. Halveksuttavat viholliset saavat nauraa aikansa, mutta lopulta Kaiji laittaa heidät tuhoamaan itse itsensä. Tätä katsoisi maailman tappiin. Ao no Exorcist on viihdyttävää shoonenmättöä, tosin turhan hidas ja filleriä riittää (ilmeisesti). Saisi mennä jonnekin jo se tarina. Toriko on hauskaa toimintaa ja ruokajutut tuovat siihen omaperäisyyttä, jota nykymättösarjat kaipaavat.

Kovasti hehkutetusta Tiger & Bunnysta oli suuret odotukset, mutta jotenkin se vain on minusta jäänyt vaisuksi. Alkupuoli oli tylsää ja vaikka juoni onkin nyt päässyt johonkin, kaikkine salaliittoineen ja mystisine superpahiksineen T&B ei vakuuta, sillä se kaikki on miljoonaan kertaan nähtyä. Animaatio on tyylikästä, mutta muuten en vaan tajua, mikä siitä tekee niin erikoisen. Nichijoun randomius on joskus huvittavaa, mutta suurimmaksi osaksi huumori siinä on silti pelkkää päätöntä kohkausta ja laimeata läppää, josta ei tiedä, mille pitäisi nauraa, ja jos tietää, ei tiedä, mikä siinä muka on hauskaa. Sengoku Otomesta nyt en mitään erityistä odottanut, joten en ole varma, voinko sanoa olevani pettynyt.

Hopeanuoli 13 on ilmestynyt.

MarenkiQ:n avassa näkyy olevan paljon pientä yksityiskohtaa, mutta ne eivät oikein pääse esille pienen koon takia. zokan tyypillä on lisäksi hauska irokeesi, eli sanotaan, että zoka voittaa.

Ei se alamäki kovin jyrkkä olekaan, mutta ovat ne myyntiluvut vähän pudonneet. Ja Bleachin suosioluvut ovat olleet kovin alhaalla viime aikoina, etenkin noin niin kuin yhdeksi kolmesta suuresta. Naruto ja OP eivät koskaan käy niin alhaalla kuin missä Bleach on heilunut. Ja siitä luulisi myös pieni lasku myyntiluvuissa johtuvan.

Beelzebubin on mukava nähdä pärjäävän ja Bleach on taas ansaitsemallaan paikalla.

Sakata-Kun wrote:

tuli aloitettua Vinland Sagan lukeminen vaikkei viikingit niin paljon kiehdokkaan.

Voi hyvin alkaa kiehtoa, kun luet pidemmälle. Ja pitäähän Vinland Saga muutenkin otteessaan. Kerronta on tinkimättömän realistista ja juuri niin armotonta kuin mitä sarjan kuvaama aika oli. Hienoja hahmoja riittää ja mielenkiintoisia ja koskettavia elämäntarinoita myös. Yukimuran taide on lisäksi silmiä hivelevää, eritoten kuukausittaiseen ilmestymistahtiin siirtymisen jälkeisissä kappaleissa. Ja jos olet Planetesia lukenut, niin tietänet, että Yukimura ei päästä lukijan mielenkiintoa herpaantumaan edes kappaleissa, joissa ei tapahdu mitään maailmaa mullistavaa.

Kesätyöt alkaa keskiviikkona. Sain koululta työharjoittelupaikan, jossa olen sitten elokuun alkuviikoille. Juhannuksen tienoilla on lomaa pari viikkoa ja toiset pari sitten ennen koulun alkua. Päivittelen koneita ja huollan studiokalustoa ja sellaista. Varmaan ihan jees jopi.

Rasteripakkauksen hommasin Tampereelta ja tässä viikolla (kun on ollut vapaata) piti harjoitella niiden käyttöä. En kuitenkaan ole harjoitellut. Sain sentään muuta aikaan, piirsin Tulinyrkkejä (jos ette ole lukeneet, menkää ja lukekaa, olkaa hyvät) ja pari Queen’s Blade -fanartia (ecchin ystävät, käykää vain vilkuilemassa).

Tänään kaupassa päätin lukea pitkästä aikaa Narutoa, joten hommasin osat 39 ja 40. En oikein voisi retkahtaa ostamaan taas uutta sarjaa, mutta ei kai parista kirjasta lisää haittaa ole… niitä nyt on jo muutenkin älytön keko.

Aizenin ja arrancarien jälkeistä materiaalia on jo yli kahden kirjan verran, mutta meno polkee vain paikallaan. Viimeisin luku (448) antaa ymmärtää, että jotain alkaisi tosissaan tapahtua.

Puhutaanpa sitten omaperäisyydestä, sillä se on taas alkanut sarjassa karista. Bleach ei ole kaikkein originellein mättösarja ikinä, eikä sen ole tarvinnutkaan olla. Soul Society -juonikaaressa Kubon lapsuudensuosikin Saint Seiyan vaikutteet näkyivät vahvasti juonenkuljetuksessa. Niin Bleachissä kuin Seiyassa tarinan alustuksen ja muutamien taisteluiden jälkeen saapuvat supervoimakkaat viholliset murskaamaan sankarit (Bleachissä Byakuya ja Renji, Seiyassa Silver Saintit), seuraa lisää tappelua, jonka jälkeen on pelastettava neito pulasta ja kuolemalta ajan käydessä koko ajan vähiin (Bleachissä Rukia, jonka teloitukseen aikaa kaksi viikkoa, Seiyassa Saori, jolla nuoli rinnassa, joka porautuu tämän sydämeen 12 tunnissa). Matkataan vieraalle maalle (Soul Society/Sanctuary) ja tapellaan hurjinta vihollisjoukkoa siihen saakka vastaan (13 Hovikaartia/Gold Saintit). Suurin osa näistä vihollisista eivät ole pahoja, vaan vain harhaan johdettuja, jotka uskovat taistelevansa oikeuden puolesta, kunnes ottavat sankareilta turpaan. Ja kaiken takana on salakavala, vuosia kehitelty salaliitto, jonka takana on yksi vihollisjoukkion omista (Aizen/Saga).

Kun Aizen saadaan vangittua melkein 30 kirjan, on sitten taas aika huomattavien yhteneväisyyksien Jumpin klassikoihin. (Tietenkin arrancareja vastaan taistelusta tuli tosin yhtä DBZ:aa.) Päähenkilö törmää ison rähinän jälkeen outoon porukkaan, jotka voivat olla hyviksiä tai pahiksia. Hämäriä joka tapauksessa (Bleachissä Ginjou ja kaverinsa, Yuu Yuu Hakushossa Kido, Kaito ja Yanagisawa). Hämärähepuilla on outo voima (Fullbringit/Territoryt) ja lähestyvät sankareita hieman kyseenalaisin keinoin. Näyttämölle astuu myös samanlaisia voimia omaavia oikeita pahiksia (Tsukishima/Sensuin alaiset).

Katohan mokomaa, onko Bleachissä mitään Kubon itsensä keksimää? No, onhan siinä joukko hyviä hahmoja ja enimmäkseen viihdyttäviä ja tyylikkäitä taisteluita, mutta silti…

Bleach on pudonnut suht alas viime viikkoina, mutta ihmekö tuo. Toivottavasti tämä saa Kubon laittamaan vähän vauhtia tarinaan ja tuomaan jotain järkeäkin menoon.