- This topic has 42 voices and 43 replies.
-
Posts
-
Onnettomuuksia sattuu nykyään vähä väliä.. Onko teille sattunut mitään erikoista? Esim. ollut kolasissa tai muussa tapaturmassa.. Ois ihan kiva kuulla niistä ja keskustella.. Laittakaa tänne jos haluutte:)
Eipä ole oikein muuta ollut, paitsi kerran olin kolarissa. Kenellekkään ei tapahtunut mitään, mutta äitin auto meni vaihtoon..
Olen lievästi tapaturma-altis. Ikinä en ole murtanut yhtään luita tai joutunut vakaviin onnettomuuksiin, mutta lievän itsesuojeluvaiston puuttumisen vuoksi erityisesti pienenä putoilin jatkuvasti puista ja jyrkänteiltä, ajauduin tappeluihin ja muuta pientä. Vakavimmat ovat kun ala-asteen viidennellä luokalla, eli yli 5 vuotta sitten, joku kaatoi minut liikuntatunnilla soralla juostessani. Liekö tehnyt sen tahallaan vai vahingossa, en tiedä. Joka tapauksessa kaatuessani kylkeen tuli sitten sorasta 10 cm pituinen ja reilun sentin syvyinen iso haava, jota piti lähteä ompeluttamaan… ja kappas, nyt yli viiden vuoden jälkeen kyljessäni on edelleen jumalattoman iso&ruma arpi kyseisestä tapahtumasta.
Toinen oli kun sähläsin kai kuudennella luokalla jotain yleisurheilukentällä ja jälleen minua tönäistiin – tällä kertaa päin metallista estejuoksu aitaa, ja takaraivohan siinä aukesi, mahdoin näyttää nätiltä kun koko pääni ja kumarassa istumisen (koska meinasin pyörtyä) seurauksena myös naamani oli aivan veressä.
mä en ole koskaan joutunut tälläsiin asioihin paitsi silloin kun mä ajattelen sellasia! viimeksi kun kävelin mun äiskäni kanssa helsingissä kaupungilla sattumalla kun menimme pieneen kosmentologille katsomaan niin siellä makasi nainen joka oli maassa ja se huuteli koko ajan: " autakaa, ettekö te tajua että mulla on paha olla!" mä olin että " MITÄ VIT… TOTA VAIVAA?" se vain makasi siinä ja vähä aikaan sitten tuli ampulansi ja se nainen makasi maassa koko ajan ja verta tippu ( en tiiä mistä sitä verta tuli ja oliko se ees verta) sitten mun äiskä sanoi mulle: " tommosille ei kanata auttaa" no mä tiiän miksi mun äiskä sanoi sen koska mun äitinikin on joutunut tollasiin ja sitä ei autettu yhtään! =(
Minulle ei ole sattunut mitään vakavampaa, nilkka nyrjähtänyt pari kertaa, ja pienenä työnsin käteni oven saranoiden väliin mistä seurasi paljon itkua. Lisäksi minule on kerrottu, että kaaduin pienenä ojaan niin että silmäni jouduttiin puhdistamaan lääkärissä ja kerran työsin suuhuni sellaisen verhoissa olevan koukun ja repäisin kielen alta jotain irti. Mutta mitään vakavampaa ei ole sattunut. En ole edes nähnyt kamalasti tapaturmia, mutta tunnen ihmisiä joilla on koko ajan jokin paikka kipsissä tai muuten vaan satuttanut itsensä.
Kerran oli mammallani ja papallani (jotka ovat sairaankuljettajia) kun sinne tuli kolme about yläasteikäistä nuorta joista yksi oli tönäissyt toista joka oli kaatunut kaupan näyteikkunan läpi. Verta oli joka paikassa ja tönäissyt tyttö itki ihan hillittömästi. Pappa antoi ensiapua eteisessä, minä olin viereisessä huoneessa enkä uskaltanut katsoakaan eteiseen päin (en mielelläni katsele verta…). Sitten pappa ja silloin työvuorossa ollut mies lähtivät kujettamaan sitä veristä poikaa sairaalaan tai jonnekkin, ja kun kaikki olivat lähteneet hypin verilammikkojen yli paikkaan josta en varmasti näkisi niitä. Myöhemmin näin koulussa sen pojan, ihan hyvässä kunnossa näytti onneksi olevan.No mä en oo tapattanu itteäni mitenkää hirveesti (niiku en oo murtanu mitää paikkoja), mut mulla on melkee joka viikko uus haava tai naarmu 😀
Ei itseasiassa.. Mitään isoa ainakaan. Ikinä en ole luitani murtanut, enkä ole ollut edes pienessä kolarissa. Mutta jos tälläiset pienet vammat lasketaan, laitoin eilen saunaan puita ja käteni paloi ranteeseen asti. Ei siinä mitään sen pahempaa, kylmä kääre vain, lääkärillekkään ei tarvinnut mennä (ja vaikka olisikin pitänyt, en olisi mennyt). Ainut vain, että se sattui olemaan juuri se rakas ystäväni oikea käsi, jolla piirrän. Käsi tärisee kokoajan, se on punainen ja sitä kirvelee (ehkä olisi sittenkin pitänyt mennä lääkäriin..) joten ei voi oikein piirtää.. Tai kirjoittaa, koneella kirjoittaminen vasemmalla onnistuu jotenkin, vähän hidasta vain.
Ja sitten tietysti, kaadun melkein joka päivä johonkin, joten haavoja tulee miltei joka päivä lisää (purkki Hello Kitty laastareita käyetty; aika=viikko). Tällä hetkellä polvet, jalat ja nilkat täynnä haavoja ja Hello Kitty laastareita :”’D
Sirkusta harrastan, joten ilma-akrossa olkapäät saattaa lähtee sijoiltaan (joo, älä vaan sano mitään..), mutta ei sen pahempaa…Joskus ennen kun olin koulussa mun isoveli pyörähti vasaran kanssa ja se tuli suoraan mun ohtaan. Siinä on vieläkin arpi.Sitten kun olin kouluikäinen isoveli nakkasi liukurin mulle ja se viilsi ylähuulen ylle haavan.Siinäkin on arpi. Kutos luokan keväällä murtui varvas ja seiska luokan syksyllä murtui toisesta jalasta varvas.
Oikeastaan aino hieman huono tapahtumani on ollut pienenä, kun ajoin vahingossa pyörälläni ojana niin, että käsini venähti paikoiltaan pahasti. Pienii tapaturmii on tapahtunut nykyään vain. XD Joo totallyhyt viesti..
Äh, no minulle ei hirveästi mitään tapahdu, mutta nilkkani ovat venähtäneet varmaan semmoiset tuhat kertaa, kun harrástelen balettia… Ja revähtymiä sattuu myös harva se päivä.
Viimeisin tapaturma itselleni oli, kun vejettiin minä ja kaksi kaveriani KAIKKI yhtä aikaa lipat koulun pihalla, ja käsi vähän väännähti…
Ja joskus meijän keittiön ikkunan eessä jotkut ajo kolarin… On siinä kolaroitu kyllä useamminkin…Kaaduin pienempänä mopolla kun ajoin omassa pihassa. Ajoin hiekalle ja kaaduin, jalkaan tuli 10 cm haava. Ei mikään tappava tapaturma 😉
Joskus kymmenisen vuotta sitten olin autokolarissa, kenellekkään ei käynyt kuinkaan. Tai no jos ei lasketa henkisiä traumoja (yrittää nyt itse opetella ajamaan).
Vielä kauemmin kuin kymmenen vuotta sitten peukaloni meni sijoiltaa kun tartuin poran terästä kiinni.
Mutta luita en ole murtanut kuin kerran. Kaaduin silloin pyörällä ja mursin olkaluuni. Toisen kerran (aikaisemmin) kun kaaduin pyörällä polvestani tuli veristä mössöä : D
Itse en sitä muista, mutta minulle on kerrottu että pienenä kaaduin päin lasioven kulmaa (kaksi kertaa, toisella muistaakseni tipuin tuolilta). Näistä kahdesta kerrasta on todisteena kaksi kynnen painauman näköistä arpea huulessa sekä pysyvä kuhmu takaraivossa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
