Forum Replies Created
-
Posts
-
Olishan toi voitu ratkaista ihan noilla ekoillakin vihjeillä, ei sen aina tarvi olla niin helppoa että ekalla menee oikein. Ja kai nyt kuka vaan voisi tarkistaa asian mm. viestimääristä ja muista, mutta itse ainakaan en tule vastaamaan ellen ihan itse tiedä vastausta. Eli jos et tiedä vastausta, niin lähde vaikka arvaamaan. Jos kukaan ei tiedä vastausta vaikkapa viikkoon, niin sitten voi olla niiden lisävihjeiden aika, ei päivän jälkeen. Vaikka et tietäisikään vastausta, se kertoo vain että kysyjä on onnistunut, eikä sitä että tarvitsisi ruveta lisävihjeitä pyytelemään.
Jos yritettäisiin vääntää tällä kertaa vähän haastavampaa. Kerron tämänkertaisesta henkilöstä kaksi asiaa. Henkilöllä on melkoisen runsaasti viestejä, ja seuraava viestinpätkä on hänen kirjoittamansa.
mystinen henkilö wrote:
Hahaa, ostin Lidlistä litseja. Oikein pahan makuisia luulin-hedelmiksi-mutta-olivatkin-luumarjoja, mutta vaikuttivat niin eksoottisilta piikikkäine kuorineen että oli pakko napata muutama matkaan.
Ja tilasin kirjakauppaan sen Dorian Grayn muotokuvan. Kun sitä ei löydy edes kirjakaupasta, herramunjee. Onneksi se tulee tällä kertaa jostain muualta Suomesta niin saapumiseen ei mene kuin vajaa viikko.
Ja se itselleni joululahjaksi huuto.netistä tilaamani lätsä tuli tänään. Olen hiukan koukussa noihin, lätsähattuihin ja halvan krääsän tilaamiseen tuolta. Es ist so billig.
Nyah nyah, ostelen kaikkea.Blackbeard wrote:
Olenko ainoa joka muistaa lämpimästi Sandokanin?
Nyt kun mainitsit, niin oon mä tainnut totakin joskus katsella. Taitaa kuulua samaan sarjaan Montanan ja Sherlock Koiran kanssa. Ainakin sen näille sarjoille tyypillisen naishahmon nenä on samanlainen. Ja piirrosjälki ja äänet kuulostavat samalta, taitaa joo olla samoja. Montanaa tuli katseltua todella usein, sen loputtua alkoi Sherlock Koira telkkarista, ja sitäkin jonkun verran kattelin. Aivan loistavaa viihdettähän ne. Niin paljon on muitakin tällaisia sarjoja, mutta kun ei voi muistaa.
Minkä takia musta tuntuu, että piirretyissä ei ole sen enempää väkivaltaa kuin ennenkään? Joku Dragonball nyt varmaan onkin melkoista mättöä, mutta ei kai sitä nyt ole lapsille suunnattukaan?
Taisin sen Finnairin poromainoksen just nähdä vähän aikaa sitten, olisinkohan katsellut jotain vanhoja nauhoituksia ja siinä sitten mainoskatkolla sattunut silmään. Vaikken kyllä tajua miks olisin katsellut mainoksia kun voi kelatakin. Ehkä käynyt vähän hitaalla.
Se jonkun kanavapaketin mainos, jossa ensin on joku ranskalainen stylisti mainostamassa kuinka jollain tuotteella tulee aivan mahtavan tyylikkäitä kampauksia tai jotain sinnepäin, ja sitten lentää kiekko jostain lavasteiden syövereistä, ja tyyppi Lukon paidassa tulee sitä noutamaan. Tais osua sitä tyyppiä päähän tai jotain. Oli kuitenkin hyvä.
Hyviä mainoksia on vaikka kuinka paljon, mutten ikinä muista niitä. Pitää joskus laittaa jonnekin muistiin niin pääsen sitten tänne turinoimaan.
Nanakin wrote:
Välillä ihan oikeasti ihmetyttää, että lukeeko kukaan mun viestejä.
Aika randomilla heitin, välillä on vaan niin mitäänsanomaton olo. Tonne Kysymys seuraavalle -ketjuun just postasin sellasen muurin, että ite varmaan skippaisin suosiolla. Ellen nyt sitten olisi edes vähänkään kiinnostunut aiheesta, mitä itseasiassa olen. Voisinpa käydä vastaamassa johonkin kysymykseen nopeasti, ennen kuin kukaan ehtisi väliin, ja sitten esittää tuon kysymyksen saamatta huonoa omatuntoa jonkun muun kysymyksen skippaamisesta. Tai no, huono ehkä puhua omatunnosta, mutta ei se ainakaan kauhean hyvätapaista ole. Itse ainakin petyn jos siellä on ollut hyvä kysymys, ja vastaus on köykäinen.
Toinen vastaus tänne tänään, olenkohan muuttumassa datikseksi. Tai no, ehkä sille eiliselle 8 tunnin ulkoilulle tarvitaan vastapainoksi 4 tunnin dataus. Kolme ja vähän päälle on nyt mennyt.
Nih, eilen tuli ulkoiltua. Tuli oltua rannalla, koripalloa pelaamassa, skootterin kyydissä seikkailemassa, korttia pelaamassa ja jotain muuta. Korttia pelattiin rannalla, oli hauskaa pitää Hold’em-turnaus laiturilla, kaveri otti chipit mukaan ja mukana oli 5 tyyppiä. Voittaja nettos 12 euroa, jos omia rahoja ei lasketa. Ja vesi oli kylmää. Ja paloin, ens kerralla pitää nappaa se rasva mukaan, ei oo niin kauhea vaiva vähän läntätä selkään ja korviin. Jo onkin muuten tullut parin viimepäivän aikana vaikka mitä syöpää aiheuttavaa vastaan. Palaminenhan siis kasvattaa syövän riskiä, ne cadmiumvärit kanssa, ja sitten vielä fysiikassa käsiteltiin gamma-, alfa- ja beettasäteitä. Oli vähän epävarma olo kun opettaja tuli varastosta puulaatikon kanssa, jonka kyljessä oli sellanen säteilymerkki. Eihän se nyt vaarallista voi olla, onhan tää sentään Suomi, mutta silti vähän epävarmistutti. Näköjään meinaa järkevät sanat loppua kesken kun kirjoittaa kaks viestiä offariin yhden päivän aikana. Pitää varmaan suosiolla nukkua yön yli ja antaa sanavaraston taas latautua.
Sarjassamme huonoja alkutunnareita: My Little Pony ja Flipper ja Lopaka.
Vaikea on, kun en kuitenkaan niin kovin montaa mangaa ole kunnolla lukenut. Ja suuri osa niistä on ollut hyviä. Olen vaan niin laiska, etten millään jaksa tutustua uusiin mangoihin, mieluummine jyystän niitä vanhoja. Todella moni on siis ihme valtavirtamangaa, josta on ollut pakko kiinnostua kun on joka paikassa hehkutettu.
Ykkönen: One Piece
Aivan loistava sarja. On niin vaikeaa koota kaikki asiat yhteen, että otan pohjan Antti-sedän perusteluista. Eli se maailma. Ensinnäkin OP:n maailma on luotu aivan uudelle pohjalle, eikä vanhat käsitykset välttämättä pidäkään paikkaansa OP:n maailmassa. Tämä tarkoittaa, että sarjaan saa tutustua ihan kunnolla ollakseen perillä kaikista tapahtumista. Kuten todettu, kaikki ei pyöri olkihattujen ympärillä, vaan aina näytetään muidenkin seikkailuja. Minitarinat aina kappaleiden välillä kertoo hyvin eri henkilöiden tarinoista, ja loppujen lopuksi onnistuu punoutumaan yhteen varsinaisen tarinan kanssa. Otetaan nyt esimerkkinä Musti, Cobby ja Helmeppo. Aika pitkälle Oda saa tietää tarinansa pystyäkseen sijoittamaan noita vihjeitä niin aikaisiin vaiheisiin. Kun ajattelee, niin jo Mustin merenpohjakävelystä lähtien on Odalle ollut selvää että jossain kohtaa päähenkilömme tapaavat Mustin uudestaan. Sitten OP:n parhaaseen antiin kuuluvat hahmot. Monipuolisia, omaperäisiä ja ainutlaatuisia hahmoja tunkee joka raosta, eikä loppua tunnu näkyvän. Aina vaan pukkaa nerokkaita hahmoja, näin on ollut jo kirjasta 1 lähtien. Pirunmarjojen avulla saadaan vielä oma ripaus ainutlaatuisuutta hahmoihin. Ja aina on hauska kun jokainen sivuhahmo taustalla on omaperäinen, eikä vain joku naamaton nukke, jolla ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä kuin kävellä päähenkilöiden ohi. Langanpäitä riittää, ikinä ei tiedä mitä vihjauksilla tarkoitetaan, sitten on mukava hahmottaa myöhemmin koko kuva. Huumoriakaan ei ole unohdettu, yleensä joka pokkariin mahtuu jotain jolle saa naureskella vähän aikaa. Piirrostyyliä on kritisoitu, mutta ei One Piece olisi mitään ilman uniikkia tyyliään. Kaiken kaikkiaan loistava sarja.
Kakkonen: Hunter x Hunter
Jotain vähän erikoisempaa muihin lukemiini shōneneihin verrattuna. Ei taisteluje aina tarvitse olla järkyttävää mättöä, joka ratkaistaan loppujen lopuksi niillä power-upeilla, joita mm. Goku ja kumppanit vetelivät aina kun huvitti. Hahmot ovat omaperäisiä ja hauskoja. Nen-systeemi on sarjan suurimpia vahvuuksia, innostun jo ajatellessanikin. Tarina on muutenkin vähän erilaista luettavaa, nerokkaasti toteutetut Greed Island ja Phantom Troupe on jotain niin parasta.
Kolmonen: Dragonball
Legendaarinen shōnen, joka on aina mun TOP vitosessa. Tai sitten ei, mutta melkein kyllä luulisin näin olevan. Tarina itsessään on hyvä aina jonnekin Cell-arcin loppuun, sitten se meneekin vähän alaspäin, ei kuitenkaan niin paljoa, ettei lukemisesta nauttisi. Hahmot on hyviä, ehkä hiukan yksiulotteisia, mutta ei se menoa haittaa. Huumori on melko isossa osassa alussa, loppua kohden mennäänkin sitten järkyttävään mättöön. Kuulemma koska jossain kohtaa huomattin, että mättöshōnen myy paremmin kuin huumorisarja. Hyvä sarja, kyllä sitä vieläkin voisi lukea.
Nelonen: Monster
Törmäsin kirjastossa, kyllä kannatti. Loistavaa kerrontaa, ja vähän erikoisempaa verrattuna Death Noten nerokkaisiin päätelmiin joita ylistettiin taivaisiin asti. Vieläkään en ole saanut aikaiseksi ruveta tätä lukemaan, sieltä kirjastosta meinaan loppui kirjat ysin kohdalla, eikä netistä lukeminenkaan houkuttele. Jotenkin ostaminenkin tuntuisi kurjalta, kun ei löydy kirjahyllystä osia 1-9. Toisaalta selkämyksien puolesta voisi jo harkita ostamista. Mutta siis, hieno tarina ainakin tähän mennessä, piirrostyyli, miljöö ja tarina on jotain vähän erilaista lukemiini sarjoihin verrattuna.
Vitonen: Pokémon
Listan ainoa anime. Tämä ihan puhtaasti koska se on jotain niin legendaarista. Ensimmäisiä animeita joita olen nähnyt, pari jaksoa Sailor Moonia taisi olla mun ensikosketus animeen, tai näin ainakin kuvittelisin. Vai olikos Muumitkin sitten animea? Taisi olla joo. No kuitenkin, muistan kuinka odottelin uuden telkkariohjelman alkavan, ja oli se kyllä jotain niin hienoa. Olihan siinä jotain vähän erilaista tavallisiin lastensarjoihin verrattuna, ja tietysti oli hienoa uneksia niistä pokemoneista. Raichu ftw.Ei mikään ihme että porukka on ehtinyt väliin, tätä viestiä kirjoittaessa onnistuin selaamaan läjän musiikkia läpi, lukemaan artikkelin Digimonista ja sen eri tuotantokausista, tsekkaamaan mun mangahyllyn ja laskeskelemaan niitä lukemiani mangasarjoja, jossain kohtaa taisin eksyä lukemaan Fairy Tailia, ihan vaan muistaakseni miksi sen lopetin. Vastaus Kawamarun kysymykseen kuuluu ei. Eli heitän saman seuraavalle.
Kawamaru wrote:
Onko sinulla mitään itsellesi rakasta OC -hahmoa, josta siis ihan oikeasti tykkäät?
Hiukan ihmetyttää kun ihmiset aina pyytelevät anteeksi lyhyitä viestejään. Ihan niinkuin niiden olisi aina pakko olla pitkiä, tai muuten joku tulee heti ampumaan haulikolla selkään. Ei sillä pituudella niin väliä, jos vaan laatua löytyy. Turhahan sitä on samasta asiasta pitkään kirjoittaa, jos vähemmälläkin selviäisi. Ei siis sillä, että viestien pitäisi olla lyhyitä, mutta välillä tuntuu että jostain ihan pikkuasiasta onnistun kirjoittamaan järkyttävän tekstimuurin, vaikka vähemmälläkin selviäisi.
Että jaksaakin ärsyttää toi kuviksen työ, joka pitäisi olla valmis tänään kello 15.00. Kädet on missä lie karsinogeenimaaleissa ja ei lähde vaikka kuinka tärpätillä hinkkaisi. Meni into aivan täydellisesti kun tajusin kuinka ärsyttävää hiilellä on luonnostella, ja vielä vähän enemmän kun tajusin kuinka rasittavia öljyvärit on. Ikinä mikään hyvä piirtäjä ole ollut, joten pikkuinen öljyvärimaalauskin tuottaa tuskaa. Toista se on huomenna, kun pääsee vähän väsäilemään kaiutinta, mietin vielä millaiset maalit siihen laittaisi. Voisin jotain über-upeaa kuviota koittaa, ihan niinkun kaikissa pimp mai raideissa. Paljon mikään ei ole hienompaa, kuin vetäistä teipit veks, ja huomata kuinka alta paljastuu jotain mahtavaa. Se teippien laittaminenkin on aivan uskomattoman hienoa. Hienoja hetkiä puukässässä on ollut muitakin kuin teippien repäisemiset. En ollut kokeillut piirilevyä kertaakaan, yleensä ne ei ikinä toimi kenelläkään ekalla kerralla, kun on jotain pikku tinavirheitä tullut. Sitten kun olin lyönyt kaiutinelementit kiinni koteloon, tuli opettaja ihmettelemään, kuinka en ollut sitä vielä testannut. Siitä sitten haettiin vähän virtalähdettä ja lyötiin piuha kiinni kännykkään. Pariin minuuttin ei kuulunut mitään, mutta sitten sieltä alkoi kuulua Linkin Parkin Bleed it out. Oli se kyllä hienoa.
Tiedä sitten kuinka kummassa onnistun fiilistelemään jostain kaiuttimen toimimisesta, mutta whatevah. Ja hihi, Cadmium sisältää karsinogeenejä ja aiheuttaa syöpää. Varokaamme.
Välillä ihan oikeasti ihmetyttää, että lukeeko kukaan mun viestejä.
Ainakin mun (=Wikipedian) tiedon mukaan Elvis on myynyt paremmin, mutta siitä on vähän paha sanoa. Tuskin niitä tarkkoja myyntilukuja on kenelläkään.
Huonoin manga? Mun kirjahyllystä ei löydy paljoa muuta kuin hyviä sarjoja, koska mietin aina pitkään ennen kuin jaksan ostaa mitään mangaa. On siellä vähän Shaman Kingiä ja Narutoa, mutta ei nekään nyt aivan täydellisen huonoja sarjoja ole, kai se suosiokin jotain kertoo. Itse vaan en tykännyt. Ja Narutoahan siis aivan siitä syystä, että löytyi nro 26 halvalla divarista, ja tämä siis ennen kuin suomijulkaisu oli ehtinyt numeroon 10 asti. Mun mangahyllystäni on noin 40% One Piecea, 20% Conania, 20% HxH:ta, 5% Rebornia ja loput 15% sekalaisia sarjoja. Sekalaisiin sarjoihin kuuluu: Soul Eater, D. Gray-Man, Air Gear, Black Lagoon, Shaman King, Naruto ja Dr. Slump. Noista ainoastaan Naruto ja Shaman King on sellaisia, joita en jatkaisi jos rahaa riittäisi. Eli vaikka kuinka väitinkin, ettei Naruto ja Shaman King olisi huonoja, niin silti päädyin niihin, kun kävin vähän katselemassa sitä kirjahyllyä. Huonompi noista, on varmaan Naruto. Sanon ihan sillä perusteella, että Narutoa olen lukenut paljon pidempään kuin Shaman Kingiä, ja se voisi ihan hyvin yllättää. Naruto tuskin yllättäisi missään kohtaa sarjaa.
Ja nyt kun luen kysymyksen uudestaan, niin mukaan lasketaan myös mangatyylinen sarjakuva. Jostain päin taloa löytyy joku suomalaisia kansantaruja sisältävä mangatyylinen sarjakuva, ja se on ehkä huonoin. Ei se huono ollut, mutta kyllä ihan kunnon juonellinen ja yli 20 sivua pitkä tarina voittaa ne pienet tarinat.
Seuraavalle: Anime vai manga? Niistä perusteluista ei varmaan tarvitse edes mainita.
Uutta pukkaa.
Mies ja nainen ajelevat maaseudulla. On kylmä ja pimeä talviyö, yhtäkkiä auto hajoaa. Mies lähtee etsimään apua, ennen lähtemistään hän sanoo naiselleen, että tämä ei saa avata ovia tai ikkunoita, lähteä minnekään autosta tai päästää ketään sisään. Mies lähtee, ja nainen tekee niin kuin mies käski. Kun mies palaa, nainen on kuollut ja autossa istuu joku tuntematon. Mitä tapahtui?
Se jolla oli suttuiset hiukset, sillä eihän kukaan nyt itseltään voisi hiuksiaan leikata, ainakaan kovin hyvin. Veikkaankin siis, että se jolla on suttuiset hiukset, käyttää sen siistimmän parturipalveluja ja toisin päin. Eli suttuhiuksinen leikkaa siistimmän hiukset, ja on siis selvästi parempi parturi. Tai sittten tässäkin on mukana jotain paljon monimutkaisempaa, sillä en tajunnut mitä virkaa niillä likaisilla ja puhtailla liikkeillä oli tässä. Ehkä tää ei ollutkaan ihan niin helppo pähkinä kuin kuvittelin.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
