- This topic has 26 voices and 94 replies.
-
Posts
-
Tänne on aika paljon porukkaa jo ilmoittautunut, MUTTA jos kirjailijamme jaksaa vaan laittaa vielä lisää henkilöitä mukaan, niin lähtisin mielihyvin mukaan nousevan auringon maahan =3
No, nyt taitaa olla tarpeeksi porukkaa. En nyt maanantaihin viitsi odotella, vaan nyt voin alkaa suunnittelemaan.
Ilmoittaujia on jo paljon, ja etusijalle varmasti ne joita ei autiosaarella nähty, mutta minunkin nimeni on käytettävissä.
Juu, tänään en ehdi aloitella (puoli tuntia on yllättävän lyhyt aika tehdä tarina), mutta huomenna sitten.
Anteeksi tuplaposti, mutta…
Ensimmäinen osa on valmis! Tai no, seon prologi, mutta toivottavasti maistuu. Virallinen eka osa on sitten muutaman tunnin prologin jälkeen.
Sangatsulaiset Japanissa
Prologi
Oli reipas ja valoisa aamu. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, eikä huolesta ollut häivääkään. Ihmiset polkivat töihin fillareilla ja huikkailivat toisilleen "hyvää huomenta!". Jokaisella kansalaisella oli aurinkoinen hymy heidän mennessään töihin. Iloinen nauru ja puheensorina täytti ilman……
No ei todellakaan. APRILLIA. Luulitko, että todellakin kerron sulle tarinan lapsellisista ja naiiveista utopioista, missä ponit syövät sateenkaaria ja ulostavat perhosia? Sori vaan, kamu, mutta tarinani ei ala niin. Haluatko kuulla, miten se oikeasti alkaa? Se alkaa näin:
Oli pimeä ja synkkä aamuyö. Linnut eivät laulaneet, sillä ne olivat lentäneet jonnekkin puhtaimmille seuduille, ja vaikka ne olisivatkin yrittäneet hoilottaa, niiden laulu olisi ollut pelkkää yskintää. Ihmiset päristelivät töihin mopoilla ja autoilla, ja saastuttivat taivasta koska eivät viitsineet korjauttaa autojaan jotka pössyttelivät myrkkykaasuja. Suurinta osaa väsytti mennä töihin. Ainoa asia, joka sai paremmalle tuulelle, oli tieto siitä, että kesä oli lähestymässä.
Ruosteinen Ford-merkkinen auto pyyhälsi harmaan verkkoaidan eteen. Auton puskuri tönäisi aitaa, ja konepelti putosi maahan. Verkkoaita ei värähtänytkään, vaan se seisoi mahtipontisen jäykästi paikoillaan. Jos se olisi elänyt, ja se olisi voinut ilmehtiä, se olisi virnistänyt omahyväisesti ja mulkaissut edessään olevaa autonromua halveksuvasti. Se ei kuitenkaan ollut elävä aita, joten se tyytyi seisomaan ilmeettömästi. Autonromun kuljettaja ärähti ja potkaisi vimmaistuksissaan kaasupoljinta, kuin päättääkseen näyttää aidalle. Auto nitkahti vaimeasti päästäen savupilven ja kuski tyytyi sadattelemaan ja hyppäämään autosta.
Niin, se verkkoaita. Se on ihan tavallinen, kaksimetrinen verkkoaita joka sulkee sisuksiinsa tehtaan näköisen rakennuksen. Itse asiassa rakennus onkin vanha tehdas, jossa tehtiin ennen Sarkastisia Sarjakuvia. Valitettavasti onnellisessa kuplassa elävät kukkahattutädit lakkauttivat tehtaan, ja pikkuhiljaa tehdas jäi unholaan, kunnes eräs järjestö otti sen haltuunsa. Rakennus on punertava, siinä on kaksi haljennutta piippua ja se on aikas suuri. Se rakennuksen kuvailemisesta.
Ruosteisen Auton Kuski (kutsukaamme häntä nimellä RAK) avasi verkkoaidan oven sadatellen ja jupisten. RAKilla oli valkoinen kauluspaita ja mustat farkut, joiden lahkeet olivat kevään sateisen maaston takia märät. RAK väisteli kuraisia kuoppia ja likaisia lätäköitä kiroillen ja sadatellen, ja onnistui ihmeen kaupalla selviämään rakennuksen ovelle ilman ylimääräisiä roiskeita lahkeissaan. Hän vaihtoi viimeinkin kiroilun ja sadattelun jessitteluun ja hihkumiseen ja nosti mustaa salkkua. RAK virnisti leveästi ja avasi oven.
EDIT// Niin, prologihan tapahtuu muutama tunti ennen tarinan alkua. Anteeksi nyt, kun tein virheen. Korjattu on.
Mahtava ajoitus fieri…….. Vahva aloitus dents! Siitä se lähtee. Yksityisesti kertomasi juonipaljastukset kuulostavat erittäin mielenkiintoisilta XD
Kaikki kunniotukseni alexille, mutta tässä aloituksessa oli särmää. Ovelaa kielen käyttöä, tarpeeksi kuvailua ja oikeasti ikimuistoisen eeppisen foorumiketjun ainekset. Jatka samaan malliin 😀
Kiitoksia kehuista.
Juu, jatkan tänään myöhemmin. Olen nyt koulussa, ja metelin takia en voi keskittyä. Tai siis, ihan mukavaahan täällä on mutta puheensorina keskeyttää ajatukset eikä olisi reilua huutaa "hiljaa" Eksyin nyt aiheesta…
Mutta siis, olen laittanut itseni päähenkilöksi, tosin muitakin näkyy suunnilleen yhtä paljon.
Pysykää kanavalla, jatkoa on luvassa!Osa I Sangatsulaiset Japanissa-tarinasta: Klubi
"Kas, kello onkin jo noin paljon! Täytyy herättää isäntä!", herätyskello olisi sanonut jos se olisi ollut elävä laite. Se pirahti soimaan tasaisesti, rauhallisesti mutta kimakasti; juuri omiaan ärsyttämään. Jos kello olisi elänyt, se olisi saanut tästä hommasta melkoisesti tyydytystä. Harmi vain, ettei eläviä herätyskelloja ole muutenkuin sarjakuvissa, ja jos olisi, niiden rikkoontumiset lisääntyisivät paljon.
Jotkut ihmiset saavat sensijaan tyydytystä rikkoessaan herätyskelloja. Se ei kuitenkaan ole suositeltavaa; vekkarit ovat kalliita ja käteviä ärsyttävyydestään huolimatta. Siirtyäksemme alkuperäiseen tarinaan meidän on siirryttävä erääseen rivitaloon Vaaralan seuduilla. Siellä juuri herätyskello oli seonnut ja luuli, että nyt oli arkipäivä ja aika herättää unelias poika.
Tarinamme poika räväytti silmänsä auki kuullessaan herätyskellon kilinän. Hänen kesti hetken tajuta metelin syy. "Onkohan tuo rikki?" poika ajatteli. ’Sherlock’ olisi kaappi ajatellut, jos se olisi elänyt. Ei kuitenkaan elänyt, joten….äh, eksyin taas aiheesta. Mutta kumminkin, poika löi kellon kiinni ja nousi. Lauantaipäivät olivat hänen suosikkejaan, joten herääminen ei kuitenkaan ollut niin kamalaa. Poika loikkasi ylös ja nopeiden aamutoimien jälkeen suunnisti sohvalle rötköttämään. Hetken sohvaperunoimisen aikana poika pohdiskeli, mitä tekisi. Hetken pohtimisen jälkeen poika päätti lähteä käymään klubilla – Sangatsu-klubilla.
Klubit tuppaavat olemaan suosittuja nykyään. Niissä tuppaa olemaan ihmispaljous, ja siellä rillutellaan, juopotellaan ja tehdään vaikka mitä. Kaikki klubit eivät kylläkään tälläisiä ole. On olemassa kolme klubia, jotka ylittävät muut. Ensimmäinen on Greynick-planeetalla Sumugalaksin toisella puolella, viidennellä tähdellä vasemalla sijaitseva M’ngwa-klubi. Se on Jo’r’e’lin kieltä ja tarkoittaa "Pomminvarma klubi, joka saa lantiosi heilumaan, ahterisi vatkaamaan, aivosi valumaan ja kurkkusi kurlaamaan". Toiseksi paras on aurinkokunnan neljäs planeetta auringosta, Mars. Se on pelkkää klubia koko paikka; asukkaat, jotka eivät, toisin kuin yleisen harhakäsityksen mukaan, ole vihreitä vaan läpinäkyviä, tunnetaan varsinkin siitä, että he voivat juhlia vuorokauden ympäri. Kaikista paras on kuitenkin Sangatsu-klubi Maa-planeetallamme, Suomessa. Se perustettiin vuonna 2011, kun Sangatsu Manga-kustannusyhtiö laajeni ja perusti oman lehden. Yhtiö osti itselleen erään tehtaanromun, ja nykyään paikka on manga/anime/japaniharrastajien mekka. Paikkaan päästäkseen pitää tosin olla rekisteröitynyt foorumille. Tälle mahtavalle klubille, joka tosin on pirun häiriintynyt, on kokoontunut tuhansia ihmisiä ympäri suomea. Juuri sinne tarinamme poikakin on menossa, ja hän seisookin tällä hetkellä tarinaa sen rauta-aidan edessä, joka katsoisi kaikkea halveksuen jos se eläisi.
Noniih, siinä on nyt virallinen eka osa. Ei yhtä hyvä kun edellinen, mutta menetteleehän se, menetteleehän?
- You must be logged in to reply to this topic.
Tervetuloa Sangatsu-klubin sivustolle! Nimeni on Fuku ja toimin klubimme emännän Yukin avustajana.
