Paras/parhaat mangaka?

Eiichiro Oda

One Piecen piirtäjä. Ehdottomasti paras mangaka, piirtää pikkutarkkasti, hahmot ovat omaperäisiä, tarina on samalla sekä dramaattista että humoristista. Ja kaikki taustat ja rakennukset, mahtawaa. Välillä ihmettelen suuresti Odan mielikuvitusta…. Ja äijä itse on hauska tyyppi, jolla on hyvä huumorintaju, TLK:t on yhtä muikeaa luettavaa kuin itse tarinakin.
Piirrosjälki on kehittynyt aika lailla, jos vaikka vertaa ykköspoksua ja nyt uusinta keskenään. Wanted- tarinatkin olen lukenut, eivät yllä samalle tasolle One Piecen kanssa, mutta tyksin niistä silti ^^

Shiori Teshirogi
Saint Seiya: The Lost Canvas on yksi hänen sarjoistaan (tätä voisi kai kutsua parhaimmillaan Saint Seiya doujinshiksi, sillä Masami Kurumada loi sarjan)
Teshirogi on loistava piirtäjä. Hänen hahmonsa näyttävät aivan uskomattoman kauniilta (jopa rumatkin, kuten Bat Wimber)… vaikka joskus hänen piirrosjälkensä on hieman tuhruista, kun hän yrittää lisätä hirvittävän paljon yhteen kohtaukseen. Toisaalta se saattaa johtua painojäljestäkin.
Tarinankertojana… no, en oikein tiedä miten tähän pitäisi ottaa kantaa, kun tarina on Masami Kurumadan. Teshirogi vain otti juonen ja muokkasi sitä omantyylisekseen. Hän kuitenkin keskittyy enemmän hahmojen menneisyyteen ja heidän välisiinsä suhteisiin, toisin kuin Kurumada, joka alkuperäisessä Saint Seiyassa keskittyi pääasiassa taistelemiseen ja niihin miehekkäisiin "last stand" -tyylisiin kohtauksiin. Jotenkin Teshirogin hahmot ovat paljon moniulotteisempia ja niistä on helpompi pitää. Cancer Manigoldo on aivan loistava heppu. XD

Alkuperäinen Saint Seiya on yksi 80-luvun vaikutusvaltaisimmista mangoista ja animeista. Tite Kubon Bleach on saanut valtavasti vaikutteita siitä, ja samoin Ronin Warriors ja Gundam Wing. Ja muuten, sanaa "yaoi" alettiin käyttää sen jälkeen, kun Saint Seiya -aiheisia yaoi doujinsheja alkoi ilmestyä vuonna 1987. xD
—————————————-
Kazuya Minekura
Tyyli, jota hän käyttää Saiyuki Reloadin loppupuolella, on todella hienoa työtä. Hahmot näyttävät terävämmiltä ja puhtaammilta (eli eivät aivan yhtä luonnoksenomaisilta ja sotkuisilta) ja hiusten piirtäminen on parantunut huomattavasti.
Tarinankertojanakin hän on aivan loistava – hahmojen menneisyys ja heidän välisensä siteet ovat vielä parempia kuin Teshirogin tekeleissä, ja ne voivat itse asiassa vetää lukijan mukanaan ja pitää heidän mielenkiintonsa yllä tuntikausia. Kaikilla hahmoilla – Sanzolla, Gojyolla, Hakkailla, Gokulla ja Kougaijilla – on omat persoonalliset ongelmansa, joista he yrittävät päästä eroon. Useimmat onnistuvat (kuten Hakkai Chin Yisoun tapauksessa) ja Minekura kertoo tämän hyvin kiinnostavalla tavalla ja piirtää kohtaukset upeasti.

Pidän muistakin kuten Kiyo Kyujyosta, Tite Kubosta, Takeshi Konomista ja Shuichi Shigenosta, mutta en nyt keksi enää mitään. ._.

Takahashi Yoshihiro: Yoshihiron sarjat ovat aivan omaa luokkaansa ja hänen mangansa ovat erillaisia koskaa niiden pää hahmoina ovat koirat eivätkä ihmiset. Pidän myös Yoshihiron piirristustyylistä tosi paljon.

Takahashi Rumiko: Olen pitänyt Rumikon sarjoita siksi koska niissä on paljon toimintaa, miekan heiluttelua, kamppailulajeja ja yliluonnollisia asioita. Pidän Rumikon piirustustyylistä myös koska se on selkeää ja Rumikon aiheet ovat innoittavia ja kiinnostavia ja ennenkaikkea hauskoja. Hahmot ovat myös hyvin persoonallisia.

Tanemura Arina: Piirustusjälki ja kuvien yksityiskohdat ovat mahtavia ja Arinan mangojen aiheet ovat mielenkiintoisia, huvittavia ja mukavasti omaperäisiä. Ei sisällä näitä ärsyttävän muka täydellisiä hahmoja.

Paras on ehdoitta Yoshihiro Takahashi! (Tehnyt esim. Hopeanuolen.)

Yoshihiro Takashashi on nerokas (Hopeanuolta parempaa sarjaa ei minusta voi olla ja on se Weedikin aivan loistava) ja… noh.. omalla tavallaan sympaattinen. Ymmärrätte mitä tarkoitan, jos luette vaikkapa Weed 17 takaa esseen Koiranpennun elämä ja kuolema, jossa hän kertoi oman Mer-koiransa ensimmäisenä syntyneen pennun elvyttämisestä, kuinka hän elvytti pentua yli tunnin tuloksetta. Lisäksi Riki-mangassa on kaunis kirjoitus meille suomalaisille faneille. Hopeanuoli on ihan pikkuisesta asti kuulunut suosikkipiirrettyihini, vaikka se suomenkielinen toteutus onkin aika mielenkiintoinen, joten en voi noin vain unohtaa Hopeanuolen tekijää. Hopeanuolet ovat verisiä, mutta niissä voi nähdä helpostikin, kuinka ystävää pitää auttaa hädässä ja kuinka ystävän tai rakkaan puolesta voisi antaa henkensä. Toisesta välittäminen on siis vahvasti tarinoiden taustalla. Myös se, ettei toista saa arvioida pelkän ulkonäön perusteella ja että pitää luottaa itseensäkin.

Lisäksi pidän todella paljon Yoshihiro Takahashin piirrustustyylistä, hän tekee kaunista jälkeä 🙂