One Piece

Kuroii wrote:

Ihan offina, mikskähän enkun kielises one pieces Luffy on käännetty Rufiksi..? 8–o

Johtuu siitä, että äLLää ei varsinaisesti japanin kielessä ole, joten r/l menevät vähän väliä sekaisin mangojen/animeiden käännöksissä. Ja kun se lausutaankin japaniksi niin, että se äänne on ihan sellainen äRRän ja äLLän välimuoto. Kuuluisin esimerkki lienee L’ollonois Zolo. Joko japaniksi taipui muotoon Roronoa Zoro. Ja sittenkun sarjaa alettiin kääntämään, kääntäjät eivät olleet tietoisia nimen alkuperästä, joten muodoksi vakiintui Roronoa Zoro. Sitten kun alkoi tulemaan virallisia (laadukkaampia) käännöksiä, fanikanta oli jo liian tottunut Zoroon, myöntyäkseen Zoloon.

Sitä paitsi, enkkuversiossa se on ihan Luffy. Saksassa (mm.) on kuitenkin päädytty, jo totottu Ruffyyn.

Viralliset japanilaiset länsimaalaistukset ovat sitten myöhemmin paljastuneet Luffyksi ja Zoroksi.

Tai jotenkin näin se menee, en ole paras puhuja, kun osaan japania vain hyvin hyvin onnettomasti. Puheeni perustin lähinnä siihen, mitä olen joskus kauan sitten lukenut muualla.

Kuroii wrote:

Paitsi japanissahan ”r” sanotaan ”L”:änä. siis esim. Arigato -> Aligato. Että että :—-D

Ei sanota suoraan samanlailla. Vaan se äänne on, kuten sanoin, jotain länsimaisen L:n j R:n väliltä. Sen takia ongelmallisuudet. Ja tosiaan kirjoitettunahan se on R, joten siitä sen on sitten jossain tapauksissa käännetty suoraan siksi. Ajattelematta sen kummemin ääntämyksiä, ja tai länsimaalaistumista (eli L kirjaimen käyttöön ottaminen tietoiseksi. [/off-topic] Tähän olisi tietysti hyvö saada vahvistus joltain kokeneemmalta japanin kielen puhujalta/opiskelijalta.

Kuroii":39nwjogv] Blackbeard wrote:

[quote="Kuroii wrote:

Paitsi japanissahan ”r” sanotaan ”L”:änä. siis esim. Arigato -> Aligato. Että että :—-D

Ei sanota suoraan samanlailla. Vaan se äänne on, kuten sanoin, jotain länsimaisen L:n j R:n väliltä. Sen takia ongelmallisuudet. Ja tosiaan kirjoitettunahan se on R, joten siitä sen on sitten jossain tapauksissa käännetty suoraan siksi. Ajattelematta sen kummemin ääntämyksiä, ja tai länsimaalaistumista (eli L kirjaimen käyttöön ottaminen tietoiseksi. [/off-topic] Tähän olisi tietysti hyvö saada vahvistus joltain kokeneemmalta japanin kielen puhujalta/opiskelijalta.

Joo mut hei mähän opiskelen viikottain japania :—D paitsi esim. sanassa Sakura, ne ei sano sitä äLLänä eikä äRRänä vaan jotenkin siltä väliltä. et se ei sanota ”sakura” eikä ”sakula”.

Se on japaninopen (japanilainen) mukaan niin, että se on IHAN SAMA sanooko sen ärränä vai ällänä, sitä ei sen erityisemmin eritellä, esim. hänen oli kuullemma vaikea alkuun erottaa sanoja "raput" ja "laput" toisistaan. Japanilainen saattaa sanoa sen semmoisena välimuotona, mutta sekin vaihtelee. Kuten on saattanut jo moni huomatakin. Tämmöisestä on aika turha vääntää mitään mielipiteitä, kun sen voi nyt tehdä miten haluaapi.

Mulla on kanssa vähän sama juttu. Hylly on ihan täynnä. Kuvittelin, että saisin vihdoin koko eturivin täyteen OP:ta, mutta ja jäi yhtä vajaaksi. Paikkasin siis sen väliaikaisesti HxH:lla ^^

En malta kyllä odottaa ensi kirjaa. Siinä on vaikka mitä siistiä. Oz pääsee kunnolla irti 🙂

Nanakin wrote:

Sais kyllä tulla lisää kaksvärisiä kansia, toi 47 oli meinaan ihan mahtava. Ja ne kannen kuvatkin on menossa koko ajan parempaan päin. Ekassa pokkarissa oli ihan liian paljon tilaa. (Tällä meinaan sitä taustaa) Myöhemmissä pokkareissa alkaakin olemaan tungosta kannessa. Ja se on vaan hyvä asia, ainakin mun mielestä. 45:ssä oli kans aivan upeat kannet, värissä ei ollut kehumista, mutta se kuva oli upea.

Pakko sanoa, että itte en tykännyt 47 kansista, jotenkin se taustaväri ja muutenkin kuvan sommittelu ei vaan uponnut muhun. Siis ei se ruma ollu, mutta ei mitään verrattuna muihin kansiin. Ettei nyt tule tämmöstä superlyhyttä viestiä niin teenpäs listan lempikansistani:
4 (paras alkupäästä, kiva väri), 10 (tykkään), 13 (sommitelu loistava, melko samanlainen kuin 45), 20 (5 typpii ringissä, leija:DD), 25 ( shanks kannessa:P), 28 ( väri ja viper kannessa), 33 (foxy <3), 36 (pelottava, hieno ja tulta taustalla), 42 (cp9 ), 43 ( SW:t), 44 (höyryä:DD ja lucci hieno), 45 ( sama kun nanakinilla) ja sitten vielä 49, 50, 51, 53 ja 55 mutta ei niistä sen enempää.

Kyllä huomaa, että on keskittynyt aika paljon uusintalukukierrokseeni (mikä sana!), kun uudemmista osista puhuttaessa menee sormi suuhun 😀 Että mikä oli? Kirjan 47 luin kerran läpi ja palasin taas operaationi pariin. En millään osaa kommentoida 47:aa tai arvailla tulevia tapahtumia 😀 No, sitten kun pääsen sinne asti…

Osat 18-20

Alabasta on kokonaisuutena ehdottomasti parasta mitä OP on tarjonnut minulle tähän mennessä. Jo kirja 18 sisältää itsessään niin paljon hyviä ja hauskoja kohtia, että voisin vaikka luetella ne kaikki tässä. Paitsi etten viitsi. Lukekaa itse, niin tajuatte!

Acen ensiesiintyminen on selkeä kohokohta. Hahmo on mukavan letkeä ja rento, ja häntä näkisi sarjassa mieluusti usein. Turhaa kai sanoa että tulituli-marjan voimat ovat ihan käsittämättömän siistit? 😀 Haluan tietää, mitä se Acen Luffylle antama paperinpala merkitsee!

Se miten kansa ihailee Crocodilea silmittömän sokeasti, se vasta ahdistaa ja raivostuttaa. Mieshän on ihan kamala limanuljaska. Pistää ihan vihaksi lukea Crocon kohtia, mikä on tietyssä mielessä hyvä merkki. Pahiksen pitää parhaimmillaan olla sellainen, vahvasti tunteita herättävä.

Alabastan elukoista saadaan revittyä yllättävän paljon huumoria irti (merikissa, vauhtisorsat, kungfu-merilehmät, Ripsi-kameli sekä irstas + tanssitytöistä tykkäävä muuttorapu), ja itse tarinassakin on hauskoja kohtia, kuten suurin osa aavikon ylityksestä.

Alabastan tilanne ärsyttää myös. Koko taistelu on täysin turha, mutta osapuolet eivät tunnu täysin tajuavan sitä. Olo on kauhean epätoivoinen, kun toivoo että joku huomaisi Baroque Worksin olevan jutun taustalla.

Mr 2 Bon Clay on tämän tarinakaaren hauskimpia hahmoja, ihan kevyesti. Vihaan sterotypioita, mutta Mr 2 on oikeasti hauska homppeli :–D Ei jessus. Tyypin replikointia on myös hauskaa lukea.

Vivin toive siitä ettei kukaan kuolisi on toki liikuttava, mutta toivottoman optimistinen. Sodassa menetetään aina ihmishenkiä, se on fakta jolle ei voi mitään. Vivi toisaalta saa voimaa ja jaksamista tästä ajatuksesta, mutta lopputulos tulee olemaan musertava. Vivin ja Coozan ohitus hiekkapölyn keskellä on sydäntäsärkevä tuhannen taalan käänne. Se merkitsee myös loppua Vivin toiveelle.

Baroque Worksin upseeriagentit ovat suht kiinnostavia persoonia, jotka täyttävät pahiksen toimenkuvansa hyvin. Kirjan 20 lopussa saadan myös kunnolla esimakua hidän voimistaan, kun isojen taisteluiden sarja päästään aloittamaan kunnolla.

Usopp ja Chopper vs. Mr 4 ja Miss Merry Christmas on näistä taisteluista ehkä se vähiten kiinnostavin, seuraavassa kirjassa ovatkin ne minua kiinnostavimmat. Siitä huolimatta tämäkään taistelu ei ole mielenkiinnoton. Ensinnäkin: miten ihmeessä esine voi syödä pirunmarjan? O.o Ajatus on todella omituinen, vaikka se selitetäänkin ’Grand Linen uutena teknologiana’. Ei mene ajatuksena jakeluun! 😀

Tässä taistelussa Usopp pääsee tekemään sitä, minkä parhaiten osaa – eli valehtemaan. Viisitonninen leka sai aikaan hyvät naurut, etenkin kun kuje paljastui 😀

Crocodilen voimat ovat ihan älyttömät. Muistan miettineeni, että miten ihmeessä kurjimuksen voi voittaa, sillähän on hiekka puolellaan. Luffyn tappio oli aika yllättävä, samoin kuin se, että Miss All Sunday pelastaa hänet. Mistäs nyt tuulee?

Huomaa kyllä, että Oda säästelee hahmojaan. Jo kuolleiksi luullut palaavatkin takaisin paikalle pelastamaan tilanteen omalta osaltaan. Onhan se ihan kivaa, mutta loppujen lopuksi vähän tylsää. Haluasin kyllä nähdä jonkun hahmon kuolevan oikeasti – oli sitten kyseessä hyvis taikka pahis. Siitähän sitä draamaa revitään! Kuolleeksi luullun hahmon palaaminen on toisessakin mielessä lannistavaa – kannattiko sen kuolemaa nyt turhaan surra, kun se palaa paikalle muutamin naarmuin? Tässä on taas Odan heikompi puoli esillä.

Seuraavassa postauksessa vien Alabasta- ja Baroque Works-osuuden kunnialla loppuun. Vielä on mahtavaa settiä luvassa, siitä Oda pitää huolen! 🙂

Ertyisen hyvin mieleen jäänyt kohta tähän loppuun:
Luffy: "Tuhansia [vuosia]… Elänköhän mä silloin?"
Usopp: "…Kuolisit vaan, ihmisenä."

Mahtaako moinen onnistua Luffylta? :’)

Crocodilesta ja Moriasta tulikin mieleeni yksi juttu, jonka olen jo jonkin aikaa tahtonut ottaa puheeksi. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, että kaapparilordeissa on jonkinlainen eläinteema? Miettikää nyt, Haukansilmä- Mihawk, Sir Crocodile, Donquijote Doflamingo, Bartholomew Kuma, (Kuma= karhu japaniksi), Gecko Moria…

Ja vielä keksen kaiken päähän pälkähtänyt kysymys, onkohan olemassa pirunmarjan syöneitä merenmiehiä? No, se kai selviää joskus.