Forum Replies Created
-
Posts
-
Multa meni Nana jotenkin ohi kun sitä ensiksi aloin Egmontilta lukemaan, se draama oli vaan liian draamaa mulle. Mutta nyt olen lukenut ensimmäisiä osia uudestaan Viziltä ja rakastuin. Ehkä olen kypsynyt tässä ajassa enemmän kohdeystävällisemmäksi.
Lempihahmoni ovat Yasu, Nana O. sekä Junko & Kyosuke, sillä mielestäni he muistuttavat enemmän aikuisia koko sarjan henkilöistä. Voi tosin olla, että aika on hämärtänyt muistot muutamasta hahmosta, mutta nämä ovat silti ainakin tällä hetkellä lempparini. Tykkään varsinkin Junkosta, oon aina tykännyt, jopa edellisellä lukukerralla.
Taide se tässä eniten vetoaa puoleensa, tykkään tosi paljon Yazawan kynänjäljestä. Tarina on kyllä mukavan maanläheinen monen muun lukemani shoujon/josein rinnalla, eli plussaa siitä. Katsotaan kuitenkin sitten uudestaan kun suuremmat draamat taas alkavat. :’d
Toivon mukaan Yazawa vielä palaa sarjan pariin, olisi suuri sääli jos hän ei siihen enää kykenis.
Viisitoista päivää silkkaa hiljaisuutta. Uusi ennätys?
Sain uuden puhelimen. En pyytänyt sitä, oikeastaan kielsin jo joulun aikoihin ostamasta uutta, sillä vanha toimi vielä oikein hyvin vaikka olikin no, vanha. Mutta ihan veikeä vehje tämä E7 kuitenkin on, pitää vaan oppia käyttämään sitä kunnolla. Onneksi pikkusysterillä on samanlainen, tosi coolimman värisenä.
Koeviikko alkaa, olenkohan henkisesti valmis?
Kun ei näköjään piirrustuskisaa tullut (???) niin miten olisi paikanpäällinen "doodlauskisa"? Keksittiin kaverin kanssa, voisi olla ihan mukavaa puuhaa.
Akiko Shikata – Ta ga Tame no Sekai
Ekat 15 sekuntia vie järjen<3
Jos sitä ei vielä joku tiennyt niin minähän rakastan shoujoa. Se on lempigenreni, ja nykyään n. 99% lukemistostani koostuu siitä. Shoujo on mielestäni hyvin ala-arvostettu genre, ja olenkin sitä yrittänyt saada enemmän ihmisten tietoon. Kaikki shoujo ei ole pelkästään sitä Tokyo Mew Mew-meininkiä.
Ei näin ollut tietenkään aina, vielä pari vuotta sitten shoujo oli meikällekkin vierasta, vaikka näitä perus Furuboita ja muita luettiin. Mutta jotenkin shoujo oli sellanen genre mihin en jostain syystä uskaltanut enempää koskea. Sitten eräänä päivänä näin Youtubessa suosittelun eräälle sarjalle, joka herätti kiinnostukseni. Ostin sen sitten kokeilun vuoksi, ja siitä se sitten lähti. Makuni onkin sitten vain shoujoistunut sen jälkeen.
Luen oikeastaan kaikenlaista shoujoa, aina koulukomedioista fantasiaseikkailuihin. Lempisarjani ovat suurimmaksi osaksi hieman fantasiaan painottuneita, mutta onhan niitä hienoja koulukomedioitakin. Yritän pysyä uusissa sarjoissa kiinni ja "olla pinnalla", että tietäisin mistä puhutaan. Vaikka yritän ostaa kaikki minua kiinnostavat jutut, niin turvaudun nykyään myös aika usein skanlaatioihin aivan uusissa julkaisuissa.
Yksi uusin rakkauteni on retroshoujot 90-luvun puolelta. Moto Hagio on nero, ei sitä voi muuta sanoa. A Drunken Dream & Other Stories oli oneshotkokoelma joka jätti ihan eri maun kun nykypäivän oneshotit. Olen yksinkertaisesti rakastunut senaikaiseen tyyliin ja tarinankerrontaan, johon moni tämän päivän mangaka ei enää kykene. Toisaalta nykyään on aivan uudenlaisia vahvuuksia, mutta paljon on lainailtu näistä menneistä mestariteoksista. On tosi harmi ettei sellaisia mestariteoksia kuin Glass Mask, Rose of Versailles tai Patalliro! tulla varmaan koskaan näkemään englanniksi/suomeksi. Melkeen tekee mieli alkaa satsata ranskaan…
Nykypäivän tekijöistä Nakayoshi-lehden sarjat tuottavat minulle ehkä eniten iloa. Niistä saan löytää joka kerta sisäisen lapseni. Toisaalta nämä sarjat ovat myös suuren yleisön mielestä juuri niitä, mikä shoujossa mättää. Sarjat kuten Pichi Pitchi Pitch, Tokyo Mew Mew ja Daa! Daa! Daa! eivät taida hirveän suurta suosiota täällä meilläpäin nauttia… Kauhea sääli, sillä mielestäni jokainen noista on ollut omalla tavallaan viihdyttävä. Ajatukseni on, että välillä voi lukea vähän "keskinkertaisempaa" rölläystä. sillä pitää mielen virkeänä ja osaa arvostaa näitä mestariteoksia. Tosin jokaisella on omanlaisensa maku, eikä minun mielestäni ole mitään outoa, jos jonkun mielestä Tokyo Mew Mew on paras manga ikinä. Onhan se itsellenikin aikamoinen nostalgiapläjäys.
Arvostan, jos joku osaa erottua edukseen alati kasvavasta shoujon virrasta. Yksinkertaisinkin tarina voi olla erinomainen oikeissa käsissä. Koulukomedioista tämmöiset voisin mainita vaikkapa Ookami Shoujo to Kuro Oujin tai Warau Kanoko-saman, jotka ovat kummatkin yksiä lemppareistani ikinä. Kummatkin ovat muistettavia ja oikeastaan aivan ihania, varsin yksinkertaisilla settingeillä.
Mielestäni ihmiset, jotka vierastavat shoujoa vain "ylenpalttisen söpöilyn" vuoksi, eivät vain ole löytäneet itselleen sopivia sarjoja. Toisaalta ymmärrän jos sparklaus tai tunteista puhuminen ei ole ihan oma juttu, mutta aina kannattaa antaa mahdollisuus. Olen edelleen ja tästä eteenpäin vakuuttunut, että jokaiselle löytyy tuolta jostain shoujo, joka on se oma juttu. Mutta sitä ei koskaan löydä, jos luokittelee kaikki shoujot samankaltaisiksi Tokyo Mew Mewiksi. Totta, maailmassa on paljon samankaltaisia mangoja, mutta näin nyt voi sanoa mistä tahansa genrestä. Kokeilunhaluisuus kunniaan!
Ai niin, se shoujo joka sai minut kiinnostumaan koko genrestä oli muuten Fairy Navigator Runa, joka on ilmestymässä Sangatsulta joskus tänä vuonna. Odotan sitä innolla~<3
Joo eiköhän tämä ala olemaan suht hyvän pituinen postaus. Toivottavasti muutkin aktivoituvat vastailemaan. :3
Oikeesti Sangatsu get your act together, vieläkin välillä vammaa yläreunassa koodit ja avat ei näy, ja kaiken huipuksi joudun kahden minuutin välein kirjautumaan uudestaan sisään. D8< I am not pleased.
Ihan tässä tulin vaan kysymään, että onko mahollisesti muita jotka meinaavat hankkia Teran? Kyseessähän on siis tällä hetkellä ainakin maksullinen onlinerope, joka kiinnostaa meikää ihan sikana. Jos hahmoina on tällaisen tai tällaisen näköisiä henkilöitä niin olen ihan myyty.
Vietiin kirpparille VIHDOIN JA VIIMEIN vanhaa kamaa ja muuta. Vein kaiken maailman nuket ja muut (kaks säästin) että joku pikkutyttö voisi tulla ehkä niistä iloisiksi. Tai poika. Kiva kun oltiin viis minuuttii ehitty laittaa tavaroi paikoilleen niin veljen vanhat traktorit meni jo. Tienasi 70€ viidessä minuutissa. Ilmeeni kun minulla ei ole traktoreita —> 8I
Edelleenkin, Sangatsuchat on kaikille avoin yhteisö jossa ollaan avoimia ja lämminmielisiä ja orjuutetaan vain ruokaketjun alimpia. Ohjeet liittymiseen löytyvät täältä jos joku sen on missannut.
Kattelin Pingurumpua pari jaksoa mutta enpä jaksanut kiinnostua sen enempää… Olihan siinä pari kivaa hahmoa mutta ei ollut minun juttuni. Manga kyllä näyttää mahdottoman söpöltä (vaikkakin kalliilta!!!) että sen voisi lukaista jossain vaiheessa.
Lähdinpähän abigaalan jälkeen kotiin ja kokkasin gourmeeta. Tiiän, näyttää tosi herkulliselta. Nyt maalailen kivasti ja syön irtiksiä. Kaikki on kivaa.
Tulkaa sangatsuchattiin!
No näistä nyt haluisin vieläkin kovasti eroon. Ottakaa yksärillä yhteyttä jos kiinnostaa.
Alice in the Country of Hearts 1-5
The Secret Notes of Lady Kanoko 1
Alive: The Final Evolution 1-8
Maison Ikkoku 1-7
Four-Eyed Prince 1-3
Fairy Navigator Runa 1-2Wolf’s Rain 1
Planetes 1
Salapoliisi Conan 3-7, 9-15, 18, 21-45Hieno meme DonTrust. BD
Pitkästä aikaa näytän naamaani täällä, mukavaa eikös. Chatissa olenkin käynyt jo. Joulu meni hienosti, sain paljon mukavia lahjoja, kuten Skyrimin, kasan lehtiöitä, Wiener Nougatia ja punaiset verkkarit. Katsoimme Shrekin, mutta Tapani kyllä sekoitti arjen kokonaan. Sähköt tulivat takaisin vasta torstaina, ja sitä ennen vietimme päiviä aggregaatin voimalla ja kynttilänvalossa. Hyvin tylsät välipäivät. Uusi vuosi tuli taas, ylläri. Sen vietin pelaten Skyrimiä ja pyörien siellä chatissa. Ei pahempi tapa, raketit on niin mainstreamia.
Juu no, ei minulla muuta. Voisin palata Xenoblade Chroniclesin pariin. Tai pyöriä Chatissa.
Nyaa wrote:
Mitä tahdotte sangatsulaisten yhteiseen joulukorttiin, jonka teen jos vain suinkin ehdin?
Sangatsulaisia käytettynä joulukuusen koristeluun? Iteppähän kysyit. xD
Kunnon datis on koneella vaikka pelaisikin samalla. Tuossa vieressä pyörii Sims 3, jossa naikkoseni Cookie (tartuntatautien tutkija) juuri nukkuu. No nyt se heräsi. Kun muuten on ollut niin Atelier-painotteista pelailua (Roronaa 2 h, Eternal Manaa 4h) niin vaihteeksi tätä. Inhottaa kun näyttäisi siltä että olen melko lopussa Eternal Manassa, tai ainakin sinne päin menossa. 8< Tykkään pelistä liikaa päästääkseni sen menemään. Onneksi on kakkososa mutta siinä on eri hahmot…. Tykkään Normanista ja Kleinista ja Delsuksesta ja muista. 8””'<
Kolme viikkoa jouluun.
erakko wrote:
Wii
Tämähän nyt on ihan vaan miun mielipide mutta Fragile Dreams on kyllä jännä peli jos et ole vielä kiinnostunut. Aikamoista putkijuoksua aika ajoin, mutta graffat on ihania ja monsterit pelottavia. En ole ihan loppuun asti päässyt mutta juonessakaan ei ole ainakaan tähän asti valittamista. Hahmot kaikenpuolin jänniä ja pari todella kutkuttavaa kohtausta joista saa eniten irti jos pelaa jonkun kanssa.
Xenobladen taidan pyytää joululahjaksi Rune Factoryn ohessa, sillä nuo ovat ne kaksi peliä mitkä tällä hetkellä houkuttelis eniten. Ja ehkä Muramasa: Demon Blade, vaikka en Odin Sphereäkään ole saanut loppuun. :< Pleikkakolmoselle houkuttelis taas Skyrim ja Hyperdimension Neptunia… Voi voi.erakko wrote:
kiloja on karissut
Sama täällä! Syksyn aikana lähtenyt kolme, huomasin viikonloppuna. \ ^A^ /
Mitäs tässä, työstän sarjakuvaa huomiseen kritiikkiin. Ihan hyvissä mallissa, vaikkakin vieläkin vähän epäröin teenkö kuitenkin kokovärillisen vai vaan osittain… Mutta muuten kyllä tykkään, toivottavasti ei haittaa että se on vähän ylipitkä.
Mirai Nikki/Future Diary on kyllä upeaa kamaa, toisaalta olen lukenut vain sitä mangaa. Kyllä harmitti että Tokyopop meni nurin juuri ennen vikaa volaa, toisaalta en sitä koskaan altanut ostaakkaan ilmestyessään… toivottavasti joku uudelleenlisensoisi tämän+lisäosat, Paradoxin ja Mosaicin, nekin oli ihan jänniä. Sakae Esuno on kyllä hieno tarinankertoja, vaikka Hanakon loppu olikin vähän wut.
Missäs tähän "tsiljoona dollaria vain yhdessä kuukaudessa"-juttuun voi ilmoittautua?
Hmmhmm koevikko jatkuu vielä huomenna. Enpä ole ollut kovin tarkkaavainen terveystiedon tunneilla, ja muutenkin inhoni kyseistä ainetta kohtaan on nostanut usempaankin otteeseen päätään. Noh, kokeesta läpi vain niin ei ainakaan tarvitse kurssia käydä enää uudestaan.
Ja olen ihan varma, että naapurit arvostaa mun aikaista joululaulubuumia. 8D Tapana alottaa joulunodotus renkuttamalla Tähtien joulua (awesome levy btw) jo joskus tässä marraskuussa. Trolololo.
Ja ihanaa kun huomenna pääsee kotiin pelaamaan pleikkari kolmosta. Atelier Rorona, here I come! <3
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
