Seurustelu

Valkoinenhai wrote:

Mielenkiintoinen aihe. Vaikuttaa siltä, että meitä on moneksi, itsekään en ole kummemmin seurustellut.

Olen niitä ihmisiä, jotka ihastuvat hirvittävän helposti, ja osoitan myös ihastukseni kohteelle pitäväni tästä. Olen siis aloitteita tekevä, rohkea ihminen. Monet kerrat minut on torjuttu, mutta nyt en oikeastaan enää jaksa yrittää. Ja sitähän sanotaan, että rakkaus osuu kohdalle, kun sitä vähiten odottaa.

Mitä tuohon "seurustelun" aloittamisikään tulee, niin onhan se yksilöllistä. Ihmisen pitää ainakin olla fyysisessä mielessä kypsä, sekä kykeneväinen ajattelemaan muita kuin itseään. Mutta loppujen lopuksi, mitä me seurustelulla käsitämme? Onko se vain rentoa hengailua yhdessä, vai kiihkeä sukupuolisuhde? Ujostelua, vai rohekutta puhua toiselle? Milloin seurustelua voi pitää vakavana? Minkä ikäisenä voi sanoa, että seurustelee. Missä menee uskottavuuden raja?

Minun on lisäksi otettava kantaa myös tähän "rakastumiseen". Itse olen ainakin vahvasti sitä mieltä, että yksinkertaisesti peruskoululainen tai edes lukiolainen voi rakastaa ihmistä, sen perimmäisessä merkityksessä. Toki seurusteleva pari välittää toisistaan, haluaa olla toisen lähellä ja niin edelleen, mutta en sanoisi sitä vielä rakkaudeksi. Rakkaus on melko määrittelemätön käsite, joka tulee kokemuksen ja iän myötä. Todellista rakkautta voi tuntea ihmiseen vain, jos tuntee sen toisen ihmisen läpikotaisin, ja hyväksyy tämän huonotkin puolet. Mutta ennen kaikkea, on tärkeätä tuntea myös itsensä.

Mutta tämä olikin vain minun äärimmäinen mielipiteeni. Haluaisin herättää keskustelua tästäkin aiheesta :3

Mamma Mia, kun puhuit suoraan! Nyt kyllä tuli aitoa puhetta rakkaudesta ja sellaisesta! Olen melko samaa mieltä kanssasi.. Jotkut asiat kyllä muuttaisin kirjotuksessasi, Esim: ”Toki seurusteleva pari välittää toisistaan, haluaa olla toisen lähellä ja niin edelleen, mutta en sanoisi sitä vielä rakkaudeksi.” 😕

Itse olen luuhannut mieheni kanssa yli neljä vuotta. Onnellista on edelleen olla tässä suhteessa. Rakkautta saa paljon sekä paljon muuta hyvää. Toivon mukaan suhde kestää vaikka läpi elämän, ainakin tällä hetkellä vankalla pohjalla on. (-:

Hyvin onnellinen olen. <3

*_Hakun_* wrote:

kysymys: jos muka haluaa olla lähellä ja on kiintynyt niin kyllä se kai on rakkautta?… siis tietysti se on erinlaista kun kaveria kohti mutta silti… kyllä itse lasken sen siihen

Yhtälailla se voi olla ihastumistakin tai läheisyyden kaipuuta. Rakkaus on kuitenkin minusta jo hieman vakavampi pohja.

Seurustelen juu. Huhtikuussa tulee vuosi täyteen tyttöystävän kanssa.

Seurustelun aloitusikä nyt voi olla mikä vain.. Riippuu siitä millaisena itse näkee "seurustelun". Itse aloitin ensimmäisen suhteeni 15 vuotiaana(joka on siis edelleen voimassa, toivottavasti myös ikuisesti).

Jinmaru-chan wrote:

Onnea Lambolle ja meizille! Mulla ja mun poikaystävällä tulee vuosi 18.2.2009. ^^

Onnea sullekkin. =P

Jinmaru-chan wrote:

Tack. =P Teen lahjaa mun poikaystävälle. ^^ 18 päivää aikaa. O_o Kerkeän… Pakko on… xD

Täytyy olla iso lahja, jos on 18 päivää aikaa ja epäilee ettei kerkiä tekemään.. =D Mitäs lahjaa teet?

Tässä "pikainen" selostus omasta tarinastani aiheeseen liittyen:

Olen seurustellut kerran "vakavasti otettavassa muodossa", ja se päättyi jo kohta kaksi vuotta sitten, jos tarkkoja ollaan niin 8.3.2007. Pienen välirikon jälkeen oltiin yhteydessä, ja samana vuonna syyslomalla käytiin kävelyllä. Jos tässäkin tarkkoja ollaan niin 23.10.2007. Sen jälkeen oltiin vielä yhteydessä harvakseltaan, seuraava jälleennäkeminen oli sattumalta viime vuoden syyslomalla 18.10.2008. Loman loputtua, torstaina 30.10.2008 sain häneltä viestin, jonka sisällön tulkitsin suurin piirtein sellaiseksi, ettei hän haluaisi nähdä minua enää ikinä. Ja sitten tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten: kirjoitin hänelle viestin, jossa pyysin anteeksi ja kerroin hänelle jättäväni hänet rauhaan. Viesti lähti perjantaiaamuyöllä 31.10.2008 kello 00:15. En nukkunut sinä yönä lainkaan.

Sen jälkeen en ole kuullut hänestä. Se tuntuu pahalta, mutta kärsin mieluummin itse kuin aiheuttaisin hänelle huolta. Voin sanoa, että suurin syy eroon olin minä itse. Rakastan häntä edelleen, mutta se tuskin liikuttaa enää muita kuin itseäni. Olen itsekseni päättänyt, että pyrin elämään lopun elämäni yksin. En pystyisi muodostamaan kehenkään muuhun vastaavanlaista tunnesidettä. Hyvä kaverini yritti järjestää minua ja oman tyttöystävänsä siskoa viime kesällä yhteen, mutta yritykseksihän se jäi. Kaduttaa, että lähdin kaiken painostamisen jälkeen juttuun mukaan. Tapahtuma sai minut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tulisin elämään lopun elämääni ilman tyttöystävää, ja hyvä niin. Koen uuden suhteen luomisen mahdottomaksi. En halua, että minua lähestytään muiden kuin hänen toimesta.

Monien mielestä tällainen käytös ja menneeseen juuttuminen on hölmöä ja typerää. Ja epäilen, että kovin moni muu ei kirjaa ylös päiviä, jolloin suhde jonkun kanssa meni poikki. Mutta minulle aika hänen kanssaan oli parasta, mitä minulla on koskaan ollut, enkä halua menettää muistoja siitä, sekä hyviä että huonojakaan, sattuivat ne kuinka paljon tahansa.

kuroshiro…toi kuulosti aika hemmetin surulliselta : ( …………