Sangatsulaiset Japanissa

Sangatsulaiset Japanissa! Ensimmäinen merkki siitä että kyseessä on vain kelvoton konnuus ja juoni Sangatsulaisten päänvaivaksi

Lentokone jatkoi matkaansa yön yli rytisten ja paukkuen. Aamulla kuuluikin kapteenin kuulutus siitä, että oikea siipi oli tulessa ja pian lentoemäntä, kapteeni sekä muu miehistö olivat hypänneet koneesta. Sangatsulaiset eivät panikoituneet, sillä Devilman oli päättänyt ottaa koneen ohjat käsiinsä. ”Katsokaa, tuolla he putoavat, ja alhaalla on poliiseja ampumassa tervetulo-laukauksia!”, sanoi MarenkiQ.
Vedettiin pitkää tikkua ja lentoisännäksi päätyi The Vegito, ja perämieheksi ryhtyi Kawamaru. ”Mäkin haluan ohjata konetta…”, YaoiCrazy mutisi ja loikkasi kohti ohjaamoa, mutta Antti-setä heitti häntä korvaan tiilellä sanomalehtensä takaa. ”Sinähän et mene minnekkään. Maistuivatko muuten PUNAISET JUTUT? Tein ne ihan itse.”. Greensister kohautti olkiaan. ”Miten tomaatteja voi muka valmistaa…” hän aloitti, ja silloin Antti-setä oli syöksähtänyt Greensisterin eteen silmät kiiluen. ”Ne eivät olleet tomaatteja. Ne olivat PUNAISIA JUTTUJA.”, Antti sanoi ja palasi sanomalehtensä pariin. ”Aivan sama as-” Greensister aloitti taas kunnes yhtäkkiä Antti-setä alkoi pommittaa häntä tom-eikun siis PUNAISILLA JUTUILLA. ”SATTUUKO, HÄH! TOMAATIT EIVÄT SATU, PUNAISET JUTUT SATTUVAT! ”, Antti-setä kiljui muiden Sangatsulaisten painautuessa penkkejään vasten. Greensister oli maassa siilipuolustuksessa PUNAISEN MÖSSÖN peitossa. ”No anteeksi nyt vain, en tahtonut loukata..”, tyttö mutisi Antti-sedän palattua paikalleen lukemaan lehteä.
Hetken kuluttua tarjoiltiin KELTAISTA OTUSTA SINISESSÄ SOTKUSSA. Pian tosin siitä tulikin VHREÄ LIMALÖNTTI, sillä kone huoahti uhkaavasti. Jokin tärähti ruumassa. ”Mitä täällä melutaan!”, Devilman huusi tullessaan The Vegiton ja Kawamarun kanssa ohjaamosta. ”Tuolla on lisää jäniksiä!” Aya huusi. Devilman murahti ja nappasi palokirveen. ”En usko. Jänis ei saisi tällaista tärähdystä aikaan kuuna päivänä…”, The Vegito sanoi ja nappasi pippurisumutteensa. Kawamaru potkaisi ruuman oven auki ja sieltä loikkasi knallihattuinen mies. ”Se knallipää joka jakoi liput! Meidän kuninkaamme” Kawamaru syöksähti suutelemaan miehen jalkoja. Mies potkaisi ninjakissan pois ja virnisti. ”Luulin että tuhoaisitte toisenne sillä aikaa, kun taistelette lipuista. Harmi, että ette, sillä ette haluaisi päätyä lemmikkini välipalaksi.” knallipää tokaisi heilauttaen kävelykeppiään. ”Tiesin että hän on mätä!”, DonTrust huudahti. ”Mitä tarkoitat lemmikillä…?” Rock Neko kysyi. Knallipää virnisti ja naksautti sormiaan, jolloin ruumasta työntyi massiivinen olento. Se oli kuin hyvin lihava ihminen, sen päässä oli mustaa tukkaa ja alaruumiin peittona massiiviset alushousut. Sen silmät kiiluivat nälästä ja hampaat olivat kuluneet pyöreiksi jatkuvan ahminnan takia. Sangatsulaiset kiljuivat kauhusta. ”Sanokaa hei hei, arvon nuoret. Emme näe enää koskaan. Puskii, Äraakoo.” knallipää sanoi. Otus keskeytti tuolin syömisen ja karjaisi korviahuumaavasti, tunkien itsensä ruumasta ulosj ja keikauttaen konetta.

”Hätätilanne! Putoamme pian!” mittareiden luo juossut Vegito huusi. Äraakoo rysähti nyt Dentsin penkkiä kohti, ja hän väisti nopeasti juuri ennen kuin Äraakoo rysähti murskaten penkit tieltään. ”Voiko tuota edes vahingoittaa?!”, Blackbeard huusi iskettyään vaahtosammuttimella otusta. ”Tieltä!”, DonTrust huusi ja veti hihansa ylös, paljastaen kaksi jännää tatuointia hänen ranteissaan. DonTrust iski kätensä lentokoneen lattiaan, jolloin siihen tuli punainen kuvio. ”Anna kun arvaan. Magiaa?” knallipää hymähti Sangatsulaisten WOW-kuoron humistessa. Kuviosta nousi punainen pallo jonka DonTrust löi Äraakoon otsaan ja sai otuksen horjahtamaan. ”Eikö taikani tepsinyt? Kokeillaan sitten-” DonTrust aloitti, kun yllättäen Äraakoo syöksähti eteenpäin heittäen DonTrustin koneen toiseen päähän. Sitten otus alkoi pomppia innoissaan, näin hajottaen lattian ja murskaten koneen. ”Voi eiiiii” Sangatsulaiset kiljuivat pudotessaan koneesta kohti maata. ”Senkin idioootti!”, knallipää huusi pudotessaan surkeasti ärjyvän Äraakoon kanssa.
Kuinka käy toverusten? Kuka knallipää oikeastaan on?

Sangatsulaiset Japanissa! Vihdoinkin perillä

Sangatsulaiset huusivat kauhusta pudotessaan tyhjyyteen suoraan koneesta. Kone itsessään halkesi kahtia ja räjähti only in america-tyyliin. Lapset (ja ne aikuiset) takertuivat toisiinsa odottaen kuolon korjuuta, kun knallipää näytti heille kieltään ja katosi sinisessä välähdyksessä Äraakoon kanssa. ”Me kuollaan kaikki!” Banzai huusi. ”Senkin serlokki!” Aya huusi takaisin. Antti-setä päätti rauhoittaa porukan tarjoilemalla PUNAISIA JUTTUJA. ”Lopettakaa jo tämä sekoilu!” DonTrust kiljaisi kaikkien huutaessa. ”Kenties Antti-setä voi käyttää kääntäjän kykyjään ja kääntää tilanteen eduksemme?” hän ehdotti. ”Mikset sinä pelasta meitä, DonTrust, sinulla oli se valopallojuttukin!” MarenkiQ kysyi ihmeissään. ”Ei se ollut taikuutta! Se vain..hankkeutin käsiini laaserimplantit, siinä kaikki.” DonTrust vastasi.

Noin viisi minuuttia kului ja matka maata kohti jatkui yhä. ”Mehän ollaan Japanin yllä! Me läjähdetään Tokion rannikoille tätä menoa!” Eerol ilmoitti. Antti-setä nyökkäsi ja levitti kätensä. ”Muodostakaa ihmistorni olalleni, käännän tilanteen eduksemme!” hän selitti, ja ihmiset ilmauivat hänen olalleen, ja pian Antti kannatteli olallaan parikymmentä sangatsulaista. Sitten hän tarttui ilmasta kiinni ja alkoi käännellä sitä. Tätä jatkui vielä hetken, kunnes Antti heitti sitten ilmaa ja käänsi samalla koko tilanteen nurinkurin. Tästä syntyi voimakas epätodennäköisyyden aalto, jonka päätteeksi Sangatsulaiset seisoivat keskellä Tokiota ihmisten tuuppiessa heitä. ”Miten me tänne…” Narusaku kyseli, mutta YaoiCrazy vaiensi hänet. ”Älä julkeakkaan kyseenalaistaa itse Antti-sedän käännöstaitoja! Hän käänsi tilanteen eduksemme, siinä kaikki!” Hetken aikaa he vain siinä seisoivat, ja kun he tajusivat olevansa Japanissa, alkoi hirveä kiljunta ja pompinta. He tökkivät vastaantulijoita ja hipelöivät rakennuksia kun eivät olisi koskaan taloa nähneet. ”Minulla olisi kysymys…missä punkkaamme? Tai syömme?” Tähän ei ollut kenelläkään vastausta.

Antti-setä tuli erään hienon hotellin ovesta ärtyneen näköisenä pihalle. ”Minut naurettiin ulos sieltä. Ilmeisesti eivät olleet uskoa korviaan kun kerroin matkabudjetin…” hän mutisi ja oli aikeissa kääntää hotellin ylösalaisin, mutta Rock Neko pysäytti hänet hyvissä ajoin. ”Mitä meille tapahtuu? Emme kai me kuole keskelle Japania?” Greensister sanoi peloissaan. ”Täällähän pitäisi olla halvempia hotelleja…tai ainakin räkälääviä, jos ei muuta.” Dents mutisi. Pian kuului Devilmanin ”Jätkät hei!” huuto, ja jokaiikka juoksi hänen luokseen. ”Löysin majatalon, eikä maksa mitään!” Devilman sanoi innoissaan. ”Hyvä! Mutta siihen on valmasti mangusti haudattuna…” Banzai tokaisi mietteliäänä. ”Mangusteja ei ole… mutta sinne pitää rekisteröityä. Ja ruoka ja tavarat maksetaan erikseen.” Devilman sanoi johdattaessaan porukkaa kujien läpi. Pian saavuttiin Datarikadulle, jossa vastaan tuli ties mitä pelaajia, ja tuli muutama pelihahmokin vastaan. ”Kattokaa, FFFight! Ihan kun toi Sepiroth oikeasti aikois lävistää ton Cloudin..” Southpaw tokaisi, mutta Antti-setä käänsi hänet poispäin ihmeellisen aidon näköisestä FFFightista. ”Mihin menemme?” ChocolateMonster kysyi juuri kun heidän edessään näkyi jotain outoa. Korkea rakennus, joka oli oudon pikselinen, ja sen päällä luki keltaisin kirjaimin ”HABBO HOTEL”

Aya repi hiuksiaan. ”DEVILMAN! SINÄ TOIT MEIDÄT HABBO HOTELIIN!” hän kiljui. Devilman kohautti olkiaan. ”Niin, mutta se oli halvin minkä löysin…” hän mutisi ja pian kaikki olivat sisällä. Aulassa vastaan käveli pikkolo, joka vilkaisi Sangatsulaisia oudoksuen. ”Isompi seurue, vai? Eikä rahaa paljoa? No, ottakaa nämä ensikertalaisliput, niillä saa huoneen…” hän sanoi. Sangatsulaiset ottivat liput vastaan ja tutkiskelivat paikkoja hetken. Eräässä huoneessa oli tyyppejä jotka tulivat pelottavan kiltisti hymyillen sanomaan ”MOI” ”TSAU” ja ”AlaX OleE?”. ”Tämä on varsinainen hullunmylly…” Antti-setä mutisi ja pian he tulivat avaraan huoneeseen, joka oli täysin tyhjä. ”Ei sänkyjä! Mikä räkämajala tämä tällainen on?!” Fieri huudahti. Banzai hoksasi: ”Tämä on Habbo, joten meidän pitää ostaa rahalla lippuja, joilla saa sänkyjä, kaappeja, jääkaappeja…” The Vegito huomasi nurkassa olevan automaatin, josta ilmeisesti sai lippuja jos sinne työnsi rahaa. Vieressä oli laite, johon liput laitettiin jos jotain halusi ostaa. ”Tästä saa vain huonekaluja… minä kyllä haluan istua kunnon penkille, olen ihan poikki!” Dents mutisi ja laittoi pari kolikkoa lippuautomaattiin ja sai sieltä neljän euron lipun. ”Neljä penkkiä näin aluksi” hän tokaisi ja laittoi lipun automaattiin. Sitten hän valitsi sieltä neljä penkkiä, ja asetti ne huoneen keskelle näytön avulla. ”Vihdoinkin!” hän huudahti ja istahti penkille… tai siis sen läpi. ”Ai ruutana!” hän huudahti lyötyään päänsä lattiaan. ”Virtuaalihotelli ja sen virtuaalitavarat!” Eerol huusi.

Se osa oli siinä, Habbo-ideasta kiitokset Banzaille!

Rehellisesti sanottuna…en tiedä. Kirjottelen osaksi fiilispohjalta, joten tämä voi jatkua aika kauankin. Mutta ikuisuussarjaa ei tule, lopetan sitten kun kyllästyn/ideat loppuvat, mutta silloinkin saatan tämän kunnolla loppuun.

Sangatsulaiset Japanissa – Virtuaalisia kylpyjä ja rautapätkä

Sangatsu-klubin jäsenet olivat saapuneet pitkän matkan jälkeen Japaniin, ja he asettuivat asumaan Habbo Hoteliin – väliaikaisesti. Sänkyjä ei ollut, sillä automaateista saatavat sohvat ja vuoteet olivat virtuaalitavaraa. Koska Sangatsulaiset eivät olleet pikselisiä tietokonepelihahmoja, he vain putosivat huonekalujen läpi. ”Etitään joku toinen paikka… mulla on muutama euro.” ehdotti ChocolateMonster. Antti-setä pudisti päätään viitaten siihen, että Japanin jenejä rahallisesti lähempänä olisivat eurojen sijasta punaiset jutut. ”Miten me syömme? On nälkä.” Vegito sanoi. ”Ovathan minulla EVÄT!” Narusaku karjaisi. Hän vetäisi rasiallisen kuivattuja kalan eviä. Hetken aikaa kuului vain hiljaista omnomnomitusta, kun evät menivät parempiin suihin.
Sangatsulaiset päättivät virkistää itseään hotellin uima-altaalla. Dents pani merkille, että hotellin asukkaat olivat pikselöityneet (luultavasti sen takia, että olivat vakinaisia asukkaita) tai olivat videopelihahmoja. Sangatsulaiset asettuivat uima-altaalle. ”Olen odottanut tätä…” Eerol virnisti ja lähti juoksemaan kohti allasta. Poika ponnahti laudalta kuin ammuttuna, ja rysähti altaan pohjalle liiskaantuen kuin Repe Sorsa konsanaan. ”Mitä? Tossahan on vettä vaikka muille jakaa!” nurisi Aya. Hetken tarkastelun jälkeen tuli Blackbeard siihen tulokseen, että allas on tyhjä. ”No voi sun sipulikuningas!” Devilman rääkyi ja marssi johtajan puheille. Johtaja oli hermostuneen näköinen pieni mies, jolla oli pienet viikset ja pienet aivot. ”Hotellinne on kuin Stephanie Meyerin eepos konsanaan – paljon kuorta mutta sisältöä ei lainkaan!” mies karjui johtajalle. ”Ymmärrän yskän, mutta hotellimme on…” johtaja aloitti, mutta Devilman ei kuunnellut. ”Me häivymme!” hän huusi, ja syöksyi ovea kohti – tosin törmäten siihen. Ovi ei auennut. ”Lukossa? Kuka kanalja…?” Rock Neko kysyi. Johtaja virnisti hermostuneesti. ”Habbo Hotelliin rekisteröityneet eivät enää lähde täältä. Te olette nyt minun.” mies virnisti. Eerol nosti miehen ilmaan ja paiskasi tämän seinää vasten. ”Avaat oven tai lausun runon!”. Johtaja virnisti taas ja riuhtoi itsensä irti. ”Ette lähde täältä. Tehkää olonne kotoisaksi!” hän hymähti, ja nosti pistoolia. ”Tai joudun käyttämään tätä.” hän tokaisi vielä. Nopeasti pistooli oli kuitenkin kääntynyt ympäri, kiitos Antti-sedän. Johtaja vilkaisi yllättyneenä lattialla lojuvaa nurin kurin käännettyä asetta. ”Yllättävää, herra…?” johtaja kummasteli. Antti-setä tuhahti. ”Nimeäni en kanaljalle kerro.” hän tuhahti. Johtaja hymyili ja poistui. ”Minulla on keino…” ChocolateMonster ehdotti. Kaikki kääntyivät kiinnostuneena hänen puoleensa. ”Mutta tarvitsen yhden levyllisen oikeaa LISÄÄ TÄHÄN SUKLAAVALMISTAJAN JONKINLAINEN TUOTE JOKA ON LEVYN MUODOSSA JA KÄÄRITTY SINISEEN PAPERIIN.”

The Vegito avasi johtajan huoneen oven. Kiitos Ayan, johtaja oli saatu houkuteltua huoneestaan ulos. Aya oli huijannut, että joku olisi paennut ikkunasta – johtaja ei sellaista suvainnut, ja lähti perään. Vegito asteli tunkkaiseen toimistoon, jonka seinillä oli hölmöä ”taidetta”, lahjonnalla ja kiristyksellä ansaittuja pokaaleja ynnä muuta. Johtajan työpöydällä lojui sekailainen kokoelma papereita, eräänlaisia mulletoi.comista saatuja tavaroita ja karamellipapereita. Vegito alkoi käydä hyllyjä läpi. ”Pakkohan täällä on suklaata olla…” poika mutisi. Lopulta löytyikin kokonainen suklaalevy. ”Ongelmia, herra Vegito?” kuului kauempaa. Vegito nosti päänsä ylös ja huomasi johtajan, joka oli palannut ja roikotti Ayaa niskasta. ”Toverisi harrastaa jekkuilua, ja sinä rosvoilua. Olettepas sekalainen poppoo.” mies hymyili. Vegito virnisti hermostuneena ja otti taisteluasennon. ”Kuka muuten olette…?” Vegito tuhahti. Johtaja tyrkkäsi Ayan sivuun ja tyttö jä polvilleen maahan, pidellen kyljestään kiinni. Johtaja hymyili leveästi, ja otti hupaisan näköisen taisteluasennon. ”Kuulet, jos saat osumankin perille” johtaja hymähti. Vegito tajusi että taistelu olisi välttämätön, ja iski nyrkillä eteensä. Johtaja tarttui nyrkkiin, ja väänsi sitä niin että lopulta Vegito oli polvillaan, käsi väännettynä selän taakse. ”Se siitä.” johtaja hymyili, kunnes yllättäen johtaja sai Ayan potkusta päähänsä, ja lennähti kauemmas. Vegito tarttui johtajasta ja viskasi tämän judoheitolla kauemmas, jolloin pikkumies jäi lojumaan nurkkaan. ”Nyt voi sanoa ’se siitä’.” Aya tokaisi. Johtaja kuitenkin nousi ilme vihaisen ja innostuneen sekoitus naamallaan. ”Miten… minun potkuni tyrmää AINA!” Aya huudahti. Johtaja hymyili, ja hänen päässään oleva potkusta ja heitosta tullut kuhmujen kirjo katosi yhtäkkiä metallisessa välähdyksessä. ”Onnittelut. Saitte iskunne perille. Saatte siis kuulla nimeni…” johtaja sanoi ja alkoi nauraa bassonaurua. Vegiton ja Ayan ilmeet muuttuivat hämmästyneiksi, kun johtajan iho muuttui metalliseksi, ja hänen ruumiinsa näytti kuin se olisi ollut juoksevaa, nestemäistä metallia.

”Nimeni on Pig Boss, ja söin vuosia sitten omituisen marjan. Nyt olen adamantium- mies.” hän sanoi, ja metalli kiinteytyi. Aya virnisti. ”Iho kuin Wolverinen luu… hupaisaa!” hän tuhahti ja syöksähti vastustajaa päin iskien nopean potkusarjan, mutta satutti vain omat jalkansa. ”Maailman vahvinta metallia ei potkuilla hajoteta!” Pig Boss naurahti ja iski nyrkkinsä Ayan vatsaan, ja viimeksi mainittu lysähti maahan ilmat pihalla. Vegitonkin hyökkäys osoittautui turhaksi, ja pian Pig Boss oli nostanut pituuttaan muuttamalla itsensä metalliksi, ja roikotti Vegitoa ilmassa. ”Parasta vain, että tyrmään sinut. Ainakin nukut pari päivää, ja siinä vaiheessa olette kaikki juurtuneet Habbo Hoteliin.” mies hymähti. Samassa kuitenkin Pig Boss lensi ympäri, ja tipahti maahan hajoten hetken ajaksi sulaksi adamantiumiksi. Antti-setä juoksi huoneeseen, ja nappasi Vegiton sekä Ayan olkapäilleen. Suklaalevynkin hän nappasi, ja lähti juoksemaan. ”Perhana…perhana!” hän huudahteli, juosten kohti käytävää. Hän ei sinne ehtinyt, sillä johtaja oli kampannut hänet adamantium -kädellään. Aya ja Vegito putosivat maahan, ja suklaalevy lensi Vegitolle. ”Paetkaa!” Antti-setä huusi ja ryhtyi taisteluun Pig Bossia vastaan. Vegito ja Aya loikkasivat kaiteita pitkin alas, ja he näkivät vielä juostessaan kuinka Pig Boss oli muuttunut sulaksi metalliksi ja kietoutui Antti-sedän ympärille. Aya liukui kaidetta pitkin alakerrassa olevien luokse, ja Vegito heitti hänelle suklaan. Aya taas heitti sen Chocolatelle. ”Syö se!” kaikki kiljuivat, ja ChocolateMonster alkoi syödä suklaata. ”Joko?!” YaoiCrazy huusi. ”Ei vielä, ainakin puolet pitää syödä!” Chocolate mutisi ja natusti paloja.

Hissin ovi aukesi, ja sieltä asteli hujopiksi itsensä muuntanut Pig Boss. Antti-setä roikkui perässä, johtaja oli muuttanut sormensa metalliköydeksi ja roikotti nyt kääntäjää mukanaan. Pig Boss katkaisi köyden ja jätti Antti-sedän maahan. ”Suunnittelette siis lähtöä?” Boss hymähti ja muutti kätensä teräväksi aseeksi. ”En salli sitä.” hän tuhahti, ja lähti syöksyyn pelokkaita Sangatsulaisia kohti. ”Ei, en ole saanut syötyä vielä!” Chocolate huusi mutustuksensa alta. DonTrust painoi tatuointejaan ja loi eteen suojakentän lasereidensa avulla, mutta se ei kestäisi kauan johtajan rynniessä sitä kohti nestemäisenä adamantium-aaltona. ”En… jaksa pidätellä sitä kauaa…” DonTrust inisi. Lopulta kenttä murtui, mutta samassa suklainen nyrkki iski Pig Bossin sivuun. Kaikki kääntyivät ChocolateMonsteriin päin. Tämän kädet olivat paksun suklaakerroksen peitossa, ja nyrkkien tilalla oli kaksi piikikästä suklaanuijaa. ”Vau! Ovatko kaikki nyt joitain supersankareita?” Narusaku kiljaisi. ChocolateMonster hymyili ja loi naamalleen suklaisen maskin. ”Söin vuosia sitten marjan, ja huomasin kykeneväni tuottamaan suklaata ja muuttamaan ruumiini sellaiseksi, kunhan pidän ruumiini suklaasäilöt täynnä.” hän selitti, ja katsahti itseään kokoavaan Pig Bossiin päin. ”Te ette lähde minnekään…” Boss murahti ja nousi. ”Sehän nähdään!” tokaisi ChocolateMonster, ja asettui Bossia vastaan.