Home › Forums › Sekalaista › Muut › Eronneet vanhemmat › Re: Eronneet vanhemmat
Ihan tippa tulee linssiin kun lukee muiden kommentteja. Itse en voisi elää ilman toista vanhempaani, niin kuin ei varmaan kovin moni muukaan. Onneksi minun vanhempani eivät ole eronneet. Viime kesänä pelkäsin ihan tosissani, että he eroavat. Aina kun ne paukapäät riitelevät, menen huoneeseeni ja suorastaan rukoilen etteivät he eroa. No joo, aika hullua, mutten voi sille mitään. Aina kun heillä on kränää, pelkään sen paisuvan äärimilleen ja suuremmaksi ja sitten he eroavat. Pelkään kuollakseni, että he jättävät toisensa. Minulle kumpikin paukapää on todella tärkeä, mutta iskä ymmärtää minuu paremmin kui äiti. Johtunee siitä, että olen lähes iskänlainen, samanlainen jästipää. Äiti ei läheskään aina ymmärrä minuu, mutta joissakin asioissa paremmin kuin iskä, luonnollisesti tyttöjen jutuissa äiti on parempaa seuraa, vaikka olenkin mieleltäni ja käytökseltäni äijämäinen. ^^ Jos ne paukapäät eroasivat, menisin iskän kanssa asumaan saman katon alle. Mutta vanhempien ero voi olla suurimmassa määrin positiivinen asia. Eihän sitä ole mukavaa asua sellaisessa perheessä, jossa porukat ovat toistensa kurkuissa kiinni päästäkseen toisesta eroon. Silloin ero on paljon helpompi niellä, (sanon minä, joka ei ole kokenut moista, mutta noin satun ajattelemaan.) suoranainen helpotus.
Ja se tekee erosta helpompaa, että toinen vanhempi asuu samalla paikkakunnalla. Silloin on helpompaa käydä toisen vanhempansa luona. Minusta on lohduttavaa kuulla, jos vanhemmat ovat eronneet mutta tulevat kumminkin toimeen keskenään. Ei ainoastaan lasten nähden, vaan muutenkin, mutta näinhän se ei aina ole, ei todellakaan. No joo, siinä oli minun kantani eronneisiin vanhempiin. Miksi vanhemmat ovat niin ääliöitä, että eroavat? Siinäpä vasta pulma.. eli minun vanhempani eivät ole eronneet ja toivon hartaasti että pysyvät yhdessä. ^^