Seurustelu

Home Forums Sekalaista Muut Seurustelu

  • This topic has 96 voices and 183 replies.
Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 184 total)
  • Author
    Posts
  • #46374
    Furuba93
    Member

    Niin, rakkauttahan on monenlaista. Lainaan nyt sanoja eräästä mangasta:

    "Hän on kuin meren laine, joka lähestyy vain vetäytyäkseen pois. Joka hyväilee jalkapohjia, mutta pakenee kosketusta. Jota on mahdoton saada kiinni…"

    Mitä mieltä olette tästä asiasta? Kykeneekö tällainen ihminen rakastamaan tai kokemaan rakkautta? Minusta voi, sillä rakkaushan on erillainen ja silti täysin sama. Olen itsessänikin huomannut että kun minua on kysytty yhteen, olen reagoinut samalla tavalla. Siis aluksi olen lähellä, mutta kun siirrytään vakavemmille vesille,olen paennut. Menee luultavasti ohi iän myötä, tiedän 😀

    Mutta siis…Ihmisethän rakastavat niin monella eri tavalla. Osat ovat juroja ja hiljaisia, osat hyvinkin äänekkäitä ja nauttivat kertoessaan tunteistaan. Mutta loppujen lopuksi kaikki kertovat kumppanilleen omalla tavallaa saman asian : Minä rakastan sinua.

    #46549
    *Gaara*
    Member

    meizi wrote:

    KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…

    Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.

    #46562
    meizi
    Member

    *Gaara* wrote:

    meizi wrote:

    KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…

    Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.

    12 vuotiaiden pettäminen onkin varmaan pelkkä pusu poskelle..? Vai millaisesta pettämisestä oli kyse? Bestiksen kanssa jos pettää niin se nyt menee jo "hiukan" yli….

    #46651
    *Gaara*
    Member

    meizi":27ua53ha] *Gaara* wrote:

    [quote="meizi wrote:

    KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…

    Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.

    12 vuotiaiden pettäminen onkin varmaan pelkkä pusu poskelle..? Vai millaisesta pettämisestä oli kyse? Bestiksen kanssa jos pettää niin se nyt menee jo "hiukan" yli….

    Juu en minä ole 12 tämä on pikkusiskoni käyttäjätunnus kun en omaa ole jaksanut tehdä 😀 Olen siis itse 17.

    #46727
    meizi
    Member

    *Gaara* wrote:

    Juu en minä ole 12 tämä on pikkusiskoni käyttäjätunnus kun en omaa ole jaksanut tehdä 😀 Olen siis itse 17.

    Ahaa.. No kuitenkin, jos bestiksen kanssa pettää niin varmaan vaikea sellaista antaa anteeksi…

    #47020
    wiiwi
    Member

    Olen samaa mieltä kanssani… Kokemusta minulla ei kyllä ole, mutta pahalta se varmaankin tuntuu 🙄

    #47121
    Karasu
    Member

    en ole vielä koskaan seurustellut,enkä ihastunutkaan kovin monta kertaa,kaikki meijän koulussa polttaa tupakkaa ja on jotain alkoholisteja(tai niin ne ainakin väittää)mutta eihän tässä mitään kiirettä *yrittää vakuutella itseään*.
    Rasittaa vaan joskus kuunnella kun kavarit hehkuttaa kuinka ihana poikakaveri niillä on

    #48117
    Sonoe
    Member

    Sanotaan nyt suoraan että inhoon sitä että keskellä koulun aulaa ne jotka ”seurustelee” lääppi toisiaan. Kamalaa. Mulla on onneks kaveriporukka jossa kenelläkään ei oo poikaystävää. Onhan niitä ihastuksia melkein kaikilla mutta meijän koulussa ei ole kuin housut puolitangossa kulkevia ”jou jou räppäreitä” ja sitte onne jotka ei tajuu mitään siis nörteiks niit varmaa kutsutaan.

    Mä tunnusta että kun meijän koulun yhteydessä on lukio ja niit lukiolaisia välillä kulkee meijän koulun läpi niin niit tulee kateltua mutta ei muuta 🙂 . Muuten mun kavereilla ei vaan oo aikaa poikaystäville.

    #48557
    lin
    Member

    olen mä seukkanut ja aika monen kundin kans! ja nyt tällä hetkellä mun paras kamu on kiikaris yhteen jätkään ja mun pitää olla joku sen avustaja ( koska ainakun olen jonkun kamun kans joka tykkää jostain se tyyppi iskee mut eikä mun kamuu) O___o sen takia kaikki sanoo että mua ei voi vastustaa! XD 😆

    #48593
    Awway
    Member

    silmäpeliä on hauska pelata….
    mutta tällä hetkellä en kaipaa ketään vakituista.. :mrgreen:

    #48686

    En seurustele sillä olen ujo isolla u:lla…Mutta onhan sinkuilla aina hauskempaa XD Saa aina katsella vapaasti ympärilleen… ;D

    #48689
    Ed-neko
    Member

    En seurustele ja näin nuorena ei minusta ole edes järkeä aloittaa mittään sellaista… Ja muutenkin on tosi säälittävää kun esim. että meidän luokan pissikset kiljuvat aina jos puhuvat jostain "söpöstä pojasta". (Tekisi mieli kolkata välillä…) x 3 Mikäli ymmärsin tuon "hahmojen vihille viemis"- jutun (vaimikäsenyoli.) niin voisin mennä naimisiin jonkun manga hahmon kanssa, mutta sen kummoisempi seurusteluun liittyvä ei ole edes käynyt mielessä.

    #48696
    Kirppu11
    Member

    ~ Saa poistaa ~

    #48730
    scarecrow
    Participant

    Scarecrown tarinat seurustelurintamalta… : D

    Ensimmäisen kerran aloin seurustella kolmannella luokalla, ja juttu jatkui seiskalle saakka. Jouduimme ya:lla eri luokille, ja yhteinen aika jäi niin vähiin että erkanimme toisitamme aina vain enemmän. Laitoin poikki neljän vuoden jälkeen, kun tuntui että juttumme ei saisi enää tuulta siipiensä alle niinkuin silloin ala-asteella.

    Ihastuksia tuli ja meni, mutta vasta yheksännellä aloin seurustella kunnolla erään samanluokkalaisen pojan kanssa. Vaikka olimme olleet samalla luokalla kahden vuoden ajan, tutustuimme kunnolla mesen välityksellä ysiluokan syksyllä. Kävin hänen luonaan muutaman kerran, katselimme elokuvia ja muutenkin synkkasi, mutta poika oli kiinnostuneempi yhdestä toisesta tytöstä, joka oli meidän kanssamme samalla luokalla. Tyydyin kohtalooni kun poika laittoi kuukauden jälkeen poikki, ja olin kiukkuinen itselleni kun annoin itseni sillä lailla kiintyä häneen. Ajattelin että en enää ikinä rakastu keneenkään sillä tavalla.

    Viime lokakuussa aloin seurustella jälleen, kun paras ystäväni tutustutti minut erääseen tyyppiin. Meillä meni hyvin, mutta pian huomasin kuinka välinpitämätön ja jopa tunteeton olin häntä kohtaan. Hän olisi hakenut minulle vaikka kuun taivaalta, jos olisin vain pyytänyt, ja pian minua alkoi ahdistaa hänen täydellisyytensä ja oma kypsymättömyyteni. Erosimme puolentoista kuukauden jälkeen ja toivon että hän ihan oikeasti löytäsi Sen Oikean joka todella olisi hänen kultaisuutensa arvoinen.

    Olin kuin puulla päähän lyöty kun entinen ysiluokan poikaystäväni alkoi tämän vuoden tammikuussa lähetellä viestejä ja jutella mesessä enenevissä määrin. Lopulta annoin hänelle luvan tulla käymään, ja hän tuli – ja jäi yöksi. Nopea eteneminen yllätti meidät kummatkin, mutta ainakin vielä on mennyt loistavasti, ja olen saanut kuulla monta kertaa kuinka häntä on kaduttanut minun dumppaamiseni. Tosin edelleen kalvaa epäilys, josko hän sittenkin olisi taas muuttanut mielensä… 😐

    Elikkä tällaista. Ja sitten asiaan.

    Juu eli ihminenhän voi oikeastaan rakastua minkä ikäisenä tahansa, mutta se onkin eri juttu että minkälaatuinen alle kymmenvuotiaiden tai siitä muutamaa vuotta vanhempien seurustelusuhde on (tosin itselläni seurustelu silloin ala-asteella oli kyllä ihan kunnollista yhteisen ajan viettoa, kyläilyä ja yhteistä ympäriinsä riehumista (: ), ja että kuinka kauan rakkaus kestää. Lapsi/varhaisnuori ei osaa sitoutua samalla tavalla kuin vanhemmat, mutta en usko että tarvitseekaan. Seurustelu näin yleensäkään ei saisi olla mikään polttomerkki joka leimaa sinut ikuisiksi ajoiksi jonkun ihmisen kumppaniksi.

    Ikäerosta voi myös vääntää kättä vaikka kuinka: on hyvä että vanhemmat suhtautuvat varovasti esim. 9 vuotiaan ja 15 vuotiaan väliseen seurusteluun (en tosin tiedä esiintyykö tällaista paljoa) mutta jo viisi- kuusitoistavuotiaan ja kaksikymppisen välisen seurustelun luulisi olevan sen verran kypsempää, ettei sitä tarvitsisi jatkuvasti vahtia. Ja kymmenien vuosien ikäero aikuisten seurustelusuhteessa on mielestäni ok, kunhan ihmiset vain oikeasti välittävät toisistaan (:

    Mjah, sori puuduttavan pitkä ja rasittavan mitään sanomaton viesti : D Piti vaan päästä purkamaan ajatustaan… ^^

    Edit: Vapaalla jalalla jälleen ^____^ Eli poikakaveri sitten meni ja muutti mielensä.

    #48805
    manga ai
    Participant

    En ole seurustellu,eikä se kai ole juuri nyt suunnitelmissa 😈

Viewing 15 posts - 61 through 75 (of 184 total)
  • You must be logged in to reply to this topic.