- Tässä aiheessa on 54 ääntä ja 71 vastaukset.
-
Artikkelit
-
Minä ymmärrän niitä jotka viiltelee, koska jos joskus itsellänikin menee huonosti ja vatuttaa niin tekisi mieli satuttaa itseään…mutta itse en kyllä kykene sellaiseen…
Ymmärrän siis niitä ihmisiä, jotka viiltelee, koska se on ainoa keino lievittää tuskaansa. =/ Ehkä he eivät uskalla hakea apua ahdistuneisuuteensa ym. ja lievittävät tuskaa viiltelyllä…
Voi voi teitä pieniä lapsia (hyvä kun on iteki vielä *köh*) joilla ei ole paljon stressin aiheita….Kannattaa pohtia omassa mielessään kysymystä mitä on olla ihminen? Onko minut tällaiseksi luotu, kenen kuva olen? Näiden kysymyksien kanssa sitten projisoimme omaa elämäämme ja voimme kysyä elänkö nyt oikein? Miksi tekisin pahaa itselleni, koska voin loukata toisia ihmisiä. Onko minun ruumiini pyhä? Onko minulla oikeus turmella jotakin joka on pyhää ja minulle annettua?
Elämä on näiden asioiden kanssa kilvoittelua. Jos itsensä satuttaminen olisi sallittua, niin miksi siitä ei puhuta, miksi se pidetään salassa? Todellinen kilvoittelu ruumiin kanssa on välttää pahaa. Näin mekin valaistumme ja kasvamme kohti pyhää, ja opimme tuntemaan kirkkauden saloja.
– J
En viiltele, mutta pari kertaa on kyllä kiukkua tullut purettua ihoon saksin voimin. Eihän niillä saa kun ihon rikki ja siinä se, ne parantuvat ja niistä ei jää paljoakaan jälkeä. Mutta myöhemmin se kyllä sattuu iha v******! Rikki menneen ihon kohdalta rupeaa kuumottamaan ja pistelemään. En suosittele! D::
Kaverini muuten on viillellyt vaikka omasta mielestäni sillä ei ole mitään syytä siihen. Hänellä on kaikki hyvin. Toisin kuin mulla… Joten en ymmärrä, olenko mä säälittävä pelkuri vai kaverini masokisti? Huom. kaverit väittää et mä oon se masokistipieni osa väitteestä on ehkä totta…Toisinaan kun tulee sellainen ahdistuksen hyöky, tulee vain sellainen raivoisa ja turhautunut tunne, että nyt on kyllä pakko päästä satuttamaan itseään jollain tavalla. Sitä en ole kyllä koskaan tehnyt. Ajattelen että mitä se sitten muka hyödyttää? Antaa itsestään vain säälittävän vaikutelman, eikä se kuitenkaan muuta mitään. Jos tuntuu pahalta niin ottakaa hyvät ihmiset yhteyttä ammattiauttajiin (omalla kohdallani olen tästä kiitollinen), vaikutus on huomattavasti parempi!
Jos elämässä ei ole mitään vikaa niin miksi viillellä? Annettakoon edes sen verran tilaa niille, jotka oikeasti tarvitsevat apua.
Kyoka8 wrote:
Toisinaan kun tulee sellainen ahdistuksen hyöky, tulee vain sellainen raivoisa ja turhautunut tunne, että nyt on kyllä pakko päästä satuttamaan itseään jollain tavalla. Sitä en ole kyllä koskaan tehnyt. Ajattelen että mitä se sitten muka hyödyttää?
Kuin suoraan omista ajatuksistani. Koskaan en ole vielä mennyt niin pitkälle (kuten olen todennut tässäkin topassa aiemmin) mutta ei se kaukanakaan ole ollut, terä jo kättä vasten, mutta ei.
No, pistän ajatusmallini ihan uusiksi…hävetti lukea edellistä viestiäni.
Omasta mielestäni viiltelyssä ei ole järkeä, mutten ala haukkumaan ihmisiä, jotka niin tekevät. PAITSI jos niin tekee ihan vain esittelymielessä ja näyttelee arpiaan innoissaan muille. Mutta ihmiset, joilla asiat ovat todella huonosti, viiltely voikin tuntua vapauttavalta. Itse en voisi koskaan viillellä.
Itse en juuri nurkassa itkemistä pidemmälle ole mennyt angstissa. Itseäni kävisi lähinnä oksettamaan jos näkisin omassa kädessäni viiltoarpia… siis siitähän se vasta paniikki tulisi! En pelkää verta, itse vaan tykkään kun omassa ruumiissa ei ole vikoja ja voi elää normaalisti.
Mutta jos joskus päätyisin taas itkemään huoneen nurkkaan, niin kyllä pyytäisi jotakuta tempaisemaan olan takaa turpaan, sen sijaan kun alkaisin viiltelemään. Sillä herää aika varmasti todellisuuteen. Ei valituksessa tai pitkäaikaisessa kärsimisessä "helpottaakseen" kipua ole mitään järkeä: niillä ei ratkota ongelmia, niillä vain pitkitetään niitä.
Tuota…Minä en ole varsinaisesti viillellyt itseäni, mutta olen nuppineulalla raaputtanut, vähän ennen koulun alkua/kesäloman loppupuolella ja 3viikkoa koulun alusta, yhteensä 13 vertavuotavaa "viiltoa" ja sitten oman nimeni japaniksi, sekä pari isompaa haavaa vasempaan käteeni…Eli siis olen raaputtanut ihoni rikki…Ne näkyy mulla vieläkin, mun kädessä eli kaipa voin sanoo, että siitä jäi arvet…Ja joulun alla olen raaputtanut sydämmen, joka näkyy mun kädessä parhaiten…Kaikki olen tehny pahaan olooni…Mulla tekee vieläkin mieli raaputtaa ihoni rikki, mutta olen onnistunut pitämään itseni erossa nuppineuloista….
miten te ihmiset siihen pystytte ?? mää en vois kun se sattuu 😥 ja pelkkä ajatuskin saa mut voimaan pahoin !!
carlos wrote:
miten te ihmiset siihen pystytte ?? mää en vois kun se sattuu 😥
Yleensä viillellään siksi, että se helpottaisi pahaa oloa, ja silloin sitä kipua ei välttämättä tunne fyysisesti. Ainakaan itse en tuntenut kipua, kun joskus viiltelin.
Omista käsistäni siis löytyy arpia, jotka ovat tulleet viiltelystä. En kuitenkaan tee sitä enään, enkä halua, että kukaan muukaan viiltelisi. Ymmärrän kyllä, miksi joku haluaa viillellä, mutta sanon vain: se ei kannata. Siitä jää arpia, jotka eivät ole mitenkään ihania. Arpien peittely koko ajan ei ole mukavaa, ja kesällä tulee erittäin kuuma jos on koko ajan huppari päällä. Jos haluaa viillellä, niin kannattaa yrittää puhua tunteistaan tai purkaa tunteitaan muulla tavoin.
Mutta en pidä siitä, että joku viiltelee koska haluaa vain huomiota. Musta se ei ole ollenkaan järkevää.
- Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
