Shoe

Jotenkin selkäpiitäni alkaa karmia, kun mainitaan edes sana kesätyö. Mummu on hiillostanut joka kerta minua, että hommaisin kesäksi töitä. Pitäisihän sitä, pitäisi vain jaksaa raahautua työkkäriin, mutta yksin en uskalla mennä, pelkuri kun olen. Sitten ajattelin Sokkarille käydä kysymässä, sieltä voisinkin saada töitä, tai sitten en. Hygieniapassinkin hommasin, saa nähdä, kysytäänkö sitä edes, mutta jos kauppaankin pääsee niin totta kai sellainenkin pitää olla. Toistaiseksi ei ole kesätöitä, mutta saa nähdä, heti kun työkkäriin menen..

No voi aww, olen vieläkin ihan fiiliksissä eilisen Radio Reaktorin Henkilökohtaista -lähetyksen jälijiltä. Ja ylläri pylläri, kulutin siihen aikaa yli tunnin kun Jonnea haastateltiin. Kuunteliko kukaan muu sitä? Aivan kamalaa musiikkia pääosin tuli, yh. Marin kanssa ihmeteltiin että miksi hemmetissä radiossa puhuttiin englanniksi, suomalainen kanavahan se on. Kai se oli sitten joku teemajuttu, ihan huvin vuoksi kai. Oli se vaan niin ihana haastis. Välillä kuului "voih.." välillä "awwww…!" väillä "hihihahahahehehhihihi…!" jotain tuollaista. Voi Nonne. <3

Meikäläinen ei jaksa enää odottaa, että milloin ne paidat ja Reinot tulee. Jos joku ei tiedä, miltä Jonnen suunnittelemat Reinot näyttävät… Ja paidat sitten; löytyvät tuolta. Kahdeksas on se toinen paita ylhäältä, jonka tilasin, ja toinen on kahdestoista ylhäältä, ihan jos joku haluaa tietää, mutta tuskinpa.

Nasu halailemassa nallea, ei siis Puhia : D

Roguer wrote:

NÄÄÄÄÄHHH…. En pääsekkään kitaconiin 😀

Jumankekka Roguer, kun et tule! Murr, haisutossu on hyyyyvin hyvin vihainen. No, mutta, pidäppä hauskaa siellä Nousevan auringon maassa ; ))

Negative – Secret forgiveness

Tämä on myös sellainen minä-palvon-sinua-Jonne-ilman-mahtavaa-lauluääntäsi-no-en-vaiskaan. Rakastan tätä, ja tämä on ainoa biisi ikinä, jossa olen kuullut lätyn nimen. Niin, lätyn nimihän on Sweet & Deceitful ja se esiintyy tässä biisissä. Muuten, tämä alpuumi on muuten vähän tällainen syntikkalätty, tässä kuuluu älyttömän hyvin, kun Nakki soittaa syntikkaa, ja kaikissa biiseissä se kuuluu. Hassua sinänsä, koska Anorectic’lla ja Karma Killerillä ei syntikkaa koko aikaa kuulu niin selvästi, War of Lovella kaikista vähiten. Ja eksyin aiheesta, anteekfi.

Ja oho, biisi vaihtui jo..

Negative – Still Alive

Joojoo, kuuntelen tätä älyttömän usein, mutta tässä on niin ihanat sanat ja Jonnen ääni on.. niin… ah. Niin, ja tämä on slovari. Yksi maailman ihanimmista sellaisista. Uskokeet poies.

Hyvää symppäpäivää Engaru <3

Hmm, minulle piirtäminen tuottaa harmaita hiuksia välillä. Yleensä minulle kaikkein vaikeinta on piirtää hiukset. Tai no, sillä tasolla vaikeaa, kun minulla on pahana tapana miettiä pienessä pääkopassani aivan mahdottomia hiuksia, sellaisia, joita en osaa tehdä ja haluan hiusten onnistuvan. Sitten piirrän sellaiset rumat mielikuvituksettomat lössykkähiukset, jotka näyttävät siltä kuin vasikat olisi nuollut ne.

Myös kädet ovat vaikeita siinä suhteessa, että en osaa oikein hahmottaa niiden pituutta. Tavallaan sekin asia korjaantuisi yksinkertaisesti, mutta se vie minusta samalla sitä persoonallisuutta, jos joka hemmetin kerta alkaa piirtää perusukon seisomassa ja siitä sitten taiteilee käsille oikean pituuden. Ja sitten ne kämmenosat, ne ovat melkeinpä vaikeimmat mitä voi ihmisessä olla. Ja noista käsistä muuten, en osaa piirtää lihaksikkaita käsivarsia, nyyh. Kämmenet ovat niin turkasen vaikeat piirtää että itku tulee silmään. Toisessa kädessä sormet saattavatkin onnistua, mutta toisessa on jo sitä sensurointikamaa. Miksi sormien pitää olla niin vaikeat piirtää..?

Keskikroppa – jota torsoksi muistaakseni kutsuttiin.. – on myös sinänsä aika vaikea, vaikka tykkäänkin piirtää niitä. Ja kyllä, erityisesti naisten, miesten en niinkään. Jotenkin naisen piirtäminen on luonnollisempaa. Miehiä on sinänsä helppo piirtää, mutta jos haluaa vähän treenatumman näköisen, on se vaan niin vaikeaa. Eritoteen vatsalihasten piirtäminen, se vasta on tuskaa. Joskus ne onnistuvat, mutta harvemmin siinä käy niin hyvin. Ja muutenkin, sekä miesten että naisten torsot tuppaavat olemaan minulla liian lyhyet, aina välillä. Ja minä kun en luonnostele läheskään aina hahmoa sillä tavalla kun sitä neuvotaan piirustusoppaissa, torsot tuppaavat jäämään lyhyiksi. Ja jos teen sellaisella luonnosäijä tyylillä, siinä menee muodot. Kieltämättä teen aika muhkeat muodot, varsinkin naishahmoille. Ero on ällistyttävä, luonnosäijä hommassa tyyppi on tyyliin Naruton Hakun kaltainen sekasikiö, josta ei voi heti arvata onko kyseessä mies vai nainen, mutta vapaasti piirretyssä muodot paljastavat heti sukupuolen. Hmm..

Jalat ovat siinä suhteessa hankalat, kun en oikein osaa piirtää polvea. Nyyh, miksi sen pitää olla niin hankala? Järkikin sen sanoo, että se on vain sellainen yksinkertainen pallukka keskellä jalkaa, niin silti se on vaikea. Käsittämätöntä. Ja jalat nilkasta alaspäin ovat myös aika haastavat, kengät myös. Ja minä kun en ole niin kenkiin perehtynyt, ovat ne vaikeita, vaikka ne useimmiten onnistuvat, varsinkin pellekengät, naurettavan isot tyyliin. Niin ja, tämä on siitä, kun piirrän "mangatyylillä".

Hmm, mitäs muuta? Silmät eivät ole juuri koskaan olleet minulle haastavia, niitä suorastaan rakastan piirtää. Ne ovat koko työssä se kohokohta, kun saa piirtää silmiä. Ihanaa puuhaa.
Nenätkin onnistuvat suht hyvin niin kauan, kun piirrän tähän "mangatyyliin". Realistisia silmiäkin on ihana piirtää, kunhan saa silmille mallin muodon. Sitten sitä ollaan päästy askeleen verran eteenpäin urakassa.

Mutta sitten kun siirrytään realistiselle puolelle, menee sormi suuhun. Nenän piirtäminen realistisena on tavallaan kaksijakoinen juttu; se riippuu täysin kuvakulmasta. Pyrin piirtämään realistiset kuvat minulle helpoimmalla tavalla; niin, että henkilön pää on kääntynyt ikään kuin hieman (minusta katsottuna) vasemmalle, kuvasta katsottuna oikealle. Siinä kulmassa haluan melkeinpä aina piirtää, mutta teen kyllä realistisissa kuvissa aina mallin mukaan.

Huulet realistisina ovat myöskin haastavat, riippuu tosin siitä henkilöstä, jonka piirtää. Jos piirrän Jonnen, on se aika yksinkertaista kokonaisuudessaan. Jonnen kasvoissa on aika yksinkertaiset piirteet, siksi se on "helppoa". Ja otin Jonnen esimerkiksi, koska satun piirtämään häntä nykyisin aika usein.

Kasvojen muoto on myös haastavaa realistisissa töissä. Ne muuten vaikuttavat aika sairaan paljon siihen, että onko kuva mallin näköinen ja tunnistettavissa juuri ko. henkilöksi. Poskipäät ovat aika vaikeat piirtää, jos haluan tunnistettavan henkilön ja sitä kehtaa näyttää muille. Sellaiset "omasta päästä keksityt realistiset kuvat" jätän yleensä näyttämättä kenellekään, syynä se, että ne eivät näytä omalla tavallaan realistisilta.

Taisin välillä eksyä aiheesta, ja tästä saattaakin päätellä, että kaikessa minulla on aina vähän haastetta piirtää.