- This topic has 10 voices and 132 replies.
-
Posts
-
Envy/Winry katsoi Kaminaa täysin kummissaan eikä vieläkään tiennyt mitä ajatella. Hän jopa hetken harkitsi asiaa. Mitä nyt tuohonkin sanoisi.. Kuullostaa huokuttelevalta ja samalla järjettömältä. Elricin veljekset pitää saada kiinni enkä tiedä millä seuduilla nuo oikein liikkuvat. Tosinaan heistä voisi olla hyötyäkin ja jos ei olisi heistä saa viisasten kiveä joten hyödynkö siitä silti? Mutta entä jos niitä ei saa nitistettyä niin helposti. Ja eihän hän Ediä saisi vielä tappaa. Saisin tuhota ympäristöä mielin määrin, mutta onko siinäkään järkeä? Minua ne ei kyllä maan rakoon saa, mutta… Envy kävi kiivasta keskustelua itsensä kanssa päänsä sisällä.
Kaikki riippui siitä hyötyykö hän asiasta. Olihan Greedkin pettänyt isän ja muut kun liittoutui Edin kanssa (tai oikeastaan Ed littoutui Greedin kanssa). Mutta Lust ja Gluttony on kuollut ja häntä tarvitaan.
Hänen itsekin tarvitsee saada jostain viisasten kiveä ja materiaalia.
Tämä saari teki Envyn hulluksi. Nämä tyypit teki. Eikähän nytkään tiennyt mitä tehdä.
Kamina tuijotti Envyä joka näytti hyvin miettelijäältä. Tämä sai Kaminan virnistämään tyytyväisenä koska se tarkoitti että tyyppi harkitsi asiaa.
Lopulta Envy/Winry muuttui itsekseen ja ja vilkaisi Kaminaan.
-Riippu siitä hyödynkö minä siitä ja Teistä. Envy sanoi mitään paljastamatta hieman häijyllä ja ärtyneellä äänen sävyllä.Kamina vilkaisi Envyä ja virnisti, muttei sanonut mitään. Hän päätti jättää Envyn pohtimaan liittymistä kaikessa rauhassa. Miettiköön aikansa. Kyllä se vielä meihin liittyy, ajatteli Kamina tyytyväisenä ja kävi pitkäkseen luolan katolle. Aurinko porotti niin kuin siellä, mistä hän oli lähtenyt. Kaminaa askarrutti vieläkin, miten ihmeessä hän oikein oli päätynyt tänne. Ja mitä muut Gurren-prikaatilaisetkin ajattelivat hänen katoamisestaan? Miten he tulisivat toimeen ilman häntä? Simon oli niin pelokas ja avuton, hänelle Kaminan katoaminen ainakin olisi kova pala. Yokoa moinen tuskin liikuttaisi, hän kyllä pärjäisi. Kamina raapi nenäänsä tätä kaikkea miettiessään.
– Simon saa luvan pärjätä, hän mutisi. – Minä uskon häneen. Hän on rohkea poika.Nami oli tullut Sanjin luokse, olihan tämä toinen niistä kahdesta, jotka Nami tunsi tältä saarelta olevista henkilöistä, ja nyt he kumpikin tuijottivat Envyä/Winryä. Sanji oli kertonut tilanteen Namille hiljaa. "Eli siis hän osaa muuttaa olomuotoaan?" Nami varmisti, että oli ymmärtänyt oikein, ja alkoi pitää Envyä vielä pahempana friikkinä kuin hetki sitten. "Aivan, Nami-neiti", Sanji sanoi hymy huulillaan, "ymmärsit aivan oikein!" Nami huokaisi sisäisesti syvään ja jatkoi tilanteen seuraamista. Hetken Kaminaa tuijotettuaan hän sanoi: "Minulle ei vieläkään selvinnyt mikä on Gurren-primikälie. Tiedätkö sinä asiasta mitään, Sanji-kun?" Sanji kuitenkin pudisti päätään. "Ilmeisesti joku friikkikerho." Hiljaisuus lankesi heidän ylleen, mutta yllättäen Nami nosti katseensa taivaalle. "Ilmanpaineenvaihteluita… Sanoisin, että tulee rankkasade", hän vastasi Sanjin kysyvään ilmeeseen. "Ehkä ukkostakin." Samalla hetkellä taivaalta kuului kova pamahdus, kun ukkonen lähestyi saarta.
Envy talsi viidakossa mietteissään. Ei olisi edes sata prosenttisen varmaa että täältä koskaan pääsisi pois. Samassa alkoi jylistä hirmuisesti.
-Ukkonen? Envy kysyi itseltään ja katsahti mustalle taivaalle.
-Näyttäisi siltä. Envy mumisi kun samalla taas jylisi ja välähti. Alkoi rankka sade.
-No voihan!! Juuri kun luovuin siitä suoja paikasta!! Envy huudahti likomärkänä mustat hiukset ihoa ja selkää vasten. Satoi kovaa ja rankasti. Maa oli jo täynnä lätäköitä ja mutainen.
Äkkiä Envy myös huomasi ettei tiennyt missä oli. Kaiken lisäksi satoi niin kovaa ettei nähnyt kunnolla.
-Pitikin sattua. Envy mumisi ja käveli hieman eteenpäin. Äkkiä jokin kiristyi hänen jalkansa kohdalla ja nousi ylös päin vetäen Envya mukanaan kunnes tämä roikkui pää alas päin puussa.
-Mitä!!! Envy huudahti kun tajusi että oli kävellyt jonkun ansaan, eikä täällä näkynyt ketään. Kaiken lisäksi se oli aika korkealla. Envyn mustat pitkät hiukset oli liimantuneet kasvoille eikä tämä nähnyt kunnolla, mutta kuuli lähellä jonkun kävelevän vesi lammikoita pitkin. Joku niistä idiooteista? Eläin? Envy yritti arvailla, muttei voinut kuin odottaa.[joo mulla oli tylsää xD]
Ylläpidon huomautus: Editoin viestiäsi. Muistathan foorumin säännöt koskien asiallista kielenkäyttöä! -Laurel
[X”’D Joo mulla ja Fierillä oli mesessä Envyn rääkkäys-tuokio xDD]
Envy nosti päänsä jälleen mutakasasta vihaa huokuen. Hän ei kyennyt kuitenkaan vielä nousemaan sillä niskassaan hänellä oli Sanjin alas potkaisema suuri oksa. "Pahus.." Envy murisi ja työnsi oksan voimalla pois niskastaan ja irroitti köyden jalastaan. Hän oli yltä päätä kurassa. Varsinkin naamasta. Envy pyyhkäisi vihoissaan kasvojaan ja jouni jo kostoa Sanjille. Olihan se noloa kun Sanji pääsi näkemään hänet siinä tilanteessa, ja nöyryyttämäänkin. Ja vielä nolompaa myöntää se. Envy nousi nopeasti ylös, mutta oli liukastua mutakasaan. Tämä onneksi piti tasapainonsa yllä eikä kaatanut. Hän lähti juoksemaan Sanjin menemään suuntaan, muttei löytänyt tätä enää. Se johtui sateesta, Envy manasi itselleen. Hän veti ilmaa kehkoihinsa ja huusi; "PPRHANAAAA KIEHKURA LÄRVI! TÄMÄ KOSTETAAAN!" Envy karjaisi ilmaan niin että missä sanji olikin se varmasti kuuli. Ukkonen jylisi jälleen ja taivaan kannessa välkehti. Envy tajusi ettei vieläkään tiennyt missä oli. "Pahus.." Envy mutisi hampaittensa välistä. Äkkiä hän oli jälleen liukastua muta kasaan ja tällä kertaa tasa paino ei pitänyt vaan hän liukui eteenpäin kädet heiluen kun yrittä saada tasapainon takaisin. Lopulta hän liukastui ja lensi kovaa vauhtia läheisimpään puskaan. Envy kiroili tätä paikkaa ja kaikkea täällä kunnes huomasi että oli naamallaan jonkun jaloissa. "Kas, mitäs "herra" noin kovin säikähti? Tulitko jo hakemaan turvaa minusta?" Sanji irvaili. Envy katsoi järkyttyneenä ylös päin olevaan Sanjiin.
Kamina mietiskeli kaikessa rauhassa luolan katolla, kunnes tunsi pisaran nenällään.
– Mitä, rupeaako täällä satamaan vai? Kamina älähti ja siinä samassa alkoikin jyristä ja sataa kunnolla. Perhana. Tätä mahdollisuutta en osannut ottaa huomioon. Luolassa on kuivaa, mutta katolla kastuu välittömästi! Kamina ajatteli tuskastuneena ja loikkasi pois vartiopaikaltaan. Sanji lähti Envyn perään, joten hän lupautui pitämään silmällä sitä Nami-nimistä naista. Mikäpäs siinä, ajatteli Kamina, olihan Nami sentään hyvännäköinen nainen.Kamina lampsi luolan eteen ja jäi siihen vahtiin.
– Etkö tule sisälle? Nami kysyi.
– En, Kamina tuumi.
– Miksi et? Siellä sataa, sinähän kastut litimäräksi!
– Minä luovutin kisassa. Vain voittajat pääsevät sisälle luolaan, Kamina sanoi kuin apteekin hyllyltä. – Kamina-sama ei pelaa likaista peliä. Minä en voittanut, en siis tule luolaan vaikka pääsisinkin. Tässä on kyse miehen ylpeydestä!
Samanlainen tollo kuin muutkin meidän miehistön miehet… Nami ajatteli epätoivoisena. Kamina seisoi vahdissa, kuin mitään sadetta ei olisikaan.Black Star juoksenteli alueella 5, löytämättä ketään. Poika oli jo ehtinyt kastua litimäräksi.
Poika aivasteli paleltuneena. “Hitto..! Minne ne kaikki osaa aina kadota?!”, Black Star manasi,
Ja jäi seisoskelemaan paikoilleen, ja mietti, minne hän seuraavaksi lähtisi etsimään muita.
Pian jyrähti taas mahtava ukkonen. Black Star vähät välitti.
Hän huomasi edessään suuria kallioita ja vuoria, joita pitkin hän päätti mennä kiipeämään,
Pitihän hän korkeista paikoista. Märkä kivi oli silti liukas, eikä sitä pitkin voinut kunnolla kiivetä.
Koska Black Star oli huono häviäjä, hän ei aikonut luovuttaa kivelle.
“Sä et estä mua, pönttökivi!”, Black Star ärähti kivelle, ja koetti taas kavuta sitä pitkin ylös.
Hetken siinä yritettyään Black Star alkoi väsymään.
Kylmä ja nälkä alkoivat ottaa jo voittoa. Poika ei halunnut luovuttaa, mutta hiljainen järjen ääni käski pojan lopettaa. “…hitto…!”, Black Star huokaisi, ja päätti lähteä etsimään taas muita.
Sade ei tuntunut ihan heti loppuvan.
Pian poika muisti, että toiset olivat puhuneet jotain jostain luolasta.
Hän päätti lähteä etsimään tuota luolaa.
Hän ei muistanut, että luolaan pääsi vain he, joilla oli jotain ruokaa mukanaan.
Black Star oli unohtanut omat saaliinsa jonnekin, eikä edes muistanut,
Että oli saalistanutkin jotain. Hän muisti nyt vain sen luolan, jonne hän nyt halusi.
Poika juoksenteli vilustuneena ympäri saarta, löytämättä mitään luolaa,
Tai huomaamatta yhtään ketään.
Ukkonen jyrähteli taas.
Pian Black Star huomasi tutunnäköisen hahmon. Se oli Kamina, joka seisoskeli luolan suulla.
Black Star tunsi toivonkipinän sisällään, ja juoksi miehen luokse."Oho! alkaa sataa!" Luffy sanoi ja lähti kävelemään saalis kasansa luokse. Matkalla hän niittasi vielä muutaman villieläimen, joka koitti hyökätä tämän kimppuun. Kun Luffy oli päässyt saalis kivelleen hän huomasi, että hän ei jaksaisi kantaa kaikkea kerralla. "Noh… noin puolet sain…" Luffy mutisi ja lähti kantamaan saalis kasaansa luolalle. Ihme kyllä, hän pääsi luolalle, ilman, että hän eksyi kertaakaan. "Luffy! Mitä sinä täällä?" Nami kysyi ihmeissään "No tuon saalista tietysti! Käyn hakemassa lisää." Luffy sanoi "Lisää? Tuo määrä antaa sinulle ihan helposti paikan luolasta." Nami sanoi, mutta Luffy ei väluttänyt ja käveli takaisin saalis kivelleen hakemaan loput saaliistaan.
"Nonnih!" Luffy sanoi saatuaan kaikki saaliistaan niputettua ja nostettua olalle. Kävellessä luolan suuntaan hän näki tutun hahmon kävelemässä luolan suuntaan. "Tuohan… HOOOOOOI BLACKSTAR!!" Luffy huusi ja huitoi, että Blackstar näkisi hänet. "Moi, oletko menossa luolalle?" BlackStar kysyi. "Joo. Missä sun saaliit on?" Luffy kysyi. "Ai joo… Ne… Unohdin ottaa mukaani…" Blackstar mutisi. "No sä voit saada osan näistä." Luffy sanoi ja nosti hieman saaliitaan. "Oikeesti?" Blackstar kysyi. "Joo, mulla on puolet luolalla." Luffy sanoi ja lähti kävelemään kohti luolaa Blakcstar mukanaan.
"Tässä loput." Luffy sanoi lyhyesti saavuttuaan luolalle, ja rämäytettyään saaliinsa edelliseen saaliskasaansa. "Okei Luffy, sinulla on ihan tarpeeksi saalista taataksesi sen, että pääset varmasti luolaan." Nami sanoi. "Okei, mä annoin Blackstarille osan, että sekin pääsee luolaan." Luffy sanoi ja he marssivat luolaan.Sanji vilkaisi Envyn järkyttynyttä ilmettä, joka oli vielä hetken hänen naamallaan mutta joka muuttui pian leveäksi virnistykseksi. Hän hypähti ylös, yrittäen lyödä Sanjia naamaan, Sanji estäen sen nopealla jalanvedolla nyrkin eteen. Alkoi hetken tappelu. Sanjilla oli puolessaan tälläisissä olosuhteissa sanoinkuvaamaton tasapaino. Pian hän paiskasi Envyn läheisempään puuhun riidanhaluttomana, Envy alkaen luisumaan yhtäkkiä kalliolta alas. "Kh…" , Sanji äännähti hypähtäen nopeasti kallion suulle ottaen tajuttomasta Envystä kiinni, joka oli jo melkein putoamassa pitkää kalliota alas. "Hitto.." , Sanji mutisi. Ei hänen ollut tarkoitus tappaa, mutta Envyn onneksi kun tämä oli "kuolematon". Sanji vetäisi hänet nopeasti ylös yrittäen herättää ensin turhaan, vetäisten hänet reppuselkään. Sanji aavisti, että Envy ei halunnut löytää itseänsä muiden pilkkana luolan läheltä, joten hän lähti kävelemään poispäin muista. Hän löysi onnekseen hyvän aukion Alue kahdesta, kaukana muista. Hän laittoi Envyn maahan kuullen, kun tämän maha murisi. ’ ..Hänellä oli nälkäkin.. ’ , Sanji ajatteli alkaen tekemään ruokaa. Huippuluokan kokki pystyy tehdä ruokaa paikasta ja ajasta riippumatta.
Duval.
"HIIII!" , Duval huudahti Nami pelästyen kun Duval hypähti luolan luokse virnistäen. "AHAHAH SAIN J.. Hää? Ah, nainen!" , Duval huudahti vinksuattaen tälle, Nami potkaisten tätä. "OLETKO SÄKIN TÄÄLLÄ DUVAL?" , Nami huudahti tuijottaen häkeltyneenä Duvalia. "Ahah, kyllä vain!" , Duval huudahti iloissaan. Hän oli saanut leppäkertun ja kärpäsen tallomalla.
(Kai sekin on jotain? 8”’D)
Kamina tervehti iloisesti Black Staria ja Luffya näiden palatessa luolalle.
– Jou! Hyvältä näyttää, miehet. Saitte kunnolla saalista, hän sanoi tyytyväisenä. Yhä yltyvä sade oli kastellut Kaminan litimäräksi. Hänen hiuksensa olivat lytyssä ja viitta painoi kastuttuaan järkyttävän pajon, laseista ei meinannut nähdä läpi ja vesinoro valui pitkin hänen nenänvarttaan. Mutta Kamina vain seisoi uhmakkaana luolan edessä eikä piitannut sateesta tipan vertaa. Olihan niitä paljon pahempiakin asioita kuin läpimäräksi kastuminen. Sitä paitsi vaatteet kyllä kuivuivat aikanaan.Duvalin tullessa luolalle Kamina syöksähti seisomaan oviaukkoon.
– Seis! Sanji käski minun suojella tuota naista, ja niin minä myös teen, hän sanoi uhmakkaasti Duvalin vinksauttaessa Namille. – Sinä olet kertakaikkiaan epäilyttävä tyyppi! Saat luvan pysyä luolan ulkopuolella kunnes Sanji palaa ja päättää, onko sinusta vaaraa tuolle naiselle. Ja tämän sanottuaan Kamina tarttui Duvaliin ja viskasi tämän muutaman metrin päähän luolasta. Valitettavasti Duval laskeutui suoraan vesilammikkoon.Envyn päätä jomotti kamalasti ja vatsa huusi ruokaa niin että sattui. Hän raotti hieman silmiään ja vei kätensä vatsalleen. Hän ei tiennyt miksi oli siinä sillä ei muistanut viime aikaisia tapahtumia enää. Tämä häiritsi Envyä suuresti. Äkkiä hän huomasi että jossain aivan lähellä tuoksui nuotio ja ruoka. Se sai Envyn vatsan taas jylisemään. Viis nyt siitä muistiko tämä mitään vai ei, mutta nyt oli saatava ruokaa. Sanji huomasi että Envy alkoi jo reagoimaan ympärillä tapahtuvaan. Sade oli jo hieman hellittänyt ja enää vain tihkui pienesti. Hän oli löytänyt aika suojaisan paikan niin että nuotion teko onnistuisi. Envy avasi nyt silmänsä kokonaan. Hän näki aivan edessään nuotion ja sen Blondin jätkän tältä saarelta minkä hän muisti hyvin hämärästi. "Heräsithän sinä. Tässä ruokaa." Sanji tokaisi kun huomasi että Envy oli avannut silmänsä. Tämä siirsi katseensa epäuskoisena Sanjiin ja sitten ruokaan jota tämä tarjosi hänellä. Hitaasti Envy nousi istumaan ja otti vastaan tarjottavan ruuan. Hän alkoi hotkimaan ja ahtaamaan ruokaa itseensä sillä nälkä oli kova. Ei hän ollut syönyt mitään varmaan kolmeen päivään, juonut vain. "Ihan rauhassa.." Sanji mutisi hieman huvittuneena kun näki Envyn hotkivan ruokaa itseensä. Kun tämä sai syötyä hän rojahti taakse päin kostealle nurmikolle. "Mitä minä täällä teen?" Envy kysyi hiljaa. Sanji katsoi tätä kummissaan eikä oikein tajunnut mitä se tarkoitti. "Etkö muista?" Sanji tokaisi lopulta. "No en tosiaan! Se vasta ottaa päähän! En muista juuri mitään." Envy sanoi. Sanjia hymyilytti hieman. Ehkä se oli vain hyvä juttu, oli aika kovan tällin kyllä saanut. "Sinä löit pääsi ja olit pudota kalliolta, mutta sain sinusta otteen ja toin tänne.." Sanji sanoi lopulta. "Vai niin. Olimpa kömpelö." Envy manasi ja katsahti Sanjiin samaan aikaan tyrmistyneenä että kiitollisena. Ei se ollut ensimmäinen henkilö jonka olisi uskonut pelastavan. "…älä sitten odota vasta palvelusta.." Envy mumisi vielä ja käänsi päänsä sivulle. Hän kosketti kädellään otsaansa ja huomasi sen olevan veressä. Hän nuolaisi sen sormiltaan ja irvisti. Kaiken lisäksi hän oli yltä päältä kurassa. Envy kurkisti sivusilmällä Sanjiin ja jostain syystä tunsi poskiensa punottavan. Hän hätkähti ja oli onnekas että oli niin hämärä ja hän verinen että tuskin sitä huomaa. Silti hän ei saanut silmiään irti Sanjista. Hänen olisi tehnyt mieli löydä itseään ja unohtaa tai vaikka sulkea silmänsä. Envy hätkähti taas kun huomasi että huomaamattaan oli mennyt lähemmäs Sanjia. Toivotonta, Lopeta! Envy ärisi itselleen. Mikä sen teki? Tämä aivan outo saariko. Se oli ajamassa Envyn hulluksi.
[XDDD joo älkää kysykö.. Mesessä sekoiltiin Fierin kaa ja saatin hulluaja ideoita C:]
(Anteeksi! En ole ehtinyt vähään aikaan kirjoittamaan!)
Squalo käveli edelleen metsässä. Hän oli saanut jotenkin purettua agressionsa ja oli taas rauhallisessa tilassa. Hän ei kumminkaan tahtonut nukkua muiden saarelaisten kanssa. Hän päätti jäädä ukkosesta huolimatta ulos nukkumaan. Hän irrotti miekanterän tekokädestään, iski sen maahan ja istui maahan nojaten siihen. Sade ei haitannut Squaloa tippaakaan, itseasiassa hän piti siitä, mutta ukkonen saattaisi aiheuttaa osueessan pahaa jälkeä. Squalo lähti takaisin kävelemään metsään yrittäen löytää jotain pientä suojaa itselleen. Hän jätti miekkansa maahan jököttämään, luulleen ettei tarvisi noin pienellä reissulla mitään millä puolustaa itseään. Hän huomasikin pian että oli ollut pahasti väärässä. Hänen edessään oli jokin täysin tuntematon eläinlaji. Se näytti hieman krokotiililta, mutta toisaalta myös hieman käärmeltä ja hiukkasen mammuttilta. Squalo tajusi ettei hän pystyisi voittamaan tälläista vastustajaa aseettomana. Hän lähti nopeasti juoksemaan miekkaansa kohti. Otus onnistui kirimään hänet ja selätti hänet maahan. Otus istui Squalon päällä ja koetti purra tätä suurillaja terävillä hampaillaan. Squalo taisteli kaikkien voimiensa edestä ettei joutuisi tämän olennon syömäksi. Hän onnistui paljain nyrkin heittämään otuksen hieman kauemmaksi. Squalo käytti tilaisuutta ja tarttui miekkaansa kiinnittäen sen nopeasti käteensä. "Attacco di Squalo!" hän huusi hengästyneenä ja yritti lävistää otuksen vatsaa. otus onnistui torjumaan hyökkäyksen ja heitti Squalon kauemmaksi. Squalo nousi hengästyneenä maasta kiroten outoa elukkaa. "Zanna di Squalo!" Squalo huusi heiluttaen miekkaansa edessään synnyttäen teräviä paineaaltoja jotka lensivät otusta kohti. Otus saikin muutaman viillon muttei näyttänyt olevan muuten moksikseen Squalon hyökkäyksestä. Squalo ei panikoinut. "Mihin tämä maailma on mennyt kun joudun käyttämään salaista tekniikkani pelkkään villieläimeen.." Squalo ajatteli sylkäisten verta suustaan. Hän veti miekkansa valmiusasentoon ja lausui rauhallisesti: "Scontro di Squalo", tämän jälkeen Squalo lähti juoksemaan täyttä vauhtia otusta heiluttaen miekkaansa nopeasti edessään. Paineaallot häiritsivät otusta eikä se pystynyt väistämään kun Squalo oli jo tarpeeksi lähellä. Otus ei tajunnut mitä oli tapahtunut kun se jo makasi maassa kuolleena. "Pitäisi kai kehitellä lisää tekniikoita.. Tällä saarella niitä varmastikkin tulen tarvitsemaan.." Squalo sanoi ääneen itselleen. Hän kaatoi lähimmän puun itselleen suojaksi ja jäi sen alle nukkumaan..
(Squalon hyökkäyksistä:
Atacco di Squalo: Attack of the shark. Tavallinen lyönti, mutta muita miekkamiehiä vastaan taistellessa meikkaan lyötynä lähettää suruen shokin miekkaa pitämään raajaan eliminoiden sen muutamaksi minuutiksi.
Zanna di Squalo: Fang of the shark. Heiluttaa miekkaansa ilmassa lähettäen teräviä paineaaltoja vihollista kohti. Ei tarkoitettua viimeistelemiseen vain pikemminkin häiritsemiseen.,
Scontro di Squalo: Charge of the shark. Juoksee nopeasti eteenpäin heiluttaen miekkaansa edessään. Squalo on hyvin nopea joten suurin osa vihollisista ei edes tajua mitä taphtuu ennen kuin on liian myöhäistä. juostessaan Squalo voi myös käyttää Zanna di Squaloa samaan aikaan tehden hyökkäyksestä vielä kuolettavamman.)Nami tuijotti ulkona vesilammikossa mököttävää Duvalia hämmentyneenä. ’Miten hemmetissä tuokin on joutunut tänne?’ hän ajatteli, mutta kiinnitti huomionsa sitten säähän. "Ilmanpaineissa tuntuu vaihteluja", hän mutisi hiljaa ja katseli luolan sisäänkäyntiä nähden, että sade alkoi muuttua pieneksi tihkuksi. "Ukkonen taitaa onneksi kiertää tämän saaren, mutta läheltä se kuitenkin menee…" Sitten Nami huomasi Luffyn ja Black Starin ovella seisovan Kaminan seurassa sen näköisinä, että olisivat tulossa sisälle luolaan. Nami nousi seisomaan luolan viileältä ja hieman kostealta kivilattialta, jossa oli istunut. "Luffy!" hän huikkasi ja meni heidän luokseen. "Ai, kas Nami", Luffy vastasi liiankin tutuksi tullut höntti virne kasvoillaan, kun Nami liittyi heidän seuraansa. "Luffy, onko sinulla aavistustakaan, mitä Thousand Sunnylle on tapahtunut? Tai muille?" Luffy kallisti päätään neutraali ilme kasvoillaan ja vastasi lyhyesti: "Eips." "Thou… mikä? Ja kuka sinä muuten taas olitkaan?" Black Star kysyi tuijottaen Namia. "Thousand Sunny on meidän laivamme. Ja minä olen edelleenkin Nami, Olkihattupiraattien navigaattori eli Luffyn miehistön jäsen, ja sinä löysit minut tänään rannalta", Nami selitti. "AI NIIN!" Black Star muisti yllättäen ja jatkoi jotain juttua Luffyn kanssa. Nami kohautti olkapäitään ja kun ei nyt muutakaan tekemistä löytänyt, meni Kaminan puheille. "Anteeksi, Kamina… öö… Kamina-kun, mutta saanko kysyä siitä Gur-mikäliestä, että mikä se on?" Nami kysyi Kaminalta hymyillen.
(Sorry guys, en ole vähään aikaan kirjoittanut)
Tama oli vielä hetken etsinyt ruokaa ryöstöretken jälkeen varmuuden vuoksi. Hän palasi piilopaikalleen muutama kookospähkinä sylissään. Hän huomasi ikäväkseen että kaikki muu saalis paitsi muutama kala oli kadonnut. Tama etsi saalistaan lähalueilta, mutta hetken päästä totesi että joku villieläin on varmaankin syönyt ne. Tama ol allapäin, mutta päätti kumminkin viedä vähäisen saaliinsa luolalle. Hän otti kalat ja kookopähkinät mukaansa ja lähti angstisena kävelemään takaisin luolalle. Matka kävi Taman onneksi yllättävän hyvin, ja hän ei kohdannut mitään vaarallista ja pääsikin melko nopeasti luolalle. Siellä hän näkikin suurimman osan joukkiosta.
(Sorry, lyhyt tuli. Ei oikeen inspaa nyt :<)
Kamina hymyili leveästi Namin kysellessä Gurren-prikaatista. Vihdoinkin joku jota kiinnosti!
– Gurren-prikaati on minun joukkojeni nimi, hän sanoi ylpeänä. – Me taistelemme yhdessä petomiehiä vastaan. Siellä mistä minä tulen ihmiset on pakotettu asumaan maan alla. Useimmat eivät edes usko, että katon läpi voi päästä minnekään. Petomiehet ovat sen kaiken takana. Tavoitteenamme on murskata petomiesten ylivalta, jotta ihmiset voivat taas tulla asumaan maan pinnalle. Meitä parempaa joukkoa ei ole!Kamina posetti jälleen miehekkäästi.
– Petomiehet ohjaavat ganmeneita. Meidän joukkomme on onnistunut varastamaan heiltä pari sellaista. Sinun pitäisi nähdä minun ja Simonin ganmen! Sen hienompaa et löydä mistään, hän kehuskeli. – Liity meidän joukkoomme! Riveissämme ei juuri naisia ole. Tulisit varmasti hyvin toimeen Yokon kanssa.
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
