Eronneet vanhemmat

Surkeaa, kun ihmiset eivät osaa olla yhdessä…

Omatkin vanhempani ovat siis eronneet, ihan viime vuoden aikana. Minua se ei oikeastaan hetkauta, nyt on paljon helpompaa. Minä ja pikkuveljeni asumme isän luona, ja pikkuveljeni käy äidin luona joskus viikonloppuisin. Itse en mene, sillä en todellakaan pidä äidin uudesta mies-ystävästä. Näen kuitenkin äitiä joskus, ja olemme puhelinyhteydessä, sillä äiti soittaa muutaman kerran päivässä. (Mikä on jo aika ärsyttävää ._.)
Eli, kaikki on nyt siis helpommin, rahatilanne tosin on tiukempi x3

Ennen minunkin vanhempani riitelivät todella paljon.. Ei se mukavaa ole.

Vanhempani ovat olleet erossa niin kaun kuin muistan. Tai muistan erosta sen verran, että kuuntelin aina öisin kun vanhemmat huusi toisilleen, enkä saanut unta… Isä rupes jossain vaiheessa nukkumaan sohvallakin… Jos se olisi tapahtunut nyt, se olisi ollut kamalaa, mutta en tajunnut silloin melkeinpä mitään… Eivät he ikinä naimisissa ole olleetkaan, mutta kihloissa sentäs. Ja voin sanoa, että syy on paljon ’vakavampi’ kun tavallinen riita/ ei tää enää toimi. Vinkiksi voin sanoa, että isä on työtön ja pelihullu. -__- (Siis rahapeli :|.) Siksi minä ja veljeni emme ikinä käy isällä, vaan hän käy meillä… Ja kun isä on meillä, äiti jä isä huutaa vieläkin toisilleen. (Enkä kyllä ihmettele, tietäisittepä millainen isäni on.)

Vanhempani erosivat kun olin viidennellä, eli pari kolme vuotta sitten. Äiti sanoi, ettei enää koskaan voi luottaa miehiin yms. joten isäpuolta ei ole eikä ole tulossakaan. Isällä sen sijaan on uusi nainen ja hän asuu puolen tunnin – tunnin ajomatkan päässä äidiltämme, jossa me lapset siis asumme.
Muistan, että ero tuli jotenkin ihan yllätyksenä minulle. Eivät he koskaan riidelleetkään tai mitään. Silti kun isä tuli sanomaan että pitää jutella jostain, niin tiesin heti mitä se oli. Jokin kumma ennakko aavistus kai.
Mutta joo, eron jälkeen minut ja Puolukka passitettin psykologille pariksi kertaa, äiti oli aika raunioina, ja isää ollaan siitä lähtien nähty joka toinen viikonloppu + kesällä n. kuukausi kerralla.
Äiti hermostuu edelleen helposti joistain ihan pikkuasioista, viimeisin oli se kun tulin viikonlopun jälkeen isältä ja isän uusi naisystävä oli laittanut hiukseni nätisti. Ja kerran olin serkullani (isän puolelta), kun isä sattui tulemaan sinne. No, minä ajattelin ettei siinä mittän, mutta sitten äiti tuli hakemaan ja veti ihan kauhean hepulin, etten saisi nähdä isää muina kuin sovittuina päivinä. Just. Ei kotiin oikein uskalla edes tuoda esim. isän kanssa ostettuja hanskoja, ties minkälainen show siitä tulisi.

Vanhempani eivät olleet naimisissa, joten kun "ero" tuli kun olin n. 5-vuotias, se ei tuntunut juuri missään (muutimme aika usein isän muuttovimman takia?). Syynä oli kuulemma se, etteivät he vain tulleet toimeen. Yhteyttä ei juuri tullut pidettyä, koska olen huono kirjoittamaan kirjeitä ja nykyään ajatuskin tuntuu hieman nololta, kun ei olla nähty yli kymmeneen vuoteen.
Sen sijaan isäpuoleni -jos sitä voi edes isäpuoleksi kutsua- kanssa tuli oikea avioero muutama vuosi sitten. Syytäkin oli -jopa pikkuveljeni (joka on sen biologinen poika) halusi eroa. Ja on olokin parantunut kaikilla. Veljen elatusmaksujen kanssa on ongelmia, koska se ei ilmeisesti vieläkään suostu myöntämään, että se ja äiti on eronnut. Kun se soittaa äidille -mitä se ei onneksi tee kovin usein- se juoppo kehtaa tivata "onks’ sulla siellä joku kolli?" Eihän se sille kuulu, vaikka äidillä olisi kymmenen miestä joka sormelle! Ja äiti sai siitä niin tarpeekseen, etten ihmettelisi, vaikka hän ei enää hankkisi minkäänlaista miesystävää…

Joo, no minunkin vanhemmat eronneet, hmm noin 9 vuotta sitten kun olin ekalla. Oli aika rankkaa vaikkei iskä työnsä takia ollut muutenkaan koskaan kotona, mutta toisaalta helpottavaa kun en kestänyt sitä riitelyä. Asutaan nyt siskojen kanssa äitin ja sen uuden miehen kanssa ja iskä asuu Helsingissä. 😀 Nään sitä ehkä noin kerran kuussa, onneks ei enempää. Me ei tulla kauheen hyvin toimeen, vaikkakin nykyään vähän paremmin kun ennen. Mulla oli myös äitipuoli mutta ne eros iskän kanssa myös. Ovat kyllä kai vieläkin aika on/offisti yhdessä ja koko kuvio on muutenkin outo. o.O Mutta juu, tulen kyllä sinänsä toimeen kaikkien puolikkaiden kanssa. 😀

Meilläkin oli vähän samaa ongelmaa alussa kun mitä Valkoinenhai sanoi, porukoilla niin tulehtuneet välit ettei ne puhunu toisilleen niin viestit kulki sitten meidän lasten kautta. -_____- Onneks ne on nykyään paremissa väleissä. 🙂

Ihan tippa tulee linssiin kun lukee muiden kommentteja. Itse en voisi elää ilman toista vanhempaani, niin kuin ei varmaan kovin moni muukaan. Onneksi minun vanhempani eivät ole eronneet. Viime kesänä pelkäsin ihan tosissani, että he eroavat. Aina kun ne paukapäät riitelevät, menen huoneeseeni ja suorastaan rukoilen etteivät he eroa. No joo, aika hullua, mutten voi sille mitään. Aina kun heillä on kränää, pelkään sen paisuvan äärimilleen ja suuremmaksi ja sitten he eroavat. Pelkään kuollakseni, että he jättävät toisensa. Minulle kumpikin paukapää on todella tärkeä, mutta iskä ymmärtää minuu paremmin kui äiti. Johtunee siitä, että olen lähes iskänlainen, samanlainen jästipää. Äiti ei läheskään aina ymmärrä minuu, mutta joissakin asioissa paremmin kuin iskä, luonnollisesti tyttöjen jutuissa äiti on parempaa seuraa, vaikka olenkin mieleltäni ja käytökseltäni äijämäinen. ^^ Jos ne paukapäät eroasivat, menisin iskän kanssa asumaan saman katon alle. Mutta vanhempien ero voi olla suurimmassa määrin positiivinen asia. Eihän sitä ole mukavaa asua sellaisessa perheessä, jossa porukat ovat toistensa kurkuissa kiinni päästäkseen toisesta eroon. Silloin ero on paljon helpompi niellä, (sanon minä, joka ei ole kokenut moista, mutta noin satun ajattelemaan.) suoranainen helpotus.
Ja se tekee erosta helpompaa, että toinen vanhempi asuu samalla paikkakunnalla. Silloin on helpompaa käydä toisen vanhempansa luona. Minusta on lohduttavaa kuulla, jos vanhemmat ovat eronneet mutta tulevat kumminkin toimeen keskenään. Ei ainoastaan lasten nähden, vaan muutenkin, mutta näinhän se ei aina ole, ei todellakaan. No joo, siinä oli minun kantani eronneisiin vanhempiin. Miksi vanhemmat ovat niin ääliöitä, että eroavat? Siinäpä vasta pulma.. eli minun vanhempani eivät ole eronneet ja toivon hartaasti että pysyvät yhdessä. ^^

Tulee jotenkin kurja olo, kun lukee mitä muut ovat tähän nyt kirjoittanut.
Omat vanhempani eivät ole eronneet, eivätkä aio erota. Naimisiin he eivät ole ikinä menneet, kihloissa ovat olleet jtn. 20 vuotta. Äitini vanhemmat erosivat vasta, kun hän oli aikuinen, ja hän sai aina kuulla heidän riitojaan kun he huusivat toisilleen. Siksi äitini ei halua riidellä meidän lasten kuullen tjn. Itse asiassa kuulin tuon vanhemmiltani varmaan vasta puoli vuotta sitten, sitä ennen luulin etteivät he ikinä riitele. Eivätkä kuulemma tosin riitelekkään, erimielisyyksiä ratkovat kun ollaan nukkumassa, jos ollaan.