Onnettomuudet & tapaturmat

mullakaa ei oikestaan mitää sillai pahaa…varpaassa tikit(2) kun sellanen posliini koriste pullo tippu sille ku olin 5,ja peukussa (2 kanssa) kun koulussa just terotetulla taltalla sorhasin :DD ja sitten ku leikin koiramme(iso kokoisen pyreneittenmastiffin)kanssa ja sitten se kynnellä heilautti ja poks huuli halki.oli ni myöhä että ei terveyskeskukselle menty mutta huuli oli turvoksissa melkein viikon:DD

Hmmjaa. Pienenä ollessani päiväkodissa kävi varmaan pahin minulle sattunut juttu. Vaikkei se todellakaan edes ole paha. Mutta siis, oli talvi ja leikin muiden lasten kanssa lumikinoksella. Sitten jotenkin liukastuin ja löyin leukani jäiseen lumikökkäreeseen, isoon sellaiseen. Noh, vertahan tuli ja paljon, taisi sitä itkettyäkin tulla, olinhan vissiin 4-5 -vuotias. Onneksi tämä kyseinen päiväkoti sijaitsee aivan keskussairaalan vieressä, joten menin sitten sinne tarhatädin ja paikalle soitetun äitini kanssa. Sain itse päättää laitetaanko leukaani tikkejä vai LIIMAA. Ja liimanhan minä valitsin. Tuntui hauskalta. XD Arpi on edelleen, ja sattumoisin isälläni on aivan samassa kohtaa leuassaan myöskin arpi. Saman muotoinen vielä.

Suunnilleen saman ikäisenä myös hyppäsin leikkimökin katolta alas, koska luulin että voisin lentää. Ihme kyllä selvisin vain muutamalla haavalla ja ruvilla.
Sitten on tietysti ollut näitä pahoja kaatumisia, joista on seurannut veriset polvet ja kyynärpäät. Ja ala-asteella mursin varpaani hypättyäni puolapuilta alas. Olen pyörtynyt koulussa pari kertaa, ja lyöden pääni oveen ja pulpetin metalliseen jalkaan kaadutessani. Kuhmut seurauksena.
Palovammoja saunan kanssa on myös sattunut. Ja lukuisia haavoja kouluni takia, korunvalmistuksen tunneilla. Sahalla sormeen, pienellä pyöreällä viilalla reikä sormenpäähän, vasaralla lyönti sormeen…. Sormet ovat todellakin kovilla.
Aijuu, lähes joka päivä kolautan varpaani johonkin. Ihan ehjiä varpaani silti vielä ovat, vaikka verillä ovat vähän turhan usein olleet. :’D

Pakko kyllä sanoa ettei minulle kovin pahoja vammoja ole tullut, vielä.

Siis minulle ei ikinä tapahdu mitään…
Mutta kerran pienenä ajoin ojaan ja rikoin pyörän kellon, t-paidan ja ihoni.
Toisen kerran n. 4 vuotta sitten tipahdin pulkalla n. 2-3 metrin korkuiselta kallion kielekkeeltä. Silloin tosin oli vielä paljon lunta, eikä sattunut paljoa.
Viime hiihtolomalla loukkasin selkäni hyvin pahasti, kun laskin silkkaa tyhmyyttäni toista kertaa hyppyristä, kun halusin päästä sen yli. No niin pääsinkin, mutta pulkka osui pahasti selkään ja hengityskykyni lamaantui täysin. Olivatpa siellä kaikki sukulaisetkin katsomassa toilailujani… Tai siis, eivät he nauraneet, mutta en pidä siitä, kun aiheutan joillekin ylimääräistä huolta. Tätini ja setäni ryntäsivät heti luokseni, ja kaikki naapurin lapset tölläsivät siinä…
Pari viikkoa sitten täräytin oikean käsivarteni aikas pahasti.

Onnettumuuksia? Minulle? Vaikka millä mitalla. Onnettomuudet suorastaan vainoaa mua.

– Kaaduin pienenä pyörällä niin, että polveni ja kyynerpääni aukesivat, ja isot arvet on vieläkin jäljellä.
– Olin luistelemassa, ja kaaduin niin, että luistimen takaterä upposi polveeni. Siihen sitten 4 tikkiä. Varsin kivuliasta. (iso arpi tästäkin vielä…)
– Ajoin iiihan pienenä – uskokaa tai älkää – keskellä talvea pulkalla päin ruohonleikkuria. Otsa piti liimata
– Olin laskettelemassa, ja onnistuin lentämään täydellä vauhdilla, lainkaan hidastamatta, hypyristä niin, että rojahdin 4 metrin korkeudesta maahan ja olin sitten 3 viikkoa sauvoilla.
– Putosin pienenä kiipeilytelineestä niin, että löin leukani ja puraisin samalla palan kielestäni pois… pieni lovi siitäkin jäljellä….
– Uidessani astuin särkyneen kaljapullon päälle niin, että kantapäässäni on edelleen 4 sentin arpi…
– toisen kerran uidessani käteni osui kukkaruukkuun, ja sormi tikattiin. (arpi jäi)

oon myös potkiskellut paikkoja niin, että kummatkin pikkuvarpaat ovat murtuneet. (toinen kerta oli, kun yritin potkaista isoveljeäni, hehe.)

Hmmmm… Olisikohan muuta… Pieniä haavoja ja vammoja saan alati, joten en jaksa niitä muistaa tai tänne kirjoittaa. Tuossa kuitenkin.
Elämäni = arvet ja minä

Itselleni ei ole sattunut mitään vakavampaa, tässä muutamia juttuja:

– Nojasin vahingossa silitysrautaan ja käsi paloi, onneksi ei pahasti.
– Olin kerran keinumassa, kun hampaani osuivat keinun kettinkiin. Yksi hammas lähti irti.
– Käsi taittui sillä tavalla, ettei sitä pystynyt liikuttamaan moneen päivään. Ei kuitenkaan murtunut.
– Kaaduin. Lattialla sattui olemaan sellainen puujakkara, joten lätkäisin jakkaran toiseen päähän käteni. Sen seurauksena jakkaran toinen pää osui suoraan naamaani, ja tietysti suusta tuli hirveästi verta.
– Hengitin kerran vettä kun olimme uimassa. Oli sitten "kivaa" kun ei pystynyt hengittämään.

Jotenkin minusta tuntuu, että liioittelit vähän Saso tuon kulmakarvasi suhteen. Se oli toki vähän aikaa tulessa, mutta siitä ei palanut osaa pois. oli pakko saada sanoa. JA TÄHÄN ET VASTAA TÄSSÄ SASO!!

Niin, voisin laittaa omaa puumerkkiäkin tähän. Tämä ei ole varsinainen tapaturma, mutta pikkuisen huonolla tuurilla ja taidolla aiheutettua. Tämä tapahtui toissa kesänä. Olimme naapurissa, äitini kaverilla kylässä. Siellä asui kolme lasta ja pelasimme avojaloin jalkapalloa. Olin potkaisemassa palloa niin lujaa kuin pystyin, mutta Saso tuli myös siihen ja aikoi myös potkaista. Jalkamme paukahtuvat yhteen. Sasolle ei käynyt mitenkään, mutta itse huusin kuin teurastettava sika. Lähdin nilkuttamaan sisälle taloon ja kertomaan äitille. Jee, olen mamis. Matka ei ollut pitkä, mutta jalkani oli jo mennyt kauniin vaaleansiniseksi ja turposi aivan älyttömästi. Olin menossa seuraavalla viikolla muuten Särkänniemeen. Jalka ei ollut murtunut, jälki potkusta komeilee yhä jalassani ja jalkani on kipeä, muttei niin, että se häiritsisi.

Minulle ei onnettomuuksia ole sattunut, mutta enolleni kyllä useita. Kerrankin hää teki jotain peltitöitä ja vetäisi vahingossa peltin reunalla HUPS VAIN ranteensa auki. Ei sentään nyt aivan mitkään suurimmat verisuonet katkenneet, mutta jippii.

Kaverini mursi yläasteella solisluunsa laskettelurinteessä. Ja se katkesi uudestaan samasta kohtaa, kun hän meinasi kaatua portaissa. Hän nappasi kaiteesta kiinni ja solisluu paksahti taas.
Ja tämä samainen kaveri kaatui pienenä asfaltille ja etuhampaat upposivat ikeniin. *_* Autsis.