- This topic has 10 voices and 132 replies.
-
Posts
-
Envy pudisteli päätään ja pyyhkäisi taas likaisia kasvojaan. Hän havahtui lopulta siihen kun Sanji yskäisi ja alkoi mumisemaan jotain. "Kuule..Homun..siis Envy..minusta tuntuu että olisi parempi jos..jos esitettäisiin että kaikki on ihan ennallaan..Ettei mitään tätä olisi tapahtunut.." Sanji mumisi ja katsoi toiseen suuntaan.
Envy katsoi tätä hiljaa. "Okei." Envy kuittasi ja nousi. Sanji vaipui omiin ajatuksiinsa kunnes hätkähti kun huomasi Envyn olevan aivan naamansa edessä. Sanji kaatui hieman taaksepäin säikähdyksistään. "Mi-mitä nyt?" Sanji sanoi käheästi. "Ei mitään…" Envy kuiskasi, mutta otti Sanjin kasvot käsiinsä ja kurottautui suutelemaan niitä. ’Nmh, mitähelvettiähäh.. hei eikös me oltu veri viholliset..no..okei . ’ Sanji pyristeli ensin hieman vastaan kunnes antoi sen olla. ’Mutta kukaan ei saa nähdä..’ Sanji vielä samalla tuskaili.[83.. kyllä lupa on XD]
[Se joka uskaltaa saa tulla paikalle XDD]– Nyt taitaa olla jokin vialla, Kamina mutisi. Sanji oli viipynyt poissa jo melkoisen pitkään. Ei kai hänelle ollut sattunut mitään? – Hei Nami, pärjäätkö vähän aikaa omillasi? Lähden etsimään Sanjia. Pelkään että hänelle on tapahtunut jotain, Kamina sanoi vakavana ja pudisteli vesiä vaatteistaan. Onneksi sade oli jo loppunut.
– Totta kai pärjään! En ole avuton, Nami vastasi kipakasti.
– No hyvä, sanoi Kamina ja kääntyi lähteäkseen. – Älä päästä sitä epäilyttävää häiskää sisälle luolaan, hän jatkoi ja osoitti peukalollaan lätäkössä makaavan Duvalin suuntaan.Kamina tutki luolan lähiympäristön ja näki mutaan painuneet Sanjin jalanjäljet.
– Vai menit sinä tästä, veliseni, Kamina mutisi ja nousi vilkuilemaan ympärilleen. Hän kuuli jostain puhetta. Ääni kuitenkin häipyi nopeasti. Kamina raapi leukaansa; oliko se ollut Sanji? Hän päätti ottaa siitä selvää.
– Oi Sanji! Oletko täällä? Kamina huhuili työntäessään muutaman puskan sivuun. Ja siinä, suoraan hänen nenänsä edessä, seisoivat Envy ja Sanji suutelemassa.
– MI–?! Kamina parahti; hänen leukansa loksahti ja silmät laajenivat lautasten kokoisiksi ällistyksestä. – MITÄ IHMETTÄ?!!"UAH!" , Envy ja Sanji huudahtivat järkyttynyt ilme naamalla Envy lopettaen nopeasti suudelman nousten pystyyn punaisena harppoen äimistyneen Kaminan luo ja ottaen hänen viitan kauluksista kiinni vetäen ylöspäin. "Envy lopeta.." , Sanji mutisi hyvin punaisena Envy vilkaisten häneen päsätäen Kaminan irti. "Siis.. Mitä… Te.. Mitä ihmettä kautta gurren-prikaatin?!" , Kamina huudahti tuijottaen Envyä ja Sanjia. "..Eeh.." , Envy ja Sanji yrittivät selittää jotain. Envyhän se yhtäkkiä tuli ja suuteli. "Sinä et sitte nähnyt mitään. Et kerro kenellekkään" , Envy ja Sanji mutisivat pelottavina. "O-okei!" , Kamina huudahti ymmärtävästi.
"Hyvä." Envy ärähti naama hieman punaisena. "En olisi kaivannut yleisöä.." Envy vielä mutisi, muttei uskonut että Sanji tai Kamina olisi kuullut sitä. Kamina oli edelleen silti niin äimistynyt ettei oikein tiennyt mitä tähänkin ajatella.
Envy seisoi hieman kauempana Kaminasta ja Sanjista kädet tiukasti puuskassa.
"Tu-tulin vain etsimään sinua kun sinulla kesti niin kauan. Uskoimme että sinulle oli sattunut jotain." Kamina selitti Sanjille tulonsa. "Vainiin.." Sanji sanoi ja katsahti Envyyn. Sattuipa hyvinkin jotain… Sanji huokaisi itsekseen. "Minä..minä taidan tulla kohta." Sanji sanoi lopulta. "Sano Namille ettei mitään hätää. Ja et sitten tosiaan sano kellekkään mitään tästä." Sanji sanoi vielä vältellen Kaminan katsetta. Kamina nyökkäsi ja lähti nopeasti pois. Hän ajattelisi asiaa myöhemmin. Kaminan lähdettyä Sanji katsoi Envyyn ja lopulta avasi suunsa.
"Meidän pitäisi varmaan puhua nyt.." Sanji sanoi katsoen tiukasti Envyyn. Envy ei keksinyt mitään vastaan sanottavaa joten alistui sanjin tahtoon ja istahti maahan odottaen mitä Sanji sanoisi.[Joo ei mullakaan oikein inspannu..xD]
Kamina lampsi tiehensä erittäin hämillään. Mitä minä juuri näin? Mitä IHMETTÄ se oli?! hän ajatteli ymmällään, tuskin katsoen mihin astui. Sillä oli seurauksensa: Kamina kompastui puunjuureen ja lensi naamalleen maahan.
– BYÄRGH!Kamina nousi kontalleen ja pyyhki mudat komeasta naamastaan. Että pitikin sattua. Lasit olivat lentäneet jonnekin ja Kamina ryhtyi metsästämään niitä. Hänen komeat punaiset lasinsa, minne ihmeeseen ne olivat menneet?
– Samperin samperi, Kamina manasi kontatessaan maassa käpyjä ja keppejä sivuun heitellen. Pitikö hänen nyt tuolla tavalla mennä kompastumaan! Hänen, suuren ja mahtavan Kamina-saman! Nooh, virheitä tietysti sattui kaikille. Kunpa hän nyt vain löytäisi ne lasinsa.– Bingo, Kamina hihkaisi erään pensaan kohdalla. Hän nappasi lasinsa, nousi ja pisti pokat nenälleen. Heti tuli varmempi olo. Siltikin… Mitä ihmettä se oikein oli? Kamina ajatteli päätään raapien. Vai että Envy ja Sanji? Ei olisi koskaan tullut mieleen. En tiennytkään että he ovat niitä miehiä, Kamina jatkoi pohtimista ja lähti samalla tallustelemaan siihen suuntaan missä arveli luolan olevan. Kukapa olisi uskonut? Sanji vaikutti niin kiinnostuneelta siitä Namista… Hän taisi vain näytellä. En kyllä olisi ikinä arvannut…
Näitä juttuja miettien Kamina jatkoi matkaansa. Muutaman minuutin päästä hän olikin jo takaisin luolalla.
“Sade lakkasi!”, Black Star huudahti kaiken hiljaisuuden keskeltä luolansuulla,
Ja ryntäsi äkkiä ulos. Ulkona oli vielä kosteaa ja pimeää.
Siitä huolimatta Black Star halusi lähteä taas tutkimaan saarta.
Poika meni virnistäen Luffyn luokse, ja kysy: “Tuletko mukaan? Mennään tutukin..”
Black Starin lauseen keskeytti se, kun hän huomasikin Luffyn nukkuvan seisaaltaan.
Eipä tuo estänyt Black Staria virnistelemästä, vaan poika lähti yksin iloisin mielin ulos luolasta.
“Tulen kohta takaisin.”, hän ilmoitti muille luolassa olijoille, ja lähti.
Poika ei itsekään tiennyt, mikä häntä niin hymyilytti. Ehkä se kuului vain hänen luonteeseensa.
Black Star tallusteli pientä tietä pitkin, ja päätti lähteä etsimään viidakosta jotakin.
“Tämä ei varmasti ole mikään tavallinen saari”, hän hymähti itsekseen,
“Jokaiselle saarelle on varmasti haudattu jokin aarre… Täälläkin on varmasti joku aarre piilotettuna johonkin.”, Black Star virnisti, ja totta kai alkoi heti miettimään,
mistä tuon “aarteen” voisi löytää, ja mitä se voisi olla.
Poika halusi tietenkin olla ensimmäinen aarteen löytäjä, eikä siksi halunnut innostaa muita etsimään sitä,
Vaikka Black Star olikin tunnetusti tosi kilpailuhaluinen.
Nyt hän halusi saada muiden huomion, ja saada kaikki arvostamaan häntä.
Hetken viidakossa pyörittyään, löytämättään mitään, Black Star päätti lähteä taas rantaa kohti.
Koska aarteitahan haudataan ja piilotetaan hiekkarannoille. Black Star ampaisi nopeaan juoksuun,
Eikä huomannut, että oli juoksemassa päin jotakin. Viimetingassa Black Star huomasi juoksevansa jotakin kohti, ja hän sai juuri ja juuri pysähdyttyä, mutta törmäsi silti tuohon hänen edessään olevaan.
“Kappas…”, äännähti Kamina, johon Black Star oli törmännyt. “Mihinkäs sinulla on noin kiire?”. mies kysyi pojalta pienehkö hymy kasvoillaan.
“Minä.. Etsin aarr…!”, Black Star hiljeni yhtäkkiä. Hän ei halunnut saada muita aarteenetsijöitä.
Mutta toisaalta hän ei halunnut salata asiaa Kaminalta, vaikuttihan Kamina Black Starin mielestä sen verran mahtavalta mieheltä ,jonka kaltaiseksi Black Star itsekin halusi.
“Etsin aarretta!”, poika sitten lopulta sanoi Kaminalle, joka näytti selvästi kiinnostuneelta asiasta.
“Vai että aarretta..?”, hän hymisi leukaansa sivellen. “Mikäslainen tämä aarre mahdollisesti olisi?”, mies kysyi kiinnostuneena. Black Star pudisti päätään. “Ei mitään hajua. Siksi haluankin löytää sen! Se on varmasti jotain TOSI suurta!”, Black Star virnisti.
Kamina naurahti. “Vai niin. No, jatkahan etsintöjä, poika. Ilmoita vaikka minulle, kun olet löytänyt sen.”
Black Star nyökkäsi vastaukseksi, ja lähti taas juosten matkaan.
Kamina jäi katsomaan pojan perään, miettien edelleen sitä näkemäänsä. “Kaikkea sitä onkin maailmassa..”
Black Star saapui hiekkarannalle, josta hän alkoi sitten etsimään kohtaa, jota alkaisi kaivamaan.
“Täällä on varmasti jokin merkki…”, poika mutisi, ja näki pian hiekassa kivistä muodostetun kuvion.
Poika virnisti. “Tuo kuvio ei ole varmasti syntynyt itsestään.”, hän mietti, ja alkoi sitten kovalla vauhdilla kaivamaan hiekkaa toivoen, että löytäisi jotain.[Joo tää näytti aika unohdutetulta ja vajonneelta, joten minäpä päätin sitten nostaa sen taas pintaan päin : D Choco jatkaapi tästä nyt (en takaa miten järkevää se teksti kuitenkaan on.. 😎 )]
”No mitä. Mitä asiaa sulla sitten on.” Envy tiukkasi hieman nolostuneena ja ärtyneenä. Sanji huokaisi vain syvään ja katsoi merkitsevästi Envyyn. ”Eikai siinä mitään puhuttavaa ole.. Tehty mikä tehty, nähty mikä nähty. ” Envy tuhahti ja mulkaisi Sanjiin siirtäen katseensa nopeasti maahan. Mitä muutakaan hän voisi sanoa? Sanji aikoi juuri aukaista suunsa, mutta Envy ehti ensin.
”On kuule hitonmoisen ärsyttävää, kun ei muista lähiaikojen tapahtumista sitten mitään. Nimesi kuitenkin muistin. Yht’äkkiä vaan herää, tietämättä mitään, ja sitten sä istutkin siinä ja tarjoat ruokaa… Ja sitten vielä-” Envy alkoi paasata tiheään ja kireään tahtiin, mistä Sanji ei kuitenkaan kuunnellut kuin alku osan. ’En minä tuota selitystä kaivannut..’ Sanji mutisi itsekseen ja siirsi katseensa taivaalle ja metsään päin.
Äkkiä hän havahtui kun Envyn kylmä käsi kosketti hänen olkapäätä ja tämän närkästynyt naama oli aivan hänen omansa edessä. ”Sinä et kuunnellut..” Envy syytti harmissaan. Sanji tarttui varovasti Envyn käteen ja siirsi sen pois olkapäältään että voisi nousta ylös. ”Jatka joskus toiste.” Sanji sanoi hajamielisesti. Envy mutristi suutaan lapsen omaisesti mikä sai Sanjin naurahtamaan ja pörröttämään nopeasti tämän märkiä hiuksia.
”Kuule, minun varmaan pitää mennä nyt Namin ja muiden luo, ainakin hetkeksi. Lupasin Kaminalle tulla perässä, ja jos viivyn kauan Nami alkaa epäillä jotain.” Sanji selitti kiireesti Envylle ja otti pari askelta eteenpäin. Envy risti kätensä rinnalleen ja katsoi Sanjiin värähtämättä. ”Epäreilua..” Envy mutisi itselleen, muttei Sanji sitä kuullut. ”Niin joo mene vaan. Ne kaipaa sua siellä! Mä en taas taida olla oikein näiden tyyppien suosiossa.” Envy huudahti Sanjin perään. Sanji huokaisi, muttei katsonut Envyyn päin. Envy epäröi mitä sanoisi. ”Mutta..” Hän aloitti. ”Entä jos minäkin kaipaan sinua.” Envy sai suustaan sanottua. Nyt Sanji säpsähti ja automaattisesti käänsi päänsä täysin pöllästynyt ilme kasvoillaan kohti Envyä. Envy seisoi vain paikallaan, kasvot värittöminä ja ilmeettöminä. ”Mene vaan jo.” Hän tiuskaisi Sanjia kohti. ”Mene!” Siitä tuli jo käsky ja Envy kääntyi kävelemään nuotiota kohti istuutuen sen viereen ja lämmitti käsiään. Nyt hänen pitäisi keksiä jokin suojaisa paikka itselleen, jos sade vielä alkaisi uudestaan. Hän tuijotti ärtyneenä nuotion liekkeihin. Envy oli harmissaan ja ärtynyt, mikä tarkoitti, että kohta hän varmaan karjuisi tai jokin asia oli olisi pian rikki…[sanoinhan ettei mitään järkevää xD. Mutta joo kirjoitelkaa tekin~]
Sanji jäi tuijottamaan raivokkaan Envyn selkää hiljaa pöllämystyneenä. Siis… Oliko se aitoa? Sanji oli vain luullut että se oli ohimenevä ihmejuttu, mutta se olikin jotain muuta kuin sitä.. Ensimmäistä kertaa joku oli ihastunut häneen ja eikä Sanji ihastunut häneen. Sanjilla oli hyvin kova paikka. Hän ei ollut vielä saanut oikein selvää haluisiko Envy että jäisin hänen kanssa yöksi vai menisinkä Namin ja mudien luo jättäen Envyn yksinään raivoavaan keskelle viidakkoa. Hetken hermoja raastavan mietinnän jälkeen hän lähti kävelemään Envyn luo takaisin ja istahti hänen viereensä. Envy vilkaisi hämmentyneenä häne nvieresäs olevaa Sanjia, jolla oli jokin hymyn tapainen naamallaan. "Nami ja muut saavat odottaa.." , Sanji sanoi vastaukseksi hämmentyneelle envylle.
Vaikka Envy olikin vielä hämmentynyt hän ei voinut muutakuin hymyillä tyytyväisenä. Ja vaikka se olikin outoa ja hullua niin jos se teki hänet tyytyväiseksi, niin mikäs siinä? Vähittelen Envyn ilme muuttui jo virnistykseksi. Hän oli tyytyväinen kun oli "voittanut" Namin ja muut, saamalla Sanjin jäämään itsensä luokse. Voitonriemu kuulsi hänen kasvoiltaan selvänä. Hän vilkaisi Sanjiin ja painoi raskaan tuntuisen päänsä vasten Sanjin olkapäätä. Hän katsoi sanjiin uudestaan, mikäli hän yrittäisi siirtää envyn pois. Ei yrittänyt.
Envy virnisti omahyväisenä ja tyytyväisenä.
Hänen päänsä alkoi kuitenkin tuntua vielä raskaammalta ja silmät ei ollut pysyä auki.
Väsyneenä, mitään sen kummempaa ajattelematta, Envy siirsi päänsä Sanjin olkapäältä tämän avonaiseen syliin.
Sanjin kasvot muuttuivat oitis punaisiksi, hämmästyneiksi ja hieman pöllästyneiksi. Envy hymyili tyytyväisenä, koska Sanjin syli oli oikein lämmin.
Sanji katsoi envyyn hämmästyneillä kasvoillaan ja vaikka envyllä oli jo silmtä kiinni hän tiesi vastata. "Nokun väsyttää.." Envy mumisi Sanjin sylistä. Sanji huokaisi. "Ensin sut täytyy pelastaa, sitten ruokkia ja nyt pitää nukkuma paikkaa. Mikä minä olen sinua holhoamaan?"
Envy virnisti oma hyväisesti. "Voisit holhota oseammin." hän sanoi vastaan johon sanji vain tuhahti.
Envy painautui lähemmäs Sanjin rintaa ja kuunteli hiljaa tämän sydämmen rytmikästä rummutusta. Eihän hänellä itsellään edes ollut sellaista. Siihen hän sitten hetkeä myöhemmin nukahtikin edelleenkin tuo typerä ja tyytyväinen virnistys naamallaan."Hei sinä!" Kamina sanoi Luffylle, joka edelleenkin nukkui seisaallaan. "Hei puhun sinulle!" Kamina sanoi. "Nukkuuko se…?" Kamina kummasteli ihmeissään ja toljotti Luffya. "Mnä?" Luffy sanoi yhtäkkiä. "Mitä sä siinä toljotat?" Luffy kysyi ihmeissään Kaminalta. "en mitään." Kamina sanoi. "Jaa… Täällä on tylsää… Menen jonnekkin seikkailemaan!" Luffy sanoi ja lähti kävelemään johonkin suuntaan.
"Tässä saaressa on jotain outoa…" Luffy mutisi samalla kun käveli ympäri alue 2. Luffy oli kävellyt jo jonkin aikaa kunnes hän rupesi ihmettelemään yhtä tiettyä asiaa. "Miks kaikki näyttää näin samanlaiselta…?" Hetken mietittyään hän taisi saada oikean vastauksen. "Mä taidan olla eksynyt! Nooh… Kävelen iihen suuntaan missä tuntuu siltä luolalta." Luffy sanoi ja alkoi kävellä johonkin suuntaan.
Hetken aikaa käveltyään hän tuhahti "No eihän tästä tule yhtään mitään… Mun pitäisi päästä tähystämään johonkin korkealle…" Luffy sanoi ja alkoi etsiä jotain, mistä voisi tähystellä.
Hetken aikaa etsittyään hän löysi tosi korkean puun ja kiipesi sen latvaan. "Tuolla näyttäisi olevan ranta…" Luffy sanoi hetken tähyiltyään. "… Ihan kuin siellä olisi joku ihminen…" Lyffy mutisi. "YOSH! Menen katsomaan!" Luffy sanoi ja singautti itsensä rannalle.Kamina istua mätkähti maahan luolan eteen. Se Black Star on siis aarretta etsimässä, Luffy juoksi jonnekin huitsinnevadaan, ja Envy ja Sanji… En edes välttämättä halua ajatella sitä, hän ajatteli päätään raapien. Kumma juttu, kenelläkään ei tuntunut enää olevan kiire pois tältä saarelta. Kyllähän hänkin viihtyi täällä suht hyvin, mutta olisi silti jo tahtonut palata kotiin. Simon varmaan oli huolesta soikeana. Se ipana.
Kamina vilkaisi taivaalle. Simon oli hänelle ihan kuin pikkuveli, vaikkei heidän välillään verisidettä ollutkaan. Mitenhän Simon mahtoi nyt pärjäillä ilman häntä? Simonissa oli kyllä potentiaalia vaikka mihin, mutta poikaparka meni paniikkiin niin helposti ettei älynnyt käyttää sitä. Kyllä hän vielä joku päivä rohkaistuu, Kamina ajatteli varmana. Olen ihan varma siitä. Simon ei ole mikään turha penska. Hänhän se löysi sen porajutunkin. Ilman häntä emme olisi koskaan päässeet pinnalle.
Kamina oli hetken täysin hiljaa ja vain tuijotteli taivaalla lipuvia pilviä. Sitten hän kellahti selälleen.
– Kylläpä väsyttää. Taidankin ottaa nokoset, hän totesi ja sulki silmänsä.Sanji nojasi hieman väsyneenä päätänsä nyrkkiinsä, kun hän katseli nukkuvaa Envyä sylissään. Sanjin ilmeetön naama muuttui pieneksi surulliseksi hymyksi. Miten paljon saari olikaan muuttunut hänen elämäänsä.. Ensin he olivat vain kokoajan riiteleviä vihollisia, ja nyt yhtäkkiä jotain rakkauden väliltä.. Mitäpä sitten jos he pääsevät pois täältä? Sanjin hymy haihtui. Hän oli jo kiintynyt Envyyn ja Envy rakastunut häneen. Mutta hän vei sen nopeasti ajatuksistaan pois. Ne ajat ovat silloin. Hetken jälkeen Sanji vaipui hieman levottomaan uneen Envy yhä hänen sylissä.
Sanji sai yön aikana kuitenkin nukutuksi vain hyvin vähän. Vähän väliä hän heräsi siihen kun Envy unissaan painautui tiiviimmin sanjin rintaa vasten ja oli rusentaa tämän kylkiluut tai kun hän unissaan mutisi jotain portista, "Isästä" ja viisasten kivestä. Taisi se kerran Sanjinkin nimen mainita.
Lopulta Sanjikin sai kunnolla unta.
Kun hän vihdoin avasi taas silmänsä, hän huomasikin että hänen sylinsä olikin tyhjä.
Minne se on oikein kadonnut..? Sanji mutisi puoliunessa ja ymmällään. Hän hieroi silmiään ja nousi ylös kostealta maalta. Sanji kiersi aukion kerran, ihan vain varmuuden vuoksi, tuloksetta.
Äkkiä lähellä olevassa puussa räsähti, ja Envy loikkasi sieltä alas päin.
"Huomenta, Sanji~" Envy huudahti ja hypähti suoraan Sanjin selkään, kaataen heidät molemmat sillä painoi myös jonkin verran. Sanji joutui varovasti siirtämään Envyä sivumalle päältään, sillä häneltä oli päässyt ilmat pihalle keuhkoista kun envy oli loikannut tämän päälle.
"Älä.. tee noin toiste.." Sanji sanoi henkeä vetäen. Envy ei vastannut siihen, virnisti vain.
"Eikä nyt ole aamu.." Sanji jatkoi, eihän täällä tuskin nähnyt mitään. "Ja missä oikein olit?"
"Tarkistin paikkoja.. ja kävin luolan luona. Se nami näytti olevan huolissaan, vaikka nukkuikin jo.." Envy kertoi. Sanji säpsähti. Envy tajusi sen. "Ei, en koskenut kehenkään. En varsinkaan siihen tyttöön. En edes pitkällä tikulla." Envy yritti vakuttaa Sanjia. Sanji katsahti envyyn ja näytti uskovan asian. "Hyvä sitten." hän mutisi. Envy hymyili ja pujahti takaisin sanjin syliin. "Aiotko sinä nukkuakin vielä.." Sanji kysyi. "En.. lepään vaan." Envy vastasi tyytyväisenä. "Vainiin.."[Olen pahoillani jos tämä sotki jonkun järjestystä (meinaan kun oli jo yö) Te voitte kuitenkin jatkaa siitä mihin jäitte ja pistää ne tutimaan sitten vasta myöhemmin XD.]
HUOMIO! SEURAAVA VIESTI KOSKEE KAIKKIA HAHMOJA!
Black Star oli kaivanut jo hyvän aikaa, ja oli lähes uupunut.
"Täältä on varmasti löydyttävä jotain!", Black Star ärisi, ja jatkoi kaivamista.
Se kohta, jota hän nyt kaivoi, oli merkitty kivillä muodostetulla rastilla.
Ja Black Star oletti, että rastilla merkityt paikat oli jotenkin merkitseviä.
Poika virnisti kultahymyään. Kun löydän jotain TODELLA hienoa, kaikki palvoo mua!
Pian hiekka muuttui kovaksi, eikä sitä enää voinut kaivaa. YOSH! Nyt löytyi!
Kova hiekka oli sen merkki, että sen jälkeen löytyisi jotain.Ihmeen kuuma siellä kyllä alkoi olemaan..
Se ei estänyt sinitukkaista poikaa kaivamasta.
Luffykin oli juuri saapunut rannalle huomattuaan kuopan hiekassa, josta lensi lisää hiekkaa.
"Eh?", Luffy kurtisti otsaansa, ja meni tutkimaan kuoppaa lähempää.
"Huhuu! Onko siellä joku?!", Luffy huuteli kuoppaan, koska ei hämärältä säältä nähnyt mitään kuopasta.
Black Star kuuli huudon ja tunnisti äänen. "Joo! Minä täällä!", Black Star vastasi. "Etsin aarretta! Löysin jotain!"
Luffyn silmät hohtivat innosta. Poika hymyili, ja hänkin tuli alas kuoppaan.
"Eh? Tämähän on ihan kovaa!", Luffy huudahti huomatessaan, ettei hiekan kaivaminen oikein onnistunut.
"Siksipä löysinkin jotain!", Black Star virnisti voitokkaasti. "Kova maa on yleensä merkki siitä, että siellä on jotain"
"Aaaahaaa..! NO SITTEN!", Luffy koki valaistuksen ,ja pojat kaivoivat maata.
Mitä syvemmälle he pääsivät, sitä kuumemmaksi kuoppa kävi. Pojat eivät välittäneet siitä.
He jatkoivat yhä syvemmälle ja syvemmälle. Pian kuoppa kävi jo tukalaksi.
Se oli ahdas, syvä ja polttavan kuuma.
"Ei.. tästä tule mitään.." Luffy huohotti.
Black Star ärtyi taas. Hän ei halunnut luovuttaa, eikä huomata, että hänen "aarrejuttunsa" ei olisi totta.
"Kyllä täällä on aarre!", Black Star totesi itsepäisesti, ja polkaisi maahan niin kovaa kuin pystyi.
Maa tärähti, ja alkoi halkeilemaan. "Mitä…?!", pojat huudahtivat yhteen ääneen.
Maahan tulleesta halkeamasta tuhahti lähes musta, ja polttava savupilvi.
Pojat katsahtivat halkeamasta sisään. Maan alla vyörysi massoittain laavaa.
"Ei.. HITTO!", pojat parkaisivat, ja yrittivät äkkiä päästä kuopasta.
Laava alkoi kohoamaan, ja tulemaan halkeamasta ulos. Musta savu vyörysi kuopasta.
Luffy ja Black Star pääsivät juuri ja juuri kuopasta, ja lähtivät heti muiden luokse varoittamaan laavasta.[ JEE! Vihoin saan tungettuu Svenin tänne <3 ]
Sven Vollfied
30 iän paikkeilla ole myrkynvihreätukkainen pitkä mies horjui tukalasti ylös rannalla. "Hitto…" , Sven niminen mies murahti nostaen maasta beessin märän hatun. Ainakaan se ei kadonnut siinä lentoturmassa. Hänen oli aikomus lentää toiseen kaupunkiin etsimään uusia kiinniottopalkkioita, vaikka lennon aikana tuli turbulenssi ja kone putosi suoraan mereen. Svenin ilme muuttui hieman surullisemmaksi. Onneksi hän oli yksin lennolla, ettei Evelle olisi käynyt mitään.Train ja Eve ovat varmana hyvin huolissaan.. Sven kirosi mielessään, kun silmälappu ei ollutkaan hänen oikean silmän päällä. Kun hän oli nostamassa silmälappuaan ja laukkuaan ylös hänen Vision eye ennustikin, että alkoi tulivuoren purkaus ja hetkeä myöhemmin tulivuori alkoikin täristä. "HITTO!" , Sven huudahti juosten ja yrittäen hieman kömpelösti kiivetä palmuun, onnistuen viime hetkessä. Yhtäkkiä hän kuuli outoja huutoja ylhäältäpäin. Hän kuuli selvät huudot ilosta jättilinnun kynsissä. "..mitä outouksia täällä on.." , Sven mutisi tajuten vihdoin yhden asian: Ei palmut kestä laavaa. Svenillä alkoi olla jo kiire päästä pois, koska tunsi jo tänne asti laavan kuumuuden. Hänen piti siis käyttää Attaché weaponia.. Hän potkaisi yhtä kymmenistä nappuloista salkkunsa alaosassa ja siitä syöksyi kalliota kohti tarttumakoukku.
Duval
"IAAAAAAAAAA MITÄTEENMITÄTEEN!" , Duval huusi keskellä viidakkoa, kunnes yhtäkkiä jättilintu nappasi Duvalin kouriinsa ja lennätti tämän kohti ykkösrantaa. "AAAAAAHAHAHHAAAAA VAP–" , Duval huudahti huomaten jotain beessiä palmussa. ’ Joku uus äijä tänne? NO KUITENKIN, TERVEMENOA PAIKKA! ’ , Duval huudahti ajatuksissana kadoten horisonttiin linnun kynsissä.
Sanji ja Envy
Saji ja Envy olivat jos onnekseen suuren kallion päällä piilossa tulevaa laavaa. Hänen oli pitänyt kantaa nukkuva Envy nopeasti turvaan kalliolle. Hetken päästä jokin tarttumakoukku osui Sanjin jalkaan (siis niinku ei läpi XD). "Mitä.." , Sanji murahti hämmentyneenä vetäisten siitä, Tuntemattoman huuto yhtäkkiä kuullen aina vain lähempää, kunnes beessihattuinen mies kaatoi kumoon Sanjin.
[ Sinne meni Duval XD]
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
