- This topic has 54 voices and 71 replies.
-
Posts
-
(Kerrankin joku vakavempi aihe)
Hmmm, eräs läheiseni harrastaa toisinaan tätä. Hirvittävää katsella, kun toisen ranteissa näkyy niitä jälkiä.. Itse en ole tätä hommaa koskaan harrastanut edes kaikista angsteimpina hetkinäni, ja toivon, etten tule koskaan harrastamaankaan. Ajatus viiltelemisestä hirvittää minua, mutta ymmärrän, että ihmiselle joka sitä tekee se oikeasti on todella vapauttavaa. Viilteleminen ei ole asia, johon pitäisi suhtautua kevyin mielin, ja sanoa vaan, että ’kauhee emo kun tollasta tekee’. Niin on tosiaankin helppo sanoa, jos ei ole ollut samassa tilanteessa, kuin viiltelevä masentunut ihminen.
En viiltele (enkä ikiikikikikikikikikikikikikikikikikikikikikikikmaailmassa aiokkaa!!!!!) eikä kukaan läheiseni tai ystävikään. Mutta silti on kauheeta lukea kaikenlaisia juttuja tälläisistä asioista. Siis tosi kauheeta, kuinka joku pystyy satuttaa itteään tuolla tavalla?? Jos on hirveen masentunu tai jtn vastaavaa, niin eikö kanttis hakee apua? Yleensä jos mie oon vähä allapäi (nojoo, ei kyl oo lähellekkää sama asia kuin joku viiltely, mutta käytän ny tota) niin tuorvaudun ajatukseen et "hei, maailmassa on satoja ihmisiä joilla varmasti menee sata kertaa huonommin. niihin verrattuna mulla on asiat tosi hyvin, eli kanttiiko tämmönen" ja sit et "vois asiat olla huonomminkin".
ottakaa kantaa, tää on aika vakava aihe tää viiltely yms!!Örrrr… tää onkin asia, josta mää yleensä vaikenen… =___="
Jooo, meikä on joskus kokeillut, mutta en veitsellä, tai millään kovin vaarallisella teräaseella.
Harpilla, neuloilla ja kynän teräosalla on tullut joskus turmeltua ihoa..
Ei tosiaan mitään mukavaa puuhaa. Ja "viiltely" ei tosiaankaan ole mun mikään harrastus! "o__o
Yleensä hetkittäinen mielenosoitus tai jotain sinnepäin.
Että vain pahimpina päivinä saatan leikkia neuloilla tai hakaneulilla.
En sen suurempiin aseisiin tartu, koska tiedän, että katuisin niitä näkyviä haavoja jälkeenpäin.
Mutta tosiaan… emmää emo ole! X’DD Ei tartte pelätä sitä. :”D
Määkin tunnen pari kaveria, jotka viiltelee ihan tosissaan. =__= Ja sitten on kiva näytellä niitä jälkiä… Jee..
Tosiaan! Ei kannata edes harkita kokeilla viiltelyä, ei missään muodossa!
Tai muutakaan kovin masokistista, niistä ei ole yleensä hyvää seuraa.
*näin meidän kesken.. olen pienimuotoinen masokisti.. ^^" Ei kivaa! >o< *Hah, repesin otsikolle niin totaalisesti että vanhemmat varmaan luule mun lopullisesti kilahtaneen. Anygays, asiaan.
Ei, en harrasta mutta jos joku pitää sitä hyvänä tapana purkaa stressiä niin mikäs siinä, ei ole minun ongelmani.
Viiltelyähän on akhdenlaista, sellaista jolla yritetään purkaa stressiä ja sellaista jonka tarkoitus on saada muut ihmiset säälimään itseään. Useimmiten tuo "emo-viiltely" on tuota jälkimmäistä. Pidän jollain tasolla typeränä sanoa viiltelyä "emojen hommaksi", jotkut ihmiset oikeasti hyvinkin yksinkertaisesti nauttivat kivusta, kautta ovat niin syvästi masentuneita että itsensä "rankaiseminen" purkaa stressiä. Säälin kerääminen viiltelyllä on sitten taas uskomattoman säälittävää. Ensin viillellään ja sitten esitellään koulussa jäkiä ja toitotetaan sitä miten _____ elämä on jne jne.Ylläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
Juu, en itse ole kokeillut enkä aio.
Ihan kiva, että jos jotkut saa vapauden tunnetta, mutta on AIVAN eri asia, jos viiltelee siks et se ois ”coolia”. Sit ne tulee esittelee, et mäpäs olen viillelly, enks ookki hot? Tommoset tyypit on persiistä =____=”
Sisko viilteli amisaikoinaan. En minä sitä silloin tajunnut mutta nyt kun ajattelee taaksepäin se oli kauhea drama queen ja kaikki oli vaikeaa ja koskaan ei ollut rahaa et cetera. Jos nyt tulisi kadulla vastaan niin löisin nekkuun.
Sille se oli omalla tavallaan kasvattava kokemus, kun pääsi ammattikoulusta niin tuli uskoon ja on nyt oikein hardcore uskis. Viiltely vaikuttaa ihmiseen eri tavoin, näemmä.Niinkuin Allen sanoi, viilelyä on kahdenlaista mutta en minä näe niistä kumpaakaan hyvänä. Se voi parantaa hetkellisesti oloa vaikka sitäkään logiikkaa en ymmärrä, mutta myöhemmin sitä alkaa ajattelemaan aivoilla eikä Linkin Parkin levyllä ja alkaa kaduttaa, ja siitä on vaikea päästä yli kun aina kun katsoo käsivartta niin on jäljet muistuttamassa. Johtaa sellaiseen katumuksen kierteeseen. Vanhempana tulee sitten huono itsetunto ajatellessa millainen idiootti oli nuorempana.
Sitä paitsi se ei ole edes kovin kovaa. Hetkellistä kipua aiheuttaa mutta käsivarren yläpintaan viiltely ei vaikuta mitään, veren määräkin on pieni kun vertaa niihin laskimoihin ranteissa. Se olisi jo hardcore jos joku viiltäisi verisuonten mukaisesti ranteensa ja selviäisi hengissä. Normaalikin viiltely pitää ottaa vakavasti ja yrittää hankkia apua viiltelijälle mutta ihan yliarvostettua niiden piireissä jotka pitävät sitä kuumana juttuna.
Silti parempi tapa vahingoittaa itseään kuin huumeet.Yhden kerran olen meinannut. Jotka on lukenut OffTopiccia, ymmärtää kaiketi miksi. Istuin yläkerrassa, omassa huoneessani, ja itkin sitä kaikkea mitä mulle silloin, ala-asteen aikana ja sillä hetkellä oli tapahtunut. Sitten, ihan vakavissani, kävelin portaat alas ja keittiöön, sieppasin veitsen ja aivan tosissani olin iskeä sen ranteeseeni. Onneksi se matka keittiöön oli sen verran pitkä, että ehdin jäähtyä – kun piteli sitä pitkää, terävää veitseä ranteeni päällä, aloin jänistää. Heitin veitsen pöydälle ja ryntäsin takas yläkertaan ihan paniikissa. Onneksi se jäi siihen et pelkäsin sitä, mitä muut sanois ja kuinka paljon viiltely sattuis ^^’
Mut enää ei ole huolta, että tulis tuollasia kohtauksia.
En ole ikinä viillellyt, enkä ikinä aiokkaan. Mielestäni on viiltely on vain semmoista angsti pellejen puhaa, jotka haluavat huomiota. Minulla on ihan kamalasti arpia ranteiden lähellä, koska kissani oli joskus alkuaikoinaan hiiiukan seko, niin se aiheutti minulle kaikennäköisiä naarmuja. Ja sitten kun olen tämmöinen ihminen, joka repii rupia pois, kun niitä on. Niin sitten jotkut kaverini luulevat, että olen viillellyt (semmoiset uudet, jotka eivät ole tavannut kissaani alkuaikoinansa, eivätkä muutenkaan tunne minua kunnolla). Ei kivaa…
Yksi päivä ruvettiin muuten miettimään, että miksi sellaiset henkilöt, jotka viiltelee, niin tekevät ne haavat vaakatasoon. Niin tultiin siihen tulokseen, että jos vetää pysty suoraan, niin se sattuu enemmän. Sitten muutenkin mietittiin näitä angsti pellejen viiltely puuhia.
(anteeksi vain nämä nimitykseni… angsti pelle siis.)
En ole viillellyt enkä aiokaan. Tyhmiä ihmisiä ne, jotka tahallaan itseään satuttaa. Hyi teille, pikkumasokistit! 👿
Jotkut ottavat lävistyksiä, toiset tatuointeja, kolmet implantteja vai mitä ne ihon alle laitettavat "koristemöykyt" taas olivatkaan… Miksei joku masokisti saa viilellä itseään, kyllähän ne viilot paranee, jos pysyy kohtuudessa (ei liian syviä eikä vaarallisiin paikkoihin) eikä näyttele niitä niille, jotka eivät niitä halua nähdä?
Tietenkin "itsemurhaharjoitteluviillot" ja "kattokaa kun mä oon kova" -viiltely ovat eri asia, mutta on jälkimmäinen parempi kuin päihteet -iho sentään paranee, mutta päihderiippuvuudesta ei pääse niin vain irti. Tämä on ainakin minun mielipiteeni ja vastakkaisia kommentteja saa esittää -kunhan ne esitellään asiallisesti ja perustellen
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
