Home › Forums › Sekalaista › Muut › Onnettomuudet & tapaturmat
- This topic has 42 voices and 43 replies.
-
AuthorPosts
-
15.4.2009 at 12.27 #50715ShoeMember
Ei kyllä ole mikään kuolemanasia, mutta kakarana putosin ihan tavalliselta tuolilta niin, että oikea olkapää nyrjähti. Vieläkin se vaivaa, ei kärsi paljoakaan tehdä niin käy julmetun kipeetä.
Tätä ei kyllä onnettomuudeksi voi mitenkään kutsua, mutta ajattelinpa pistää tämänkin tänne: eli, kun olin kahdeksan vuotias, heti uuden vuoden jälkeen minut vietiin Helsinkiin täältä Kalajoelta junalla. Noh, en ollut siellä kuin viikon, mutta minut leikattiin siellä, sillä olipahan sydänvika. Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, minulta puuttui käytännössä kokonaan sydämen eteisväliseinä. En kyllä tajua siitä hevonsontaa, mutta näin asia kutakuinkin oli. Reikä oli about 2cm halkaisialtaan, melkoisen kokoinen siis, kun nyt vertaa itse sydämeen. Vika huomattiin vuotta ennen (muistaakseni) leikkausta, ja jouduin käymään miljoonissa tutkimuksissa. Lääkäri huomasi sivuäänen kun olin kuumeessa. Ennen kuin reikää oltiin huomattu, olin harvinaisen huonokuntoinen, väsähdin liikuntatunneilla paljon nopeammin kuin muut. Nyt rinnassani paistaa komea about 13-15cm pitkä arpi, sekä ihan sentin mittainen letkunreikä (sillä nimellä sitä kutsun, siinä oli nähkääs letku, joka kiskottiin pois. Se sattui, oikeesti.) <– tuo ei kyllä liittynyt asiaan, toistan itseäni. ^^’
EDIT.
Muistin juuri erään tapaturman, joka tapahtui viime kesänä. Pikkusiskoni (täällä nimellä Saso) potkaisi omalla paljaalla jalallaan minun paljaaseen jalkaani, kun pelasimme parin kaverin kanssa jalkkista. No, Sasolle (eli pikkusiskolle) ei tullut jalkaan mitään, mutta omani meni hetkessä ihan siniseksi, turposi kolmenkokoiseksi kirjaimellisesti. Menin sitten nilkuttaen näyttämään jalkaani äitille ja pyysi ystäväänsä antamaan kylmäkallen. ei se sillä kyllä helpottanut mutta ajatushan on tärkein. Jouduin pitämään jalkaani siteessä. Se ei kuitenkaan murtunut. Niin, ajattelin vielä sanoa, että tälli tuli jalkapöydälle. olin kesäloman alussa, tapahtumasta seuraavalla viikolla menossa kaverini kanssa Särkänniemeen. En viitsinyt peruttaa koko hommaa joten nilkuttaen kävelin sielläkin. Reissun jälkeen minulle hommattiin kepit, ettei jalkani rasittuisi enempää. Ja jälki näkyy vieläkin. ^^” Ihmettelen vieläkin, että miten siihen jäljen kohdalle oli tullut rupi, mutta ei pisaraakaan verta. O.o’ Kohta, jossa jälki on, on vieläkin kipeä. En esmes kärsi kunnolla potkaista jalkapalloakaan ilman kenkiä. Aina karjun kuin mikä, jos satun vahingossa potkaisemaan. Ja kaikki tämä tapahtui oikealle jalalle.Ei kovin vakavaa, mutta onpahan vasen nilkka mennyt päreksi nelisen kertaa. Koskaan ei ole poikki mennyt, mutta sen verran huono, että menee herkästi kirjaimellisesti _____. Keppejä en ole suostunut käyttämään, sillä asia ei kuulemma ollut mielestäni niin vakava. Viikon kaks jalka oli aina kipeenä. Ensimmäisen kerran jalka meni _____ liikuntatunnilla, kun pelasin sisäfutista ilman kenkiä. Hyppäsin oman jalkani päälle, niin että nilkkahan siinä taittui. Sekin meni luonnollisesti siniseksi. ’Onko jaloissani vikaa, kun ne tuppaavat aina menemään sinisiksi?’ Menin tunnin jälkeen terkkarille, joka passitti minut menemään TK:hon pyörällä. Siellä jalkaani laitettiin tukeva sideharso ja jotain ihmeteippiä, joka tuki vielä sidettä. Huh, sen kanssa oli vaikeaa liikkua.
Ylläpidon huomautus: Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
15.4.2009 at 12.46 #50720BlackStarMemberNäiden lukeminenki sattuu.. >___<
Njah njah, että mitäkös mulle? OwwO
No, ei mitään isoja juttuja~ Tosi usein kyllä tulee jokunen ruhje, mutta ei mitään isoa ole vielä sattunut.
Joksus 5-vuotiaana kyllä sain kokeilla kirveellä puupölkkyjen hakkaamista.
Olipa se kirves sitten yllättävän painava, ja huitaisin sillä vahingossa polveen.. >__<
Ei tullut onneksi kovin pahaa ruhjetta, jos jonkunlainen haava.
Ja joskus kolme vuotiaana jokunen vähän isompi koira kävi kimppuun ja puri poskesta. D: Vieläkin jälki..
Muistan vaan, että poskesta tuli paljon verta.. Muuta en muista. o___o
Ja viimevuonna kävi sellaanen tapaturma, kun pompittiin kaverin kanssa trampalla. Hyppäsin vahingossa
ns. "ilmakuoppaan", ja vasen jalka venähti. >o< Olinpa sitten viikon keppien kanssa.
Ja joskus ihan kakarana, ehkäpä vajaa 10 vuotiaana kokeilin sellasella mönkijällä ajamista. Ajoin päin puuta. X”DD
Ei siinä muuta, kuin että putosin sen mönkijän selästä. >”DD
Ja onhan hukkuminenkin olut tooooooodella lähellä… "O___o
Olin tuossa 12-vuotiaana keksinyt sellaasen leikin, että mennääns ilman uimalaseja järveen, pyöritään hetki,
ja mennään vedenpohjalle.
Päässä pyöri. Se oli se asian hauskin (ja myös pahin) pointti.
Sittenpä menin yksin illalla sinne järvelle. Tein tuota pyörimis-juttua ja menin veden alle.
Olin siellä sen aikaa, kunnes päätin mennä ottamaan happea.
Ja kuinkas ollakkaan: olin niin sekaisin, että veden pinta oli hukassa… o___o
Yritin löytää pintaa siinä hetken… Kunnes pian tunsin, että toinen jalkani oli pinnalla.
Pyörähdin ympäri ja sain viime hetkellä taas ilmaa… "o___o
Tuosta jäi trauma… ÄLKÄÄ KOKEILKO TUOTA! X”DD16.4.2009 at 16.07 #50810MANGAREADERMemberMinulle on käynyt kaikenlaista:
1. Kerran työsin sormeni kassan liukuhihnan päälle ja kuinka ollakkaan sormeni jäivät sinne liukuhihnan ja reunan väliin. Siinä oli kiskomista.
2. On eräs mäki. Se on tosi jyrkkä ja muhkurainen. Kerran olin siellä muutamien kavereitteni kanssa pyöräilemässä. Saimme hurjan idean: Kuka uskaltaa laskea sen mäen ilman että jarruttaa? Minä tietenkin halusin kokeilla ja lähdin laskemaan alas mäkeä. Vauhti kiihtyi 50km/h ja kivet pompottelivat minua ja pyörääni ikävästi, joten päätin jarruttaa. Sain vauhdin laskemaan, mutta sitten tuli iso kivi johon pyörä osui. Pyörä meni romuksi ja minä lensin kuulemma kovaa ja korkealla suoraan pääedellä toiseen kiveen. Menetin tajuntani ja kun heräsin kaverini haukkoivat vieressäni henkeä ja verta oli joka paikassa. Siitä sitten autolla kaasu pohjassa sairaalaan ja tikattavaksi.
3. Olin retkellä jossain kavereiden kanssa ja heittelimme kiviä järveen. 10 minuuttia meni hienosti, mutta sitten kaverini heitti kiven kiveen josta se kimposi otsaani. Ja taas olin paikattavana. 😆
Joten näistä 3 esimerkistä voimme päätellä että olen jonkin verran tapaturma altis.
27.4.2009 at 15.41 #51689KarasuMemberNo mun suurimmat tapaturmat ovat tapahtuneet koulun liikunnassa kun on ollut telinevoimistelua olen mm.
-lyönyt pääni seinään kun piti seistä päällään
-tehnyt trampoliinilta voltin patjalle niin että hammas melkein meni läpi huulesta
-tippunut rekiltä ties kuinka monta kertaa
-tippunut puomilta kun tein liikkeen nimeltä vaaka
-ym.
ja kaiken tämän jälkeen opettajat ovat silti aina kehuneet kuinka hyvä olen telinevoimistelussa…
Sitten on vielä semmoinen tapaus että siskoni löi minua halolla silmään siitä tuli iso mustelma joka säilyi harvinaisen pitkään minun onneni oli että silloin oli kesäloma.27.4.2009 at 17.38 #51701BlackbeardParticipantMuhaa, suurin tapaturma joka minulle on tapahtunut on murtunut varvas! Äityi meininki liikunnan tunnilla amerikkalaista pelattaessa aika väkivaltaiseksi, tosin silti oli ihan pirun hauskaa 😀
28.4.2009 at 10.11 #51713eerolParticipantNo en ole mitenkään erikoisiin tilanteisiin joutunut… pahin oli kun olin ehkä 5-6 v. ja olimme junassa lappiin menossa. Juna pyshtyi yhdessä vaiheessa kun se oli ajanut porojen päälle. Minä en tajunnut tilannetta vaan juoksentelin käytävällä niinkuin aikaisemmin. Muut matkustajat kuitenkin ihmettelivät ja tulivat pois huoneistaan, sitten juuri edessäni avautui ovi ja sen kahva osui minua päähän, olin juuri sen mittainen silloin. Verta tietenkin tuli. Lopulta lapissa minut vietiin sairaalaan, joka oli kuitenkin kiinni ja niin päähäni ei tullut tikkejä vaan joku laastari tai side.
Lisäksi minulta on nyrjähtänyt nilkka jotain 10 kertaa.Pikkusiskolleni taas on käynyt vaikka mitä: Hänelle tuli isot palohaavat jalkaan ihan vauvana, ja n. 5-vuotiaana hän kaatui lasipöydän läpi ja siitä tuli 21 tikkiä naamaan. että semmosta…
29.6.2009 at 14.52 #58350PuolukkaMemberMInulle ei ole sattunut mitään kolareita tai muuta..Pyörällä saanut itseni auki monessti, muttei niissä mitään vakavampaa ole sattunut. Mutta kerran kun oltiin pieni niin talvella pikkuriskoni (räsynukke) löi minua pesäpallomailalla poskeen. se ei ollut kovin kivaa pariinpäivään.
Huvittavin asia oli jossain kolmas/neljäsluokan paikkeilla kun putosin lyhtypylväästä, aivan, tavallisesta lyhtypylväästä. Leukaani tuli iso reiäntapainen ja siitä tuli kauheasti verta..
5.7.2009 at 13.11 #59036Al ChemistMemberKirppu11 wrote:
Käsi tärisee kokoajan, se on punainen ja sitä kirvelee (ehkä olisi sittenkin pitänyt mennä lääkäriin..) joten ei voi oikein piirtää.. Tai kirjoittaa, koneella kirjoittaminen vasemmalla onnistuu jotenkin, vähän hidasta vain.
Tuollaisessa tapauksessa kannattaa käyttää hyvää ihorasvaa. Se lievittää kipua todella paljon ja nopeuttaa palohaavan paranemista. Kannattaa kokeilla.
Noh, kerran tuli aivotärähdys, kun oli suurpujottelutreenit pidetty ja olin menossa laskemaan vielä viimeisen laskun. No, otin sitten takin pois päältä niin, että oli vain syöksypuku (ihonmyötäinen kokovartalopuku, joka vähentää ilmanvastusta) päällä. Siinä sitten laskin koko 200-metrisen mäen syöksyassennossa suoraan alas. Vauhti oli siinä 70 km:n kieppeillä, kun aloin tehdä sivuttaisjarrutusta (sama, kuin luistinten jarrutustyyli). Oli kuitenkin satanut irtolunta siihen maahan sen verran, että sitä kasaantui aika rutkasti suksien eteen, kunnes tyssäsi. Lensin sellaista 20-30 km:n tuntivauhtia sivuttain sellaiseen hirsipaaluun pää edellä ja menetin tajuntani. Heräsin seuraavana päivänä sairaalassa ja oli hirveä päänsärky. Kypärä oli silloin viereisellä pöydällä ja siinä näkyi halkeama, elikkäs henki olisi lähtenyt ilman kypärää. Myöhemmin sen hirsipaalun eteen asetettiin "olkipalloja" päällekäin, mutta minkään muun eteen ei. Kyllähän sitä voi niihin muihinkin tolppiin mäjähtää.
Mutta, luita ei ole ikinä murtunut, mutta pari kertaa on lähellä ollut.
Kerran muuten tuli takareiteen kramppi, kun olin uimassa. Se ei ollut mitenkään hilpeä kokemus, kun pistävä kipu oikeassa jalassa, eikä sitä voi liikuttaa. Piti sitten räpiköidä silleen ihmeellisesti yhtä jalkaa ja kahta kättä käyttäen naama virnistellen koko ajan. Juuh, oli se aika erikoinen kokemus.Huvikseni pistän nyt vielä tämän. Pikkuserkkujeni koiralta joudutaan ehkä poistamaan muutama alahammasta, kun se on aivastanut niin monta kertaa ja aina, kun se aivastaa, niin sen leuka osuu maahan. Pari koiranhoitajaa opetti sen aivastamaan aina tervehdittäessä, niin se on kahdeksan vuoden ajan aivastellut keskimäärin kymmenen kertaa päivässä. Se on kovan näköinen, kun se saapuu huoneeseen, niin alkaa aivastella ihan hillittömästi, ja tyhmä kun on, niin ei edes tajua, että lyö koko ajan leukaansa maahan vaan näyttää ihmettelevän, että mikä häneen osui.
5.7.2009 at 13.50 #59037an&riMemberEi ole ihan hirveästi sattunut onnettomuuksia minulle, kaksi on semmoista suht pientä mitkä kuitenkin muistan.
Olin ehkä noin 3-vuotias silloin, ja kiikuin keinussa vatsallani. Siinä keinun alla oli semmoinen karhea alusta, ja jotenkin se keinu keikkasi eteenpäin, ja leukani ryykkäsi hyvin ikävästi siihen alustaan. En muista kuinka paljon se sattui, muistan vain sen, että huusin ja äitini kantoi minut kotiin. Siinä oli ihan hirveän iso rupi vaikka kuinka kauan, ja siinä on vieläkin arpi.
Toinen sattui ehkä kun olin jotain 9-10 vuotias. Olin leirillä, ja oltiin kai juuri lähtemässä siitä asumisrakennuksesta syömään. Se rakennus oli aika uusi ja siinä oli semmoiset hienot painavat ovet mitkä lumpsahtavat sillai kivasti kiinni (reunat oli semmoiset ohuet). No, olin siinä laittamassa kenkiä jalkaan, ja otin kädelläni tukea siitä oven vierestä. Olin niin keskittynyt siihen, etten huomannut että ovi oli juuri hetkeä aiemmin avattu, ja sormeni olivat saranoiden puolella siinä välissä.
Se tuntui aika kivalta kun se ovi meni kiinni. En kyllä huutanut tai mitään, vaikka sattuikin, vaan sanoin vain "voisko joku avata tuon oven että saan mun sormet pois sen välistä?".
Vaikka jäikin aika monta sormea väliin, vain yhdessä oli hiusmurtuma. Siitä sormesta lähti sitten kynsi irti, ja kun siihen kasvoi uusi kynsi, siinä oli semmoinen mutka.Erikoista kyllä, muistan pienenä toivoneeni että murtaisin jonkun luistani.
6.7.2009 at 17.05 #59173AnggaMemberHmmmh…
Itselleni on vain kerran elämässäni tapahtunut sellainen "Kunnon onnettomuus"
Sain häkämyrkytyksen ollessani saunasssa ja henki oli lähteä…..mutta onneksi minut löydettiin sieltä tajuttomana ajoissa…
Joduin sairaalaan ja olin siellä sitten koko yön…
Ei siinä sitten kummemmin käynyt mutta jos minut olisi löydetty sieltä edes 5 minuuttia myöhemmin minulle olisi
tapahtunut muutakin kuin pelkkä tajun lähtö.7.7.2009 at 6.18 #59189KuroiiMemberEi mul oikeestaa muuta oo sattunu, joskus 8v. lensin täysiä trampalta ja käsi meni poikki 😕
7.7.2009 at 7.03 #59196Hana-chan95MemberMustelmilla ja naarmuilla ollaan täällä päin selvitty, mutta kerran joskus pienenä hiukseni syttyivät tuleen kun riehuin kynttilän lähellä. Äippä tuli heittää vettä päälle 8DDD
14.7.2009 at 17.14 #59955GilraenMemberMitään kuolemanvakavaa ei onneksi ole toistaiseksi sattunut, mutta pari aika ikävää tapausta on silti tullut vastaan.
1. 7- tai 8-vuotiaana olin isosiskoni kanssa leikkimässä kaverini takapihalla (kaveri oli tietenkin siellä myös). Heillä on siellä pieni, täysin pyöreä kaivo, jonka suuaukon päälle oli laitettu sitä suurempi, paksu autonmatto. Minä hyppäsin maton päälle tietämättä yhtään, että sen alla oli kaivo. Ehdin seistä siinä ehkä sekunnin, ennen kuin kaverini vain tokaisi: "Ei siinä saa olla." En ehtinyt reagoida mitenkään, kun matto sitten petti jalkojeni alta ja putosin tyhjyyteen. Siltä se siis tuntui. Ehdin napata käsilläni kaivon reunoista kiinni niin, että kainaloni hiersivät reunoja vasten. Sisko haki aika äkkiä isämme apuun – asuimme vastapäätä toisiamme – ja kun olin taas turvallisesti maan pinnalla, tajusin, etten voinut liikuttaa vasenta kättäni yhtään. Kotona selvisi, että nahkani oli aivan repeytynyt vasemman kainalon kohdalta. Siinä oli sellainen tasainen ja tuore veriläiskä, joka ei edes vuotanut. Hirveän kipeä se silti oli.
Minulle ei onneksi jäänyt tilanteesta mitään jälkeä kainaloon, henkisiä arpia taisin kyllä saada. Kaverini isä osti minulle karkkipussin hyvitykseksi siitä, että oli laittanut autonmaton kaivon päälle. Jos mattoa ei olisi ollut, ei siihen kaivon päälle olisi kukaan koskaan mennytkään. Mietin usein, mitä minulle olisi tapahtunut, jos olisin pudonnut kaivon pohjaan asti.2. Hieman vanhempana tai nuorempana, en muista enää, olin kerran vanhempieni kanssa tätini ja tämän perheen luona. He asuivat rivitalossa, ja siinä läheisessä asunnossa asui yksi silloisista ystävistäni. Lainasin hänen polkupyöräänsä, jossa ei ollut jarruja ollenkaan. Lähdin sitten sillä ajelemaan aika pientä mäkeä alaspäin, mutta vauhti oli kuitenkin sen verran kova, että kun lopulta törmäsin tiiliseinään, toinen käteni tärähti pahasti. Se onneksi parantui nopeasti jääpussin ansiosta.
15.7.2009 at 6.43 #59967RegeMemberEi mitään murtumia oo tullu mut kaikenlaista pikku juttuu… n.3 vuotta sitten hypin trampalla ja aloin tehdä volttia.
Vauhtia tuli liian vähän ja tömähin suoraan niskoilleni trampalle eli niskat ois voinu mennä nurin. Ja juustohöylällä oon vetäny palan peukusta. 😀15.7.2009 at 6.47 #59968EngaruParticipantEipä minullekkaan mitään sen ihmeempiä ole tainnut sattua. Muutama pienempi kuitenkin:
1. Pienenä (2-4 vuotiaana) harrastin kirjahyllyissä ja lipastoissa kiipeilyä. Kerran menin sitten kapuamaan n. metrin korkuisen nelilaatikkoisen lipaston laatikoihin, jotka oli jätetty silleen porrasmaisesti auki, ja kuulemma se sitten oli ainakin osittain kaatunut päälleni. Ja joku kirjahylly myös. Kasvoissa pienenpieniä arpia jäljellä.
2. Isäni oli kuulemma pudottanut minut vauvana vahingossa lattialle, kun sen ote oli lipsahtanut. Mitäs olin melkein repinyt hänen korvansa irti… :””D
…Nyt tiedän, miksi olen outo; tipahdin pää edellä!3. Leikkasin n. 5 vuotiaana vasemman etusormeni melkein irti, kun olin leikkaamassa ruisleipää, joka oli kovaa, ja sitten se veitsi lipsahti. Fiksuna tyttönä kääräisin sormeni käsipyyhkeeseen, ja muistan, etten edes itkenyt, en yhtään. Viisi tikkiä siihen taisi tulla, ja taitaa olla ainut kerta, kun minua on pitänyt paikkailla terveyskeskuksessa.
4. Ja sitten on erinäisiä liikunnantunneilla tulleita ruhjeita; kannettiin porukalla pelin jälkeen maaleja varastoon, ja jonkun muun ote petti, niin semmonen pienehkö rauta-maali tuli meitin ottaan, jääpussilla siitäkin selvittiin. Ja sitten kutosluokalla oltiin semmoista ihan älytöntä peliä, että tyypit jaetaan salin kummallekkin puolelle, kilpaparin jäsenet salin vastakkaisille puollille, ja keskelle hernepussi. Sitten ope antaa merkin ja sitten taistellaan siitä, kumpi saa pussin omalle puolelleen. Noh, sain pussin ja rupesin juoksemaan takaperin. Tietysti kompastuin omiin jalkoihini ja seuraavaksi olinkin istuallani lattialla, pidellen takaraivoani ja itkien. Eka ja toistaiseksi viimeinen kerta, kun koulussa olen itkenyt. Ja vaikka mitä revähdyksiä on tullut.
5. Varvas meni muussiksi, kun juoksin entisessä kodissamme rappuset alas eteiseen, ja löin oikean pikkuvarpaani kumisaappaaseen. Kyllä, kumisaappaaseen. Oli kipeä monta viikkoa, muttei ilmeisesti murtunut.
6. Ja palovammat. Ah, näitähän minulla riittää; pelkästään vasemmassa kädessä on arpia kolme kappaletta. kerran käräytin kyynärtaipeeni silitysraudan reunaan. Ei ollut edes kovin kipeä.
Ja lista jatkuu loputtomiin….Päätäni teloin viime kesänä paljon.
-
AuthorPosts
- You must be logged in to reply to this topic.