Kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta en usko mihinkään Jumalaan tai raamattuun. Olen vaan kirkossa. En rupea eroamaankaan, kun ei tarvitse olla mikään tosi uskovainen tai siihen ei pakoteta. Kuulun siihen, vaikka se ei merkitse mitään.
Ehkä ajattelen, että on sitten kiva saada lapsetkin kastettua ja he voivat sen itse päättää uskovatko vai eivät.
Itse olen sitä mieltä, että Jumala on vain itsekäs pappa, joka haluaa hallita ihmisiä ja puhuu aina: "Jos teet syntiä, saat rangaistuksen,"Vaikka hän rangaitsee jokaista tappamalla ihmisen ennemmin tai myöhemmin.
Vaikuttaa myös siltä että maanpäällinen elämä olisi muka vain kidutusta. Kun joku ihminen kuolee, sanotaan että hän pääsi "parempaan paikkaan", vaikka henkilö ei varmasti haluaisi kuolla esim 10-vuotiaana. Kuoltuaan hän myös jättää muihin arven. Miksi sitten elämme, jos se on vaan kidutusta?
Elämässä on surua ja murhetta, mutta sitä vastaan on myös saman verran iloa ja onnea. Tähän käy sanonta: "Kaikesta pitää maksaa."
Kristinusko ja monet muut antavat ristiriitaisen kuvan itsestään.
Enemmän uskon Tolkienin maailman jumaliin (Ylijumala Iluvatar, yms.) ja yleisisti fantasiaan.
Ja nyt kun olen tutustunut budo-lajeihin niin olen löytänyt sieltä KIn. Kitä on kaikkiaalle, meissä sormenpäässä tai hiuksen kärjessä, kasvin lehdessä, kiven pinnassa ja sisällä, kaikessa.
Kun KI vähenee, me sairastumme ja kun Ki on poissa,olemme kuolleet.
Sinäänsä aatteeni ovat hieman ristiriidassa, mutta jos otetaan Tolkienin maailma, joka on kokonaan luotu jumalolentojen laulusta, on KI sama asia. Elämme KI, niin kuin Tolkienin maailma ja sen joka kivi ja kanto.
Joku voi pitää mua hulluna, mut ihan sama…
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
