DonTrust

Tästä säikähtäneenä Jorma tempaisi lähiaidasta lankunpätkän ja alkoi uhkailla matikkakoiraa.

Riippuu kolikoista. Viiden sentin kolikot EHDOTON HUTI, euron ja kahden euron kolikot hitti. :3
Niillä saa kaikkea pientä kivaa.

Vesivärit?

DODI! AIka loppui! (Candy kitty ei valitettavasti ehtinyt mukaan D8) On mukavaa huomata, että nyt osallistujia oli enemmän kuin yksi sangatsun omasta kisasta huolimatta. : D Itsekin tein vain hahmotelman: http://donttrust.deviantart.com/art/A-s … -156609871
Mutta. Diktaattori puhuu nyt. Illiäiset hiljaa. Hahaha.

Sanon ensin pari sanaa itse töistä ja suoritan sitten (VAIKEAN) valinnan.

Satoun kyborgi on sievä lyijykynätyö. Kuvan kyborgityttö vaikuttaa haikealta, ehkä jopa surulliselta, katsoessaan ylöspäin ja nyppiessään kukasta terälehtiä. Kuvasta välittyvä tunne on aina plussaa. Kukka onkin hyvä yksityiskohta. Mustavalkoisuus käy hahmolle. Tytön pihti-käsi tosin tuntuu istutetulta ja turhan yksinkertaiselta ja tytön pää näyttää suurelta muuhun kehoon verrattuna (mutta niinhän lapsilla yleensä). Pelkän lyijykynän jäljessä on jotain elävää, mikä on mukavaa vaihtelua.

drunpalin kyborgi on omaperäinen ja värikäs työ. Kyborgin kasvot tosin taistelevat anatomian kanssa, mutta robottikäsi on onnistunut metallin alta pilkistävine johtoineen. Kuvaan lisätyt krokotiilin munat ovat aika kummallinen yhdistelmä kyborgin kanssa, mutta se vain herättää kysymyksiä kyborgin luonteesta ja taustasta: miksi
juuri krokotiileja? Selitystä jää kyllä kaipaamaan. Käsin väritetyssä taustassa on nähty vaivaa, vaikka yksinkertainen onkin.

Varjostajan piirros on kisan toinen lyijykynätyö. Kyborginaisen anatomiasta ei löydy juurikaan moittimista, mutta kasvot näyttävät hieman suppeilta. Vyötärölle kiedottu takki ja sen alta pilkistävä vyö tuovat kuvaan rentoa olemusta ja hahmolle persoonallisuutta. Kyborgin käsi näyttää hienolta, mutta käsivarsi ehkä liian yksinkertaiselta ja palikkamaiselta. Mutta mistäs sitä tietää, jos naisella ei olekaan viimeistä teknologiaa olevaa robottikättä…

Ja näin. On siis valinnan aika. Vaikea valinta on kyllä. Mietin todella pitkään. Mietin oikeastaan vieläkin. 8’D Huh. No. Tällä kertaa päädyin valitsemaan kauniin ja tunnepohjaisen kuvan, eli Satou, onneksi olkoon! Odotamme seuraavaa aihetta!

viimeinen

….. Tieteellinen mieleni sanoo, ettei niitä ole olemassa. Mutta vähän minä varmaan tiedän. Sisareni tosin sanoi pienenä nähneensä ukin mummin vuoteen vierellä sen jälkeen kun ukki kuoli.

Huoneeni on (sotkuinen) linnani. Sinne harvoin mennään jos ei ole asiaa. Isä käy kastelemassa pöydälläni olevaa kaktusta silloin tällöin ja äitikin tuo sinne vain pyykit. Jos huoneessani on joku kun minä en ole siellä, niskakarvani nousevat pystyyn ja on pakko mennä katsomaan mitä siellä puuhataan. Aina kun meille tulee pikkuserkkuja kylään, annan niille jonkin tekosyyn olla menemättä sinne. "Olen siivonnut juuri, sinne ei saa mennä." "Siellä on tosi sotkuista, älkää menkö sinne." En oikein muutenkaan välitä pienistä ihmisistä. Muuten saan olla melko pitkälti rauhassa omassa huoneessani, paitsi jos porukat haluavat minun tekevän jotain kotitöitä yms.

….niin hetero!

Karhuvaarilla on….

En viiltele ja inhoan koko aihetta. Siitä on tullut muotia, masentuminen ja viiltely on muodikasta. Sillä haetaan huomiota. Tunnen kaksi ihmistä jotka viiltelevät (en tiedä tekevätkö sitä yhä), molemmilla oikeasti pahoja mielensairaudellisia ongelmia ja syövät niihin lääkkeitä. Toisella viiltely ei ole mitään pientä tihrustamista, vaan ihan massiivisia, todella syviä viiltoja. Surullista nähtävää. Toinen taas veti riparilla kilarit kännykässä poikaystävänsä kanssa ja alkoi viillellä itseään limpparipullon korkista ottamallaan muovirenkulalla. -__- Tällä se viiltely oli todella vastenmielinen huomionhakutapa. Eikä se edes ollut mitään viiltelyä vaan pikemminkin raapimista. Minulla ei ollut kovinkaan hauskaa riparilla.