Roolipeli: Autiosaari

Kun Sanji oli päässyt alue 1, hän huomasi ensinäkemikseen ihmeellisen hyypän oudoissa punaisissa lasissaan soheltavan miekallansa varustautuneena. ’ ..Jes lisää hulluja vai? ’ , Sanji ajatteli tuijottaen miehen ylimielistä viittaa ja silmälaseja. "Hei sinä siellä!" , Sanji huudahti tuijottaen sinihiuksista miestä.

Duval~

"Uaagh.. Sekoa seuraa täällä.. Ja pelottavaa" , Duval mutisi suruissaan nousten ja jatkaen kävelyjään lähemmäs Alue viittä. Duval ei huomannut, että painna alkoi tuntua paljon pahaentuisemmalta ja pimeältä askel askeleella. "Heeh.. Milloin tämä ihmepolku oikein loppuu.." , Duval mutisi jatkaen löntystelyä tietämättään, että oli menossa vaarallista alue viittä vaarallisesti syvemmälle.

(..lyhyt DX)

Kamina käännähti ympäri kuultuaan jonkun huudahtavan.
– Leeron? hän kysäisi toiveikkaana — kyllä, toiveikkaana. Leeron oli mikä oli, mutta tässä tilanteessa jopa hän oli kaivattavaa seuraa. Kamina pettyi huomatessaan, ettei huutaja ollutkaan Leeron vaan joku vaaleatukkainen, tupakoiva mies. Kamina mittaili häntä katseellaan. – Jou! Mikäs mies sinä olet? Kamina tiedusteli. – Oletko ihminen? Näytät sellaiselta, mutta ei sitä koskaan voi tietää.

Kamina harppoi itsevarmasti lähemmäs. Tämä toinen mies ei vaikuttanut uhkaavalta.
– Mikä ihmeen paikka tämä on? Ei näytä yhtään tutulta, hän sanoi kädet puuskassa ja lasit tyylikkäästi nenällä. Miekka roikkui vyöllä. Miten kummassa hän oli päätynyt tänne? Hän muisti pienen robotin jolla oli laserpyssy, ja sitten oli tullut räjähdys…
– Samperin Leeron, Kamina mutisi. Miksi tämän oli pitänyt mennä rakentamaan se pikkurobotti, josta olisi kuulemma ollut hyötyä taistelussa?!

"Mnääh…" Luffy mutisi puoliunessa ja huitaisi hajamielisesti jonnekkin. "Hei älä lyö minua!" Joku huusi Luffyn korvan vieressä. Luffy käänsi kylkeään, mutta joku huusi hänen korvaansa jatkuvalla syötöllä "HERÄÄÄÄ!!" Luffy ei saanut nukuttua joten hän nousi ylös. "Kukas sää oot?" "Olen Black star!" poika julisti. "Kukas itse olet?" Blackstar kysyi. "Olen Monkey D. Luffy." Luffy tokaisi. Yhtäkkiä Kalliolle hyppäsi apina, ja vei Luffyn olkihatun. "HEI!" Luffy huusi, venytti käsiään ja otti olkihattunsa takaisin apinalta. "MIKÄ SÄ OIKEIN OLET?!" Blackstar ihmetteli suu ammollaan. "Mä oon kumimies! … nälkäääääääääääääh…." Luffy sanoi ja lähti metsästämään jotain syötävää alue 4:lle.
Häntä vastaan tuli iso villisika. "GUMI GUMI… PYSSY!" Luffy huusi, venytti käteänsä taaksepäin ja löi villisikaa. "Oukkei… nyt mä tartten tulta…" Luffy sanoi ja alkoi hinkata kahta keppiä vastakkain. "Mitä teet?" Kysyi Blackstar joka oli seurannut Luffya.

[joo lyhyt tuli…. ]

– Jaa olet ihminen vai? No, hyvä juttu. Ei olisi ensimmäinen kerta kun petomies naamioituu ihmiseksi, sen takia tarkistin, Kamina tuumasi leukaansa sivellen. – Ihminen olen minäkin. Enkä mikä tahansa ihminen vaan mahtava Kamina-sama! Tällä hetkellä olen kyllä vähän eksyksissä, mutta eipä tuo mitään haittaa. Eiköhän täältä jotenkin pois pääse…

Kamina mutisi jotain itsekseen ja katsahti sitten taas Sanjiin. Tämä oli sanonut saarella olevan muitakin. Ehkä joku hänen tovereistaan oli myös sinkoutunut tänne? Toivonkipinä leimahti liekkeihin Kaminan sisimmässä.
– Täällä on siis muitakin? Minkä näköisiä tyyppejä? Kaverini ovat hukassa, hän sanoi. – Oletko sattunut näkemään heitä? Semmoista sinitukkaista pientä poikaa jolla on pora? Vihreätukkaista ääliötä? Kaapuun pukeutunutta penskaa? Bikinitopissa ja hotpantseissa liikkuvaa isorintaista punapäätä jolla on järkyn kokoinen pyssy?

GRAY
Gray alkoi heräillä oudosta pusikosta hieman punoittaen. Pusikossa oli ollut hänen harmikseen ampiaisia ja ne olivat tehneet kauheita paiseita Grayn naamaan ja se oli nyt aivan turvoksissa. Mutta Grayllapas olikin hoitokeino tähän, jääkuutio pärstän päälle ja eikun odottelemaan että turvotus laskisi.
"En minä kyllä tälläisessa paikassa muista olleeni viimeisintä tehtävääni suorittaessa… Olihan siellä niitä ampiaisiakin, muttei mitään tälläisiä hemmetin pusikoita" Gray mietti vihoissaan ja yritti ujuttautua pusikossa eteenpäin.
Gray saapui pienehkölle hiekka aukiolle ja näki hiekalla makaavan ruumiin. Sen kummempia miettimättä Gray paineli ruumiin ohi jääpala edelleen kasvoillaan.
Saapuipa Gray lopulta hiekkarannalle ja tajsi tilanteen vakavuuden.
" Tämähän on se uimaranta missä olin viimeksi ahdisteemassa naikkosia" Gray mietti iloisena ja alkoi riisua vaatteitaan. Gray kirmasi pitkin hiekkarantaa ilkosillaan, kunnes huomasi hekalla jalanjälkiä.
"Tuolla ne naikkoset siis piileskelevat" Gray tuumi innoissaan ja lähti juoksemaan jälkien suuntaan.
Gray ei huomannut pusikosta nousevaa tummaa hahmoa.

L
L oli hetki sitten herännyt ja katseli kuvaansa lammesta.
"Kyllä se olen minä. Tuosta hiuspehkosta ei voi erehtyä" L tokaisi selvitettyään, että todellakin oli oma itsensä.
L alkoi pälyillä ympärilleen etsisäkseen jotain sokeripitoista syötävää. Onnekseen hän äkkäsikin palmun, jossa näytti olevan kookospähkinöitä.
"Noh… eiköhän kookospähkinässä ole tarpeeksi sokeria näin ensihätään" Hän tokaisi alkoi miettiä keinoa saadakseen kookospähkinän alas puusta. Noin puolen tunnin huolellisen suunnittelun ja maahan kivellä piirretyn toimintasuunnitelman avulla L päätti ryhtyä toimeen. Hän nakkasi maastaan poimiman kiven, mutta se oli niin pieni, että kimposi vain kookospähkinästä pois.
"Tarvitaan siis isompi kivi" L tuumi ja hetken etsinnän jälkeen sellainen löytyikin. L sai vihdoin kookospähkinän alas puusta ha hakkasi tätä nyt vasten suurta kiveä. Kookospähkinään tulleesta reiästä L sai juotuo kookosmaitonsa ja päätti nyt lähteä kävelemään kohti pusikkoa.
Eipä tarvinnut kauaa L:n kävellä, kun vastaan tulikin hiekkatie, joka johti rannalle.
"Tämä on epäilemättä jonkin sortin luonnonpuisto" L totesi itsekseen ja mietti miten oli joutunut sinne.
L käänsi katseensa vasemmalle, sillä hän oli kuullut siitä suunnasta ääniä. Sieltähän juoksi mies ilkosen alasti ja näytti aivan kuin jokin olisi seurannut miekkosta.

Envy tapitti vihaisena puskaa ja odotti että joku tulisi.
"Sanoinhan että esiin!!!" Envy lopulta huusi ja nousi ylös potkaisten puskaan epä määräisesti.
Ihme kyllä se osui kuin osuikin johonkin tai johonkuhun. Ilmaan lensi kaaressa iso rusakko joka loikki hädissään metsään.
Envy katsoi rusakon perään tyrmistyneenä. "Tuhlasinko aikaani johonkin pahuksen rusakkoon?!" Envy huusi taas.
Tämän pinna alkoi olla kireällä. Koko paikka ärsytti aivan suunnattomasti.
"Täytyy päästä jo takaisin.. Kaikki täällä ovat aivan sekoja." Envy tuhahti ja lähti jatkamaan matkaa, välillä vihoissaan jonkun palmun ohi mennen kaataen.
Pian Envy, hetken käveltyään, päätyi nelos alueen viidakkoon. Hetken tylsistyneenä ja ärtyneenä ympärille katsottuaan hän kuuli taas ihmisten ääniä. Käveltyään sinne kohti tämä huomasi Squalon ja vähän kauempaa Luffyn, Black starin ja Duvalin.
"Eikai taas nuo.." Envy sanoi silmiään pyöritellen. Tämä käveli äänettä Squalon viereen tutkien tätä katseellaan.
"Kukas outo hyyppä sinä sitten olet?" Envy tokaisi äkkiä tapittaen Squalon toisessa kädessä olevaa miekkaa.

Kamina tuijotti Sanjia pöllämystyneenä tämän ruvetessa huutelemaan Mellorinea. Mikä ihme tuo hyyppä oikein on? Taitaa olla jonkin sortin pervo, Kamina päätteli ja kurtisti kulmiaan. Taisi olla ihan hyvä, että Yoko oli hukassa…
– Et siis ole nähnyt kavereitani, hän totesi hiukan pettyneenä. – En minäkään ole nähnyt sinun… Tiedätkö mitään niistä muista tyypeistä, jotka ovat tällä saarella?

Silloin jostain kuului ääntä. Kamina vilkaisi sen suuntaan.
– Tuolla on joku! hän huusi ja läksi pinkomaan äänen suuntaan niin kovaa kuin vain pääsi — ja kovaa hän pääsikin.

Kamina toljotti Sanjia tämän jalan syttyessä palamaan.
– H-hei, mikä sinä oikein..? Kamina änkkäsi, muttei saanut lausettaan loppuun. Ilmeisesti tuo syttyminen ei ollut paha juttu, sillä vaikutti siltä kuin tuo toinen olisi aiheuttanut sen itse. Aika erikoinen hyökkäys. Eikö tuohon tyyppiin satu? Kamina pohti hoksaten samalla, ettei tiennyt vielä tämän blondin nimeä. Hän katseli Sanjin piestessä hirviöleijonan ja kääntyi sitten tähän päin.

– Hyvää työtä! Teit minuun vaikutuksen. Kuuleppa jätkä, haluaisitkos liittyä Gurren-prikaatiini? hän tiedusteli leveä virne komeilla kasvoillaan. Hymyilemiseen ei kuitenkaan jäänyt aikaa, sillä pensaikosta asteli esiin toinen monsteri, tällä kertaa iso tiikeriotus. Kamina virnisti leveästi. Vaikka Gurren ei nyt ollutkaan täällä, ei hän ollut silti mikään avuton tolvana. Kamina tarttui miekkaansa, heitti sen miehisesti olalleen ja huusi kovalla äänellä: – Hoi hoi hoi hoi! Sinä hirviö siellä. Pakene tai tulet suuren Kamina-saman löylyyttämäksi!

Kamina tuijotti tiikerihirviötä, joka murisi hänelle uhkaavasti.
– Luulenpa että kieltäydyit, hän tokaisi ja tarkisti, että lasit istuivat tyylikkäästi nenällä. – Hyvä on sitten. Itsepähän kerjäsit!
Ja niin Kamina syöksyi kohti tiikeriä miekka tanassa. Hän loikkasi korkealle ilmaan ja heilautti miekkaansa. Tiikerin naamaan ilmestyi viiltohaava ja otus karjaisi raivoissaan. Kamina laskeutui jaloilleen ja virnisti.
– Se oli vasta alkua. Voit vielä paeta, hän naurahti itsevarmasti.