Mikä Mangassa Kiinnostaa?

Mimeko-sanille; En nyt välttämättä ottanut sitä niin henkilökohtaisesti.. Halusin vain tehdä selväksi, että tiedän kyllä mistä puhun ja mitä puhun. Ja olet oikeassa Mimeko-san, turha sitä on kieltää, että kyllähän ne ’kauniit miehet’ näyttävät vähän hinteiltä.. 😕 Nooh.. minä nyt olen tälläin hiippari, joten menen syömään maksapihvejä kera puolukkahillon!)

Suomalaisilla on hyvää osaamista strippien puolella (Viivi ja Wagner, B. Virtanen, Kiroileva siili, Fingerpori…), Sarasvatin hiekkaa oli loistava, ja Kapteeni kuolio jaksaa naurattaa, ainakin minua näin tamperelaisena. Kalkkaro on oikein toimiva western, vaikkei se tyylisuuntana ole minuun koskaan vedonnutkaan. Villimpi Pohjola on puhdasta neroutta. Hyvää löytyy kun jaksaa etsiä – tosin olen kanssa samaa mieltä, että vahvemmin tuo sarjakuva on verissä muissa maissa. On silti täysin tahditonta sanoa, että suomalainen sarjakuva on oletus arvoisesti totaalista kuraa. Sitä paitsi jotkut näin ajattelevista piirtävät jotain itsekin – eli jos suomalainen sarjakuva sukkaa, niin eikö se samalla ole sitten aika alemmuuskompleksista itsensä haukkumista? Ja se vaikka kuin piirtäisi manga/anime tyylillä ei silti tee siitä japanilaista sarjakuvaa, ihan suomalaista se on silti.

Sitä paitsi yksi syy miksi suomalainen sarjakuva ei ole lähtenyt lentoon, lienee se ettei bisneksessä liiku yksinkertaisesti niin paljon rahaa kuin vastaavasti japanissa tai yhdysvalloissa. Sarjakuvan tekeminen on kovaa työtä, ja vie kaiken ajan. Mutta perusleipätyöstä saa usein paremmat tulot. Siksi monikaan ei omista itseään sarjakuvalle, vaan se on sivutoiminen työ/harrastus.

Kaikki tämä sanottuna; en itsekään juuri lue suomalaista sarjakuvaa, ellei lasketa lehtien strippejä. Mutta turha kuvitella, että se tulee koskaan kehittymään miksikään, jos se teilataan siltä seisomalta. Että pitäkää vaan ne turpanne kiinni, ja sen sijaan että mässäilisitte sarjakuvan huonoudella, keskittyisitte antamaan oikeaa kritiikkiä, niin ehkä muutaman vuoden päästä alkaa suomessakin näkymään oikeasti viihdyttäviä sarjoja. Ja ennen kaikkea helpommin lähestyttäviä, sillä sarjakuvaa Suomessa harrastaat vain pienet piirit, ja siksi sitä suunnataankin näille piireille. Joten ulkopuolisen on hankala lähestyä.

Juu sori, venähti viikonloppu enkä päässyt vastailemaan.

Aya-chan wrote:

Whistle.. valitettavasti kaikki ei ole niin täydellisiä, kuin sinä. Suoraan sanoen hyviä ’suomalaisia’ sarjakuvia on hyvin harvassa. Vartioista en sano juuta, enkä jaata, kun ei ole tullut luettua enkä aio. Mutta kyllä se minusta niin on, että japanilaiset hallitsevat sarjakuva-alaa. Kyse on tietenkin erilaisia piirrustustyylejä.

En minäkään ole täydellinen, mutta kiitos kohteliaisuudesta.
Minua vain, noh, potutti, kun oli tullut niin hyviä vastauksia, perusteltu ja keskustelua käyty, ja sitten… Noh, sanotaan nyt vaikka etten ole hirveä kahden (vai onkos tuossa kolme?) lauseen ja "juustopallojen" täyttämien viestien ystävä. Olisin toivonut ehkä vähän enemmän panostusta. :<

Mutta huomasin kyllä itsekkin että meni ehkä vähän yli. Anteeksi niille, joita se jäi harmittamaan.

Aya-chan wrote:

Ja Whistle rikostoverina!

^Juur näin.

Aya-chan wrote:

Muuten.. sainkohan taas uuden vihollisen Whistlestä?

Nej nej, hyvä että käydään kunnon keskustelua. 😎

Asiaan!

Blackbeard wrote:

Sitä paitsi yksi syy miksi suomalainen sarjakuva ei ole lähtenyt lentoon, lienee se ettei bisneksessä liiku yksinkertaisesti niin paljon rahaa kuin vastaavasti japanissa tai yhdysvalloissa. Sarjakuvan tekeminen on kovaa työtä, ja vie kaiken ajan.

Näin. Japanilaisilla (ja amerikkalaisilla) on ehkä hieman paremmat resurssit tehdä sarjakuvaa. Enemmän ihmisäkin on, nääs. Suomi on pieni valtio. Japanilaisilla on varaa liikkua, varmasti niiden monien kymmenien (satojen) miljoonien ihmisten joukosta löytyy porukka joka haluaa lukea Junushi Hiton (nimi temmattu tuulesta) mangaa. Suomessa Marienna Puolukan (kuten myös) sarjakuvaa onkin jo vähän vaikeampi alkaa myymään. Kun sitä sarjakuvaa on vaikea kuitenkin tehdä miellyttämään kaikkia.

Aku Ankka myy, mutta se onkin ilmestynyt jo suunnilleen miljoona vuotta.

Tähän piirrustustyyliin, jota monet kehuvat.
Okei, monet mangakat osaavat piirtää. Mutta entä ne "pseudomangakat"? Kyllä tuolla varmasti on jossain hyviä piirtäjiä, jotka vain odottavat sarjansa tulemista ulos ja kansan tietoon, mutta ohitetaanko se "vain jonain pseudona"?
Harmillisen monet sanovat "no emmä ny tohon rahaa tuhlaa ku se on jotai pseudoo…" vaikka on loistavia piirtäjiä ja tarinantekijöitä muuallakin kuin Japanissa. He nyt vain on saaneet vaikutteita mangasta.
Suomenkin sarjakuvaskenestä näitä löytyy, te muut erilaisten sarjisblogien seuraajat varmaan tiedätte, vaikka en kutsuisikaan heitä pseudomangakoiksi. Hyh.

Ja ainakin itseäni ärsyttää "no onks toi nyt sitä mangaa?"- kysymykset joka toiselta sukulaiselta/asiaanperehtymättömältä. Eikä se vaan voi olla omaa tyyliä?

Ja en edes pidä sanasta pseudo. Vaikkakin jossain elokuvassa mainitu "pseudoamerikkalainen" onkin aika hauska.

Tuliko liian offi?

Anteeksi epäselvä ja ruma ja kaikkea, pää täynnä sokeria.

Noh, esim. Aku Ankassa ja Karvisessa ei ole lainkaan draamaa. Mangassa on yleensä kaikki osa-alueet hyvässä tasapainossa: jännitys, huumori, draama jne. Tämä on varmaan se suurin syy.

Se mikä mangassa kiehtoo on aivan hieno piirrostyyli, hienot tarinaaiheet, mangassa esiintyvä huumori ja ehkä parhaiten se että mangat on suunniteltu kaikille kohdeluokille kuin esim. tavalliset sarjakuvat

Se itse ´’se on mangaa’ ei kiinnosta, vaan se millaista se on, esim jokin manga voi olla siis todella surkeaa ja joku sitten tosi hyvää.

Minä pidän siitä, miten ne tarinat pokkeavat jostain länsimaisista supersankari sarjiksista, ja se, miten piirrustus tyylit mangoissa ovat usein aivan mahtavia! Niitä siis jaksaa lukea ja katsoa vaikka kuinka kauan!