Re: Uskonnollinen/aatteellinen vakaumuksenne?

Olen agnostikko eli en usko mutten myöskään kiellä Jumalan tai jumalien tai muun yliluonnollisen olemassaoloa, koska kumpaakaan ei voi todistaa (ja pohdinta aiheuttaa vain hämmenystä, pahimmassa tapauksessa verisiä riitoja ja, ainakin minun tapauksessani, päänsärkyä).
Kuulun vielä kirkkoon, koska en tiedä muuta keinoa erota siitä kuin Eroa kirkosta-nettisivu, enkä halua käyttää sitä. Ääriateismi ei oikeastaan eroa ollenkaan ääriuskonnollisuudesta (vihaan molempia, koska ne tuottavat kurjuutta sekä uskoville että (sosiaaliselle) ympäristölle). Syyt eroamiseen ovat suurimmaksi osaksi samat kuin muillakin; kirkon opetukset eivät käy yksiin oman maailmankuvani kanssa. Lisäksi inhoan kirkon käytöstä; se yrittää kumarrella jokaista. Mutta jos yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää… Eikä Raamattu ole minulle pyhä kirja; ihmiset ovat kirjoittaneet ihmisten perimätietoa, ja lisäksi kirjoituttajat ovat muokanneet sitä. Monia kansan mielestä tärkeitä kirjoja ei laitettu kansiin, koska kirkolliskokous ei niitä hyväksynyt/pitänyt tärkeinä. Lisäksi Uudessa Testamentissa Jeesuksen kuolemasta syytetään juutalaisia vaikka roomalaiset panivat tuomion käytäntöön eli tappoivat hänet -Rooma hallitsi ja suuri osa kristityistä oli roomalaisia.

Sitten kommentointia muiden teksteihin:

Antti-setä wrote:

—
2. Joku edellä vertasi Raamatun kirjojen suullista siirtymistä eteenpäin Rikkinäinen puhelin -leikkiin. En pidä nyt luentoa (vaikka tekisi mieli), mutta tämä on täysin tilanteeseen sopimaton vertaus. Yhteiskunnissa, joissa kirjoitustaito oli harvinainen, osattiin ja osataan yhä välittää tietoa luotettavasti eteenpäin. Vaikka ei uskoisi Raamatun tekstien sanomaan, ei ole erityistä syytä pitää niitä vääristyneinä.
—

Tämä hyppäsi silmiini heti. Totta on, että ennen osattiin kertoa eteenpäin paremmin kuin nykyisin ja että Rikkinäinen puhelin -leikki on liioittelua. Mutta eivät tarinat koskaan välittyneet aivan samanlaisina kertojalta kertojalle monestakin syystä. Ensinnäkin tavalliset ihmiset eivät olleet yhtä hyviä välittämään kertomuksia eteenpäin kuin ammattimaiset tarinankertojat, ja silminnäkijät/ekat kertojat olivat todennäköisesti juuri tavallisia ihmisiä.
Toiseksi sama asia ei tuo samoja mieleyhtymiä eri ihmisille (sama sana, joka tuo mukavia mielikuvia toiselle, voikin tuoda epämielyttäviä tai jopa kamalia mielikuvia toiselle), eikä sama kuvaus luo samaa kuvaa eri ihmisten mieliin.
Esimerkiksi jos tarinankertoja kertoisi pojalle tarinan isosta miehestä, poika voisi kertoa kavereilleen tarinan jättikokoisesta miehestä ja joku näistä pikkusisaruksilleen tarinan kolmimetrisestä jättiläisestä. Tarina on vääristynyt, koska sama sana on merkinnyt kahdelle eri henkilölle hieman eri asiaa.
Ei kirjoittettukaan sana ole täysin luotettavaa (kirjoitusvirheet, sanottu sama asia hieman eri tavalla -> sävy muuttuu = lukijalle tulee erilainen mielikuva kuin alkuperäisestä tektistä jne.). Varsinkin käännös kielestä toiselle voi tuottaa ongelmia (esim. joillakin Raamutun henkilöitä esittävillä patsailla on (oinaan eli pässin) sarvet, koska hohde tai sädekehä oli vahingossa käännetty sarviksi).

Lisäksi haluaisin esittää kysymyksen: jos uskoo Jumalaan, miten voi olla uskomatta Allahiin? Allah on muslimien nimitys Jumalalle, kuten Jahve juutalaisilla ja Herra kristityillä.

Jaylie, miksi pitäisi pysyä kirkossa, jos ei usko Jumalaan eikä halua osallistua jumalanpalveluksiin? Eikös se ole tekopyhyyttä? Lisäksi se voi aiheuttaa ahdistusta (nimimerkillä kokemusta on).

pikku-oRkki wrote:

—
Jos nyt puhutaan kristinuskon Jumalasta, niin monille pelkästään maailman johdonmukaisuus ja monimutkaisuus/monimuotoisuus on aika iso todiste. Jos mietit pelkästään ihmiskehoa, niin sehän on ihan järjettömän monimutkainen: yksistään jo silmä, sen rakenne ja toiminta, lisääntymismekanismi, elämisen mahdollistava autonominen hermosto jnejne. Minä en ainakaan usko, että tämä kaikki meidän ympärillä on voinut syntyä sattumalta. Musta se on vaan liian absurdi ajatus. Jotkut sitten ajattelee, että maailma tarvitsee taakseen suunnittelijan, ja se on Jumala. Toiset ei.

Lisäksi ihmisen ainutlaatuisuus muihin nisäkkäisiin nähden voi olla todistus joillekin, koska Raamatun mukaanhan ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Tällöin on loogista, että me eroamme, ulkonäöltäkin, muista.
—

Jos ihminen ja ihmiskeho ovat todisteita Jumalan olemassaolosta, toivon todella, ettei Jumalaa ole. Ihminen on eläin siinä missä muutkin ja vaistot ohjaavat meitä enemmän kuin terve järki (onko sekään niin terve?). Pahimpana piirteenä taitaa olla vallanhimo (ilmenee myös ahneutena: raha=valtaa). Entä mitä muuta valtiot, kunnat, pihapiirti ym. ovat kuin reviirejä? En todellakaan toivo Jumalan olevan ihmismäinen…
Entä miksi ihmisellä on häntäluu ja umpilisäke? Niistä ei ole mitään hyötyä -päinvastoin: häntäluun murtuessa elämä vaikeutuu, kun ei voi istua ja umpilisäke tulehtuu. Entä silmien sisäkulmassa oleva vaaleanpunainen… lihanpala taitaa olla paras nimitys?
Anteeksi, jos kuulostan kärttyiseltä, mutta minua inhottaa, että nämä jätetään omaan arvoonsa. En muuten ymmärrä myöskään sitä väitettä, että Jumala olisi tehnyt maailman näyttämään vanhalta. Mitä ihmeen järkeä siinä olisi?!

Siinä taisikin olla kaikki tältä erää. Paitsi että olisi vielä yksi kysymys: miten muuten kirkosta voi erota muuten kuin sen ääriateistien pitämän nettisivun kautta?