Home › Forums › Sekalaista › Muut › Seurustelu
- This topic has 96 voices and 183 replies.
-
AuthorPosts
-
6.2.2009 at 16.06 #46374Furuba93Member
Niin, rakkauttahan on monenlaista. Lainaan nyt sanoja eräästä mangasta:
"Hän on kuin meren laine, joka lähestyy vain vetäytyäkseen pois. Joka hyväilee jalkapohjia, mutta pakenee kosketusta. Jota on mahdoton saada kiinni…"
Mitä mieltä olette tästä asiasta? Kykeneekö tällainen ihminen rakastamaan tai kokemaan rakkautta? Minusta voi, sillä rakkaushan on erillainen ja silti täysin sama. Olen itsessänikin huomannut että kun minua on kysytty yhteen, olen reagoinut samalla tavalla. Siis aluksi olen lähellä, mutta kun siirrytään vakavemmille vesille,olen paennut. Menee luultavasti ohi iän myötä, tiedän 😀
Mutta siis…Ihmisethän rakastavat niin monella eri tavalla. Osat ovat juroja ja hiljaisia, osat hyvinkin äänekkäitä ja nauttivat kertoessaan tunteistaan. Mutta loppujen lopuksi kaikki kertovat kumppanilleen omalla tavallaa saman asian : Minä rakastan sinua.
8.2.2009 at 14.33 #46549*Gaara*Membermeizi wrote:
KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…
Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.
8.2.2009 at 17.04 #46562meiziMember*Gaara* wrote:
meizi wrote:
KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…
Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.
12 vuotiaiden pettäminen onkin varmaan pelkkä pusu poskelle..? Vai millaisesta pettämisestä oli kyse? Bestiksen kanssa jos pettää niin se nyt menee jo "hiukan" yli….
9.2.2009 at 18.45 #46651*Gaara*Membermeizi":27ua53ha] *Gaara* wrote:
[quote="meizi wrote:
KuroShiro: Toi kuulosti aivan hiton surulliselta. O_O Jos oma tyttöystäväni jättäisi minut, niin en usko että voisin olla enää ikinä samanlaisessa suhteessa kenenkään muun kanssa… Jotenkin aivan mahdotonta edes kuvitella olevansa jonkun muun kanssa yhdessä…
Tää on kyllä nyt tytön mielipide mutta Jos minulta kysytään ei kannata heittää elämäänsä hukkaan vaan yhden tytön/pojan takia. Päädyin siihen tulokseen itse viime vuonna kun Poika jonka kanssa olin seurustellut 2 vuotta petti minua bestikseni kanssa. Ajattelin etten koskaan anna sitä anteeksi, en kenellekkään enkä Enää seurustele koskaan. Mietittyäni asiaa aika kauan tajusin että Olen ollut hyvi hyvin tyhmä, niin on kyllä moni muukin. Kuitenkin koin tehtäväkseni antaa anteeksi bestikselleni koska hän oli minulle niin rakas, ja entiselle poikaystäväälleni koska rakastin häntä yhä. Siit on nyt muistaakseni Yli puoli vuotta ja olen löytänyt uuden mukavan pojan. En tietenkää vielä ole valmis uuteen suhteeseen, koska pelkään yhä että minut petetään uudestaan mutta pää asia on se että elämäni on takaisin raiteillaan.
12 vuotiaiden pettäminen onkin varmaan pelkkä pusu poskelle..? Vai millaisesta pettämisestä oli kyse? Bestiksen kanssa jos pettää niin se nyt menee jo "hiukan" yli….
Juu en minä ole 12 tämä on pikkusiskoni käyttäjätunnus kun en omaa ole jaksanut tehdä 😀 Olen siis itse 17.
10.2.2009 at 18.32 #46727meiziMember*Gaara* wrote:
Juu en minä ole 12 tämä on pikkusiskoni käyttäjätunnus kun en omaa ole jaksanut tehdä 😀 Olen siis itse 17.
Ahaa.. No kuitenkin, jos bestiksen kanssa pettää niin varmaan vaikea sellaista antaa anteeksi…
15.2.2009 at 17.06 #47020wiiwiMemberOlen samaa mieltä kanssani… Kokemusta minulla ei kyllä ole, mutta pahalta se varmaankin tuntuu 🙄
17.2.2009 at 17.03 #47121KarasuMemberen ole vielä koskaan seurustellut,enkä ihastunutkaan kovin monta kertaa,kaikki meijän koulussa polttaa tupakkaa ja on jotain alkoholisteja(tai niin ne ainakin väittää)mutta eihän tässä mitään kiirettä *yrittää vakuutella itseään*.
Rasittaa vaan joskus kuunnella kun kavarit hehkuttaa kuinka ihana poikakaveri niillä on6.3.2009 at 16.11 #48117SonoeMemberSanotaan nyt suoraan että inhoon sitä että keskellä koulun aulaa ne jotka ”seurustelee” lääppi toisiaan. Kamalaa. Mulla on onneks kaveriporukka jossa kenelläkään ei oo poikaystävää. Onhan niitä ihastuksia melkein kaikilla mutta meijän koulussa ei ole kuin housut puolitangossa kulkevia ”jou jou räppäreitä” ja sitte onne jotka ei tajuu mitään siis nörteiks niit varmaa kutsutaan.
Mä tunnusta että kun meijän koulun yhteydessä on lukio ja niit lukiolaisia välillä kulkee meijän koulun läpi niin niit tulee kateltua mutta ei muuta 🙂 . Muuten mun kavereilla ei vaan oo aikaa poikaystäville.
12.3.2009 at 13.04 #48557linMemberolen mä seukkanut ja aika monen kundin kans! ja nyt tällä hetkellä mun paras kamu on kiikaris yhteen jätkään ja mun pitää olla joku sen avustaja ( koska ainakun olen jonkun kamun kans joka tykkää jostain se tyyppi iskee mut eikä mun kamuu) O___o sen takia kaikki sanoo että mua ei voi vastustaa! XD 😆
12.3.2009 at 17.28 #48593AwwayMembersilmäpeliä on hauska pelata….
mutta tällä hetkellä en kaipaa ketään vakituista..13.3.2009 at 18.32 #48686PrincessOfParadiseMemberEn seurustele sillä olen ujo isolla u:lla…Mutta onhan sinkuilla aina hauskempaa XD Saa aina katsella vapaasti ympärilleen… ;D
14.3.2009 at 9.20 #48689Ed-nekoMemberEn seurustele ja näin nuorena ei minusta ole edes järkeä aloittaa mittään sellaista… Ja muutenkin on tosi säälittävää kun esim. että meidän luokan pissikset kiljuvat aina jos puhuvat jostain "söpöstä pojasta". (Tekisi mieli kolkata välillä…) x 3 Mikäli ymmärsin tuon "hahmojen vihille viemis"- jutun (vaimikäsenyoli.) niin voisin mennä naimisiin jonkun manga hahmon kanssa, mutta sen kummoisempi seurusteluun liittyvä ei ole edes käynyt mielessä.
14.3.2009 at 10.37 #48696Kirppu11Member~ Saa poistaa ~
14.3.2009 at 14.49 #48730scarecrowParticipantScarecrown tarinat seurustelurintamalta… : D
Ensimmäisen kerran aloin seurustella kolmannella luokalla, ja juttu jatkui seiskalle saakka. Jouduimme ya:lla eri luokille, ja yhteinen aika jäi niin vähiin että erkanimme toisitamme aina vain enemmän. Laitoin poikki neljän vuoden jälkeen, kun tuntui että juttumme ei saisi enää tuulta siipiensä alle niinkuin silloin ala-asteella.
Ihastuksia tuli ja meni, mutta vasta yheksännellä aloin seurustella kunnolla erään samanluokkalaisen pojan kanssa. Vaikka olimme olleet samalla luokalla kahden vuoden ajan, tutustuimme kunnolla mesen välityksellä ysiluokan syksyllä. Kävin hänen luonaan muutaman kerran, katselimme elokuvia ja muutenkin synkkasi, mutta poika oli kiinnostuneempi yhdestä toisesta tytöstä, joka oli meidän kanssamme samalla luokalla. Tyydyin kohtalooni kun poika laittoi kuukauden jälkeen poikki, ja olin kiukkuinen itselleni kun annoin itseni sillä lailla kiintyä häneen. Ajattelin että en enää ikinä rakastu keneenkään sillä tavalla.
Viime lokakuussa aloin seurustella jälleen, kun paras ystäväni tutustutti minut erääseen tyyppiin. Meillä meni hyvin, mutta pian huomasin kuinka välinpitämätön ja jopa tunteeton olin häntä kohtaan. Hän olisi hakenut minulle vaikka kuun taivaalta, jos olisin vain pyytänyt, ja pian minua alkoi ahdistaa hänen täydellisyytensä ja oma kypsymättömyyteni. Erosimme puolentoista kuukauden jälkeen ja toivon että hän ihan oikeasti löytäsi Sen Oikean joka todella olisi hänen kultaisuutensa arvoinen.
Olin kuin puulla päähän lyöty kun entinen ysiluokan poikaystäväni alkoi tämän vuoden tammikuussa lähetellä viestejä ja jutella mesessä enenevissä määrin. Lopulta annoin hänelle luvan tulla käymään, ja hän tuli – ja jäi yöksi. Nopea eteneminen yllätti meidät kummatkin, mutta ainakin vielä on mennyt loistavasti, ja olen saanut kuulla monta kertaa kuinka häntä on kaduttanut minun dumppaamiseni. Tosin edelleen kalvaa epäilys, josko hän sittenkin olisi taas muuttanut mielensä… 😐
Elikkä tällaista. Ja sitten asiaan.
Juu eli ihminenhän voi oikeastaan rakastua minkä ikäisenä tahansa, mutta se onkin eri juttu että minkälaatuinen alle kymmenvuotiaiden tai siitä muutamaa vuotta vanhempien seurustelusuhde on (tosin itselläni seurustelu silloin ala-asteella oli kyllä ihan kunnollista yhteisen ajan viettoa, kyläilyä ja yhteistä ympäriinsä riehumista (: ), ja että kuinka kauan rakkaus kestää. Lapsi/varhaisnuori ei osaa sitoutua samalla tavalla kuin vanhemmat, mutta en usko että tarvitseekaan. Seurustelu näin yleensäkään ei saisi olla mikään polttomerkki joka leimaa sinut ikuisiksi ajoiksi jonkun ihmisen kumppaniksi.
Ikäerosta voi myös vääntää kättä vaikka kuinka: on hyvä että vanhemmat suhtautuvat varovasti esim. 9 vuotiaan ja 15 vuotiaan väliseen seurusteluun (en tosin tiedä esiintyykö tällaista paljoa) mutta jo viisi- kuusitoistavuotiaan ja kaksikymppisen välisen seurustelun luulisi olevan sen verran kypsempää, ettei sitä tarvitsisi jatkuvasti vahtia. Ja kymmenien vuosien ikäero aikuisten seurustelusuhteessa on mielestäni ok, kunhan ihmiset vain oikeasti välittävät toisistaan (:
Mjah, sori puuduttavan pitkä ja rasittavan mitään sanomaton viesti : D Piti vaan päästä purkamaan ajatustaan… ^^
Edit: Vapaalla jalalla jälleen ^____^ Eli poikakaveri sitten meni ja muutti mielensä.
15.3.2009 at 12.20 #48805manga aiParticipantEn ole seurustellu,eikä se kai ole juuri nyt suunnitelmissa 😈
-
AuthorPosts
- You must be logged in to reply to this topic.