Onnettomuudet & tapaturmat

Ei kyllä ole mikään kuolemanasia, mutta kakarana putosin ihan tavalliselta tuolilta niin, että oikea olkapää nyrjähti. Vieläkin se vaivaa, ei kärsi paljoakaan tehdä niin käy julmetun kipeetä.

Tätä ei kyllä onnettomuudeksi voi mitenkään kutsua, mutta ajattelinpa pistää tämänkin tänne: eli, kun olin kahdeksan vuotias, heti uuden vuoden jälkeen minut vietiin Helsinkiin täältä Kalajoelta junalla. Noh, en ollut siellä kuin viikon, mutta minut leikattiin siellä, sillä olipahan sydänvika. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, minulta puuttui käytännössä kokonaan sydämen eteisväliseinä. En kyllä tajua siitä hevonsontaa, mutta näin asia kutakuinkin oli. Reikä oli about 2cm halkaisialtaan, melkoisen kokoinen siis, kun nyt vertaa itse sydämeen. Vika huomattiin vuotta ennen (muistaakseni) leikkausta, ja jouduin käymään miljoonissa tutkimuksissa. Lääkäri huomasi sivuäänen kun olin kuumeessa. Ennen kuin reikää oltiin huomattu, olin harvinaisen huonokuntoinen, väsähdin liikuntatunneilla paljon nopeammin kuin muut. Nyt rinnassani paistaa komea about 13-15cm pitkä arpi, sekä ihan sentin mittainen letkunreikä (sillä nimellä sitä kutsun, siinä oli nähkääs letku, joka kiskottiin pois. Se sattui, oikeesti.) <– tuo ei kyllä liittynyt asiaan, toistan itseäni. ^^’

EDIT.
Muistin juuri erään tapaturman, joka tapahtui viime kesänä. Pikkusiskoni (täällä nimellä Saso) potkaisi omalla paljaalla jalallaan minun paljaaseen jalkaani, kun pelasimme parin kaverin kanssa jalkkista. No, Sasolle (eli pikkusiskolle) ei tullut jalkaan mitään, mutta omani meni hetkessä ihan siniseksi, turposi kolmenkokoiseksi kirjaimellisesti. Menin sitten nilkuttaen näyttämään jalkaani äitille ja pyysi ystäväänsä antamaan kylmäkallen. ei se sillä kyllä helpottanut mutta ajatushan on tärkein. Jouduin pitämään jalkaani siteessä. Se ei kuitenkaan murtunut. Niin, ajattelin vielä sanoa, että tälli tuli jalkapöydälle. olin kesäloman alussa, tapahtumasta seuraavalla viikolla menossa kaverini kanssa Särkänniemeen. En viitsinyt peruttaa koko hommaa joten nilkuttaen kävelin sielläkin. Reissun jälkeen minulle hommattiin kepit, ettei jalkani rasittuisi enempää. Ja jälki näkyy vieläkin. ^^” Ihmettelen vieläkin, että miten siihen jäljen kohdalle oli tullut rupi, mutta ei pisaraakaan verta. O.o’ Kohta, jossa jälki on, on vieläkin kipeä. En esmes kärsi kunnolla potkaista jalkapalloakaan ilman kenkiä. Aina karjun kuin mikä, jos satun vahingossa potkaisemaan. Ja kaikki tämä tapahtui oikealle jalalle.

Ei kovin vakavaa, mutta onpahan vasen nilkka mennyt päreksi nelisen kertaa. Koskaan ei ole poikki mennyt, mutta sen verran huono, että menee herkästi kirjaimellisesti _____. Keppejä en ole suostunut käyttämään, sillä asia ei kuulemma ollut mielestäni niin vakava. Viikon kaks jalka oli aina kipeenä. Ensimmäisen kerran jalka meni _____ liikuntatunnilla, kun pelasin sisäfutista ilman kenkiä. Hyppäsin oman jalkani päälle, niin että nilkkahan siinä taittui. Sekin meni luonnollisesti siniseksi. ’Onko jaloissani vikaa, kun ne tuppaavat aina menemään sinisiksi?’ Menin tunnin jälkeen terkkarille, joka passitti minut menemään TK:hon pyörällä. Siellä jalkaani laitettiin tukeva sideharso ja jotain ihmeteippiä, joka tuki vielä sidettä. Huh, sen kanssa oli vaikeaa liikkua.

Ylläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel

Minulle on käynyt kaikenlaista:

1. Kerran työsin sormeni kassan liukuhihnan päälle ja kuinka ollakkaan sormeni jäivät sinne liukuhihnan ja reunan väliin. Siinä oli kiskomista.

2. On eräs mäki. Se on tosi jyrkkä ja muhkurainen. Kerran olin siellä muutamien kavereitteni kanssa pyöräilemässä. Saimme hurjan idean: Kuka uskaltaa laskea sen mäen ilman että jarruttaa? Minä tietenkin halusin kokeilla ja lähdin laskemaan alas mäkeä. Vauhti kiihtyi 50km/h ja kivet pompottelivat minua ja pyörääni ikävästi, joten päätin jarruttaa. Sain vauhdin laskemaan, mutta sitten tuli iso kivi johon pyörä osui. Pyörä meni romuksi ja minä lensin kuulemma kovaa ja korkealla suoraan pääedellä toiseen kiveen. Menetin tajuntani ja kun heräsin kaverini haukkoivat vieressäni henkeä ja verta oli joka paikassa. Siitä sitten autolla kaasu pohjassa sairaalaan ja tikattavaksi.

3. Olin retkellä jossain kavereiden kanssa ja heittelimme kiviä järveen. 10 minuuttia meni hienosti, mutta sitten kaverini heitti kiven kiveen josta se kimposi otsaani. Ja taas olin paikattavana. 😆

Joten näistä 3 esimerkistä voimme päätellä että olen jonkin verran tapaturma altis.

Muhaa, suurin tapaturma joka minulle on tapahtunut on murtunut varvas! Äityi meininki liikunnan tunnilla amerikkalaista pelattaessa aika väkivaltaiseksi, tosin silti oli ihan pirun hauskaa 😀

MInulle ei ole sattunut mitään kolareita tai muuta..Pyörällä saanut itseni auki monessti, muttei niissä mitään vakavampaa ole sattunut. Mutta kerran kun oltiin pieni niin talvella pikkuriskoni (räsynukke) löi minua pesäpallomailalla poskeen. se ei ollut kovin kivaa pariinpäivään.

Huvittavin asia oli jossain kolmas/neljäsluokan paikkeilla kun putosin lyhtypylväästä, aivan, tavallisesta lyhtypylväästä. Leukaani tuli iso reiäntapainen ja siitä tuli kauheasti verta..

Ei ole ihan hirveästi sattunut onnettomuuksia minulle, kaksi on semmoista suht pientä mitkä kuitenkin muistan.

Olin ehkä noin 3-vuotias silloin, ja kiikuin keinussa vatsallani. Siinä keinun alla oli semmoinen karhea alusta, ja jotenkin se keinu keikkasi eteenpäin, ja leukani ryykkäsi hyvin ikävästi siihen alustaan. En muista kuinka paljon se sattui, muistan vain sen, että huusin ja äitini kantoi minut kotiin. Siinä oli ihan hirveän iso rupi vaikka kuinka kauan, ja siinä on vieläkin arpi.

Toinen sattui ehkä kun olin jotain 9-10 vuotias. Olin leirillä, ja oltiin kai juuri lähtemässä siitä asumisrakennuksesta syömään. Se rakennus oli aika uusi ja siinä oli semmoiset hienot painavat ovet mitkä lumpsahtavat sillai kivasti kiinni (reunat oli semmoiset ohuet). No, olin siinä laittamassa kenkiä jalkaan, ja otin kädelläni tukea siitä oven vierestä. Olin niin keskittynyt siihen, etten huomannut että ovi oli juuri hetkeä aiemmin avattu, ja sormeni olivat saranoiden puolella siinä välissä.
Se tuntui aika kivalta kun se ovi meni kiinni. En kyllä huutanut tai mitään, vaikka sattuikin, vaan sanoin vain "voisko joku avata tuon oven että saan mun sormet pois sen välistä?".
Vaikka jäikin aika monta sormea väliin, vain yhdessä oli hiusmurtuma. Siitä sormesta lähti sitten kynsi irti, ja kun siihen kasvoi uusi kynsi, siinä oli semmoinen mutka.

Erikoista kyllä, muistan pienenä toivoneeni että murtaisin jonkun luistani.

Ei mul oikeestaa muuta oo sattunu, joskus 8v. lensin täysiä trampalta ja käsi meni poikki 😕

Mitään kuolemanvakavaa ei onneksi ole toistaiseksi sattunut, mutta pari aika ikävää tapausta on silti tullut vastaan.

1. 7- tai 8-vuotiaana olin isosiskoni kanssa leikkimässä kaverini takapihalla (kaveri oli tietenkin siellä myös). Heillä on siellä pieni, täysin pyöreä kaivo, jonka suuaukon päälle oli laitettu sitä suurempi, paksu autonmatto. Minä hyppäsin maton päälle tietämättä yhtään, että sen alla oli kaivo. Ehdin seistä siinä ehkä sekunnin, ennen kuin kaverini vain tokaisi: "Ei siinä saa olla." En ehtinyt reagoida mitenkään, kun matto sitten petti jalkojeni alta ja putosin tyhjyyteen. Siltä se siis tuntui. Ehdin napata käsilläni kaivon reunoista kiinni niin, että kainaloni hiersivät reunoja vasten. Sisko haki aika äkkiä isämme apuun – asuimme vastapäätä toisiamme – ja kun olin taas turvallisesti maan pinnalla, tajusin, etten voinut liikuttaa vasenta kättäni yhtään. Kotona selvisi, että nahkani oli aivan repeytynyt vasemman kainalon kohdalta. Siinä oli sellainen tasainen ja tuore veriläiskä, joka ei edes vuotanut. Hirveän kipeä se silti oli.
Minulle ei onneksi jäänyt tilanteesta mitään jälkeä kainaloon, henkisiä arpia taisin kyllä saada. Kaverini isä osti minulle karkkipussin hyvitykseksi siitä, että oli laittanut autonmaton kaivon päälle. Jos mattoa ei olisi ollut, ei siihen kaivon päälle olisi kukaan koskaan mennytkään. Mietin usein, mitä minulle olisi tapahtunut, jos olisin pudonnut kaivon pohjaan asti.

2. Hieman vanhempana tai nuorempana, en muista enää, olin kerran vanhempieni kanssa tätini ja tämän perheen luona. He asuivat rivitalossa, ja siinä läheisessä asunnossa asui yksi silloisista ystävistäni. Lainasin hänen polkupyöräänsä, jossa ei ollut jarruja ollenkaan. Lähdin sitten sillä ajelemaan aika pientä mäkeä alaspäin, mutta vauhti oli kuitenkin sen verran kova, että kun lopulta törmäsin tiiliseinään, toinen käteni tärähti pahasti. Se onneksi parantui nopeasti jääpussin ansiosta.

Eipä minullekkaan mitään sen ihmeempiä ole tainnut sattua. Muutama pienempi kuitenkin:

1. Pienenä (2-4 vuotiaana) harrastin kirjahyllyissä ja lipastoissa kiipeilyä. Kerran menin sitten kapuamaan n. metrin korkuisen nelilaatikkoisen lipaston laatikoihin, jotka oli jätetty silleen porrasmaisesti auki, ja kuulemma se sitten oli ainakin osittain kaatunut päälleni. Ja joku kirjahylly myös. Kasvoissa pienenpieniä arpia jäljellä.

2. Isäni oli kuulemma pudottanut minut vauvana vahingossa lattialle, kun sen ote oli lipsahtanut. Mitäs olin melkein repinyt hänen korvansa irti… :””D
…Nyt tiedän, miksi olen outo; tipahdin pää edellä!

3. Leikkasin n. 5 vuotiaana vasemman etusormeni melkein irti, kun olin leikkaamassa ruisleipää, joka oli kovaa, ja sitten se veitsi lipsahti. Fiksuna tyttönä kääräisin sormeni käsipyyhkeeseen, ja muistan, etten edes itkenyt, en yhtään. Viisi tikkiä siihen taisi tulla, ja taitaa olla ainut kerta, kun minua on pitänyt paikkailla terveyskeskuksessa.

4. Ja sitten on erinäisiä liikunnantunneilla tulleita ruhjeita; kannettiin porukalla pelin jälkeen maaleja varastoon, ja jonkun muun ote petti, niin semmonen pienehkö rauta-maali tuli meitin ottaan, jääpussilla siitäkin selvittiin. Ja sitten kutosluokalla oltiin semmoista ihan älytöntä peliä, että tyypit jaetaan salin kummallekkin puolelle, kilpaparin jäsenet salin vastakkaisille puollille, ja keskelle hernepussi. Sitten ope antaa merkin ja sitten taistellaan siitä, kumpi saa pussin omalle puolelleen. Noh, sain pussin ja rupesin juoksemaan takaperin. Tietysti kompastuin omiin jalkoihini ja seuraavaksi olinkin istuallani lattialla, pidellen takaraivoani ja itkien. Eka ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun koulussa olen itkenyt. Ja vaikka mitä revähdyksiä on tullut.

5. Varvas meni muussiksi, kun juoksin entisessä kodissamme rappuset alas eteiseen, ja löin oikean pikkuvarpaani kumisaappaaseen. Kyllä, kumisaappaaseen. Oli kipeä monta viikkoa, muttei ilmeisesti murtunut.

6. Ja palovammat. Ah, näitähän minulla riittää; pelkästään vasemmassa kädessä on arpia kolme kappaletta. kerran käräytin kyynärtaipeeni silitysraudan reunaan. Ei ollut edes kovin kipeä.

Ja lista jatkuu loputtomiin….Päätäni teloin viime kesänä paljon.