One Piece

Taitaa se "me" olla vaan yksi niistä monista puhetyyleistä yms. joilla Oda on päättänyt piristää sarjaansa, ja voi olla, että se on ollut jotain ihan muuta japaniksi. Mr. 3:lla on se -pa tai -pä, Buggy käyttää runsaasti adjektiivia räväkkä, Tri Kureha tykkää kysellä aina jotain lystistä, Bon Clay: "Kerrrrrassaan mahdotonta!", Miss Merry Christmas pätkii sanojaan ja Igaram tekee sen Maa Maa Maa -jutun, tosin se on vain äänen selkeyttämiseen käytetty ääniharjoitus, mutta hahmo olisi ollut lähes yhtä hyvä ilmankin. Kaikesta tällaisesta koostuu One Piecen uskomattoman hulvaton ja lähes täysin toisistaan poikkeava hahmokaarti. Moista ei monessa mangassa näe.

Ja eiköhän kaikkia saaria muistella jotenkin jos Luffysta tulee merirosvokuningas, meinaan muutama sivu pelkkiä kuvia saarista joilla Olkihatut on seikkaillut, tai sitten uusi kierros Gran Linen ympäri pikakelauksella. Kyllä se Oda jotain kehittelee.

Riivinrauta wrote:

UsoppCindry-jutusta vielä. Veikkaan, että Usoppia ei meinattu päästää sisään, koska hänellä ei ole etsintäkuulutusta. Wantedhan on Sogekingistä, jota ei osata yhdistää Usoppiin. Moriahan haluaa vahvoja kehoja, ja sipulin logiikalla etsintäkuulutukseton piraatti on heikko kuin ryönä. Over and out.

Enpäs tullut tuota ajatelleeksi yhtään! Fiksu tyyppi kyllä olet, tuossa on perää. Tietysti muidenkin teoriat ovat ihan yhtä hyviä, en minä sillä.

Ja kun nyt kirjoittelen tänne taas, voisin kysäistä aika oudon kysymyksen, jota kuitenkin olen viime aikoina pyöritellyt päässäni. Onko kukaan pohtinut, millaisia Alabastan jälkeiset story arcit olisivat olleet, jos Vivi olisi sittenkin lähtenyt olkihattujen mukaan?

Eikö se lautasjuttu voisi johtua siitä että Usoppin hattu oli periaatteessa ylösalaisin oleva lautanen? (näköinen ainakin)

Hmm… Mä uskoisin, että Moria on antanut käskyn ottaa kiinni kaikki, joilla on etsintäkuulutus. Tuskin se on ajatellut, että jostakin voitaisiin antaa niin mitätön palkkio, kuin 50 berryä.

Tänään pitäisi Antti-sedän mukaan tulla 48. Kai. Jos ne nyt on jo painosta tullut.

Yllätyin iloisesti löytäessäni 48 tänään ärrältä. Kannesta en pitänyt hirveästi, odotin taas raidallisia kansia.

Itse tarina sen sijaan paranee koko ajan. Usoppin ja aaveprinsessa Pelonan taistelu taisi olla oma suosikkikohtaukseni tästä kirjasta. Sanjin ja Absalomin kamppailusta nautin myös täysin rinnoin. Kun Sanji kertoo minkä takia on aina halunnut häilyhäily marjan ja vielä lopussa julistaa tirkistelevänsä omin voimin oli ratkiriemukas. Mukavaa oli myös se, että Cindryn ja Hockbakin menneisyydet paljastettiin. Itse Gecko Moriaan ei tosin vielä päästy kunnolla käsiksi, mutta eiköhän sitten ensi kirjassa. Vähän kyllä häiritsi se, että Ozin nimi olikin yhtäkkiä Oars, mutta oli sekin sentään selitetty alun hahmoesittelyssä.

Cindrystä ja Usoppista vielä… Minusta ainakin vaikuti siltä ettei Cindry halunnut Usoppia taloon koska tämähän on mies ja Cindryn oma mies antoi rukkaset. Eli Cindryllä saataapi olla jonkinmoisia kaunoja miehiä kohtaan.

Itsekkin ostin 48:n aamulla, mielestäni huomattavasti parempi kuin edellinen kirja. Sanji vs. Absalom juttu oli mahtava, itse en kauheesti Usoppin taistelutyylistä tykkää, että sen takia en pitänyt. Ei sen kummempia tunteita, mahtavaa kuten yleensä.

Ah, olipahan hieno tunne kun sateesta Ärrälle astuessani heti nenän edessä säteilee One Piece 48. Siitä sitten mukaan, kassalle, muovipussiin ja takin sisään suojaan ilkeältä sateelta. Nyt se komeilee hyllyssä 47:n muun OP:n kanssa. Ja kannet oli upeat, turha kenenkään väittää vastaan. Siitä OzOarsin nimestähän täällä jo huomauteltiinkin, ja tottahan Oz olisi kuulostanut paremmalta, mutta kun miettii suurinta osaa hahmojen nimistä, ei se Oars enää vaikuta niin oudolta.

Totta, Pelonan ilme oli jotain legendaarista. Ja hauskaa. Repesin. Ja Frankyn sillanrakennus oli kanssa jotain äärimmäisen hauskaa. Loistava pokkari, nosti tasoaan vielä edellisestäkin, ja 47:kin oli jo loistava. Ensin ajattelin TB-arcia tylsänä, mutta voi kuinka väärässä olinkaan.
Se Gecko Morian motto kuulosti ensin vähän oudolta, mutta kuten tavallista, Eikka on ajattelut asiaa vähän pidemmälle, eikä se liity ainoastaan zombien avustukseen, vaan myös siihen sen varjoon. Nyt se motto sopii Moriaan täydellisesti. Usoppin ja Pelonan taistelu oli kans jotain niin loistavaa, ja vihdoinkin Usoppin lekahuijaus toimi. Atlaksesta selvisi kaikkea mielenkiintoista, ja tottahan toki siihen oli tuotu vielä ne diialitkin mukaan. Ja oli kyllä loistava kohta, kun Usopp päihitti sen vara-karhulin tärskydiaalilla. Sattuihan sitä silti, mutta ainakin pysyi käsi oikeassa asennossa. Jesh. Kaikki läpänheitto Sanjiin ja Absalomiin liittyen oli aivan hulvatonta. Sanjiko halunnut pirunmarjan? "Paha väittää vastaan!" Ja kun kumpikin vuorotellen luulee Namia jonkin sortin jumal-olennoksi.

-Häh? Jumalatar? O… Ooh! Säikähdin…! O-on se sittenkin Nami-neiti.
-Ehä? Enkelikö? O… Oih! Ihminen sittenkin… Huh sentään!
-Ymmärrettävää, sangen ymmärrettävää. Ei ole toista jota valkoinen pukisi näin.
-Totta maar.

Ja sitten kun Sanji vielä vilkaisee sivusilmällä Namia.
-Huih! Luulin dryadiksi.

Tuli muuten niin mahtava fiilis kun Syyspuro koki ensiesiintymisensä. Ja on muuten cool. Se Zoron ja Ryuuman taistelu jäi lyhyehköksi, mutta olennaisinta onkin se Zoron uus miekka. Se on muuten cool, en kai vielä maininnut? Nyt kun jälkeenpäin ajattelee, olihan se aika ennalta-arvattavaa, että Zoro sen Ryuuman pieksisi, miekkamies kun on. Ja ihan toimiva ratkaisuhan se näinkin oli. Toivonpahan vaan, ettei Brookistakin tule samanlaista über-heikkoliinia kuten Namista, Chopperista ja Usoppista heidän liittyessään porukkaan. Nyt kaikki kolme ovat aivan mahtavia kaikissa taisteluissa. Chopperin uhraukset Cindryn pelastamiseksi (eli tappamiseksi) oli muuten jotain hienoa. Ja kun Cindry itkien jää Oarsin alle. Melko brutaalia, mutta silti niin herkkää.

Asiasta kolmanteen, sama kaava jatkuu jälleen. Tää kirja oli vielä hahmojen sijoittelua tiettyihin paikkoihin, mutta seuraavissa kiirjoissa Olkihatut pääsevät vihdoin vauhtiin, ja Luffyn ja Morian taistelukin alkanee. Oli tietty hienoa, että osa taisteluista käytiin jo nyt, mutta ainakin Pelona palannee (verbin "palata" potentiaali, noinko se menee?) mukaan kuvioihin, sillä ne sen örrimöykyt herätteli sitä. Olisi jotain niin hienoa, jos kaikki Olkihatut Luffya lukuunottamatta taistelisivat Oarsia vastaan, ja Luffy sillä välin pieksisi Morian. Siitäkin taistelusta voi tulla jotain niin hienoa, sillä olosuhteet mahdollistavat kaikennäköisen temppuilun kuten Luffyn ja Crocodilen taistelussa. Eli kaikkea jännää voi vielä tapahtua. Jälleen kerran herää kysymys: Kuinka kummassa selviän pari kuukautta ilman OP:ta? Pitänee vaan lukea sitä uusinta pokkari muutama kerta eestaas, ja kun se on koluttu läpi, siirryn suosikkikohtiin aiemmissa pokkareissa.

Marinoa wrote:

( Nanakin wrote:

Pelona palannee (verbin "palata" potentiaali, noinko se menee?)

Noin, kai… mutta tajusin viime viikolla, että eikö verbien palata ja palaa potentiaali ole sama: palannee? Vai olisiko palaa-verbin potentiaali pallaa? Itse asiassa se kuulostaa järkevältä. Hm. Nyt häiritsee. Ei liity One Pieceen, anteeksi, mutta oli kerrassaan pakko kommentoida. Kyllä suomi on jännä kieli….)

Sana palata vääntyy tosiaan muotoon palannee, mutta sanasta palaa tulee taasen palanee. Yhden ännän ero siis.

Ja jos jotain vielä kirjasta keksisi… Ihan peruslaadukas, tosin tuo TLK:n pieni virhe jäi vähän häiritsemään. Hienoa myös, että Oars sai oikean kirjotusasunsa, vaikka onhan se vähän harmittavaa ettei niin pystynyt olemaan jo viime kirjassa. Ja häilyhäily-marja oli hyvin nimetty, mietin useita kuukausia millaiseen suomennokseen tässä päädyttäisiin. Näkymättömyydestä kun ei oikein saa väännettyä järkevää kaksitavuista sanaa.