Nonnih.
Kyllä, lopultakin aloitamme My Hero Academian julkaisun. Ekat kaksi osaa ilmestyvät lehtipisteisiin 8.3.2019. Katsotaan, josko saadaan jonnekin ennakkomyyntiin jo sitä ennen. Muut julkaisupäivät löytyvät Tulossa-sivulta, jota juuri päivitin.
Ensimmäinen pokkari on käännetty. Oli siinä vaivaa, kun on tekstiä lätkitty ihan surutta. Ja sarjaa aloittaessa joutuu tietenkin miettimään myös erilaisia jatkossakin käytettäviä termejä, tyylejä ynnä muita. Kääntäminen voi olla aika takkuista, ennen kuin pääsee sillai fiilikseen tiättekste. Sillai että tarina alkaa elää myös omassa päässä ja repliikit vääntyvät suomeksi ilman erityistä miettimistä. Eivät kaikki ja koko ajan, kyllä jotain pitää miettiä aina välillä, hartaastikin. Mutta osin voi vain syöttää mieleen nousevaa tekstiä näppäimistön kautta näytölle, kertoa tarinaa ilman isoja keskeytyksiä.
Se alkuselittelyistä. Nyt otsikon aiheeseen.
Yksi olennainen termi MHA:ssa on 個性 eli kosei. Suoraan suomennettuna sana tarkoittaa persoonallisuuta taikka jotakin persoonallista luonteenpiirrettä, ominaispiirrettä. Tässä sarjassa se viittaa erityiseen kykyyn tai voimaan, jollainen valtaosalla ihmisistä on. Yksi on erityisen vahva, toisella on häntä, kolmas osaa tuottaa sähköä, neljäs muuttaa muotoaan, viides ampua lasersäteitä navastaan ja niin edelleen. Tavallaan voisi puhua supervoimista, mutta kaikki kyvyt eivät ole erityisen supereita. Lisäksi super-sana viittaa muiden yläpuolella olemiseen, johonkin erityiseen, joten se sopii huonosti kuvaamaan tosi yleistä ilmiötä. Periaatteessa voisi myös puhua yksinkertaisesti kyvyistä. Minusta se on kuitenkin liian geneerinen sana, ja tiettyyn käyttöön varattuna erityisterminä myös hankala, koska kyky-sanaa ei sitten voisi tarinassa käyttää millään muulla tavalla. Kosei on kyllä japanin sanana ihan tavallinen, mutta MHA:ssa sitä käytetään erityisellä tavalla. Siksi suomenkielisen vastineen pitäisi olla samaan aikaan sekä normaali sana että erityisessä käytössä, mielestäni.
Oikeastaan tein jo valintani monen vaihtoehdon joukosta, mutta muutama palaute sai minut vielä miettimään. Niinpä annan teille, joita asia kiinnostaa, mahdollisuuden ottaa kantaa ennen kuin kirja lähtee painoon. Alla kaksi pitkän harkinnan jälkeen mielekkäimmältä tuntuvaa vaihtoehtoa. Sopii kommentoida joko tuossa alla tai sitten lähettää mielipide osoitteeseen postia@sangatsumanga.fi. Toimi pian, mieluusti jo tällä viikolla. Tänäänhän on maanantai 3.12. Perusteltuja mielipiteitä arvostan eniten, mutta ilman perusteluitakin saa sanoa mielipiteensä. Lupaan, että palaute vaikuttaa valintaani.
Elikkä niinku siis tässä nämä. Sana esiintyy usein ja myös muodossa -ton, -tön.
Oikku (oikuton) ei ole paras alkuperäisen sanan vastine, mutta naseva ja ihan hauska. Jenkkikäännökseen tottuneille se on ehkä kivampi, sillä siinä käytetään quirk-sanaa. (Huom! Minä vähät välitän ameriikkalaisten käännöksistä sinänsä; luen japanilaista tekstiä, en muiden tulkintoja siitä. Mutta en vastusta niitä periaatteessa. Jos siellä on jotakin hyvää lainattavaa niin mikä ettei.)
Piirre (piirteetön) vastaa hyvin alkuperäistä termiä ja on myös sen tavoin suht neutraali. Sen heikkoutena on kevyt tylsyys, mutta eipä kosei mikään hauskaksi tarkoitettu termi ole.
…jep, antaa tulla mielipiteitä! Sen verran voin luvata, että kosei-sanan säilyttäminen ei ole vaihtoehto. (En oleta että kovin moni sitä toivoo, mutta muutama ainaskin takuulla.)
Se johtuu käännöstyön luonteesta. Tavoitteena on tuoda tarina suomalaisen lukijan eteen mahdollisimman samanlaisena kuin alkuperäiselle yleisöllekin. ”Deku” ei ole normaali erisnimi, joka vain sattuu olemaan hassu, vaan pilkkaväännös, jonka japanilainen lukija huomaa heti oudoksi ja tajuaa merkityksen, ilman selityksiä. Suomalaiselle nimitys taas ei sano mitään ilman erillistä selitystä. Eivät edes MHA-fanit, joille se on jo tuttu, osaa pitää sanaa itsessään hassuna tai ilkeänä, vaan he tietävät vain että ”tuon kuuluu olla hassu”. Se ei siis välity sellaisenaan kenellekään, jotka eivät ymmärrä japania ainakin melko hyvin.
Joskus kyse on tietenkin rajatapauksista. Itse katsoin, että vaikka sanan säilyttäminen sellaisenaan olisi mahdollista (ja ilahduttaisi osaa sarjan faneista), sen kääntäminen tuo kokonaisuutena enemmän tolkkua tarinaan ja on siksi lukijan etu. Tavoitteenani ei ole kouluttaa suomalaisia ymmärtämään japania vaan viihtymään loistavien tarinoiden parissa.
Noh, minun mielestä ”Pölkky” ei sovi mitenkään, Allmight on yhä Allmight, miksi Deku ei ole Deku?
Valinnat tehty ja nyt vain odotan kauhistunutta karjuntaa, kun ekat osat lmestyvät. Paitsi että kun oikulla mennään niin eipä kovin moni kauhistu.
Nimissä tosiaan on paljon palikkatason sanaleikkejä, jotka ovat japanilaisille lukijoille päivänselviä. Miltei jokaisessa jap. nimessä… Panen hahmoesittelyyn (niitäkin on paljon) aina selityksen mukaan, jos löydän vitsin. Hahmojen, joita ei erikseen esitellä, kohdalla täytyy miettiä jotain muuta ratkaisua.
Piirre tai oikku on molemmat kyllä hyviä. Mutta kiinnostais kysyä että vaikka hahmojen nimet pidetään alkuperäisinä, niin onko mahdollista saada loppuun jonkun sivun verran kääntäjän huomautuksia jos jonkun hahmon nimessä on joku selkeä sanaleikki tai huomiota vaativa kikka kanjien lukutavassa pitäen itse nimet kuitenkin koskemattomina? Esim. kaminari Denkin molemmat nimet viittaavat ukkoseen/sähköön ja yhdessä pokkarissa vilahtava koirapäinen poliisi, Tsuragamae, muistaakseni piti sisällään myös jonkun sanaleikin… eihän noita tarvitse täikamman kanssa läpi käydä mutta jos jotain ilmeisempiä huomautuksia saisi esille, niin japania lukemattomatkin fanit pysyisivät perillä Horikoshi-sensein jutuista..
Itse jenkkikäännöstä lukeneena oikku kuulostaa paremmalta. Mielestäni se ei myöskään tuo liiaksi mieleen luonteeseen liittyvää omituisuutta, vaan paremminkin kuvastaa loistavasti sarjan hahmojen kykyjen yksilöllisyyttä, uniikkiutta ja kummallisuutta.
Ajattelin itse mahdollisuutta ominaisuus-ominaisuudeton. Koska sarjassa korostetaan sitä, että voimat ovat käyttäjilleen tavallisia fyysisiä ominaisuuksia (huomasitteko, miten huomaamattaan käytin sanaa?), kuten lentokyky on linnuille tai kurnutus sammakoille, ja koska kyvyn puute rinnastuu monissa tulkinnoissa vammaisuuteen tai muuhunlaiseen ”puutteellisuuteen,” se voisi terminologisessa mielessä toimia. Sarjan maailmassa ominaisuudeton henkilö olisi siis kuin lentokyvytön lintu tai kala, joka ei osaa uida – siltä puuttuu jotain tärkeää, joka (yhteisön silmissä) rajoittaa elämää ja tarjolla olevia mahdollisuuksia. Siksi ominaisuus olisi mielestäni toimiva termi, mutta se on kieltämättä aika tekninen, eikä sikis välttämättä toimisi ns. kasuaalissa puheessa… oikku toimii, mutta sen heikkoutena on, että se tuo ainakin allekirjoittaneelle mieleen pääasiassa luonteenoikut. Ehkä toimiva kompromissi olisi, että vakavammissa ja teknisemmissä keskusteluissa puhuttaisiin ominaisuuksista ja rennommissa yhteyksissä oikuista (jolloin ”oikku” olisi ilmiötä kuvaamaan kehittynyt slangisana)? Toki jos tällainen jako ei alkuperäistekstissä esiinny, sitä ei ehkä voi niin vain ympätä käännökseen…
Oikku, koska itselleni se kuulostaa kielellisesti rikkaammalta termiltä kuin piirre.
Vaikka piirre on sinänsä ihan ok, siitä tulee enemmän ulkonäköön viittaava vaikutelma ja kaikki ’quirkit’ eivät vaikuta ulkonäköön. Ja oikkua itse olen käyttänyt viime talven Yukiconista lähtien joten sille menee edelleen ääneni.
Oikku soljuu paljon kivemmin ja kuulostaa paljon persoonallisemmalta. Ja se jotenkin erottuu terminä paljon paremmin, tulee melkein automaattisesti viba että nyt jostain vähän erilaisesta, niinkuin kosei/quirk tekee. Piirre on liian tavallinen ettei sitä lukiessa välttämättä rekisteroi samalla tavalla
Oikku kuulostaa omaan korvaan ehkä parhaalta vaihtoehdolta varsinkin sitä taivuttaessa: oikullinen, oikuton. Se antaa myös kuvan siitä, että jokin on outoa, ja sitähän ne voimat ovat.
Muut vaihtoehdot joita ajattelin, mutta ehkä tylsiä:
Taito – taitoisa – taitamaton
Kyky – kyvykäs – kyvytön
En tiedä voisko sitä kutsua myös aistiksi? Ehkä ei.