- This topic has 1,885 replies, 174 voices, and was last updated 5 years, 5 months ago by
.
-
Posts
-
Mun mielestä One Piecen alku on tylsää verrattuna tähän nykyiseen. Mut, on se silti mukavaa luettavaa. Shushun yritys pelastaa lemmikkieläinkauppa on kyllä niin riipivää katseltavaa. Tästä eteenpäin kerätäänkin porukkaan Usopp ja Sanji. Pidin kyllä enemmän Baratie-osasta, koska Sanjin menneisyys on koskettava.
Arlong Park ja Logue Town ovat kyllä paikkoja, joissa voisi kyllä seikkailla. Logue Townia olisi voitu esitellä enemmänkin, ja Arlong Parkiakin. Mutta Loguen jälkeen alkaa tarinan paras osa: Grand Line, tuo merhirviöiden, Hiekkamiesten, Hullujen jumalten ja kolaa kittaavien kyborgien koti!
En jaksa arvostella enää, mutta minun mielestäni Baroque Worksin aikana piirtotyyli kehittyy. Ja Skypie oli kyllä omasta mielestäni myös tylsä. Mutta oli kyllä kiva nähdä, kuinka Luffy onnistui kukistamaan jumalan.
Odallahan oli Logue Townin varalle enemmänkin ideoita varattuna, mutta joutui jättämään ne pois, koska halusi saada Olkihatut jatkamaan matkaansa luvussa 100. Osaa näistä ideoista käytettiin sitten animessa jonkin verran muuteltuina. Itsekin olisin kyllä halunnut nähdä kaupunkia enemmän mangassa, ja varsinkin jotain Rogeriin liittyvää oltaisiin voitu esitellä lisää.
Aloitin vasta hetki sitten One Piecen lukemisen, menossa olen… pokkarissa 35. Pokkariin 40 asti noita tuossa on pöydän reunalla pinossa, mutta on niiden lukeminen jäänyt vähän vähemmälle kun ei vaan ehdi. Ja ärsyttää kun kirjastossa ei ole pokkari kolmosta eikä tuosta neljästäkympistä eteenpäin. 😀
Ni-chan wrote:
One Piecessä pännii vain muutama asia: lähes kaikki pahikset (ja osa hyvistäkin) on liioitellun rumia tai outoja, ja niitten tappelujen kanssa jahkataan välillä liiankin kauan.
No tuosta liioitelluista hahmoista: se vain kuuluu Odan tyyliin ja sehän tekee tästä sarjasta vielä omalaatuisemman. Jos suunnilleen kaikki pahikset olisi vain jotain ihan tavis tallaajan näköisiä niin menisihän noista pahiksista vähän semmoinen jonkin sortin "huumori". Odalla on vain tapana tehdä pahiksista epäilyttävän näköisiä.
JA noista tappeluista: Sekin vain kuuluu tähän. Kieltämättä tappelut ovat aika pitkiä, mutt aminua se ei haittaa. Se olisi ärsyttävää jos vain yhtäkkiä Luffyn naaman eteen pomppaisi hahmo ja seuraavassa ruudussa se on hakattuna jossai ojassa. Oikeastaan ne tappelut on järkeen käyvän pitkiä, koska niissä käydään kaikkien olkihattujen tappelut ja joillain on vähän pahempia vastuksia, joten niillä sitten kestää kauemmin. Nuo kaikki tappelut yhdessä= tosi pitkää mutta kivaa luettavaa. (omasta mielestäni siis)
Monninen wrote:
Odalla on vain tapana tehdä pahiksista epäilyttävän nälöisiä.
ei kyllä ainoostaan pahiksista… (franky vasta on epäilyttävä kun mikä!!!)
mun mielestä tappelut on ihan kivoja, kun niihin sekotetaan huumoria ja sit vakavuutta sopivissa määrin, ja tietysti taiston osapuolet vaikuttaa. namin ja chopperin taisteluista en kauheasti tykkää, ne on jotenkin tylsiä, useimmiten ainakin.ja mainittakoon vielä, että water seveniin tultaessa kuvittelin ja toivoin sydämeni pohjasta paulien tulevan olkihattujen laivapuusepäksi. ja pidän kakusta. <3
Monninen wrote:
Ni-chan wrote:
One Piecessä pännii vain muutama asia: lähes kaikki pahikset (ja osa hyvistäkin) on liioitellun rumia tai outoja, ja niitten tappelujen kanssa jahkataan välillä liiankin kauan.
No tuosta liioitelluista hahmoista: se vain kuuluu Odan tyyliin ja sehän tekee tästä sarjasta vielä omalaatuisemman. Jos suunnilleen kaikki pahikset olisi vain jotain ihan tavis tallaajan näköisiä niin menisihän noista pahiksista vähän semmoinen jonkin sortin "huumori". Odalla on vain tapana tehdä pahiksista epäilyttävän nälöisiä.
Ja kun hahmot ovat oudon/hauskan/kiinnostavan näkösiä, ne jää myös mieleen toisin kuin joissain sarjoissa tyyliin ees erottaa kuka on kuka tai ainakaan muistaan niitten nimiä. OP.ssa onnistuu loistavasti. Ja tarina on paljon värikkäämpää tälleenn…
Veikeät hahmodesignit on mun mielestä ainakin yksi syy siihen, minkä takia se on niinkin mahtava sarja. Miten se vaan pystyykin luomaan tionen toistaan kummallisempia otuksi aina vaan. Niitähän on jo sadoittain.
Hyvät uutiset: One Piece -ketjua on aina kiva lukea. (<-Uutinen!?)
Huonot uutiset: Ensin sairastuin minä, sitten latoja. Mistä seuraa One Piecen (vähemmän yllättävä) myöhästyminen. Eli ei ehdi kuun loppuun millään.
No, tällä kertaa sentään on melko kelvollinen selitys…
No voi sun : ( Tosin itseäni ei kauheasti haittaa, en edes ikinä kyttää ilmestymisaikoja, mangat nyt aina sattuvat silmään lehtihyllyllä, tyyliin "Ai nytkö se uusin osa jo tuli? O___o" Ja hyvää kannattaa aina odottaa, eikös? ; )
Koska koeviikon viimeinen koe on jo huomenna, voisin silloin vääntää taas uutta romaania tänne, kun aikaa kerran on : )
Mitä taas Odan hahmoihin tulee, olen älyttömän kiitollinen siitä, että sarjassa on niinkin persoonallisen näköisiä hahmoja – mikään ei ole sietämättömämpää kun se, että sarjan kaikki hahmot ovat ulkonöllisesti klooneja, jotka voi erottaa toisistaan vain muutamalla pienellä eroavaisuudella. Siinähän piirtäjä tekee varsinaisen karhunpalveluksen lukijalle.
Cadmium wrote:
Mitä taas Odan hahmoihin tulee, olen älyttömän kiitollinen siitä, että sarjassa on niinkin persoonallisen näköisiä hahmoja – mikään ei ole sietämättömämpää kun se, että sarjan kaikki hahmot ovat ulkonöllisesti klooneja, jotka voi erottaa toisistaan vain muutamalla pienellä eroavaisuudella. Siinähän piirtäjä tekee varsinaisen karhunpalveluksen lukijalle.
Näin on. Jopa taustahahmoista, jotka kerran vilahdettuaan eivät toista kertaa ilmesty näyttämölle, varsin moni näyttää siltä kuin omaisi jonkinlaisen lystin stoorin… Ja jos joku sattuu kysymysnurkassa ko. hahmosta kysymään, Odalta löytyykin liikuttava ja/tai naurettava tarina.
Jeps, One Piece -ketjua on aina hienoa lukea, varsinkin jos kyseessä on esim. Cadmiumin asiallista tekstiä. OP:n myöhästyminenhän ei ole kauhean uusi asia, joten ei se erityisemmin hetkauta. On muutenkin jo tuntunut siltä, että seuraavaan OP:seen on vielä hurjasti aikaa.
Vois taas ruveta lueskelemaan niitä alkupään kirjoja. Joskus luin kaikki putkeen, mutta nyt en ole suurimpaan osaan koskenut pieneen hetkeen, joten en muista kaikkea ihan niin tarkasti. On niin hienoa aina uuteen kirjaan tarttuessa muistella missä luin sen ekaa kertaa. Ykkösen luin heti Akateemisesta päästyäni, kolmosen ja nelosen matkalla isän kaverin häihin, 25 ja 26 migreenissä myöhään illalla ja 27 heti aamulla herättyäni, 36 Ylläksellä ja 41 matkalla mökille ja heti uudestaan perille päästyä. Vaikea vaan uskoa, että siitä on jo yli 3 vuotta. Niin se aika kuluu kun on hauskaa.
Luin eilen ykköskirjan uudelleen, enkä voinut olla facepalmaamatta. Täytyy sanoa, että tarina oli lapsellista ja ennalta arvattavaa, thank God Oda lähti nousuun. Nyt OP on maailman paras sarja, yay
Minäkin luin joitain noita alkupään kirjoja uudelleen, ja olen muutenkin miettinyt tätä koko one piecen varsinaista juonta. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka nyt ollaan japanissa menossa luvussa 560, One piece on vasta aluillaan, ja se oikea "pääjuoni" joka koskee koko maailmaa ja semmoista on vasta edessäpäin ja silleen. Mutta joidenkin tiettyjen asioiden takia tuntuu siltä, että kaikki on suunniteltu alusta asti, jotenkin vain alku ei niin paljoa liittynyt koko ideaan. Ihan hyvin voisin kuvitella one piecen menevän pokkareiden lukumäärässä sataan asti. On meinaan niin paljon eeppistä materiaalia, mitä ei ole vielä käytetty. Ja uskon myös sen, että One piece tulee vain paranemaan ajan myötä.
Vähän pienempi kokonaisuus tällä kertaa käsittelyssä. Halusin tämän viestin koskevan vain Drumia ja kyseisen osuuden herättämiä fiiliksiä, Alabastasta kun minulla on ihan liikaakin sanottavaa.
Osat 16 ja 17
Pakko kyllä vähän väittää vastaan, kun tässä topicissa on tullut useampaankin otteeseen puhuttua siitä, miten takaumat hidastavat juonen kulkua ja ne tekee mieli skipata. Anteeksi mitä? O__o Makuasia, tietty, mutta minulle takaumat ovat erittäin oleellinen osa One Piecen viehätystä. Jaa että miksi?
Ensinnäkin, minusta takaumat kertovat jotain todella olennaista vaikkapa pian Olkihattuihin liittyvistä hahmoista, tai ylipäätään eri henkilöiden motiiveista. Mikä ajaa Chopperin lääkärin uralle, ja miksi hän vastustelee Luffyn joukkoon liittymistä? Usein on käynyt niin, että jos en jostain hahmosta aluksi pidä (Nico Robin vaikkapa esimerkkinä), niin viimeistään flashback-osuus kertoo lukijalle kyseisestä hahmosta kaiken oleellisen ja onnistuu jopa parhaimmillaan muuttamaan lukijan mielipiteen tästä. Fiktiossa pidän hahmovetoisista tarinoista, ja minulle on todella tärkeää ymmärtää hahmojen motiiveja. Se tavallaan selkeyttää kuviota. Siksi on hyvä, että Oda osaa pureutua hahmojen menneisyyteen. Toisekseen, takaumissa Oda pääsee todistamaan kykynsä tarinankertojana. Eipä sillä etteikö se kyky näkyisi muutenkin OP:ssä, mutta erityisesti flashbackit ovat todellinen ilonaihe minulle. Oda pääsee itkettämään lukijoitaan ihan kunnolla, kun lähes jokainen Olkihatuista menttää itselleen läheisen ihmisen. Usein tämä kuolema myös osittain ajaa Olkihatut tavoittelemaan unelmaansa entistäkin innokkaammin.
Oodi takaumille!
Palatakseni varsinaiseen tarinaan. Luffyn ponnistelut vuoren huipulle pääsemiseksi olivat kyllä todella mahtavaa seurattavaa. Taas kerran Luffy todistaa panevansa kaiken peliin tovereidensa vuoksi. On se ihmeellinen tyyppi. Ei voi olla arvostamatta : )
Sen yhden lapinin grau-poseeraus oli kyllä hersyvän loistava. Jäädyin hykertelmään sen pienen kuvan kohdalle. Oli se vaan niin mahtava :’)
Kureha on todellakin taas niitä harvoja hyviä naishahmoja OP:ssä. Ei pahalla Oda, mutta useimmiten OP-naiset saavat minut hakkaamaan päätä seinään. Nih. Mutta Kurehalla on reilusti asennetta, ja asenteella pääsee OP-versumissa pitkälle. Räväkkä täti!
Jos yhtään muistan One Piecen suomijulkaisun tuoreimmista osista tähän hätään mitään, niin väittäisin, että Chopper on muuttunut ulkonäöllisesti ainakin jonkin verran. Nyt Chopper näytti minun silmiini ensiesiintymisessään vähän oudolle. Minulla on möys sellainen kutina, että Chopper kärsii samasta ongelmasta kuin Nami. Hahmo on kauhean hieno ja sille annetaan flashbackin kautta syvyyttä, mutta myöhemmin se kutistuu yhteen rooliin ja jää siihen. Valitettavaa : (
Chopperin menneisyys taas… No, jos olisin yhtään herkempi, olisin vollottanut hillittömästi sille. Tuntuu pahalta katsoa, miten Chopperia oli jo syntymästä asti syrjitty. Ala-asteella kiusaamisen kohteena olleena voin sanoa, että sellainen jättää todellakin jäljet hyvin pitkäksi aikaa, jos kaikki eivät millään osaa hyväksyä muita eikä kalloon mahdu mitenkään se fakta, että ihmiset ovat erilaisia. Chopperkin vastustelee Olkihattuihin liittymistä ja perustelee asian sillä, että on muka kummajainen. Onneksi Luffylla on silmää tällaisille asioille. Onhan se jätkä täysi hölmö, mutta hyväsydäminen ja oikeudentajuinen hölmö, jos ei muuten. Mitä väliä sillä, miltä toinen näyttää, kunhan tyyppi on tarpeeksi siisti ja makee liittyäkseen Luffyn joukkoon : )
Se kohta, jossa Chopperille valkenee että hänen Hirulukille etsimänsä sieni on myrkyllinen… Sarjassamme ’maailman katkerimmat väärinkäsitykset’.
Hirulukin ennen kuolemaansa pitämä monologi on yksi sarjan hienoimpia kohtia. Vaikutuin siitä jo ensimmäisellä lukukerralla, ja yhä edelleen se jaksaa vavahduttaa.
Kirjassa 17 on ihan liikaa pieniä, hienoja hetkiä. Luffy kutsuu Chopperia toverikseen, Chopperin rytinäpallo, Luffy pitää Hirulukin lippua pystyssä ja rähjää sen merkityksestä Wapolille, Olkihattujen pako vuoren huipulta, jolloin reki näkyy kuuta vasten… Hirulukin kirsikankukista nyt puhumattakaan. Huh.
’Drumin kuninkaallinen seitsemästilaukeava kruununkanuuna’ on hieno luvun nimi. Sanokaapas se tosi nopeasti tosi monta kertaa peräkkäin! ; )
Wapolin pirunmarjavoimat ovat ihan älyttömät. Mumsmums-tehdas, hoikkis-Wapol ja Wapol-mökki… *kierii naurusta*
Muistan miettineeni pääni puhki, että kuka kirjassa 17 esiintynyt Ace mahtoi olla ja mitä se Luffystä oikein halusi : D Odotin seuraavaa osaa innolla ja kihisin uteliaisuudetsa, vaikken osannut kuvitellakaan, että Ace esiteltäisiin meille kunnolla jo siinä.
Kun Chopper saatiin värvättyä Olkihattuihin, minä lopetin OP-animen katsomisen kokonaan. Se oli ihan liian värikäs D: Mustavalkoisuus pukee minusta sarjaa paljon paremmin, mutta se olenkin taas minä omien mieltymysteni kanssa. Lisäksi OP-animea vaivasi tietty tylsyys, kun se noudatti mangaa suht uskollisesti. Tuntui tosi turhalta seurata sekä mangaa että animea, varsinkin kun jälkimmäinen antoi niin paljon vähemmän minulle.
Seuraavassa tilannekatsauksessa päästäänkin jo Alabastaan, ja samalla pääsen itse hehkuttamaan enemmän kuin laki sallii ; ) Sitä odotellessa!
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
