One Piece

Ja uutta tilannekatsausta pukkaa. Jos on taas epäselvää tekstiä, niin se johtuu tasan kirjamessun jälkeisestä väsymyksestä. Minun piti ympätä tähän vielä kirja 25:kin, mutta oma laiskuus iski täysillä päälle. Liikaa asiaa siitäkin revittävänä, jätän suosiolla ensi kertaan.

Osat 21-24

Nyt käydään ratkaisevia taisteluita Alabastassa. Sanji vs. Bontsi on liian hauska, kun jälkimmäisestä hahmosta irtoaa ihan luvattoman paljon hupia. Nami vs. Miss Doublefinger on taas hivenen tylsempi. Vaikken Namista juurikaan pidä, niin valtavan hienoa, että Namikin saa nyt juuri sopivan aseen itselleen ja voi jopa osallistua taisteluihin kunnolla. Mikäpä navigaattorille paremmin sopisikaan kuin Clima Tactin kaltainen vempele? Usoppin kehittelemistä hupiominaisuuksista sai taas kivasti naurun aihetta 😀 Namin voitto oli myös erittäin positivista, pärjäsihän tyttö lähes täysin oman neuvokkuutensa ansiosta Clima Tactin kanssa. Tekikö jollain muulla muuten pahaa, kun hetken näytti siltä kuin Miss Doublefinger olisi lävistänyt piikeillään Namin? :S Zoro vs. Mr 1 oli se taistelu, jossa huomasin miten eläväisiä Odan taistelut voivat olla. Kyseisessä taistelussa ei paljon sanoja tuhlata, vaan pääpaino on nimenomaan mätöllä. Lopputuloksena on kiivastahtinen ja äärimmäisen siistiltä näyttävä kamppaliu. Hieman kyllä hajosin kappaleiksi, kun Zoro nosti kokonaisen talon ilmaan :—DD Siis häh? Lisäksi jätkä menettää hillittömästi verta ja jaksaa silti huitoa pystyssä. Mutta sitä mangarealismia, niin. Tykkäsin kovasti siitä pikkuvilkaisusta Zoron menneisyyteen sekä siitä ’hengityksen’ ideasta. Toimi minulle ainakin.

Luffyn ihmepelastumiset jatkuvat. Lisäähän se jännitystä, toki, mutta jossain vaiheessa menee maku koko jutusta. Sitä vain alkaa odottamaan lopullista rökitystä. Nico Robinin ja Crocodilen lyhyeksi jäävä yhteenotto oli aika mielenkiintoinen: molemmat eivät näytä tarvitsevan toisiaan juuri yhtään, jos toisesta ei ole jotain hyötyä. Mutta miksi Robinilla on vain yksi vesiputeli mukanaan, luulisi että nainen olisi äkännyt valmistautua hieman paremmin yhteenottoon?

Baroque Worksin räjätyssuunnitelma on niin kiero, että ihan lukiessa ärsyynnytti. Muistan jännittäneeni kauheasti osan 23 ilmestymistä, kun en arvannut yhtään, että miten Olkihatut olisivat tilanteen ratkaisesseet. Sanotaanko nyt vaikka niin, että enpä olisi arvannut jutun menevän näin, en lainkaan 😀 Tuli täytenä yllätyksenä. Muuten, se että koko homalle annettiin selkeä aikaraja, oli ehdottoman kieroa pahiksilta mutta näppärää Odalta: jännityshän siinä lukiessa lisääntyy. Lisäksi yritys päättää sota ja siinä epäonnistuminen lisäävät omalta osaltaan myös lukijan epätoivoa – mitenkäs tästä nyt selvitään?

Pelin uhrautuminen on ehkä surullisinta ja komeinta vähään aikaan. Se oli vaikuttava kohta.

Crocodile saa vihdoin kuonoonsa, jei! Sanokaa mitä sanotte siitä Vivin huudosta ja siitä että se toisaan kantoi, minä pidän siitä kohdasta todella paljon. Käyttäisikö taas sanaa vaikuttava vaiko liikuttava, kas siinä vasta pulma. Lopuksi vielä setvitään tilannetta ja pohditaan että miksikäs me nyt ylipäänsä taisteltiin. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ja kas, Igaram onkin elossa. Kiitti taas, Oda.

Alabastan loppuväännöistä saadaan taas mukavasti huumoria irti. Erityisesti juhla-ateria oli ihan hillitön, kylpemiskohtauksesta puhumattakaan 😀

Lisää hahmoja nähdään taas pitkästä aikaa: Django ja Fullbody. Kumpikaan ei oikein tee minkäänlaista vaikutusta minuun. Siinähän ovat. Hina on muuten kauhean ärsyttävä. Nih.

Bontsi on ihan mahtava :’D Loistavaa, että hänestä ja Olkihatuista tuli tovereita, vaikka ensiksi mainittu olikin pahis. Kohta jossa Bontsi joukkoneen harhauttaa merivoimia Olihattujen vuoksi, on aika mahti.

Periaatteessa olisin voinut kuvitella Vivin Ollkihattupiraattina, mutta toisaalta tytön ratkaisu oli ihan oikea. Kyllä hänen on parempi Alabastassa, vaikka Olkihattuihin muodostuikin koko elämän kestävä side. Se kohtaus, jossa he hyvästelevät nostamalla kädet eli ristit ilmaan oli ihan mahtava. Jos olen sitä lukiessani edes hieman herkemmällä tuulella, kyyneleet ovat ihan taatut. Se kohta vain kertoo kuvillaan enemmän kuin tuhat sanaa voisi.

Kirjan 24 alun läpileikkaus Alabastan maan läpi on kerrassaan mainio. Mutta miten yllättävää, Pel onkin elossa vaikkei sitä suoraan sanottukaan. Huoh. Mitä itua tässä on, vai olenko ihan yksin tämän kanssa? Miksei Oda osaa luopua hahmoistaan?

Nico Robin on outo. Ei kuulemma ole enää mitään syytä elää, ja liitytään väkisin Olihattuihin (ensimmäinen, joka tekee sen vapaaehtoisesti, ilman suostuttelua :D) ja… ollaan vain omituisia. Tässäkin vaiheessa Robin tuntuu vain todella kummalliselta hahmolta, enkä kauheasti pitänyt hänestä, vaikka jonkinasteiseksi hyvikseksi paljastuikin.

Se aukeama jossa laiva tippuu taivaalta on henkeäsalpaava. Uteliasuushan siinä herää – mistä tässä on kyse? Sama juttu siinä taivaan pimenemisessä ja niissä suurissa hahmoissa.

Mashira ja Shoojoo ovat todella huvittavia. Kivaa että tässä vaiheessa Odalla on mahdollisuus keskittyä taas kevyempiin aiheisiin 🙂 Apinaattista, suorastaan.

Mock Town on minulle se erittäin harvinainen kohta, jossa OP saavuttaa sen kliseisemmän piraattimeinigin. Kaupungista tulee aika vahvat Pirates of the Caribbean-vibat.

Ei hitto kun Bellamy ärsyttää minua. Tässä sarajssa nyt ei hirveästi sympatiaa jaella unelmia halveksuville ääliöille, ja Bellamy on selkeästi taas niitä hahmoja. Ihan raivoistuttaa, kun jätkä lyttää koko haaveilun ja unelmien idean. Itse asiassa koko kylässä taitaa vallita sama asennevamma, vihaan sitä kohtaa jossa kokonainen baari nauraa Namin taivassaari-puheille.

Rakastan sitä aukeamaa, jossa Mustaparta julistaa miten ’ihmisten unelmat eivät ikinä lopu’. Ne kylmät väreet, nih.

Pienen pieni kysymys näin sekalaisten ajatusten lopuksi. Mitä Luffy ja Zoro tarkoittavat kirjassa 23, kun dialogi menee näin:
Nami: Mikä hän [Mustaparta] mahtoi olla…
Luffy: Jaa-a… Eikä se ollut ’hän’…
Nami: Ei ollut hän…? Mikä sitten?
Luffy & Zoro: ’He’… Luultavasti.

…Siis mitä? En nyt ihan ymmärtänyt 😀

Hupaisaa? No todellakin. Vähän enemmänkin kuin hupaisaa. 😀

Niin, Zoro ja Luffy olivat ilmeisesti panneet merkille erityisen kovia tyyppejä Mock Townissa. Se Burges, jota ne molemmat katto vihamielisesti, sekä omenamies. L ja Z tajus että niin erikoiset tyypit kuuluu samaan porukkaan Mustaparran kanssa. Ainakin niin mä sen käsitin. En kuitenkaan jaksais uskoa, että ne päätteli myös lokin ampuneen miehen olleen yks niiden poppoosta. Ja juu, Odakki tappaa tyyppejä ihan liian vähän, muakin hieman harmitti kun Pel selviskin hengissä. Tosin se oli yks mun lempihahmoista, joten en hävinnyt mitään. Ja pakko myöntää, että toivon vieläkin Saulin tehneen jonkun ihmepelastautumisen, se on meinaan ollut yks parhaimmista hahmoista tähän mennessä. Ehkä se jää sen ympärillä suli just sopivasti viilentäen. No, ehkä ei, mutta saahan sitä aina toivoa. Tosin, jos Saul jostain pongahtaakin elossa, niin mua todennäköisesti vaan harmittaa ettei sitä pidetty kuolleena. Nimenomaan se kuolema teki Saulista niin hienon jättiläisen.

Edit: Vasta tajusin, että kun laitoin asetuksista hymiöt näkymään ihan tekstinä, muut joutuvat kärsimään noista palleroista. Korjaanpa siis näitä keltapalloja pois viesteistäni.

an&ri wrote:

Olisi muuten ollut aika hupaisaa jos englanninkielinen versio olisi käännetty jotakuinkin näin:
Luffy: …and it wasn’t "he"
Nami: Wasn’t "he"? Then what?
Luffy&Zoro: "She"…probably.

Hah, kiitos tästä mielikuvasta, en enää koskaan suhtaudu Mustapartaan neutraalisti :’)

Tuon kuvan jälkeen vielä vähemmän. MUN SILMÄT. Aaargh.

Mä kyllä repesin pahasti tolle Mustaparta-jutulle. XD

Mäkin tykkään 23-osasta. Smokerin ja Tashigin pisteet nousivat ja kovaa kun luin sen. Kuka tahansa muu ahne marine olisi ottanut mitallit mielellä vastaan, mutta Smoker kieltäytyi sanoen: "Työntäköön mitallinsa paikkaan minne aurinko ei paista." Muutenkin kirja on hulvaton, esim. juhlat XD

Tajusin äsken että jos Absalomilla olis leijonan kuonon tilalla ihmisen kasvot niin (ainakin sen silmistä päätellen) se näyttäis aika hyvältä. Tosin ei siitä kauheesti iloa olis ellei luonne vähän muutu.
tää tuli vähän puskasta mutta kunhan mainitsin.

Blackbeard wrote:

Niin minäkin aluksi ajattelin. Kunnes muistin sen lyhyesti nähdyn leijonan, jolla oli ruma miehen suu/leuka. ;D

Siinä sitten puhkesi sekin kupla… xD Kerrohan, mistä moisen löysit? Näin äkkiseltään selattuani 46 ja 47 ei silmiin tarttunut mitään leijonan näköistä.

Blackbeard":1ru6wdt7] Marinoa wrote:

[quote="Blackbeard wrote:

Niin minäkin aluksi ajattelin. Kunnes muistin sen lyhyesti nähdyn leijonan, jolla oli ruma miehen suu/leuka. ;D

Siinä sitten puhkesi sekin kupla… xD Kerrohan, mistä moisen löysit? Näin äkkiseltään selattuani 46 ja 47 ei silmiin tarttunut mitään leijonan näköistä.

46, luku 445. Ja sivu neljä/viisi. Riippuu laskeeko kansisivua mukaan.

EDIT: Sivu 91, jos kokonaissivumäärää laskeskellaan.
Ai niin. Tuo. Tarkemmin ajatellen oli ihan hyvä ajatus Absalomin kannalta vaihtaa leijonan kanssa kasvoja. Elukkaparka.
xD